Part 3

_Henning_ (hieroen hattuaan käsiensä välissä). Minullekko, Dörte? Oi, minulle ei ole kukaan mitään tehnyt; kenpä viitsis tehdäkkään Henning'ille mitään; Henning tekee työnsä, kulkee omia teitään, jättäen lopun taivahan Taaton huostaan. Mitäpä huolittaiskaan Henning'istä; Henning on vain palkka-renki, on vain olevinaan pikkusen parempi kuin tavallinen, nelijalkainen työ-juhta; niinkauvan kuin se auran va'on päähän viepi, ei sille kukaan mitään tee. Kenpä viitsis tehdäkkään Henning'ille mitään?

_Dörte_. Tuhmia puheita!

_Henning_. Niinpä niinkin, -- niinkuin renki puhua osaa. Prinssi osaa tietysti paremmin.

_Dörte_. Siihenkö tähtäsit? Sitäpä ajattelinkin!

_Henning_. Tietysti niinkauvan kuin ei prinssiä ollut pilkisteltävänä, oli Henning kylliksi hyvä. Silloin kuului "kulta Henning" ja "hyvä Henning", Henning siellä, Henning täällä, Henning kaikkialla. Ja jospa vain pähkinä-pensaat tuolla alhaalla puutarhanaidan vieressä voisivat puhua -- -- --

_Dörte_ (kädet puuskassa, mennen aivan hänen eteensä). Olehan toki vaiti, ja suo _mulle_ suunvuoro. Minä tiedän varsin hyvin, että välimme muinoin oli toisin, mutta _minulla_ yksin on syy sitä valittaa.

_Henning_. Luonnollisesti! "Tule tänne, syyparka -- --!" Miesväen niskoilla vika aina makaa, -- tiettyä se.

_Dörte_. Miksikä sinä, joka ennen olit iloinen, nöyrä ja hyväluontoinen poika, heti muutuit vanhaksi jöröpääksi, kun nuori junkkeri taloon tuli?

_Henning_. Hm! Kenties juuri sentähden, että hyvänluontoinen, ystävällinen Dörte-neito muuttui ylpeäksi, heiluhäntäiseksi ryökkynäksi, heti kun nuori junkkeri taloon tuli.

_Dörte_. Nytpä valehtelit kurkkusi täyden, Henning.

_Henning_. Luonnollisesti! Ainahan miesväki valehtelee, kun naisväelle puhtaan totuuden sanoo.

_Dörte_. Totuuden? _Minä_ sanon _sinulle_ totuuden, Henning. Aivan hyvin huomasin minä jo alustapitäin, kuinka sinun nenääsi kirveli, kun nuori herramme Lanzkeen tuli. Ja siitä päivästä aikain olet sinä vaaninut minua, kävellyt kuin kissa kuuman puuron ympärillä, ett'en ole saanut junkkeria tervehtiäkkään, ennenkuin sinä olet kuonosi väliin tunkenut. Minä sanoin itsekseni: Mitä, -- siitäkö kohdasta saapas nyt puristaa? Ja tuonko ai'ot vihdoin mieheksesi ottaa, mokoman pahankurisen, ilkeän kippura-nokan? Siitäpä vasta aika huoneen-ristin saisitkin. Ei -- ja nyt _heti_ pitää mun hälle huomauttaa, että aikeensa minun suhteeni huonosti onnistuvat, ja olla iloinen junkkerin kanssa, josta asianomainen huomatkoon, että kohteliaita ihmisiä kohdellaan kohteliaasti ja törkeitä hölmöjä -- _kartetaan_. Niin on asia! Nyt sen tiedät, jätä siis minut rauhaan tuhmuuksiltasi! (Kääntyy äkkiä, menee jälleen takan luo).

_Henning_. Luonnollisesti! Ensin panevat he ihmisen pään ihan pyörälle, ja sitte pitää heidät jättää rauhaan! Jatkakaa vain, kulkekaa vain tietänne eteenpäin, Dörte-neito; kyllä minä teidät rauhaan jätän. Mutta häntä, tuota maankuleksiaa, tuota prinssiä -- -- --

_Dörte_. No?

