Part 4

=Suorariipunta= on tavallisin alkuasento korkealla rekillä tehtäviä harjoituksia varten. Pää pidetään pystyssä, sääret suorina ja suljettuina. Tässä riippuasennossa harjoitellaan helpompia liikkeitä kuten _otteenvaihtoa_, _käsinkulkua sivullepäin_, _säärtenhajoitusta_, _jalan-_ ja _polvennostoa_ sekä _polvenkoukistusta_ ja _ojennusta vaihdellen_. Tämä viimemainittu harjoitus tehdään siten, että toinen sääri perinpohjaisesti koukistetaan samassa kuin toinen sääri voimakkaasti ojennetaan taaksepäin; sitten vaihto useampia kertoja perätysten. Polvia saattaa nostaa eteenpäin joko vuorotellen taikka molemmat yht’aikaa. Harjaantuneemmat voimistelijat nostavat polvensa käsivarsien väliin, niin että jalkarinnat tulevat tangolle. Tästä saattaa pistää jalat kätten välistä tangon toiselle puolelle ja laskea ne alaspäin. Liikettä sanotaan silloin _neulansilmäksi_. Kädet lasketaan irti, kun jalat tulevat alaspäin.

=Kättenkohonta („käsivoima“).= Kun suorariipunnasta käsivarsia koukistamalla mennään koukkuriipuntaan, niin liikettä sanotaan _kättenkohonnaksi_ (»vedetään käsivoimia»). Vasta-alkavat tyytykööt, jos tätä liikettä tehtäessä saavat leukansa tangon yläpuolelle; harjaantuneet voimistelijat kohottavat ruumiinsa vielä paljon korkeammalle. Alussa kohonta tehdään vastaotteella, myöhemmin myötäotteella.

Jos toinen sääri nostetaan tangolle sillä tavalla, että ruumis joko poikittain tahi pitkittäin riippuu tangon alla molemmista käsivarsista ja toisesta polvitaipeesta, niin asentoa sanotaan _polvimakuuriipunnaksi_. Tästä asennosta voipi heiluttamalla ja jännittämällä (kuv. 78) päästä kuvassa 77 (sivulla 59) osoitettuun asentoon, ja sellaista liikettä sanotaan _polvikiekkaukseksi suoranojaan_. Suoranojasta voipi sitten harjoittaa ennen (sivulla 59) selitettyjä _pyörähdysliikkeitä_. Jos rekille nostettu sääri viedään takaisin toisen viereen ja myötäote muutetaan vastaotteeksi, niin rekiltä voi _syöksyä_ eteenpäin alas (pää edellä). Alussa opettajan apu tarpeellinen. Harjaantuneemmat saattavat syöksyliikettä tehtäessä pitää toisen säären rekillä tahi kohottaa molemmat jalkarinnat tangolle.

[Kuva 78.]

Jos ruumis suoranojasta käsiä koukistamalla lasketaan alaspäin, kunnes rinta kajoo tankoon, ja kyynärpäät pidetään ylöspäin nostettuina, niin täten syntynyttä asentoa sanotaan _koukkunojaksi_. Suoranojasta voipi laskeutua _koukkunoja-asentoon toiselle kädelle_, ja vahvat lapset saattavat tässä asennossa ollen laskea toisen kätensä vallan irti.

Jos ruumis suoranojasta lasketaan alas sillä tavoin, että toinen käsivarsi tulee koukkunoja-asentoon ja toinen koukkuriipuntaan, niin tästä asennosta voipi päästä takaisin suoranojaan siten, että voimakkaan _taaksepäin_ tehdyn heilutuksen jälkeen ruumis _jännitetään_ ylös. Voipi päästä toistakin tietä (sääret edellä), jos koukkunojassa oleva käsivarsi lasketaan tangolle ja ruumis voimakkaasti heilutetaan _eteenpäin_.

=Kiepiksi eli yliheitoksi= sanotaan sellaista liikettä, jolla suorariipunnasta tullaan suoranojaan, kun sääret ja ruumis nostetaan eteen-ylöspäin. Tämä harjoitus on sangen vaikea, jonka tähden se alussa on tehtävä otsan tasossa olevalla tangolla. Kun kieppi on tehtävä suorariipunnasta, onnistuu se verrattain helposti, jos sekä sääriä että käsivarsia koukistetaan. Vaikeammaksi tulee harjoitus, vaikka käsivarsia koukistetaankin, jos sääret pidetään vallan suorina, ja mahdottomaksi käy se vasta-alkavalle, jos sekä sääret että käsivarret ovat pidettävät täydesti ojennettuina sääriä tangolle nostaessa (kuv. 79). Tällä tavalla tehtyä kieppiä saattaa aina pitää korkealla kannalla olevan kehityksen tunnusmerkkinä.

[Kuva 79.]

