Kunniansa vankina

— Tämä on siis Kiowa! — huudahti Joseph Schwarz, saapuessaan tuohon vanhaan kaupunkiin. Hän ei ollut huomannut tulleensa perille, sillä hän oli nukkunut ajoneuvoissa; mutta tava...

Schwarz lähestyi pianoa. Hän seisoi varjossa, mutta katossa riippuvan lampun valo varjosti kuitenkin selvästi hänen piirteensä seinälle. Äkkiä huomasi nuori leski tämän varjokuv...

Tällaisia olivat nuo molemmat nuoret toverukset, jotka keräsivät Kiowassa ympärillensä joukon ylioppilaita. Huone, jossa miltei alituisesti loimusi takkavalkea, ei korvannut ain...

Niinikään löysi Schwarz Gustavin papereiden joukosta lukemattomia luonnoksia kirjallisiin kokeiluihin ja teoksiin, joita hän oli suunnitellut. Lisäksi löysi hän Gustavin päiväki...

— Eilisestä lähtien; tapasin heidät sattumalta kadulla. Tyttö kääntyi puoleeni, kysyen tietä. Minne he aikoivat, sitä en muista, mutta kun ilma oli niin kaunis, niin pyysin saad...

— Iske pian suonta! — sanoi hän Augustinowiczille. Sitten seurasi hetken äänettömyys. Merkillistä, että samassa sammui kynttilä, joka oli kulunut loppuun. Onneksi oli yö kuitenk...

— Kolme vuotta on kulunut siitä kuin Gustav kuolinvuoteellaan uskoi sinut minun hoiviini. Olen parhaani mukaan täyttänyt hänelle antamani lupauksen; mutta suhteemme ei ole enää...

Mutta rakastetun katse rauhoitti hänet täydellisesti. Uuden rakkauden kautta parantuneena mielenhäiriöstään hän oli kiintynyt Schwarziin vielä orjallisemmin kuin ennen Potkansky...

Augustinowiczin viimeiset sanat osuivat suoraan Schwarzin sydämeen. Palata Marien luo oli samaa kuin hyljätä Helene, tehdä hänet kunniattomaksi, surmata hänet ja tuottaa itselle...

Viimein saattoi Schwarz jättää sairaalan, ja kuukautta myöhemmin hän suoritti tohtoritutkintonsa. Augustinowicz oli suorittanut omansa joku päivä aikaisemmin ja oli läsnä Schwar...