_Henning_. Jota meidän on täytynyt nenästä neuvoa, joka valjastaa hevoset auran taakse -- -- --

_Dörte_. Onko se hänen vikansa?

_Henning_. Häntä min'en pidä pölhöäkään parempana, vaikka hän itse kummittelee olevansa taivahan Tekiätä viisahampi.

_Dörte_. Niin sinä todellakin "puhut kuin keitetystä lampaan päästä." Vaan omaksipa turmiokses pakisetkin, poikoseni.

_Henning_. Ja jos ei mulla enää muuta turmeltavaa ole, menen jo ajoissa pähkinäpensaasta hakemaan itselleni parin notkeita raippoja, ja kun vain vielä kerran näen prinssin tuhmuuksia tekevän, otan niillä hänen selästään "kirjavan takin mittaa" -- ja oikein aika miehen kädellä!

_Dörte_. Koetappas vain!

_Henning_. Ja ellei hän sittekään tapojansa paranna, niin -- -- (käärii hiansa ylös).

_Dörte_. Henning, sinä olet -- -- --

_Henning_ (puhuu itsensä suutuksiin). Villi peto, minä tiedän sen, siksipä en tahdo näyttääkkään paremmalta kuin olen, ja se, joka koskee siihen, mikä minun omani on ollut, se saapi toden totta tuntea villi-pedon puremia, se joutuu heti kohta hiiden pohtimeen, ja juuri tuo maankuleksia -- -- --

Kolmas kohtaus.

Entiset. Bugslaff (tulee reippaasti).

_Bugslaff_. Henning! Missä olet? Isäntä on jo kolmesti kutsunut sua.

_Henning_ (pelästymällä, hitaasti käärien hiansa alas jälleen). Hyvä, minä tulen paikalla. Täytyi täällä ensin vähän soittaa suu-peliä. (Sylkee kämmeniinsä, heittää viikatteen olalleen ja menee vitkaan ovelle, sill'aikaa Bugslaff lähenee Dörteä. Henning kääntyy vielä kynnyksellä, katsoo heihin, uhkaa kärsivänä viikatteella, sulkee oven mentyään,)

_Bugslaff_. Mikä on tuon pojan maksan mullistanut?

_Dörte_ (nyreissään). Hän on narri. Mitäpä hänestä. Mutta mitäs _Te_ täältä etsitte?

_Bugslaff_. Mittaus-ketjujani ja tadikkoa.

_Dörte_. Ne ovat ladossa, oven takana.

_Bugslaff_ (tarttuu hänen käteensä). Dörte, sanoppas totuus: Henning on paha sua kohtaan; eikö niin?

_Dörte_. Mitä se Teihin koskee? Minä selitin jo hänelle asian.

_Bugslaff_. Mitä hän sinusta tahtoo? Mitä hän yhä itsekseen jörisee ja sadattelee? Enkö saa sitä tietää?

_Dörte_. Ei se ole mikään salaisuus, saatte vaikka käsin tunnustaa sitä. Meidän välimme oli muinoin varsin hyvä ja kerran annoin hälle lupauksen että, ellei muka isällä olisi mitään vastaansanomista, minun puolestani kyllä voisimme koitua pariksi. Mutta luultavasti ei isä koskaan anna minua hänelle, kun hän on ainoastaan palkka-renki ja vallan köyhä.

_Bugslaff_. Sinäkö tuon törkeän veitikan vaimoksi?

_Dörte_. Hän olisi kyllin siisti minulle, ellei hän vain olisi niin kiivas ja äkäinen. Mutta kun hän vain näkee minun Teidän kanssanne puhelevan ja naureskelevan, joka ei suinkaan lie synnillistä, joutuu hän heti raivoon ja on -- --

_Bugslaff_. Mustasukkainen? Minuun?

_Dörte_. Hän on narri, sanoinhan sen jo? Minä muka olen viehättävä makupala prinssille.

_Bugslaff_. Dörte, armas sulo Dörte -- -- (kietoo käsivartensa hänen ympärilleen.)

