Part 4

Miller (nauraa kamalasti). Jättää meidät, kun jättääkin! Miks'ei jättäis? -- -- Johan tyttö antoi hänelle kaikki! (Tarttuen yhdellä kädellä majuoriin, toisella tyttäreensä.) Malttakaapa vähän, herra! tie minun huoneestani menee tämän tyttö-rievun ylitse -- Odota ensin isääsi, jos et konna liene. Kerro hänelle, kuinka tytön sydämeen varastauduit, pettäjä, tahi Jumal' avita! (viskaten tyttärensä hänelle, ankarasti) sun pitää ensin kuolijaksi polkea tuo onnetoin kappale, jonka tämmöiseen häpeään olet saattanut!

Ferdinand (tulee takaisin, ja käypi ajatellen edes takaisin). Presidentin valta tosin on suuri -- _isän-valta_ on lavea sana -- niin lavea, että konnuuskin hyvin voipi piillä sen peitossa -- hän voipi sillä vallalla paljon tehdä -- paljon. Mutta vielä enemmän voipi _rakkauden_ valta -- Kuule, Loviisa! Pane kätesi mun käteeni! (tempaa hänen kätensä.) Niin totta Jumala minua auttakoon henkeäni haukkoessani! -- Se hetki, joka nämä kaksi kättä eroittaa toisistansa, se hetki on ratkaiseva mun eloni juoksun!

Loviisa. Ah, minua kauhistaa! Katso syrjään! Huulesi vapisevat! Silmäsi pyörivät julmasti!

Ferdinand. Ei, Loviisa! elä peljästy! Ei se hulluus ole, joka minusta puhuu! Se on Jumalan kallis lahja, _päättäväisyys_ painavana hetkenä -- Minä rakastan sinua, Loviisa -- sinun pitää olla minun omani, Loviisa -- Ja nyt isäni tyköön! (Hän lähtee kiireesti menemään ja töytää -- presidentiä vastaan.)

Kuudes kohtaus.

Presidenti palvelija-joukon kanssa. Edelliset.

Presidenti (sisään tullessaan). Tuossahan se jo onkin!

Kaikki (hämmästyvät).

Ferdinand (muutamia askelia peräytyen). Viattomuuden huoneessa.

Presidenti. Jossa poika oppii kuuliaisuutta isäänsä kohtaan!

Ferdinand. Antakaa meidän -- --

Presidenti (keskeyttää hänet, Millerille). Sinäkö se isä olet?

Miller. Soitto-mestari Miller.

Presidenti (rouvalle). Ja sinä äiti?

Milleritär. Niin! äiti!

Ferdinand (Millerille). Isä, vie tyttö pois -- se on pyörtyä.

Presidenti. Liika huolellisuus! Minä silittelen häntä vähän. (Loviisalle.) Kuinka kauan olet jo tuttu presidentin-pojan kanssa?

Loviisa. Presidentin pojasta en ole ollut millänikään! Ferdinand von Walter on käynyt luonani sitten menneen marras-kuun.

Ferdinand. Ja rakastaa häntä, jumaloitsee häntä!

Presidenti. Oletko häneltä lupauksiakin saanut?

Ferdinand. Muutamia silmän-räpäyksiä sitten kaikkein juhlallisemmat Jumalan kasvojen edessä!

Presidenti (vihassa pojallensa). Sinä saat tilaisuuden hulluutesi tunnustamiseen, kun aika tulee. (Loviisalle.) Minä tahdon vastausta.

Loviisa. Hän vannoi minulle rakkautensa.

Ferdinand. Ja pitää valansa!

Presidenti. Montako kertaa sinulle pitää sanoa, että pidät suusi kiinni? -- Ja sinä vastaan-otit hänen valansa?

Loviisa (hellästi). Minä vastasin valan valalla!

Ferdinand (lujalla äänellä). Liitto on tehty!

Presidenti. Kaiku, ole ääneti, muuten viskautan sun ovesta ulos. (Häjysti Loviisalle.) Mutta maksoihan hän sinulle aina puhtaalla rahalla?

Loviisa (tarkkuudella). Sitä kysymystä en oikein ymmärrä.

