Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä

Presidenti von Walter, erään saksalaisen ruhtinan hovissa. Ferdinand, hänen poikansa, majuori. Hovi-marsalki von Kalb. Lady Milford, ruhtinan rakastettu. Wurm, presidentin koto-...

Ferdinand. Mitä tahdot, harmaa-parta? Sinun kanssasi ei minulla ole mitään tekemistä. Elä sekau peliin, jonka teidän puoli nähtävästi on tapannut -- vai oletko sinäkin ehkä viis...

Presidenti (kylmästi). Ei -- ei! Teillä on aivan oikein. Minuakin se jo tuskastuttaa. Minä annan reen tauota. Ja von Bockille toivotan onnea ensimäiseksi ministeriksi. On maa-il...

Presidenti (vakaasti). Wurm, muista se, että jos minä kerran uskon, niin uskon minä lujasti; raivoon, kun vihastun. -- Minua on hykäyttänyt se, että sinä tahdot minua ärsyttää....

Palvelija. Niin, armollinen rouva! -- Mitäpä se se ruhtinas olisi teitä tälle karhun-tapolle kutsunut! -- Olisi tuossa kuitenkin ollut teidänkin katsottavaa, kuinka rummut rämis...

Hän tietää, minkä minusta on tehnyt. Hän on minun koko sisuni nähnyt. Ensimäisen suudelman punastuksessa tuli sydämeni silmissäni näkyviin -- ja silloinkaan ei hän tuntenut mitä...

Miller (nauraa kamalasti). Jättää meidät, kun jättääkin! Miks'ei jättäis? -- -- Johan tyttö antoi hänelle kaikki! (Tarttuen yhdellä kädellä majuoriin, toisella tyttäreensä.) Mal...

Loviisa (peräytyen hämmästymällä). Pilkkaako se minua poloista, vai eikö hänellä olisikaan ollut mitään osaa siinä julmurin-työssä? Haa! näinpä minä vielä voisin ottaa sankaritt...

Loviisa. Ferdinand! Ferdinand! -- Oi -- Nyt en enää voi salata. -- Kuolema -- kuolema ratkasee kaikki valat. -- Ferdinand! -- Ei taivaassa eikä maan päällä ole ketään niin onnet...