_Dörte_. Älkää! -- Antakaa mun olla, junkkeri. Te ette suinkaan kosi minua, ja ainoastaan huvikkeeksenne, Teidän ruhtinaallinen armonne --

_Bugslaff_. Mutta jos minä vannon -- -- --

_Dörte_. Korvia myöten olevanne rakastunut minuun? Hahaha! Sepä vasta olisikin puhtainta totuutta! Te ette mielestäni näytä juuri hullummalta, mutta min'en pitkinä päivinäni ole nähnyt haukan ja varpusen yhdessä pesää rakentavan. Kun yhtäläiset yhteen liittyy, silloin sovussa ne viihtyy -- aivan niinkuin Noakin arkissa.

_Bugslaff_. Yhtäläiset? Oi, Dörte, mikä onni isälleni siitä, että nai kuninkaan-tyttären? Mieleisensä kauniin, hurskaan talonpoikaistytön kanssa olisi hän elänyt paljon onnellisemmin.

_Dörte_. Siinäpä se: Äiti-rouvanne on olevinaan korkeampaa sukua eikä siis vertaisensa parina. Minun sananparteni pitää paikkansa.

_Bugslaff_. Dörte, osoitatko mulle pikkuruisenkaan hyvyyttä?

_Dörte_ (nypiellen rukin ääressä). Miks en? Pitäähän lähimmäistään rakastaa, ja Te olette minun lähimmäiseni, niinkuin Henning'ikin.

_Bugslaff_. Näetkös, Dörte, isäsi on tehnyt mulle paljon hyvää. Ilman häntä istuisin yhä vielä vankeudessani, kiroten kurjassa velttoudessani mun syntymä-päivääni, ja unohtaisin velvollisuuteni sekä itseäni että tulevaisuuttani kohtaan. Vasta täällä olen tullut huomaamaan, mitä rehellinen päivätyö merkitsee, ja olen tehnyt päätöksen, joka koskee koko elämääni, enkä minä koskaan unhoita, että isäsi on minut siihen johtanut. Mitä olisi, jos minä, vihdoin hallitsiaksi tultuani, sanoisin: Sen ja sen hyvän työn on talonpoika Hans Lange mulle tehnyt, ja nyt minä otan hänen tyttärensä puolisokseni, merkiksi -- -- --

_Dörte_. -- -- että olisitte oikein lapsekas ja ett'ei Teille vain millään muotoa maata ja hallitusta uskottaisi.

_Bugslaff_. Voi sua, kelvoton, noinko sinä unohdat kunnioituksesi tulevata hallitsiaasi kohtaan? Pyydä heti anteeksi, muuten tukin minä jumalattoman suusi.

_Dörte_. Tehkää mik'on tehtävänne, minä puhun, mitä tahdon.

_Bugslaff_. Siitä sua pitää sakottaa, maankavaltaja! (Suutelee häntä).

_Dörte_. Menkää tiehenne! Te olette paljoa häijympi kuin Henning.

_Bugslaff_. Etkö lakkaa soimaamasta, vallaton? Odotappas!

(Aikoo jälteen suudella Dörteä, vaan tämä pakenee, juoksee takan taakse, Bugslaff jälessä. Samassa aukeaa ovi ja sisään astuu Massov, jota seuraa Henning, joka kääntyy heti takaisin, heitettyään tarkastelevan silmäyksen Dörteen.)

Neljäs kohtaus.

Massov. Bugslaff.

_Massov_. Täälläpä vasta hupaista. Älkää olko millännekään, junkkeri.

(Dörte juoksee kamariin, vasemmalle.)

_Bugslaff_ (katselee ympärilleen, kivestyneenä.) Haa! Massov!

_Massov_. Tehän huvitteleitte oikein maalaisen tapaan, leikitte "koira- ja kissa"-leikkiä tai viatonta "avio-leikkiä" -- tai miksi sitä täällä Lanzkessa nimitetään? Miksikä juoksi sievä leikkitoverinne pois? Minun on hauska katsella nuorison huvituksia.

_Bugslaff_. Herra von Massov -- mikä saattoi Teidät tänne? Sanokaa pian, mmull'ei ole aikaa -- -- --

_Massov_. No no, junkkeri, eihän toki niin kiirettä. Olettehan kaiketikkin varma tytöstänne, enkä minä suinkaan yöksi tänne jää.