Presidenti (kovasti nauraen). Etkö? No, minä tarkoitin vaan sitä, että jokainen työ ansaitsee palkkansa -- ethän sinäkään, luullakseni, liene hempiäsi lahjaksi antanut -- vai tyydyitkö vaan paljaasen _käsi-rahaan_? Mitä?

Ferdinand (hyppää kuin vimmattu). Helvetti! mitä se oli?

Loviisa (majuorille arvollisesti ja pahaksumalla). Herra von Walter, te olette nyt vapaa!

Ferdinand. Isä! _Kunnioitusta_ vaatii siveys ja viattomuus kerjäläisenkin repaleissa!

Presidenti (nauraa kovemmin). Lysti vaatimus! Isän pitäisi muka potkansa _huoraa_ kunnioittaa!

Loviisa (kaatuu maahan). O taivas ja maa!

Ferdinand (Loviisan kanssa yhdessä, nostaisten miekkansa presidentiä kohden, vaan kiireesti laskien sen maahan). Isä! Kerran olin teille henkeni velkaa -- Nyt olemme kuitit! (Pistäen miekan tuppeen.) Lapsen kuuliaisuuden velka-kirja on nyt revitty palasiksi --

Miller (joka tähän asti on pelokkaana seisonut syrjässä, tulee esiin suuresti liikutettuna, vaihetellen vihasta purren hammasta ja pelosta lyöden niillä loukkua). Teidän ylhäisyytenne -- Lapsi on isän tekoa -- olkaa niin hyvä -- Joka lasta märäksi haukkuu, lyö isää korvalle, ja korva-puusti korva-puustista -- se on meillä tapa -- olkaa niin hyvä!

Milleritär. Auta, Herra ja vapahtaja! -- Nyt rupee ukkokin meluamaan -- me onnettomat olemme hukassa!

Presidenti (joka puhetta on vaan puoleksi kuullut). Joko parittajakin avaa suunsa? -- Mitä sull' on sanomista, parittaja?

Miller. Olkaa niin hyvä! nimeni on Miller, jos soittoa tahdotte kuulla -- vaan parittamisella en palvele ketään! Ja niin kauan kuin parittajoita on kyllä tuolla hovissa, ei meikäläisten tarvitse siihen työhön puuttua! olkaa niin hyvä!

Milleritär. Jumalan tähden, mies! Saatat vaimosi ja lapsesi hukkaan!

Ferdinand. Teidän käytöksenne, isä, täällä on semmoinen, että toki nuo katsojat olisitte voinut jättää ottamatta tänne!

Miller (tulee lähemmäksi, miehuullisemmin). Rehellisen miehen tavalla suoraan! Teidän ylhäisyytenne on herra koko maassa! Vaan tämä on minun huoneeni! Nöyrimmästi anteeksi, että teen pienen muistutuksen, vaan hävittömän vieraan heitän minä ovesta ulos -- Olkaa niin hyvä!

Presidenti (kalvastuu vihasta). Mitä? -- Mitä se on?

(Tulee lähemmäksi.)

Miller (peräytyy vähän). Se oli vaan minun ajatukseni niin, herra -- olkaa niin hyvä!

Presidenti (vimmassa). Haa, sinä konna! Linnaan viepi sinut julkea ajatuksesi! Paikalla hakekaa poliisi-miehiä tänne! (Muutamia joukosta lähtee ulos; presidenti töytää hurjana huoneen läpi.) Isä linnaan! -- kaakkiin äiti ja tytön-märä! Oikeuden pitää vihalleni lainata kättänsä! Tästä häväistyksestä pitää minun saada hirmuinen kosto -- Tämmöiset roistot mun aikeitani ristiämään, ja pilkaksensa isää pojan päälle ärsyttämään! -- Haa, te sen vietävät! Minä tahdon vihaani juottaa teidän kyyneleillänne, koko joukkokunnan, isän, äitin, tyttären, uhraan minä kostolleni!

