Kertoelmia

-- Kuninkaalla on kaunis linna, hyviä hevosia ja paljo rahaa. Sentähden pahat ihmiset häntä vihaavat ja kadehtivat. Hän käskee, ja kaikkien on pakko totella. Mutta hänen pitää t...

-- Alli, lapsi parka, lukee ja lukee, vie kirjan takaisin, ja siihen kaikki unohtuu -- eikö hän sanonut niin? Minulle iloa laittavat, kahvit ja kortit, ja itsellä on huolta ja k...

Aamulla Inka lypsyn jälkeen laittoi itsensä melkein yhtä sieväksi kuin sunnuntaina. Hänkään ei ollut yöllä paljon nukkunut, sillä häntä kovin pelotti, että Jokinen oli kyllästyn...

Pihlajan talo oli varmaankin joskus saanut nimensä pihlajapuista, jotka sen pihalla kasvoivat. Juhannuksen aikaan ne seisoivat valkokruunuisina kuin nuoret morsiamet, sitte kylv...

Neiti Nurmi ei arvannut koskettavansa arkaa kohtaa. Ahonen ei kumminkaan nolostunut, vaan selitti suorasukaisesti, että hän oli ollut oluttehtaan työmies, oppinut siellä juomaan...

-- Sydämeni on syntinen. En ole milloinkaan ennen sitä kokenut niin syvästi kuin nyt. Kuinka siis minä kykenen Herraani tunnustamaan ja palvelemaan? Lähimmät toverini ovat viera...

-- Kaipaan yhä haikeasti, -- sanoi Arvin äiti. -- Kaipaan -- mutta tiedätkö, en enää sure. Sinä olet onnellisempi minua: annoit Vilhon ja sait takaisin. Sainhan minäkin mieheni....