Part 3

=Varvasasento.= Ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan toinen sääri johonkuhun suuntaan ja lasketaan varpaineen lattiaan noin jalanmitan päähän toisesta jalasta (kuv. 36). Ruumiinpaino tulee siis kokonaan paikallaan pysyvälle jalalle. Muodoltaan on varvasasento kokonaan polviasennon näköinen, mutta näihin asentoihin mennän vallan eri tavalla ja siten tulee niitten vaikutuskin olemaan erilainen.

[Kuva 35.]

[Kuva 36.]

=Säärennosto ja säärenheitto.= Kun sääri täydesti ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan eri suuntiin, niin vartaloa ei saa kallistaa vastakkaiseen suuntaan enempää kuin mitä tasapainon säilyttämiseksi välttämätöntä on (kuvat 37 ja 38). Kun nosto toimitetaan nopeasti ja sääri heti uudestaan lasketaan alas, niin liikettä sanotaan _säärenheitoksi_. Nilkkanivel on näitä liikkeitä harjoitettaessa aina pidettävä täydesti ojennettuna.

[Kuva 37.]

[Kuva 38.]

=Säärenpyöritys.= Kaikista niveleistään perinpohjaisesti ojennettu sääri nostetaan ensin eteenpäin, sitten se, yhä korkealle nostettuna, viedään ulos- ja taaksepäin, jonka jälkeen se lasketaan alkuasentoonsa. Samalla tavalla oikea jalka. Jos sama sääri on useampia kertoja perätysten pyöritettävä, niin se taaksepäin nostetusta suunnastaan on vietävä seisovan säären sivutse suoraan eteenpäin maahan koskematta. Selkä ja etenkin seisova sääri ovat pidettävät vallan suorina.

=Säärenheilutus.= Eteenpäin nostettu ja täydesti ojennettu sääri heilutetaan pendelin kaltaisesti tasaisessa tahdissa vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa ja ruumiin ryhti pysyköön yhä hyvänä. Heilutusta saattaa tehdä myöskin ulos- ja sisäänpäin, toisen jalan etupuolella.

=Säärenkoukistus ja säärenojennus.= Säärtä koukistaessa polvi nostetaan korkealle ylös, alaraaja viedään taaksepäin ja jalkaterä ylöspäin (kuv. 39). Koukistus on siis tapahtuva säären kaikissa niveleissä, ja se tehdään aina samalla tavalla, huolimatta siitä, mihin suuntaan sääri on ojennettava tahi mihin se on ojennettu (kuv. 40). Itse ojentaminen on aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa. Ryhti aina hyvä. Säärtä ojennetaan tavallisesti ainoastaan pääsuuntiin eteen-, ulos- ja taaksepäin.

=Polvennosto ja polvenheitto.= Polvennosto eroaa polvenkoukistuksesta siinä suhteessa, että edellisessä on reisi pidettävä vaakasuorana ja varpaat alaspäin (kuv. 41), jota vastoin polvenkoukistuksessa lonkka-, polvi- ja nilkkaniveleissä kulmat ovat terävät. Jos polvennosto tehdään nopeasti ja niin voimakkaasti, että reisi koskee vatsanpohjaan, niin liikettä sanotaan _polvenheitoksi_. Seisovaa säärtä ei saa notkistaa, ryhtiä ei muuttaa.

[Kuva 39.]

[Kuva 40.]

[Kuva 41.]

=Polviennotkistus ja kyykkyasento.= Kun varpaille noustua molemmat polvet notkistetaan suoran kulman muotoisiksi, niin sanotaan liikettä _polviennotkistukseksi_ (kuv. 42), mutta kun notkistus tehdään niin syvään, että reisien takaosat koskevat pohkeihin, niin asentoa sanotaan _kyykkyasennoksi_ (kuv. 43). Ruumiin paino jaetaan tasan kummallekin jalalle; selkä pidetään suorana ja polvet ulospäin vietyinä. Perusasentoon menemistä sanotaan _polvienojennukseksi_.