Ferdinand (astuu heidän keskessänsä pelotta ja tyynesti). Eikö mitä! Elkää olko millännekään! Minä olen tykönänne. (Presidentille nöyryydellä.) Elkää pikastuko, isäni! Jos itsestänne mitään pidätte, elkää tehkö väki-valtaa! -- Sydämessäni on yksi tienoo, jossa sanaa _isä_ ei ole vielä koskaan kuulunut. Elkäte tunkeuko sinne asti!

Presidenti. Kelvotoin! Suus' kiinni! Elä kiihoita vihaani vielä enemmän!

Miller (herää huumeuksistansa). Katso sinä lasta, vaimo! Minä juoksen herttuan tyköön! -- Ruhtinallinen puvun-ompelija -- sen juohdatti Jumala mieleeni -- opetteleksen huilun-soittoon minun tykönäni! Sen kautta saan asiani herttuan eteen!

(On pois lähtemässä.)

Presidenti. Herttuanko eteen, sanot? -- Etkö muista, että minä olen se kynnys, jonka yli sun sinne pitää päästä, eli menetät pääsi? -- Herttuan eteen, pöllö? -- Koeta häntä, sitten kun elävänä kuolleena makaat vankiudessa tornin korkeudelta maan alla, jossa pimeys ja helvetti asuvat, ja jonne valo ja ääni ei uskalla lähteä. Helisytä sitten kahleitasi ja vingu: minulle on tehty liiaksi!

Seitsemäs kohtaus.

Poliisi-miehiä. Edelliset.

Ferdinand (juoksee Loviisan tyköön, joka puoli-kuolijaana heitähtää hänen syliinsä). Loviisa poloinen! Auttakaa! peljästys kuolettaa hänet!

Miller (ottaa keppinsä, panee hatun päähänsä ja odottaa päälle-käymistä.)

Milleritär (heitäksen polvilleen presidentin eteen.)

Presidenti (poliisi-miehille, paljastaen ritarin-tähtensä). Käykää käsin, herttuan nimessä! -- Pois kurvasta, poika! -- Pyörryksissä tahi pyörtymättä -- kuinhan kerran on vaan kaula-raudassa, kyllä sen roisto-väki kiven-heitolla sitten herättää!

Milleritär. Armoa, teidän ylhäisyytenne, armoa, armoa!

Miller (nostaltaa vaimonsa ylös). Ole Jumalan edessä polvillasi, sinä vanha ulvova tamma, eläkä -- konnien, kun minun jo kumminkin pitää mennä vanki-huoneesen!

Presidenti (puree huuliaan). Sinä voit erehtyä, korpin-ruoka. Vielä hirsi-puita en tyhjiäkin! (Poliisi-miehille.) Pitääkö mun vielä toinen kerta teitä käskeä!

Poliisi-miehet (tungekset Loviisan päälle.)

Ferdinand (juoksee ja rupee hänen eteensä, julman-näköisenä). Kuka tässä mitä tahtoo? (Vetää ylös miekan tuppinensa ja uhkaa kahvalla.) Uskaltakoon tyttöä koskea se, joka ei kalloinensa ole poliisille palkkaunut. (Presidentille.) Säästäkää itseänne! Elkää ajako minua etemmäksi, isäni!

Presidenti (uhaten poliisi-miehille.) Jos leipänne teille on rakasta, pelkurit --

Poliisi-miehet (Käyvät taas Loviisan päälle.)

Ferdinand. Surma ja saatana! Minä sanon: pois! -- Vielä kerran! Armaitkaa itseänne! Elkää ajako minua raivoon, isä!

Presidenti (vihassa poliisi-miehille). Tämmöinenkö teidän palvelus-intonne on, pyövelin-ruoat?

Poliisi-miehet (käyvät kovemmin päälle.)

Ferdinand. Koska siis niin pitää käymän (paljastaen miekan ja haavoittaen muutamia), niin anna mulle anteeksi, oikeus!

Presidenti (julmistuneena). Katsotaanpa, käypikö tuo minuunkin.

(Hän tarttuu itse Loviisaan, tempaa hänet ylös ja antaa yhdelle poliisi-miehelle.)

