Elias Portolu

Iloisia päiviä oli tulossa Nuorossa asuvan Portolun perheelle. Huhtikuun lopulla odotettiin kotiin Elias poikaa, joka oli kärsimässä rangaistustaan mannermaan vankilassa, ja lis...

He istuivat vaieten. Eliaksen äänessä oli syvä kaiku hänen lausuessaan näitä viime sanoja. Iltapäivän kuluessa, vapauden ensi huumauksessa hänen oli ollut helppo puhua vankinaol...

Vilkkaan melun ja vilinän vallitessa pihalla ja majoissa Annedda muori meni kirkkoon rukoilemaan. Se oli viileä, puhdas pieni kirkko, jonka lattia oli marmoria ja jossa oli iso...

— Kyyhkyni, auta häntä! — ukko Portolu sanoi ivallisesti. Sitten hän taas kääntyi Eliakseen päin ja kysyi, oliko tämä puhunut tosissaan. Mutta Elias joi, nauroi, huusi ja antoi...

Elias on siis vihdoinkin keskellä laidunmaan ääretöntä hiljaisuutta, jonka toisinaan keskeyttää vain paimenen huuto tai vihellys, lampaiden kellojen kilinä ja määkiminen. Tuuhei...

Kun hän oli tehnyt tämän päätöksen, ilon välkähdys loisti hänen silmistään. Hän nousi ja astui muutaman askelen. Hän olisi tahtonut heti lähteä matkaan ja vapautua siitä raskaas...

Elias nousi heti istumaan, otti liemikupin ja joi huohottaen ja väristen kuin lehti. Sitten he antoivat hänen juoda viiniä; pian hän vajosi kevyeen miellyttävään horrostilaan, j...

Siitä päivästä lähtien hän raskaan surun ja onnettomuuden tunteen vallassa alkoi menettää kaiken toivonsa ja vihata ihmisiä. Siihen asti oli ollut jotakin lempeää ja hyvää hänen...

— Se ei ole totta, se oli uni, — näin hän koetti pettää itseään ja puristi lujasti ohjia aamuviileän kohmettamilla sormillaan. — Uni. Olenhan nähnyt unta Isalle-joen rannalla ja...

— Sinä et käsitä näitä asioita, mutta saatat aavistaa, mitä seurauksia synnistäsi voi olla. Ajattelehan vain, jos salaisuus jonakin päivänä tulee ilmi. Mikä kauhea murhenäytelmä...

Hän tunsi, että jos hän vielä olisi ollut vapaa — olihan hän jo sidottu Jumalaan, vaikkei vielä ollut vihitty papiksi — hän olisi ehdottomasti joutunut kiusauksen uhriksi. Nyt h...

— Jos hän olisi houkutellut minua, olisin ehkä vielä langennut, — hän ajatteli. Mutta kun hän pysyi hillittynä, minäkin saatoin hillitä itseni. Mutta ehkä hän nyt, kun kerran on...