Aune

Senaattorikin tuli tervehtääkseen pientä vierasta, josta hän niin paljon oli kuullut puhuttavan. Aune varoitti häntä sormellaan jo ovelle tulemaan hiljaa. Ja pian sai hänkin näh...

Tuli loimusi taas uunissa ja Leena istui siinä rauhallisena ja rauhoittavana. Lakannut oli jo myrskynkin raivo. Kuu loisti tyynellä talvitaivaalla ja tähdet virittivät lempeän v...

Aune alkoi jo ikävöidä isää, joka vielä oli matkalla. Hän tiesi että isä matkusti tärkeissä isänmaan asioissa ja, että hänenkin elämänsä oli kovaa ponnistelemista. Aune oli väli...

Leikkauksen jäljestä Aune oli ollut heikko monta päivää. Ei jaksanut juuri muuta kuin olla pitkällään. Ja aika tahtoi käydä ikäväksi. Tohtori oli sanonut, ettei hän ensinkään sa...

Aune näki niin elävänä edessään sen äidin kalpeat kasvot, joihin sanaton suru oli painanut pyhän leimansa. Niin, pyhän, sillä jotain pyhää ja korkeata on sellaisessa suuressa su...

Pohjatuuli oli äitynyt myrskyksi. Aavalla merellä, joka silloin oli jäässä, levitti se mahtavat siipensä ja lensi sitten Helsinkiä kohden hurjaa vauhtia. Näyttipä siltä kuin oli...

Jannella oli kaikki heti selvillä. Hän ajatteli vaan että maalaisiko koivut tumman vaiko vaalean viheriäisiksi. Riippuu siitä pitäisikö olla kevät vai kesä. Hän aukaisi maalilaa...

Aurinko oli jo kohonnut täyteen loistoonsa taivaanranteelle. Se valaisi nukkuvan kaupungin hiljaiset kadut. Se valaisi sen pienen huoneen, jossa Lauri istui miettien elämänsä ko...