_Bugslaff_. Mitä tuo? Min'en salli sitä tyttöä pilkattavan.

_Massov_. Pilkattavan? Minun mielestäni pitäisi hänen lukea kunniakseen, että Teidän ruhtinaallinen armonne alentaa itsensä -- -- --

_Bugslaff_ (kiivaasti). Massov --! (malttaa.) Jumalan haltuun, herra hovimarsalkki! (menee perä-ovelle päin.)

_Massov_ (itseks.). Moistako nuottia nyt? (jyrkästi) Minun täytyy pyytää Teidän ruhtinaallista armoanne kuuntelemaan minua hetkisen. Min'en ole turhaan ratsastanut kolmea tuntia, ainoastaan maanilmaa nauttiakseni ja kuunnellakseni sammakkojen kurinaa Lanzken ojien-reunoilla (istuu vaarin-tuoliin).

_Bugslaff_ (palajaa). Ette suinkaan, herra von Massov, teillä on varmaankin pätevämmät syyt. Sanonko minä, mikä teidät on tänne houkuttanut? Te toivotte minun täällä, yksinkertaisten talonpoikien seurassa, tykkänään unohtaneen sukuni ja sekä sielultani että ruumiiltani muuttuneen tylsämieliseksi ja veltoksi, jotta oma isäni, jos hän vielä näkisi minut, halveksien poistuisi minusta, aatelisto nostelisi olkapäitään ja minä tulisin koko kaupungin pilkaksi; sillä minä tiedän hyvin, mihin suuntaan te vehkeitänne viritätte. Mutta kautta Jumalan, joka on johdattanut niin, että teidän itse on täytynyt minut tämän katon alle saattaa, kautta Jumalan vannon: Te ette saa nauttia konnankoukkujenne hedelmiä, niinkauvan kuin ainoakin hengähdys tätä rintaa kohottaa ja heikoinkin jäntere tätä kättä jännittää. Ja nyt menkää kotiin ilmoittamaan se äidilleni!

_Massov_. Joka varmaan hämmästyy siitä yhtä suuresti, kuin minäkin. Minua sanomattomasti huvittaa nähdä maan-ilman tehneen teille hyvää. Te olette, kuten toivoimmekin, vaurastunut muunkin ettekä ainoastaan kielenne suhteen; mutta ihmistuntemisessa ette näiden kunnon talonpoikien parissa ole juuri sanottavasti edistynyt. Jos Hans Lange on joitakuita oikkuja päähänne saanut -- -- --

_Bugslaff_. Min'en tarvitse ketään korvaani kuiskuttamaan, tietääkseni minkälaisena miehenä minun tulee teitä pitää. Eikä täällä mikään pelko estä mua teille sitä suoraan sanomasta.

_Massov_. Rehellisyys maan perii. Mutta rehellisyydessä pitää myöskin aina olla ymmärrystä, ja teidän ruhtinaallinen armonne on -- vielä liian nuori.

_Bugslaff_. Kylliksi vanha käsittämään -- -- --

_Massov_. Minä pyydän teidän korkeuttanne kuuntelemaan ilmoitusta, joka tulee rouva herttuattarelta teille.

_Bugslaff_. Ilmoitusta?

_Massov_. Joka toivottavasti todistaa, kuinka epäjärjellisiä soimauksenne ovat, joita olette armossa ottanut tehdäksenne nuoruutenne johtajaa vastaan. (Gertrud tulee, sauvaansa nojaten, nähtävästi huomaamatta sisällä-olioita, menee rukkinsa ääreen, vetää sen takan luo, alkaa kehrätä).

_Massov_. Ken on tuo vanha vaimo?

_Bugslaff_. Hans Langen äiti.

_Massov_. Käskekää hänen mennä ulos.

_Bugslaff_. Hän on aivan kuuro ja ymmärtää ainoastaan poikaansa ja sen tytärtä.

_Massov_. Rouva herttuatar on ihastunut siitä, että Te, muutaman kuukauden täällä oltuanne, olette ruumiillisesti vaurastunut ja jättänyt monta pahaa tapaa.

_Bugslaff_. Todellakin?