Jalka-asennoista ja polviennotkistuksista muodostetaan n. s. _polviennotkistussarjoja_, jotka tavallisesti tehdään neljässä tahi kuudessa tempussa. Ensin asetetaan esim. vasen jalka suoraan eteenpäin, toisessa tempussa noustaan varpaille ja samassa tempussa polvet notkistetaan suoraan kulmaan saakka, selkä yhä suorana pysyen; kolmannessa tempussa polvet ojennetaan, jolloin kantapäät laskeutuvat maahan, ja neljännessä tempussa jalka siirretään takaisin perusasentoon. Sittenkuin samat temput on tehty oikealla jalalla, asetetaan vasen jalka etuviistoon ja harjoitus uudistetaan, j. n. e. Jos taas varpaillenousu tapahtuu eri tempussa, niin sarja tulee tehtäväksi _kuudessa_ tempussa. Sen voipi tehdä kahdessakin tempussa siten, että ensimainitun, nelijakoisen sarjan ensimmäinen ja toinen temppu sekä kolmas ja neljäs temppu yhdistetään.

=Polviasento ja polvenvaihto.= Toinen jalka siirretään puolikolmatta jalanmittaa johonkuhun suuntaan (ei taaksepäin eikä takaviistoon) ja samassa sen polvinivel notkistetaan, jonka ohessa lantio ja siis koko ruumiinpaino viedään asetetun jalan ja notkistetun polven suuntaan niin kauas kuin mahdollista (kuv. 44). Kantapäitä ei saa kohottaa maasta ylös eikä ruumista kallistaa liikkeen suuntaan.

[Kuva 42.]

[Kuva 43.]

[Kuva 44.]

Jos polviasennossa notkistettu sääri ojennetaan ja samassa ojennettu sääri notkistetaan, joten siis ruumiinpaino toiselta jalalta tulee toiselle, niin liikettä sanotaan _polvenvaihdoksi_. Tätä harjoitusta saattaa tehdä varpaille nousu -asennossakin.

=Sääriasento.= Toinen sääri ojennetaan ulospäin, ulkoviistoon, taaksepäin tahi takaviistoon ja lasketaan koko jalkapohjineen lattiaan noin puolenkolmatta jalanmitan etäisyydelle paikallaan pysyvästä jalasta, jonka polvinivel jotenkin syvään notkistetaan, niin että ruumiinpaino kokonaan tulee sen jalalle (kuv. 45). Ruumiin painopisteen tulee laskeutua alaspäin, mutta se ei saa nähtävästi siirtyä sivullepäin. Vasen sääriasento esim. ulkoviistoon on siis muodoltaan vallan samanlainen kuin oikea polviasento etuviistoon, mutta näihin asentoihin mennään eri tavalla, ja ruumiinpaino tulee niissä olemaan eri paikkojen kohdalla, jos nimittäin molempien alkuasento on sama.

[Kuva 45.]

=Syöksyasento.= Toinen jalka siirretään noin kolme jalanmittaa suoraan eteenpäin, sen polvinivel notkistetaan syvään ja samassa ruumis kallistetaan eteenpäin sen verran, että selkä tulee toisen, täydesti ojennetun ja voimakkaasti jännitetyn säären suuntaan. Pää pidetään pystyssä ja jalkapohjat kiinni lattiassa (kuv. 46 ja 47). Syöksyasentoon saattaa mennä suoraan _sivullekinpäin_. Jos liike tehdään etuviistoon ja ruumis samassa kierretään, kuten kuvasta nähdään, sanotaan sitä

=Hyökkäykseksi= (kuv. 48). Näissä viimemainituissa asennoissa pidetään kädet lanteilla, niskaan vietyinä tahi ylöspäin ojennettuina.

[Kuva 46.]

[Kuva 47.]

[Kuva 48.]

