Kaksikymmentä: novellikokoelma

Grisha, seitsenvuotias pojan pallero, seisoi keittiön oven luona kuunnellen ja tirkistellen avaimen reiästä. Keittiössä tapahtui hänen mielestään jotakin tavatonta, kuulumatonta...

Klim löi piiskalla hevoskaakkia, joka vain ravisteli päätään. Hän löi toistamiseen -- vankkurit narahtivat ja vapisivat. Kolmannesta iskusta ne alkoivat huojua. Neljännen lyönni...

Sinä vuonna, jolloin kertomukseni alkaa, minä palvelin päällikkönä eräällä meidän lounaisten rautateittemme pysäkillä. Oliko minun hauska siellä olla vai ikävä, sen voitte päätt...

Seuraa vaitiolo. Sähköttäjä on joutunut hämilleen. Hän ei saattanut mitenkään aavistaa, että keskustelu sähköstä olisi tehnyt noin kummallisen käänteen. Vallitsevan vaitiolon lu...

"Viisitoista vuotta olen minä ahkerasti tutkinut elämää. On totta, etten ole nähnyt maailmaa ja ihmisiä, mutta teidän kirjoistanne olen minä juonut tuoksuavaa viiniä, laulanut l...

Ja talossa alettiin kilvan keksiä sukunimiä. Kaiken ikäiset ja väriset hevoset pengottiin juurta jaksain, muisteltiin kavioita, valjaita... Talossa, puutarhassa, väkituvassa ja...

Asianmukaisia toimenpiteitä. Kauhea yö. Naimiskauppa. Soittajan seikkailu. Salaisuus. Hyvin kävi. Paha poika. Kumma kuvastin. Kyökkipiian naiminen. Virkamiehen kuolema. Liiottel...

Navagin jutteli kauan Fedjukowin kanssa, manasi sen jälkeen esiin Napoleonin, Hannibalin, Askotshenskijn, tätinsä Klaudia Saharovnan, jotka kaikki vastasivat hänelle lyhyesti, m...

-- Suus kiinni! -- huusi isä polkien jalkaa. -- Sinun täytyy kuunnella, mitä minä puhun! Minä puhun mitä tahdon, vaan sinä -- vaikene! Sinun ijässäsi minä jo tienasin rahaa, mut...