_Massov_. Mutta nyt luulee hän olevan otollisen ajan hankkia Teille olopaikan, joka paremmin, kuin tämä kehno maakylä, sopii Teidän ruhtinaallisia lahjojanne kehittämään.

_Bugslaff_. Onko mahdollista? Hän myöntyy siis hartahinpiin toivoihin ja päästää minut isänsä luo sotatanterelle?

_Massov_. Valitettavasti kyllä lienee päteviä syitä yhä vielä -- -- --

_Bugslaff_ (katkerasti). Tiesinhän sen! Päteviä syitä, todellakin!

_Massov_. Puolan kuninkaan hovi on paikka, jonne rouva herttuatar tahtoo Teidät lähettää.

_Bugslaff_ (hämillään). Mitä sanotte? (Vanha muori heittää tuontuostakin tarkastelevan silmäyksen Bugslaff'iin; seuraavan puheen ajalla nousee hän äkkiä, menee ulos perä-ovesta.)

_Massov_. Puolan kuninkaan hovi. Siellä on toki koko elämä vähän ritarillisempaa, kuin Hans Langen luona Lanzkessa. Siellä saa nähdä joka hovin lähettiläät, siellä saa silmäyksen maailman kauppaliikkeestä, siellä saa aseharjoitusta ja -- siell' on joukko ihania, kukoistavia naisia, jotka varmaan ovat etevämmät kaikkia Lanzken sulottaria.

_Bugslaff_ (suuressa liikutuksessa, kävellen edestakaisin. Massov, tyynesti vaanien häntä, seisoo keskellä huoneita). Puolaan! Olenko tehnyt väärin häntä kohtaan? (ääneen) Massov, ellei tämä ole petosta -- on se ensimäinen hyvä-työ, minkä mulle teette. Käsitättehän, että minun pitää asiata mietiskellä.

_Massov_. Mutt' ei kauvan, jos pyytää saan. Sillä juuri nyt on Teillä paras tilaisuus matkustaa. Tanskan lähettiläs, joka on käynyt Rügenvaldessa äitirouvaanne tervehtimässä, lähtee huomenna lähetystoimissa Puolan kuninkaan luo. Hän on Teille arvonne mukainen seuraaja -- -- --

_Bugslaff_ (itseks.). Hoviin!

_Massov_. Siihen hoviin, joka, lähinnä Rooman keisarin hovia, on loistavin ja ritarillisin koko maailmassa.

_Bugslaff_. Ja -- nyt heti?

_Massov_. Viipymättä. Minun luullakseni täss'ei ole mitään arvelemista. Tuolla ulkona odottaa Teitä hevonen.

_Bugslaff_. Liian äkkiä -- todellakin, min'en ymmärrä. Ja Lange-isä, mitähän Lange-isä -- kas, tuossa hän onkin.

_Massov_ (itseks.). Tuon lasku on sittemmin selvitettävä.

Viides kohtaus.

Entiset. Hans Lange (tulee, hänen jälessään Gertrud-muori, joka, ympärilleen katsomatta, menee rukkinsa ääreen, vetää sen kamariin).

_Lange_. Kah, -- itse herra hovimarsalkki! (Teeskennellyn rehellisesti tervehtien Massov'ia, tultuaan etu-alalle). Hyvää päivää kanssa, korkea herra, ja tervetultuanne Lanzkeen! Olette kai pistäynyt katsomaan armollista nuorta herraamme ja miten siankinkkumme ja rokkamme poikosessa vaikuttaa? -- He! Kuten näette, lihavaksi ja paksuksi hän on paisunut, (hiljaa Massov'ille) Mitä muuhun tulee, -- tahtoo käydä hitaisesti; mutta kun vuoden ja vuorokauden kuluttua jälleen pistäytte tänne tirkistämään, ette varmaankaan enään äkkiä eroita häntä palkka-rengistäni.

_Massov_ (niellen kiukkuaan). Hyvä, hyvä! Puhukaamme siitä toisella kertaa. -- (Bugslaffille) Jos Teidän ruhtinaallisen armonne nyt sopisi -- -- --

_Bugslaff_ (hämillään). Lange-isä -- -- --

_Lange_. Miksi naamanne on noin venynyt, junkkeri? Hä? Mitä tääll'on tapahtunut?