3. Kaula- ja vartaloliikkeitä.

=Pääntaivutus.= Taivutus on aina tehtävä hitaasti ja ilman nykäyksiä, mutta samassa perinpohjaisesti; ruumiin ryhtiä ei saa muuttaa.

=Päänkierto.= Pituusakselinsa ympäri kierretään pää voimakkaasti vasempaan ja oikeaan. Hartijoitten asento pysyköön muuttumattomana.

=Vartalontaivutus.= Jos ruumis on kumarrettava eteenpäin niin syvään, että selkä tulee vaakasuoraan tasoon, niin taivutus tapahtuu ainoastaan lonkkaniveleissä (katso kuv. 49). Kumarrus eteen-alaspäin käy mahdolliseksi sen kautta, että selkäniveleitäkin taivutetaan (katso kuv. 50). Taaksepäin on taivutus aina tehtävä jotenkin varovasti eikä erittäin syvään (kuv. 51). Kaulaa ei erityisesti taivuteta eikä kierretä selkää taivuttaessa. Kun kysymyksessä olevaa liikettä tehdään eteen- eli taaksepäin perus-, jalka-, varvas- tahi käyntiasennosta, niin polviniveleitä ei saa ensinkään notkistaa. Lisäksi on huomioon otettava, että tasaista hengittämistä ei saa liikkeitä tehtäessä keskeyttää.

[Kuva 49.]

[Kuva 50.]

=Sivutaivutus eli taivutus sivullepäin.= Tätä liikettä tehtäessä ruumista ei ensinkään saa kiertää eikä eteenpäin kumartaa (kuv. 52). Pään asento hartijoihin verraten pysyköön yhä muuttumattomana. Liikettä tulee aina tehdä syvään ja perinpohjaisesti, mutta hitaasti ja samassa hieman varovasti.

=Vartalonkierto.= Erilaisissa alkuasennoissa kierretään ruumis pituusakselinsa ympäri hitaasti, mutta kuitenkin perinpohjaisesti vuorotellen vasempaan ja oikeaan. Jalat pysykööt paikoillaan liikahtamatta. Kädet ulospäin nostettuina, lanteille tahi niskaan vietyinä (kuv. 53).

[Kuva 51.]

[Kuva 52.]

[Kuva 53.]

=Kiertotaivutus.= Ensin asetetaan toinen jalka ulospäin, kädet viedään niskaan, lanteille tahi ylöspäin ja ruumis kierretään esim. vasempaanpäin. Sitten tästä alkuasennosta ruumis taivutetaan eteenpäin ja pyöritetään etutietä oikeaan, jonka jälkeen selkä ojennetaan, niin että ruumis tulee kiertoasentoon oikealle. Päinvastoin kun vasempaanpäin mennään. Ennenkuin uusi kiertotaivutus tehdään, saattaa selkää kiertoasennossa hieman taaksepäin taivuttaa.

=Vartalonpyöritys.= Alkuasentona kysymyksessä olevaan harjoitukseen käytetään tavallisesti haara-asentoa, kädet lanteille vietyinä. Vartalo taivutetaan ensin eteenpäin, viedään siitä taivutusasentoon vasemmalle, sitten taivutusasentoon taaksepäin, vihdoin oikealle ja uudestaan eteenpäin j. n. e. Pyörittäessä vartaloa ei kierretä pituusakselinsa ympäri. Pää ja vartalo muodostavat tätä harjoitusta tehtäessä suppilonmuotoisen liikkeen. Sääret suorina; pää hartijoihin verraten liikkumattomana.

4. Hyppäys- ja hyppyharjoituksia.

Jokaista hyppäystä tehtäessä noustaan varpaille samassa kun polvi- ja nilkkaniveleet koukistetaan; seuraavassa silmänräpäyksessä mainitut niveleet uudestaan niin voimakkaasti ojennetaan, että koko ruumis lentää ylös. Maahan takaisin tullessa ovat polvi- ja nilkkaniveleet taaskin notkistettavat, mutta sitten ne levollisesti ojennetaan, niin että vakavasti tullaan perusasentoon. Kaikenlaisia laskuhyppäyksiä tehtäessä älköön milloinkaan tultako alas kantapäille, vaan aina varpaille.