Ferdinand (nauraa karmeasti). Isä, isä! Te parjaatte käytöksellänne Luojaa, ja osoitatte että hän kehnosti tunsi miehensä, kun _kunnollisista pyövelin-apulaisista kelvottomia ministeriä_ teki!

Presidenti (miehille). Viekää se pois!

Ferdinand. Isä, tyttö seisokoon kaakilla rauta kaulassa, vaan majuori, presidentin poika, vieressä -- -- Vieläkö sittenkin sitä tahdotte?

Presidenti. Sitä hupaisempi tulee näytelmä -- Pois!

Ferdinand. Isä, minä heitän upsierin-miekkani tytön päälle -- -- Vieläkö sittenkin sitä tahdotte?

Presidenti. Sun sivullasi on se miekka jo tottunut kaakilla-seisomiseen -- Viekää pois! Ettenkö kuulleet käskyäni?

Ferdinand (survaa yhden miehen syrjään, tempaa Loviisan yhdellä kädellään, toisella osoittaen miekan kärkeä hänen rintaansa kohti). Isä! ennenkuin mun puolisotani saatte häväistä, pistän hänet kuolijaksi -- Vieläkö sittenkin sitä vaaditte?

Presidenti. Tee vaan niin, kun miekallasi kärkeä lienee?

Ferdinand (laskee Loviisan, katsahtaa julmasti taivasta kohden). Sinä, kaikki-valtias, näet sen! Minä koetin kaikkia _ihmisellisiä_ keinoja -- nyt täytyy mun käydä _perkeleelliseen_ -- Te vietätte hänet kaakille, sillä välin (huutaen presidentin korvaan) tahdon minä jutella kaupungille kertomuksen, _kuinka presidentiksi tullaan_.

(Pois.)

Presidenti (kuin ukon-nuolen lyömänä). Mitä se oli? -- Ferdinand! -- Laskekaa tyttö irti!

(Juoksee majuorin perästä.)

KOLMAS NÄYTÖS

Ensimäinen kohtaus.

Sali Presidentin tykönä.

Presidenti ja sihtieri Wurm tulevat.

Presidenti. Se oli juuttaan kepponen!

Wurm. Sitä minä pelkäsin, armollinen herra! Pakoitus _ärsyttää_ vaan huikentelevaa ihmistä, eikä paranna koskaan.

Presidenti. Ja minä niin luotin tähän keinoon! Arvelin näin: kun tyttö häväistään, täytyy hänen, niinkuin upsierin, peräytyä hänestä.

Wurm. Aivan oikein! Häväistys siinä kyllä olikin tarpeen.

Presidenti. Ja kumminkin -- kun nyt tyynellä mielellä asiata oikein ajattelen -- minun ei olisi pitänyt antaa hätäyttää itseäni. -- Uhkaustaan ei hän toki koskaan täyttäne.

Wurm. Sitä elkää taatko. Loukattu rakkaus ei pidä mitään hulluutta liikana. Te sanoitte, että herra majuori jo ennenkin on pudistanut päätään teidän hallituksellenne! Sen minä uskon. Ne ajatukset, jotka hänellä yli-opistosta oli mukanansa, eivät jo alusta alkaen olleet minulle mieleen! Mitä niillä pilven-takaisissa hourauksissa mielen-jaloudesta ja luonnon-aatelista tekikään tässä hovissa, jossa suurin viisaus on se, että ajan ja tilan mukaan voi tehdä itsensä suureksi ja pieneksi! Hän on liian nuori ja tulinen rakastamaan hovi-juonten mutkaista ja hidasta juoksua, eikä muu saa hänen kunnian-himoansa liikkeelle kuin mikä korkeata ja vaarallista on.

Presidenti (tuskastuneena). Vaan mitäs se viisas muistutuksesi parantaa meidän asiata?

