Heidi osaa käyttää oppiansa: Kertomus Alpeilta

Oli kirkas, lämmin syyskuu. Joka aamu tuli herra tohtori tunturille ja sitte mentiin heti taas hupaisille kävelyretkille. Usein meni hän tunturisedän kanssa korkealle ylös vuori...

Isoisä valmistautui palajamaan. Hän sanoi, että heidän piti nyt ensin huvitteleman yhdessä, ja sitte kun tuli päivällisaika piti Heidin noutaa eväspussi, jonka isoisä oli asetta...

"Mitä se on, Klaara? Sinä et istu tuolissasi. Kuinka se on mahdollista!" huusi hän säikähtyneenä ja astui kiirehtien hevosen seljästä, mutta ennenkun hän ennätti lasten luo, löi...

"Hyvinkö nukkunut? Vieläkö väsyttää?" Klaara vakuutti, ettei hän ollut hiukkaakaan väsynyt ja ettei hän kerran nukuttuaan ollut yön kuluessa kertaakaan herännyt. Tämä oli isoisä...

silloin toisti isoäiti sen vieläkin kerran ja hänen kasvoissaan kuvastui ihana toivo, Heidinkin sydän tuntui niin keveältä. Hän muisti kirkkaan ihanan päivän, jona hän oli palan...

Heidi oli niin onnellinen ja iloissaan, että hänen välttämättömäsi jo seuraavana päivänä täytyi lähteä isoäidille kaikesta kertomaan, kutka Frankfurtista tulevat, mutta semminki...

Tämä sanoma kohtasi Heidiä kuni salama; hän ei voinut ymmärtää, että kaikki se, jonka hän jo niin selvästi oli edessään nähnyt, nyt kerrassaan jäisikin tapahtumatta. Liikkumatto...

1. Matkapuuhia. 2. Muudan vieras tunturilla. 3. Eräs Palkinto. 4. Talven viettäminen "Kylässä". 5. Talvea kestää vielä. 6. Ystävät Frankfurtissa tekevät lähtöä. 7. Miten tunturi...

"Herra Sesemann, te ymmärrätte kyllä, että minullekin on suuri ilo tästä onnellisesta parantumisesta tunturillamme. Tämä ilo on minulle yltäkylläinen palkinto", sanoi setä taval...