"Susi": Historiallinen romaani Perttuliyön ajalta

1. Susi tulee. 2. Vidamen uhkaus. 3. Matka Parisiin. 4. Satimessa. 5. Pappi ja nainen. 6. Rouvan säikähdys. 7. Nuori vaeltava ritari. 8. Aamurukous Parisissa. 9. Erasmuksen pää....

Minä mahdoin näyttää pelottavalta -- minä tiedän, että minä en ollut peloissani, vaan tunsin vain omituista intoa -- sillä he heti peräytyivät. Nopeasti vaikka vastenmielisesti...

Neljä tuntia ratsastettuamme näimme allamme Cahorsin, aivan joen polvekkeen kiertämässä. Me ratsastimme yli Vallandrésillan, joka menee yli Lotin, ja ajoimme enomme tavalliseen...

"Herrat aikovat Parisiin?" kysyi hän sitten aivan toisella äänellä. Kun minä vastasin, että niin oli aikomus, niin katsoi hän minua puoleksi arkaillen puoleksi julkeasti. "Minä...

Hänen leveät kasvonsa olivat kuin raivon vääristämät Hän katsoi Croisetten pään yli aivan kuin olisi vedonnut häneen, jonka olemassa olon vasta kielsi. Minä käännyin pois ja rie...

Minä käännyin hänestä -- nolattuani hänet oikein -- ja rupesin katselemaan asetta, jolla voisimme murtaa oven. Silloin Croisette kohotti kätensä herättääkseen minun huomiotani....

Hän ei ollut huomannut, että Bezers mennessään oli jättänyt oven lukitsematta. Vaan minä sen olin huomannut. Mutta minä en tahtonut kiirehtiä. Joku olisi voinut tulla lukitsemaa...

Minä uskoin, että mitään muuta ei ollutkaan kysymyksessä. Se on totta, vaikka se voi näyttää tarvitsevan selitystä. Minä tähän asti olin nähnyt ainoastaan laimeita uskonsotia ta...

Hän piti koholla kättäni, niin että se oli valossa, ja me molemmat katselimme sormusta. Se oli raskas sinettisormus, jossa oli kaksi sinettisivua, toisessa oli kirjain "H" ja se...

Yhtäkkiä melu kasvoi. Kuulosti aivan kuin koirain haukuntaa, kun ne löytävät jälet. Tämä sai minut silmänräpäykseksi ajattelemaan vaarallista tilaani, ja minä käännyin heti kats...

"Näyttäkää kirjoja, jos joku ahdistaa teitä", sanoi Croisette pojalle kekseliäästi. Croisette itse oli vielä niin poikanen, kaunis, vaalea tukka kuin kunniakehä kalpeitten kasvo...

Hän pyörähytti hevosensa ja ajoi portaitten luo sille puolelle parveketta, jossa me olimme. Hän hyppäsi hevosen selästä, antoi välinpitämättömästi ohjasten pudota ja syöksähti n...

Louis itse alkoi ensin puhella tästä. Ei nyt, vaan auringon laskettua, kun hämärä alkoi meitä verhota, ja me kulimme yhä etelään päin uupuneilla hevosillamme tässä pitkässä rivi...

Meidän välillämme ei ollut tapahtunut mitään selitystä. Kuitenkin tiesin, että kumpikin veljeni aina vähän väliä silmäsi minua rauhattomana. Minä sen vuoksi olin nukkuvinani, va...