_Bugslaff_. Mitä sanot, minun täytyy lähteä pois täällä!

_Lange_. Lähteä pois?

_Bugslaff_. Äitini käskee, ja min'en tahdo hänen tahtoansa loukata. Myöskin on se parhaakseni, Lange-isä.

_Lange_. Vai tahtoo äiti-rouvanne; no, sitte se kai lienee parhaaksenne. Ja minne matka pitää, junkkeri hyvä?

_Bugslaff_. Puolaan, Lange-isä, kuninkaan hoviin, jotta oppisin ritarillisia käytöstapoja sekä ruhtinoiden ja naisten kanssa seurustelemista. Ja minä luulen, että nyt onkin jo aika.

_Lange_. Naisten kanssa -- no hei, lieneekö sillä sentään hengen hätää. Mutta mitäs minä niistä ymmärrän? Minä olen vain yksinkertainen talonpoika ja rouva herttuattaren ja herra hovimarsalkin täytyy kaikenmoiset seikat paremmin tietää.

_Bugslaff_. Niin, näetkös -- mutta se toki tuntuu minusta vaikealta.

_Lange_. Hm! Niin kai, niin kai. Te olitte aivan tyytyväinen oloonne täällä. Mutta luultavasti on herra hovimarsalkki -- -- --

_Massov_. Päivä kuluu, ja meidän pitää ennen myöhäistä iltaa olla kotona jälleen.

_Lange_. Lähdettekö tänään jo? Entäs -- sudenjahtimme, junkkeri?

_Bugslaff_. Tosiaankin, Massov, sen olin vähällä unhottaa.

_Massov_. Puolassa on susia yltäkyllin.

_Lange_. Siin' on korkea herra ihan oikeassa, Puolan metsissä on susia suuret laumat. Mutt' entä lohet, armollinen herra? Mitenkäs lohenpyynnin nyt käypi?

_Massov_ (eriks.). Kirottu lörppö!

_Lange_ (Bugslaff'ille, iskien silmään). Ettekö juuri eilen sanonut kaiken mokomin tahtovanne nähdä lohenpyydystämistä? (Massov'ille) Näettekös, armollinen herra, lohi, se pyrkii sisä-järviin, joissa vesi ei ole suolaista, niinkutsuttuun "makeaan veteen", ja sentähden se uipi merestä jokiin, joissa usein töyttää sulku-aitaa vastaan, ja kun se luulee sulun tuonpuoleista vettä vieläkin makeammaksi, hyppää se yli sulku-aidan; mutta kalastajilla, jotka viisauksissaan ovat rakentaneet toisen sulun ylemmäksi jokeen, heillä on siten lohet satimessa kuni kala-arkussa vain, ja siitä ne niitä sitten ammentavat, toisinaan pari sataa kappaletta kerralla. Niin niin, moni on pyrkinyt "makeaan veteen", (yhä antaen salaisia viittauksia Bugslaff'ille) ja se saattais useallekkin olla hyväksi esimerkiksi, hehehe!

_Bugslaff_. Massov, sanokaa äidilleni, että minä täytän hänen tahtonsa, mutta viikonpäivät minä vielä täällä -- -- --

_Massov_. Valitettavasti kyllä ei rouva herttuatar voi semmoiseen viivytykseen myöntyä. Hän ei tohdi antaa Teidän seuratta matkustaa vieraasen maahan, ja tämä tilaisuus -- -- --

_Bugslaff_ (seisoo neuvotonna). No siis, Lange-isä, Herran nimeen -- -- --

_Lange_ (nörkisti itseks.). Herran päivät, hän ei vieläkään huomaa mitään! (ääneen) Kuulkaapas, junkkeri, kuinkahan pitkä matka täältä lie Puolaan?

_Massov_. Mitä se sinua liikuttaa? Minkätähden sinä yhä lörpötyksinesi puhettamme häiritset?

_Lange_. Minä tarkoitan vain, armollinen herra, sanomien tähden Wolgast'ista, kuinka pitkä aika kulunee, ennenkuin ne Puolaan ennättävät?

_Massov_ (äimistyneenä). Mitä tuo?

