Tiikerikissa: Seikkailuja kaukaisessa Lännessä

I. Mieltymystä. II. Aarniometsä. III. Don Torribio Quiroga. IV. Illanvietto. V. Väijytys. VI. San Lucar. VII. Hyökkäys presidiota vastaan. VIII. Konnamaisuutta. IX. Vankina. X....

Hän meni hevosen luo, joka makasi pitkänään maassa ja huokui raskaasti. Liikutettuna surkutellen uskollista toveriaan seikkailumatkoillaan, hän kumartui hevosen puoleen, veti pi...

"Täydellisesti, armollinen herra", vastasi Carlocho järkähtämättömän kylmäverisesti kaikkien liikutettujen toveriensa puolesta. "Se tehtävä, jonka suvaitsette uskoa meille, on e...

"Hyvä Jumala, señorita", sanoi don Torribio kääntyen kohteliaasti doña Hermosan puoleen, "käyttäisinkö liiaksi väärin teidän rakastettavaisuuttanne pyytämällä, että sallisitte m...

Tuo pieni joukko ratsasti ravakkaa ravia alas linnoitusta ja vanhaa presidiota ympäröivää rinnettä, vastaten niin hyvin kuin voi niihin kysymyksiin, joita uteliaat heille alinom...

Maaseutu oli mitä surkeimman näköinen -- kaikki oli hävitetty ja kauheassa sekasorrossa. Siellä näkyi joukko ratsastavia apacheja ajavan ryöstettyjä hevosia ja karjaa edellään,...

"Koira vieköön! Me vanhat sotilaat voimme kyllä kernaasti pamauttaa itsemme ilmaan, vieläpä meidän on niin tehtäväkin, mutta emmehän voi vaimoja ja lapsia, jotka ovat kanssamme...

"Mitä tahdotte hänen sanomaan, señor Carlocho?" vastasi toinen. "Hän puolustautui kuin jalopeura. Oma syynsä! Hänen olisi pitänyt olla siivolla, niin ei mitään tällaista olisi h...

Yö oli pimeä. Sammuvat tulet, joiden ympärillä presidion puolustajat makasivat ja nukkuivat, levittivät siellä täällä vain himmeätä, epämääräistä valoaan, riittämätöntä ohjaamaa...

"Niin", mutisi hän, "hän kuoli kuin soturin tulee, kasvot vihollista kohti, mutta ah, hän joutui ansaan petoksen uhrina ja sai surmansa omanheimoisensa henkilön kautta. Silläkö...

Aina nuoren tytön leiriin saapumisesta asti oli Tiikerikissa, vaikka hän ei tietänytkään, mitä tytön ja don Torribion välillä oli tapahtunut, erittäin huolellisesti välttänyt ta...

Kun intiaanit olivat tointuneet hämmennyksestään näkivät he ratsastajien, jotka niin pahoin olivat pidelleet heitä, kahdessa veneessä soutavan jokea pitkin de las Norias'in haci...

Kello oli noin neljä iltapäivällä ja yhä viistompaan lankeavat auringon säteet tekivät puiden varjot suhteettoman pitkiksi. Linnut palasivat nopeasti lentäen pesiinsä yöksi ja p...

"Kuitenkin olen puhunut totta, armollinen herra. Kuulkaahan, kuinka asian laita on: paettuaan presidiosta kokosi Tiikerikissa parikymmentä päättäväistä miestä -- niiden joukossa...

"Kas niin, nyt se on tehty", sanoi don Fernando. "On tarpeetonta ottaa hevosia mukaan, eläinraukat kuolisivat ehdottomasti, sillä ne eivät ole, kuten me, suojeltuja käärmeen pur...

"Aavistin niin käyvän", sanoi don Pedro tukahduttaen huokauksensa, "nähdessäni don Fernandon olevan niin mietteissään eilen illalla. Olen iloinen, että poikanne on seurannut hän...