Wurm. Se on osoittava teidän ylhäisyydellenne haavan ja kuka-ties siteenkin. Semmoista luonnetta -- antakaa anteeksi -- ei olisi koskaan pitänyt tehdä _uskotuksi_ tahi taas ei koskaan _vihoilliseksi_! Häntä innoittaa se keino, jolla te olette noussut. Kuka-ties on tähän asti vaan _pojan_ velvollisuus pidellyt _pettäjän_ kieltä puhumasta. Jos te hänelle annatte tilaisuuden, pojan itsestänsä oikein karistella; jos useimmin ryntäätte hänen rakkautensa päälle ja niin saatte hänen luulemaan, ett'ette enää olekaan _hellä_ isä, niin tulevat hänessä isänmaan-rakastajan velvollisuudet etu-nenään. Ja jo se kummallinen houraus, saattaa oikeuden käsiin niin merkillinen uhri, voipi hänet viehättää likaamaan oman isänsä.

Presidenti. Wurm! -- Wurm! -- sinä talutat minut kauhean putouksen partaalle.

Wurm. Kyllä minä teidät takaisinkin vien, armollinen herra. Saanko puhua vapaasti?

Presidenti (istuutuen). Niinkuin kirottu kirotulle!

Wurm. Siis suokaa anteeksi -- Koko _presidentistä_ tulee teidän kiittää notkeata hovi-taitoanne; miks'ette _isääkin_ antaneet saman taidon ohjattavaksi? Vielä muistan, kuinka avo-sydämin te edeltäjänne silloin viehätitte korttia pelaamaan ja kuinka hänen tykönänsä yli puoli-yön ystävällisellä burgundi-viinillä huuhtelitte suita ja mieltä, ja kuitenkin oli se se sama yö, jona myrsky nousi ja vei koko miehen häviöön -- Miksi nyt pojallenne vihoillisen näytitte? Hänen ei olisi pitänyt koskaan siitä saada vihiä, että hänen rakkautensa tunnettiin. Tytön mielessä olisi teidän pitänyt alottaa hävitystyö, mutta poikanne sydän pitää itsellänne! Näin olisitte ollut se viekas sota-päällikkö, joka ei käy vihollisen päälle sota-rinnassa, vaan koettaa siittää eri-puraisuutta hänen väessänsä!

Presidenti. Mitenkäs se olisi syntynyt?

Wurm. Aivan helposti -- ja asia ei vieläkään ole ihan pilassa. Unhottakaa joksi-kuksi ajaksi, että olette isä. Elkääkä ruvetko taistelemaan poikanne rakkauden kanssa, jota vastukset vaan kiihdyttävät. Jättäkää se minun huolekseni, minä koetan hävittää sen oman tulensa voimalla.

Presidenti. Millä tavalla?

Wurm. Minä ymmärtänen kehnosti mielten lämpö-mittaria, tai on majuori luulemisessa yhtä julma kuin rakkaudessa! Tehkäämme tyttö hänestä luulon-alaiseksi -- -- Toden-näöllä tahi ilman. Yksi tippanen hiivaa nostaa hänet kauheaan kuohuun!

Presidenti. Mutta mistä saamme sen tippasen?

Wurm. Se on juuri temppu! -- Ennen kaikkea, armollinen herra, tahtoisin tietää, kuinka suurena pidätte vahinkoanne, jos majuori vielä edellensäkin hyljeksii ladyn naimista -- kuinka painavata se teistä on, että rakkauden-seikka porvarin-tytön kanssa lopetetaan ja liitto ladyn kanssa saadaan aikaan?

Presidenti. Voitko vielä kysyä, Wurm? -- Koko valtani on vaarassa, jos liitto ladyn kanssa puretaan, ja kaulani, jos majuoria siihen pakoitan!

Wurm (vilkkaasti). Olkaahan nyt niin hyvä ja kuunnelkaa! -- Herra majuorin kiehdomme kavaluudella. Tyttöä kohtaan käytämme kaiken teidän voimanne. _Me kirjoitutamme hänellä rakkaus-piljetin toiselle miehelle, ja saatamme sen jollakulla tavalla majuorin käsiin_.

Presidenti. Mitä hulluutta! Luuletko, että tyttö niin herkästi rupee omaa kuolo-tuomiotansa kirjoittamaan?

Wurm. Hänen _täytyy_, jos te minulle annatte vallan käyttää asiata. Minä tunnen hänen hyvän sydämensä perinpohjin. Hänellä ei ole kuin kaksi heikkoa puolta, joilla hänen päällensä voimme käydä -- isänsä ja majuori. Jälkimäistä ei kosketa; sitä paremmin voimme soittajata tanssittaa.