_Lange_. No hei, noin vain junkkerin tähden ja hänen isä-herransa tähden, joka kuuluu makaavan hengenvaarallisesti haavoitettuna Wolgast'in tienoilla.

_Massov_. Hiisi! Ken siitä on -- -- --

_Bugslaff_. Mitä kuulen? Isäni haavoitettu, ja sen sanot sinä vasta nyt, noin vain sattumalta, ihan kuni parahan uutisen? Koska -- kuinka -- -- --

_Lange_. Kuulkaas, junkkeri, minä itsekkin kuulin sen aivan sattumalta vasta äsken -- --

_Bugslaff_. Keltä?

_Lange_. No hei, herra hovimarsalkin talli-rengiltä tuolla ulkona.

_Massov_ (itseks.). Voi, sitä ruoskittavaa konnaa!

_Bugslaff_. Massov, sanokaa, onko totta, että isäni -- -- --

_Massov_. Pelkkiä huhuja, jommoisia sota-aikoina kuulee sadottain. Uskotteko todellakin kuorma-renkien loruja?

_Bugslaff_. Massov, älkäätte valehdelko. Isäni henki on vaarassa.

_Massov_. Jokaisenhan henki on Herran kädessä.

_Bugslaff_. Älkää piilkö katalan umpimielisyyden peitossa! -- Haa, nyt ymmärrän Teidän helvetilliset vehkeenne!

_Lange_. No, Herralle kiitos!

_Bugslaff_. Isäni kuolemaisillaan, -- silloin olin minä luonnollisesti tiellä. Minut piti saada pois, -- jos vain mahdollista, maailman ääriin; se olis ollut suloisinta -- jotta herra von Massov mielensä mukaan, minun näkemättäni, olisi saattanut kortteja sekoittaa. Minut piti saada pois, jotta herra von Massov -- -- --

_Massov_. Min'en ole tottunut soimauksia nielemään, enkä kärsi kenenkään moista lausuvan, en itse -- -- --

_Bugslaff_. Hallitsiasi ja herttuasi -- -- --

_Lange_ (hiljaa Bugslaff'ille). Tyynemmin -- kylmäverisemmin, junkkeri!

_Massov_. Minua ei käske kukaan muu, kuin armollinen rouvani, joka on myöskin Teidän hallitsiattarenne, ja joka minun kauttani käskee Teidät huomenna olemaan valmis matkustamaan Puolaan; ellette tottele -- -- --

_Bugslaff_. Järjetön, Te uhkaatte?

_Massov_ (äkkiä muuttuen kylmäksi). Min'en uhkaile milloinkaan. Minä toimin. Te tunnette ilmoitukseni. Mitä pitää mun äidillenne puolestanne vastata?

_Bugslaff_ (etsien sanoja, suuressa liikutuksessa). Vastatkaa hälle -- -- --

_Lange_ (nykäisee Bugsfaff'ia kyynäspäästä). Junkkeri, ettehän toki omaa äitiänne -- -- --

_Bugslaff_. Oikeassa olet, Lange-isä. Menkää, ratsastakaa kotiin, Massov. Sanokaa Rügenvaldessa: Lohi ei tällä kertaa pyri "makeaan veteen", vaan jääpi toistaiseksi suolaiseen, joka tosin tuntuu muikeammalta, mutta jossa ei ole karia eikä putouksia. Ja sitte -- -- --

_Lange_ (kuin edellä). Lohet ovat mykkiä, junkkeri.

_Bugslaff_ (malttaa, kättelee Langea). Kiitoksia, vanhus! -- Onnea matkallenne, herra von Massov! (Viittaa Massov'ia menemään, ja poistuu itse oikeanpuoliseen sivukamariin).

_Massov_ (mykkänä kiukusta, sitte lävistävällä katsannolla Langeen). "Onnea matkalle!" -- En minäkään mieli olla sulle kiitos-velassa. (kääntyy menemään ovelle).

_Lange_ (seuraten, tyynellä kohteliaisuudella, ei ymmärtävinään häntä). Ei kestä kiittää, ei mitään kiittämistä, armollinen herra. Suurimmalla mielihalulla olen kaikki tehnyt. Ja jos yksinkertainen talonpoika vastakin saattaisi tehdä korkealle herralle jonkun pikku palveluksen, niin -- -- --

_Massov_ (Menee ulos, paiskaa oven kiini heidän välillään).