Hyppäyksen saattaa tehdä sekä paikalla että paikalta siirtymällä. Jos edellisessä tapauksessa sääret, täydesti ojennettuina, heitetään suoraan sivullepäin, mutta ne uudestaan yhdistetään ennenkuin maahan tullaan, niin harjoitusta sanotaan _hyppäykseksi sääriä hajoittamalla_.

Kun hyppäys tehdään haara-asennosta, niin sääriä saattaa nopeasti yhdistää ja sitten taas heti uudestaan hajoittaa, joten tullaan takaisin haara-asentoon. Silloin on tehty _hyppäys sääriä yhdistämällä_.

Hyppäystä saattaa viimemainitusta alkuasennosta tehdä silläkin tavoin, että sääret hypätessä pikimmältään viedään ristiin, toinen toisen etupuolelle, mutta siinä tapauksessa ne ovat nopeasti uudestaan hajoitettavat alkuasentoon menemistä varten. Sellaista hyppyharjoitusta sanotaan _hyppäykseksi sääriä ristiin viemällä_.

_Hyppäys jalanheitolla_ taakse- ylöspäin tehdään siten, että hypätessä molemmat jalat koskettamiseen saakka heitetään taaksepäin.

_Hyppäys polvenheitolla_ toimitetaan sillä tavoin, että polvet hypätessä nostetaan rintaa kohti.

Hyppäyksellä ja hypätessä voipi jostakin alkuasennosta mennä toiseen. Siten saattaa esim. perusasennosta mennä haara-asentoon, käyntiasentoon, polviasentoon, kyykkyyn, j. n. e. sekä päinvastoin. _Hyppykäännökseksi_ sanotaan sellaista hyppäystä, johon yhdistetään puoli- tahi täysikäännös.

Yksityisten hyppäyksien sarjaa sanotaan _hypyksi_. Hyppyharjoitus on siis aina tahtiharjoitus. Kuten hyppäyksissäkin saattaa hyppyharjoituksissa mennä toisesta alkuasennosta toiseen. _Käyntihyppyä_ harjoitetaan sillä tavalla, että ensi hyppäyksessä viedään toinen jalka taaksepäin, toinen eteenpäin käyntiasentoon; seuraavalla hyppäyksellä jalat päinvastoin, j. n. e.

_Hyppyä vuorotellen haara- ja perusasentoon_ harjoitetaan siten, että ensimmäisellä hyppäyksellä sääret hajoitetaan, niin että tullaan haara-asentoon, sitten hypätään heti uudestaan perusasentoon, taas haara-asentoon j. n. e.

_Hyppyä vuorotellen haara- ja ristiasentoon_ tehdään siten, että haara-asennosta viedään sääret hyppäyksellä ristiin, ensi kerralla vasen jalka etupuolelle; sitten hypätään takaisin haara-asentoon ja uudestaan ristiasentoon, tällä kertaa oikea jalka etupuolelle, j. n. e.

Hyppyä harjoitetaan usein ainoastaan _toisella_ jalalla. Silloin toinen sääri, suorine polvi- ja nilkkaniveleineen, tavallisesti pidetään eteenpäin nostettuna. Viimemainittua säärtä saattaa hypätessä myöskin heiluttaa eteenpäin ja taaksepäin tahi ulos- ja sisäänpäin.