Presidenti. Niinkuin esi-merkiksi?

Wurm. Sen mukaan, mitä teidän ylhäisyytenne kerroitte tapauksesta soittajan kodissa, ei mikään ole niin helppoa, kuin että nostamme rikos-kanteen isän päälle. Ruhtinan ystävä ja pää-ministeri on kuin majesteetin sijainen. Joka edellistä loukkaa, loukkaa majesteettiakin. -- Vähintäänkin tahdon minä tällä peloituksella sen poloisen ajaa neulan-silmän läpi.

Presidenti. Mutta -- oikein todella ei semmoista juttua pidä nostaa.

Wurm. Ei millään muotoa -- sen verran vaan, että saamme koko perhe-kunnan pihtiin -- Panemme siis kaikessa hiljaisuudessa soitto-mestarin kiinni -- Tehdäksemme hätä oikein kovaksi, voimme äitinkin ottaa mukaan, -- puhumme hengen-asiasta, kaakista, ikuisesta vankiudesta, ja teemme sen _tyttären kirjeen_ ainoaksi vapauttamisen ehdoksi.

Presidenti. Hyvä! hyvä! ymmärrän.

Wurm. Hän rakastaa isäänsä -- hulluuteen asti, olin sanoa. Hänen henkensä, eli kumminkin vapautensa, vaara -- -- tytön tunnon-nuhteet, että hän muka on ollut siihen syynä -- mahdottomuus saada majuoria -- ja viimein hänen päänsä huumentuminen, jonka minä otan tehdäkseni -- nämä seikat yhteensä tekevät, että tytön pitää mennä pyydykseen.

Presidenti. Mutta poikani? Etkö luule hänen siitä saavan vihiä? Eikö hän joudu vielä isompaan raivoon?

Wurm. Jättäkää se minun huolekseni, armollinen herra! -- Isää ja äitiä ei lasketa ennen irti, kuin koko perhe-kunta on valallansa vannonut koko asian pitävänsä salassa, ja niin muodoin vahvistavat meidän petoksen.

Presidenti. Valalla? Mitä vala auttaa, pöykiö?

Wurm. Meikäläisissä ei mitään, armollinen herra! Vaan tässä ihmis-lajissa kaikki -- Ja katsokaahan nyt, kuinka kauniisti me kumpikin tällä tavalla voitamme tarkoituksemme -- Tyttö menettää majuorin rakkauden ja hyvän maineensa! Isä ja äiti tulevat kovan onnen kautta pehmeämmiksi, ja viimein pitävät he sitä vielä armona, jos minä naiden tyttären saatan hänelle kunniansa takaisin.

Presidenti (nauraa päätänsä pudistaen). Mun täytyy tunnustaa itseni voitetuksi sinulta, konna! Verkkosi on saatanallisesti hieno! Oppilas voittaa opettajansa -- -- Vaan nyt tulee kysymys, kelle se piljetti on kirjoitettava? Kenen kanssa yhteyttä pitäväksi hänet teemme?

Wurm. Arvattavasti semmoisen kanssa, joka poikanne päätöksen kautta joko kaikki voittaa eli kaikki menettää!

Presidenti (vähän arveltuansa). Min'en tiedä muita kuin hovi-marsalkin.

Wurm (nostelee olka-päitään). _Minun_ lempeni ei se mies olisi, jos Loviisa Milleritär olisin.

Presidenti. Miksikä ei? Kummaa! Hohtava puku -- alinomainen ruusu-vetten ja bisamin haju -- jokaisesta tuhmasta sanasta kourallisen tukaatia -- sepähän kumma olisi, ett'ei tämä voisi turruttaa porvarillisen tyttö-repaleen hieno-tuntoisuutta! Ei, hyvä ystävä! ei luulevaisuus ole niin tarkoin punnitseva! Minä lähetän marjatkin perään.

(Soittaa.)

Wurm. Sillä välin, kuin teidän ylhäisyytenne toimittaa sen ja soittajan kiinni-panon, menen minä ja hankin sen puhutun rakkaus-kirjeen.

