Category: Short Stories
-- Yksi tunti enää... viimeinen tunti... Nuori upseeri lausui nuo sanat kuin itsekseen, tuskin kuuluvasti. Mutta vastapäätä istuva nainen hätkähti kuin syytetty kuullessaan kuolemantuomionsa; hänen nuorilla kasvoillaan kuvastui hätä ja kauhu, kun hän vapisevin huulin kuiskasi:
-- Siinäpä se on -- rakas, rehellinen ystäväni. Miten hyvä totuus onkaan -- nyt olette itsekin varma siitä, että vain miestänne rakastatte... Jos joku onneton vieras on herättän...
1. Part 1-- Yksi tunti enää... viimeinen tunti... Nuori upseeri lausui nuo sanat kuin itsekseen, tuskin kuuluvasti. Mutta vastapäätä istuva nainen hätkähti kuin syytetty kuullessaan kuol...
5. Part 5-- Kyllä minun täytyy toistaa vieläkin kysymykseni, kuului äskeisen kysyjän rauhallinen ääni -- Minusta pitäisi meidän joka asiassa ensimmäiseksi kysyä: Mitä se hyödyttäisi -- o...
3. Part 3Eversti alkoi vavista vihasta, mutta hän koetti hillitä itseään, selittäen minkälainen häpeä se olisi, jos me pysähdymme tähän, jätämme raukkamaisesti täyttämättä päällikkömme k...
4. Part 4He kuuntelivat kauan ja tuo muutos vaikutti heihin omituisen tuskallisesti. Pommitus oli ikäänkuin turruttanut, huumannut heidät, tukehuttanut muut äänet -- mutta nyt kuului nii...
6. Part 6Kuva esitti nuorta erikoisen kaunista tyttöä. Vartalo oli hento, kasvot kalpeat ja hienopiirteiset, tukka tuuhea ja sysimusta -- ja mustain silmäin kuvassakin surullinen katse s...
7. Part 7-- Onko se mahdollista...? Koti, koulu, yliopisto, bulevardit...? Häviääkö todella kaikki...? Ja katsoessaan tuhaksi häviävää kotikaupunkiaan kuvastui noilla nuorilla kalmankalp...