IV. Sauvaliikkeitä.

Kansakoulussa kuten alkeiskouluissa yleensä älköön sauvavoimistelua harjoitettako kahtena ensimmäisenä voimisteluvuotena. Yleensä on sauvavoimistelun harjoittaminen alotettava vasta silloin, kun oppilaat tyydyttävästi osaavat suorittaa tavallisimmat vapaaharjoitukset ilman sauvaa. Niiden tulee siis sitä ennen saavuttaa jonkinmoista valtaa ruumiinsa ja sen liikuntojen yli. Lisäksi on huomattava, ettei sauva saa olla liian raskas. Sen pituuden tulee olla noin 90 eli 95 senttimetriä ja paino olkoon niin suuri, että lapsi, pitämällä vahvemmalla kädellään sauvaa sen toisesta päästä, jaksaa pari sekuntia pitää sitä suoralla kädellä vaakasuoraan tasoon ojennettuna.

Vieressä oleva kuva näyttää meille asennon, jota sauvavoimistelussa tavallisesti käytetään alkuasentona muita liikkeitä tehtäessä ja muihin asentoihin mentäessä. Sauva pidetään ojennetuilla käsivarsilla, mutta eteen-ylöspäin taivutettuin rantein poikittain ruumiin etupuolella. Jos sauva tästä asennosta on vietävä »_jalalle_», niin vasen käsi ensi tempussa lykkää sauvan oikean käden läpi, kunnes kädet tulevat yhteen ja sauvan toinen pää lähenee lattiaa (katso kuv. 55). Seuraavassa tempussa laskee oikea käsi sauvan lattiaan ja samassa silmänräpäyksessä vasen käsi temmataan alas perusasentoonsa (kuv. 56). Kom. sanat: _Sauva jalalle -- vie!_ Kun sauva viimemainitusta asennostaan on _poikittain eteen_ vietävä, niin oikea käsi kohottaa sauvan pari senttimetriä lattiasta ja samassa vasen käsi tarttuu sauvan ylipäästä kiinni. Toisessa tempussa vasen käsi vetää sauvan poikittain eteen, jolloin oikea käsi luiskahtaa sauvan toiseen päähän. Kom. sanat: _Sauva poikittain eteen -- vie!_

[Kuva 54.]

[Kuva 55.]

[Kuva 56.]

Tästä viedään sauva _oikealle kädelle_ niinikään kahdessa tempussa. Vasenta kättä koukistamalla ja kohottamalla nostetaan sauva ensin oikealle kädelle pystyyn, jolloin ensimainittu käsi liukuu sauvaa pitkin alaspäin, kunnes se tulee samaan tasapintaan kuin sen olkapää ja kyynärpää (kuv. 57). Oikea käsi muuttaa otteensa siten, että sauva tulee seisomaan etusormella tahi pitkällä sormella; peukalo tulee sauvan etupuolelle. Toisessa tempussa vasen käsi viedään perusasentoonsa (kuv. 58). Kom. sanat: _Sauva oikealle kädelle -- vie!_ Oikealta kädeltä sauva viedään kahdessa tempussa ja edellisiä temppuja vastaavilla liikkeillä takaisin alkuasentoonsa (poikittain eteen).

[Kuva 57.]

[Kuva 58.]

Kun sauva oikealta kädeltä on _jalalle_ laskettava, niin aluksi vasen käsivarsi koukistetaan rinnan eteen sillä tavoin, että se rintaanpäin käännetyllä kämmenellään voipi olan kohdalta sauvasta ottaa kiinni. Toisessa tempussa oikea käsi nopeasti ottaa vasemman ylipuolelta sauvasta kiinni ja tempaa samassa sauvan jalalle, jolloin myös vasen käsi äkisti laskeutuu perusasentoonsa. Kom. sanat: _Sauva jalalle -- vie!_ Jalalta sauva viedään oikealle kädelle seuraavalla tavalla: Oikea käsi heittää ylös sauvan, josta vasen käsi, kämmen rintaanpäin käännettynä, tarttuu kiinni, ja samassa oikea käsi siirtää otteensa sauvan alipäähän. Seuraavassa tempussa vasen käsi menee perusasentoonsa. Kom. sanat: _Sauva oikealle kädelle -- vie!_