Presidenti (mennen kirjoitus-pöydällensä). Jonka tuot minun lukeakseni, niin pian kuin se on valmis. (Wurm menee. Presidenti istuksen kirjoittamaan; palvelija tulee; hän nousee ylös ja antaa tälle paperin.) Tämä kiinni-panon käsky pitää viipymättä vietämän oikeuteen -- toinen teistä kutsukoon hovi-marsalkin tykööni.

Palvelija. Se armollinen herra ajoi juuri nyt rappujen eteen.

Presidenti. Sitä parempi -- Vaan kiinni-pano pitää varovaisuudella tehtämän, ettei melua synny.

Palvelija. Hyvä, teidän ylhäisyytenne!

Presidenti. Ymmärrätkö? Aivan hiljaa.

Palvelija. Hyvä, hyvä, teidän ylhäisyytenne!

(Pois.)

Toinen kohtaus.

Presidenti ja hovi-marsalki.

Hovi-marsalki (hädin). Pistäyn vaan en passant, rakas ystävä! -- Kuinka voitte? kuinka jaksatte? -- Tän' iltana on suuri opera _Dido_ -- sitten mitä komein fyyrwerki -- siinä palaa kokonainen kaupunki -- Tulettenhan tekin sitä katsomaan, vai kuinka?

Presidenti. Minulla on omassa kodissani liekkiä kyllä, niin että koko herrauteni voipi savuksi muuttua -- Te tulette kuin kutsuttu, hyvä marsalki, minulle neuvoa antamaan ja apua yhdessä asiassa, joka koskee meitä molempia ja voipi meitä joko auttaa eli kummankin perinpohjin hävittää. Istukaahan!

Hovi-marsalki. Minua rupee hirvittämään, hyvä ystävä!

Presidenti. Niinkuin sanoin -- joko auttaa eli perinpohjin hävittää. Te tiedätte, mikä tarkoitus minulla oli poikani majuorin ja ladyn kanssa. Ymmärrätte myös, kuinka välttämätöin tämä liitto oli meidän menestystämme vahvistamaan. Kaikki on kukistumassa, Kalb! Ferdinand ei suostu!

Hovi-marsalki. Ei suostu -- ei suostu -- enkö minä asiata jo ilmoitellut ympäri kaupunkia? Kaikki ihmisethän jo tästä naimis-kaupasta puhuvat!

Presidenti. Te voitte tulla kaikkein ihmisten edessä valhettelijaksi. Hän rakastaa toista!

Hovi-marsalki. Mitä pilaa! No onko sekin este?

Presidenti. Siinä niskurissa mitä suurin.

Hovi-marsalki. Olisko hän niin hullu ja knuffaisi lykkyänsä luotaan? Kuinka?

Presidenti. Kysykäähän häneltä ja kuulkaahan, mitä hän vastaa!

Hovi-marsalki. Mutta, mon Dieu! mitä voipi hän vastata?

Presidenti. Että hän aikoo kaikelle maa-ilmalle julaista sen rikoksen, jolla me nousimme, -- että hän aikoo ilmoittaa meidän väärät kirjeet ja kuitit, ja meidät teloittajan käsiin saattaa -- semmoista voipi hän vastata!

Hovi-marsalki. Onko teillä täysi järkenne?

Presidenti. Semmoista vastasi hän jo. Sen aikomuksensa oli hän jo täyttää -- siitä sain hänet vaan suurimmalla alennuksellani estetyksi. Mitä on teillä sanomista tähän?

Hovi-marsalki (tuhman näöllä). Mun järkeni taukoo liikkumasta!

Presidenti. Tämä vielä menisi mukiin. Vaan samassa olen vakoojieni kautta saanut tietää, että yli-ruokamestari von Bock on juuri rupeemassa ladyä kosimaan.

Hovi-marsalki. Te saatatte minut vimmaan! Kenenkä sanotte? von Bockin sanotte -- Tiedättenkös sen, että me hänen kanssansa olemme vihoilliset, peri-vihoilliset? Ja tiedättenkö, minkä tähden olemme vihoilliset?

