Aviovaimo

Oli jo soitettu toinen kerta, laiva oli lähtövalmiina. Ihmisiä tungeksi edestakaisin rautaportaalla. Kirstuja ja matkalaukkuja kantavat kaupunginlähetit raivasivat itselleen ään...

Ruokailtaessa oli käynyt ilmi, että kandidaatti Alvén aikoi samaan kylpypaikkaan länsirannikolle kuin professori Krohnin perhe. Tai ehkä — Ellen epäili, että hän oli tehnyt tämä...

Arne lepäsi rentonaan kanervikolla käsivarret niskan alla ja katseli sinitaivaalle. Miten leivoset ilakoivat — hän saattoi nähdä yhden niistä pienenä mustana pilkkuna päänsä pää...

"Muistatteko tuon säkeen, jonka Ibsen on kirjoittanut: Ej nogen Sjael kan alle favne, hvis ikke först han elsked en. — Ei kukaan voi syleillä kaikkia, ellei hän ensin ole rakast...

"Niin, se on totta, kun siellä kulkee eikä näe muuta kuin valkeita hiekkatöyräitä — ja siellä täällä kenties jonkun elottoman, syvän lietesilmäkkeen — tuntuu melkein siltä, kuin...

Kun Margareta vihdoin viimein saavutti elämänsä suuren päämaalin, oli hän jo väsynyt — tie sinne oli ollut niin pitkä. Ehkä hänen olisi pitänyt vapauttaa Ove lupauksestaan. Mutt...

"Ei entiselleen", vastasi Ellen hiljaa, "ei, entiselleen hän ei koskaan tule. Te ette saata aavistaakaan, kuinka kiintynyt äiti oli isään. Minä olen usein ajatellut, että niin p...

Mutta nyt ei ollut pitkään aikaan tullut tietoja professori Krohnilta. Ja tuska ja jännitys täyttivät yhä raskaampina Margaretan mielen, hänen turhaan odottaessaan synkän, aurin...

Oli mahdotonta vastustaa Ovea, kun hän oli sillä tuulella. Hänen iloinen mielensä tarttui Margaretaan ja Arneen. He suostuivat ehdotukseen ja ottivat iloiset jäähyväiset. Ovessa...

Iltaan mennessä oli tuuli vallan tyyntynyt. Valkeat pilvenhattarat, jotka olivat tehneet päivän niin kauniiksi, viipyivät vielä idän taivaalla vaaleanpunertavina, muistuttaen va...