Sauvan nostaminen ja vieminen eri asentoihin ovat yksinkertaisia liikkeitä. Jos sauva käsivarsia koukistamalla kohotetaan olkapäitä kohti, niin sanotaan sen olevan nostettuna _rinnalle_ (kuv. 59). Tätä ja muita liikkeitä tehtäessä ruumiin ryhtiä ei saa millään tavoin huonontaa. Sauva nostetaan _eteenpäin_, jolloin käsivarret tulevat vaakasuoraan tasoon (kuv. 60), ja _ylöspäin_; käsivarret pidetään silloin pystysuorasti. Sauvan ollen näissä asennoissa ovat ranneniveleet täydesti ojennettavat. Jos sauva ylöspäin olevasta asemastaan lasketaan sivullepäin, esim. vasempaan, kunnes vasen käsivarsi tulee vaakasuoraan tasoon ja oikea pystyyn, niin sauvan sanotaan olevan vietynä _ylhäältä vasempaan_ (kuv. 61). Ellei sauva ole tarpeeksi pitkä, saapi oikeaa käsivartta hieman koukistaa, vaan vasenta (ulospäin ojennettua) ei ensinkään. Jos vasen käsi viimemainitusta asemastaan viedään etuviistoon tahi ulkoviistoon, niin sauvan sanotaan olevan vietynä _ylhäältä vasemmalla etuviistoon_ ja _ylhäältä vasemmalla ulkoviistoon_. Vastaavat asennot oikeallepäin ovat _ylhäältä oikeaan_, _ylhäältä oikealla etuviistoon_ ja _ylh. oikealla ulkoviistoon_.

[Kuva 59.]

[Kuva 60.]

[Kuva 61.]

Kun sauva poikittain eteen viedystä alkuasennosta viedään sivullepäin, esim. oikeaanpäin, sillä tavalla, että oikea käsivarsi tulee suoraan ulospäin ojennetuksi ja vasen käsi, kyynärniveleestään koukistettuna, tulee rinnalle hieman likemmäksi oikeaa kainalokuoppaa, niin sauvan sanotaan olevan nostettuna _ulos-oikeaanpäin_ (kuv. 62). Jos sitten oikea käsi ynnä sauva nostetaan pystysuorasti ylöspäin, mutta vasen käsi yhä pysyy paikallaan, niin sauva tulee nostetuksi _oikealle ylös_. Samalla tavalla sauva viedään _ulos-vasempaanpäin_ ja _vasemmalle ylös_ (kuv. 63).

Jos sauva koukistetuilla käsivarsilla viedään pään ylitse hartijoille vaakasuoraan asemaan, niin sanotaan sen olevan vietynä _niskaan_ (kuv. 64). Tästä saattaa esim. vasemman käden ojentaa ulospäin, jolloin oikea käsivarsi koukistuu ja sen käsi lähenee niskaa. Silloin on sauva vietynä _niskaan vasemmalle_.

[Kuva 62.]

[Kuva 63.]

[Kuva 64.]

Kun sauva alkuasennostaan toisella kädellä, esim. oikealla, viedään pään ylitse ja toinen käsivarsi koko ajan pysyy alaspäin ojennettuna, niin sauva tulee oikean _olan taakse_ (kuv. 65). Koukistetun käsivarren kyynärpää on vedettävä likelle sivua. Tästä saattaa oikeankin käden laskea alaspäin, niin että molemmat käsivarret tulevat alaspäin ojennetuiksi. Sauva on silloin vietynä _taakse alas_ (kuv. 66.)

[Kuva 65.]

[Kuva 66.]

Jos sauva alkuasennostaan viedään esim. vasempaan vartalon ympäri siten, että se tulee lepäämään ristiluilla, niin sanotaan sen olevan vietynä vasemman _lonkan taakse_ (kuv. 67). Toinen käsivarsi on silloin ojennettuna selän taakse ja toinen koukistettuna rinnalle.

[Kuva 67.]

[Kuva 68.]

[Kuva 69.]

Muutamissa harjoituksissa pidetään sauva _selän takana kätten alla_. Edellisellä sivulla oleva kuva osoittaa meille selvästi, miten sauva ja käsivarret silloin ovat pidettävät.

