Juhannustanssi

Vanhassa Päiväniemen herraskartanossa oli aamusta pitäen huisketta ja hälinää. Huoneita puhdistettiin, tomutettiin, huonekaluja siirreltiin ja väiteltiin siitä, missä niiden oik...

Niin päätteli Päiväniemen nuori isäntä. Mutta Matilda rouvalla oli vielä paljon kertomista viime kesän jälkeisistä tapahtumista: Tehdas oli jo korjattu ja pantu käyntiin muutama...

Päiväniemen rantaan vie lehtokuja, samanlainen kuin kyläntielle. Sen kahden puolen leviävät lihavat apilaspellot, ja aivan niemen nenään, lehtokujan päähän on aikanaan jätetty k...

— Ja mikä hän on oikein alkujaan? tiedusteli kapteeni Änkilä, jonka valpasta korvaa tohtorin esitelmä ei kyennyt niin tarkoin vangitsemaan, ettei se olisi heti kaapannut toisaal...

Eino lähenee epävarmoin askelin, melkein henkeä pidättäen, katsellen koko ajan kuin lumottuna Liisua. Liisulla on yllään sairaanhoitajattaren tavallinen kesäpuku, hennoilla hart...

Hän riensi puutarhaan. Sinne majaan hän muisti jääneen jotakin ja hän löytää sen: Se oli nuoren Rautasen unohtama karttakäärö. Se oli pudonnut pöydältä maahan ja pahasti rutistu...

— Apulaisena vain, emännän apulaisena, minä pyydän! huudahtaa orpo-kreivitär ihastuneena ja siirtyy heti lähemmä nuorta Rautasta, silmäillen häntä lempeästi. Hänestä alkaa nuori...

— Etkös sinä sitä tiennyt? nauraa Siiri. — Näytit aivan hämmästyvän! Tätä tietä hän palaa joka ilta, ja me piiloudumme tuonne tien varteen! Hyökkäämme sieltä esiin ja säikähdytä...

Kapteeni tuntee melkein nolostumista Siirin äkillisestä karkuun lähdöstä. Hitto sai oikein selvän tuosta viettelevästä kaunottaresta. Alussa hän oli luullut olevansa tekemisissä...

Kaukaa kantautuu Siirin korviin juhannuskokon rakentajain ilonpito. Se havahdutti Siirin kuohuvista onnenunelmistaan, sai hänet äkkiä muistamaan, että heillähän, hänellä ja Eino...

Eino ja Siiri olivat luulleet, että hyvä Matilda rouva yksinään olisi heitä odottamassa kahvikultineen. Mutta heidän ihmeekseen olikin vielä melkein koko seura koolla päärakennu...

Liisu ojensi vallattomasti hymyilen pöydän yli kätensä. Matilda rouva toiselta puolen, Siiri toiselta puolen liittivät heidän kätensä yhteen. Se rapahtui niin vapaasti ja luonte...

— Liisu, minä en välitä siitä, en mistään! Hänen äänensä vapisi kiihtymyksestä ja raatelevasta tuskasta. — Minä rakastan sinua, Liisu, rakastan mielettömästi! Minä en jaksa nähd...