_Lange_ (tyynesti katsellen ympärilleen). Hm, nyt oli totisia kysymyksessä! Hehehe, sinne meni kalastaja tyhjiin pyydyksiin, ja lohi nauraa ilkkuen hänen kujeitaan. Nyt, kalamiesi, kiroile: Ei kala aina nykäise! Hehehe! Täytyy mennä katsomaan junkkeriani. Junkkeri! Junkkeri hoi!

Kuudes kohtaus.

Lange. Bugslaff (palajaa).

_Bugslaff_. Joko ilma on puhdas?

_Lange_. Pikkurukkuisen vielä haiskahtaa tulikiveltä. Ei muuta.

_Bugslaff_. Oi, kuinka hyvältä nyt tuntuu, kun vihdoinkin sain sieluni kepeäksi, kun hän vihdoinkin sai kuulla sen, mikä vuodet pitkät on mun -- -- (katsahtaa Langeen, joka aivan liikkumatta seisoo etualalla). Lange-isä, sinä pudistelet päätäsi. Enkö toimittanut asiaani oikein hyvin?

_Lange_. Jos aikomuksenne oli oikein lujasti kiristää paulaa kaulaanne, siinä tapauksessa suorititte seikkanne somasti, mutta muussa teitte -- luvallanne -- hullusti!

_Bugslaff_. Vereni kiehui, min'en voinut sitä hillitä.

_Lange_. Hm! Minä olen vain tyhmä talonpoika, mutta olen aina kuullut sanottavan: Joka valtakuntaa ja kansaa hallita aikoo, sen pitää ensin oppia hallitsemaan itseään.

_Bugslaff_. Älä mua toru, vanhus. Nähdä hänen kasvonsa, on sielulleni myrkkyä -- (itseks.) nuo veriviholliseni kasvot, joiden tähden äitini omaa puolisoaan -- -- --

_Lange_. Vai niin? Ja tuo suloinen syötti -- puolalainen hovi suloisine naisineen -- antoi äsken sille myrkylle mesileivän ma'un, junkkeri, he?

_Bugslaff_ (hämmennyksissään). Lange-isä --

_Lange_. No, sehän ihmisellistä. Olihan Hans Langekin aikoinaan nuori ja pyrkieli "makeaan veteen". Ja Te, kuin olette syntynyt prinssinä, Te saitte sen jo veressä. Mutta nyt -- isä-herranne -- -- --

_Bugslaff_. Minä lähden hänen luokseen Wolgast'iin.

_Lange_. Hiljaa, poikani; tien sinne voipi herra von Massov salvata Teiltä. Ja vaikkapa sinne yksin pääsisittekin, pienipä hyöty isä-herrallenne Teistä. Mutta kuinka olisi, jos veisitte hälle vähän seuraa?

_Bugslaff_. Mitä tarkoitat?

_Lange_. _Maata_ minä tarkoitan, koko _Itä-Pommeria_, tai ainakin kelpo lohkoa siitä; kaikkia, joilla rehellisyyttä on, ja jotka todelliselle hallitsialleen uskolliset ovat.

_Bugslaff_. Kuinka niin suuret tuumat mulle onnistuisi!

_Lange_ (juhlallisesti). Vanha Jumala elää vielä. Onko sulla uskallusta, junkkeri?

_Bugslaff_. Uskallusta? Enemmän, kuin pää ja sydän sietää.

_Lange_. Hyvä, poikani. Siis julistan minäkin sinut täysikäiseksi. Näytä maailmalle, ett'et leipääsi Lanzkessa synnissä syönyt. Sinulla on ne, mitkä tärkeimmin tarvitaankin: Oikeus ja rohkeus. Mitä vielä puuttuu, siitä pitää Hän tuolla ylhäällä huolen.

_Bugslaff_ (lankee Langelle kaulaan). Lange-isä!

_Lange_. Narrimainen poika! Mitä nyt? Mitä lempoa?

_Bugslaff_. Min'en milloinkaan voi teitä kylliksi kiittää! --