_Sauvan vienti syvään toisen jalan etu- taikka sisäpuolelle_ tulee polvi- ja sääriasennoissa kysymykseen. Jos sauva on vietävä sisäpuolelle jalkaa (katso kuv. 69), niin se käsivarsi on vietävä taaksepäin, jonka puolinen sääri on ojennettu.

_Jalannosto sauvan yli._ Toinen sääri koukistetaan kaikissa niveleissään ja viedään sitten kätten välistä sauvan yli (kuv. 70) sekä ojennetaan eteenpäin tahi lasketaan varpaine lattiaan. Sitten pää pystyyn, selkä suoraksi ja rinta ulos. Liikettä tehtäessä älköön seisovan säären polviniveltä notkistettako.

Muutamissa alkuasennoissa ja muutamia liikkeitä tehtäessä sauva on toisessa kädessä, joka silloin pitää sauvan keskikohdasta kiinni (kuv. 71). Kannattajakäsivartta saattaa alkuasennossa pitää joko suora- tahi teräväkulmaisesti koukistettuna. Jälkimmäisessä tapauksessa kannattajakäsi on likellä hartijaa; molemmissa tapauksissa sen kyynärpää on hieman taaksepäin vedettävä.

[Kuva 70.]

[Kuva 71.]

V. Telineharjoituksia

1. Harjoituksia vaakasuoralla tangolla (rekillä).

[Kuva 72.]

Tanko on tehtävä teräksestä tai raudasta ja itse teline sellaiseksi, että tankoa helposti voi ylentää ja alentaa. Vieressä oleva kuva näyttää meille kolme rekkiä, joista jokaisen pituus on 2 metriä ja ympärys 10 senttimetriä. Päistään ovat rekit paksummat ja nelisärmäiset.

Harjoituksia matalalla rekillä.

=Seisonoja.= Rekin korkeus maasta 50-70 sm. Myötäotteella (kämmenet poispäin) rekistä kiinni otettua viedään molemmat jalat, joko yht’aikaa hyppäyksellä tahi yksitellen taaksepäin, kunnes ruumis, täydesti ojennettuna, tulee lepäämään varpailla ja alaspäin ojennetuilla käsivarsilla (kuv. 73). Tässä alkuasennossa saattaa harjoittaa _kättenkoukistusta ja ojennusta_ sekä _käsivarren ja erisivuisen säären nostoa._ Edellisessä harjoituksessa rinta lasketaan likelle tankoa, jolloin kyynärpäät viedään ulospäin. Selän tulee koko ajan pysyä suorana. Jälkimmäisessä harjoituksessa toinen sääri nostetaan ylöspäin ja samassa erisivuinen käsivarsi ojennetaan ruumiinsuuntaan ylös. Nostettu sääri on polvi- ja nilkkaniveleistään suorana. Sitten päinvastoin.

=Seisoriipunta.= Vieressä oleva kuva näyttää meille alkuasennon, jossa sitten saattaa tehdä erilaisia harjoituksia, esim. _käsinkulkua sivullepäin, otteenvaihtoa_ (myötäotteesta vastaotteesen ja päinvastoin), _säärennostoa_ sekä _kättenkoukistusta_. Viimemainitussa harjoituksessa kohotetaan rinta, ruumiin ryhtiä muuttamatta, niin likelle rekkiä kuin mahdollista. Seisoriipunnasta perusasentoon mennessä ruumis temmataan pystyyn pääasiallisesti käsivoimien avulla.

[Kuva 73.]

[Kuva 74.]

=Hyppäyksellä jännitystaivutukseen.= Tavallisesta asennosta rekin toisella puolella (kädet myötäotteella) viedään jalat äkkiä eteenpäin toiselle puolelle rekkiä ja samassa yliruumis kohotetaan ylös, niin että tullaan kuvassa 87, (sivulla 69) osoitettuun asentoon. Tästä jännitystaivutus-asennosta mennään perusasentoon joko hyppäyksellä takaisin taaksepäin tahi kohottamalla ruumis pystyyn vatsalihaksien avulla.