Presidenti. Siitä en ole sanaakaan ennen kuullut!

Hovi-marsalki. Rakas ystävä! Niin saatte sen nyt kuulla, ja olette vihasta halkeava. Muistanettenko vielä niitä tanssi-pitoja hovissa -- -- siitä alkaa jo olla yksi-kolmatta vuotta -- joissa enkeliskaa ensi kerran tanssittiin, ja jolloin kreivi von Meerschaumin naamari-puvulle kruunusta tippui kuumaa vaksia -- ettenhän, Jumalan nimessä, sitä ole voinut unhottaa!

Presidenti. Kuka semmoista voisi unhottaa?

Hovi-marsalki. Katsokaahan! Näissä pidoissa oli ruhtinatar Amalia tanssin vilinässä pudottanut sukka-nauhansa. Kun tämä saatiin tietää, tulivat kaikki vimmaan -- von Bock ja minä -- me olimme silloin vielä kammari-junkkaria -- kävelemme kuuruisillamme ympäri koko tanssi-salin etsien sukka-nauhaa -- viimein keksin minä sen -- von Bock keksii kanssa -- von Bock töytää sitä ottamaan, tempaa sen minun kädestäni -- kuulkaahan! vie sen ruhtinattarelle ja varastaa näin sen kiitoksen, joka oikeastaan oli minulle tuleva. -- Mitä ajattelette semmoisesta käytöksestä?

Presidenti. Hävyttömästi tehty!

Hovi-marsalki. Varastaa minulta kiitoksen -- minä olin pyörtyä. Semmoista onnettomuutta ei ole vielä kellenkään tapahtunut. -- Viimein toinnuin kuitenkin, lähenin hänen korkeuttansa ruhtinatarta ja sanoin: armollinen rouva! von Bock eli niin onnellinen, että sai teille kokottaa sukka-nauhanne, vaan se, joka sen ensin keksi, palkitsee itsensä hiljaisuudella ja on vaiti.

Presidenti. Bravo, marsalki, bravissimo!

Hovi-marsalki. Ja on vaiti -- Vaan sitä en von Bockille jätä anteeksi vielä viimeisellä tuomiollakaan -- se kelvotoin ja häjy imartelija! -- Ja siinä ei vielä ollut kaikki -- Kumartuessamme maahan sukka-nauhaa tavoittamaan pyyhkäsi von Bock oikealta puolen valhe-tukastani kaiken tukka-jauhon pois, niin että minä poloinen sitten koko illan olin kuin minkä törhelö.

Presidenti. Tämä on nyt se mies, joka Milforditttaren naipi ja siten tulee hovin ensimäiseksi mieheksi.

Hovi-marsalki. Te pistätte minua puukolla sydämeen. Tulee? tuleeko? Min vuoksi hän tulee hovin ensimäiseksi mieheksi? Mikä hänet siksi tekee!

Presidenti. Se, että minun Ferdinandini ei suostu naimaan, eikä muita kosijoita ilmesty.

Hovi-marsalki. Vaan ettenkös tiedä mitään keinoa, jolla majuori saataisiin suostumaan? -- -- Vaikka se olisi kuinka hullu ja kummallinen! -- Eihän maa-ilmassa voi löytyä mitään niin inhoittavaa keinoa, johon emme nyt mielellämme tarttuisi, saadaksemme tuo pahan hengen von Bock sysätyksi pois ladystä!

Presidenti. Minä tiedän vaan yhden keinon, ja se on teidän vallassanne.

Hovi-marsalki. Minunko vallassani? Ja se on?

Presidenti. Riitauttaa majuori rakastettunsa kanssa.

Hovi-marsalki. Riitauttaa? Mitä tarkoitatte te? kuinka voin minä sen tehdä?

Presidenti. Kaikki on voitettu, niin pian kuin saamme hänen tyttöä luulemaan.

Hovi-marsalki. Varkaaksiko, meinaatte?

Presidenti. En, mitä semmoista! Kuinka hän sitä uskoisi? -- vaan että tyttö pitää yhtä toisenkin kanssa.

Hovi-marsalki. Ja tämä toinen?