=Hyppäys suoranojaan.=[2] Liikettä voi harjoittaa sekä luvun mukaan että tahdissa ja sitä tehtäessä voipi jalkoja heittää taaksepäin tai sääriä hajoittaa ulospäin. Suoranojassa pidetään pää pystyssä, rinta pullistettuna, hartijat alaspäin vedettyinä, selkä suorana, suljetut ja täydesti ojennetut sääret taaksepäin nostettuina (kuv. 75). Tätä asentoa voipi käyttää alkuasentona muutamiin harjoituksiin, joista tässä mainittakoon tavallisimmat. _Toinen sääri_ nostetaan tangon yli ja viedään samaa tietä takaisin. Kun sääri on nostettu tangolle (kuv. 76) ja samanpuolinen käsi on muuttanut otteensa aliotteeksi ulkopuolelle säärtä, niin voidaan, heittämällä toista säärtä tangon yli, _hypätä_ maahan toiselle puolelle tankoa. Laskuhyppäystä tehtäessä käännytään ensimainittua kättä kohti ja tämä käsi pitää yhä tangosta kiinni. Aliote on muuttunut selkäotteeksi.

[Kuva 75.]

[Kuva 76.]

Ellei laskuhyppäystä tarkoiteta, on toinen sääri varovasti ja hitaasti nostettava tangon yli; siten päästään _täysi-istuntaan_ rekille. Alussa on opettajan apu tarpeellinen. Suoranojasta saattaa ilman säären nostamistakin päästä tangolle istumaan, jos ruumis kohotetaan, käännetään ja kierretään, jolloin tullaan kätten väliin istumaan. Tätäkin harjoitettaessa on opettajan apu alussa välttämätön.

Suoranojasta voivat enemmän kehittyneet oppilaat harjoittaa _pyörähdystä_ tangon ympäri, jolloin jalat kulkevat edellä ja ruumiin painokeskus on pidettävä niin likellä tankoa kuin mahdollista. Pyörähdyksen saattaa myöskin tehdä istualta taaksepäin, mutta silloin on rekki pidettävä polvitaipeissa. Molemmissa harjoituksissa myötäote. Kun toinen sääri on nostettu tangon yli ja sen polvinivel koukistettu (kuv. 77), niin pyörähdystä tangon ympäri voi harjoittaa sekä eteen- että taaksepäin. Edellisessä tapauksessa aliote (vastaote), jälkimmäisessä myötäote.

[Kuva 77.]

=Hyppäystä tangon yli= voi harjoitella monella eri tavalla. Yksinkertaisinta lajia sanotaan _aitahyppäykseksi_. Hypätessä toinen jalka astuu rekille lähelle kättä, jonka jälkeen laskuhyppäys suoritetaan. Jos molemmat sääret yht’aikaa heitetään sivultapäin tangon ylitse, niin hyppäystä sanotaan _sivuhyppäykseksi_. Kädet myötäotteella. Opettaja pitäköön hyppääjän vasemmasta käsivarresta kiinni, kun hyppäys tehdään oikeaan, ja päinvastoin.

_Kyykkyhyppäyksessä_ viedään molemmat jalat yht’aikaa kätten välistä rekin yli. Kädet lasketaan irti silloin, kun jalat ovat päässeet rekin toiselle puolelle. Jos hypätessä toinen jalka viedään kätten välistä, mutta toinen sääri ojennettuna samansivuisen käden ulkopuolelta, niin harjoitusta sanotaan _sudenloikkaukseksi_. _Haarahyppäys_ tehdään siten, että molemmat sääret, täydesti ojennettuina, heitetään tangon yli ulkopuolelta käsiä. Kaksi vastaanottajaa tarvitaan.

Harjoituksia korkealla rekillä.