Kieppi on aina tehtävä myötäotteella. Kun tullaan suoranoja-asentoon on ryhti saatava sellaiseksi kuin kuva 75 sivulla 58 osoittaa.

=Heilutus=, joka tehdään suorilla käsivarsilla, on tärkeä alkuharjoitus kaikkiin rekillä tehtäviin vaikeampiin heiluharjoituksiin. Se edellyttää suurta ruumiillista kehitystä, jonka vuoksi sitä ei pidä harjoittaa ensimmäisenä, tuskinpa toisenakaan voimisteluvuotena. Käsivarsia hieman koukistamalla ja sääriä eteenpäin voimakkaasti nostamalla saatetaan ruumis heilurin tapaiseen liikkeesen, josta laskuhyppäys tehdään siinä silmänräpäyksessä, jolloin ruumis, taaksepäin heiluttuaan, alkaa eteenpäin liikkua.

Vaikeimmista rekkiliikkeistä on =„kippe“= ainoa harjoitus, joka soveltuu nuorempien poikien tehtäväksi. Heilutusta eteenpäin tehtäessä jalkarinnat nopeasti nostetaan rekille, jonka jälkeen, säärten laskeutuessa, käsivarsilla tehdään voimakas jännitys, niin että ruumis tulee suoranojaan. Tämä harjoitus, jota alussa harjoitellaan seisaaltaan ja matalalla rekillä, ei kysy erittäin suurta voimaa, vaan paljon harjoittelemista.

[2] Tanko vähintään metrin korkeudella.

2. Harjoituksia nojapuilla (barrilla).[3]

Nojapuut eli barri on teline, jonka käyttäminen edellyttää suurta ruumiillista kehitystä, ja sen vuoksi se oikeastaan ei kuulu alkeiskoulujen voimistelussa käytettäviin telineihin. Mutta kun muutamissa kansakouluissa nojapuita jo löytyy, ja tunnettua on, että niillä liikkeitä harjoitetaan, niin mainitun telineen väärinkäyttämisen estämiseksi mainittakoon tässä muutamia liikkeitä, joita pienemmätkin lapset saattavat vaaratta harjoittaa.

Seisoriipunnasta nojapuitten alla (polvet notkistettuina, kädet aisoista ulko-otteella kiinni), tehdään _neulansilmä_, niin että jalat ylös-alas käännetyssä asennossa koskevat maahan. Jos samasta alkuasennosta (seisoriipunnasta) sääret nostetaan sisäpuolelta aisoille, niin kättenkohonnalla ja jännittämällä voidaan päästä _haaraistuntaan_ (kuv. 80). Harjoitus tulee sangen huvittavaksi, jos sitä tekee kilvan kaksi yht’aikaa, ja jos se, joka ensin istumaan pääsee, kurottaa kätensä toiselle tervehdykseksi.

[Kuva 80.]

Toinen huvitteleva kilpaharjoitus on seuraava: asetutaan nojapuitten sivulle seisomaan, molemmat kädet toisella aisalla. Sitten nostetaan molemmat sääret toiselle aisalle, niin että ruumis tulee riippumaan käsivarsista ja polvitaipeista. Tästä asennosta mennään polvien puoliselle aisalle istumaan sillä tavoin, että ensin pää pistetään kätten väliin, jonka jälkeen käsivarret levitetään aisalle ja ruumis kohotetaan pystyyn. Lopuksi hyppäys alas.

=Suoranoja-asento= on yleinen alkuasento varsinaisiin nojapuu-harjoituksiin. Pää pystyssä, hartijat alas- ja taaksepäin vedettyinä, rinta pullistettuna, sääret täydesti ojennettuina ja suljettuina sekä taaksepäin vietyinä (kuv. 81). Tässä asennossa saattaa harjoittaa _käännöstä_ sivullepäin, jolloin ruumiin etupuoli tulee vuorotellen toiseen ja toiseen aisaanpäin käännetyksi, sekä _polven_ ja _säären nostoa_ eteenpäin, joko vuorotellen tahi molemmat yht’aikaa.

[Kuva 81.]

=Sisä-istunta= on n. s. istunnoista yksinkertaisin. Hypätään istumaan toisen tai toisen käden _taakse_ nojapuitten sisäpuolella.

=Haara-istunta= (katso kuv. 80). Pää hieman taaksepäin, rinta pullistettuna, lantiot kohotetaan ylös mikäli mahdollista ja sääret ojennetaan perinpohjin.

=Ratsasistunta.= Sääri kummallakin puolella toista aisaa. Ruumis ojennettuna. Asentoon ja siitä takaisin mentäessä ovat sääret pidettävät vallan suorina ja yhdensuuntaisina. Ne ovat heilutettavat eikä nostettavat. Sama sääntö koskee menemistä seuraavaan asentoon, jota sanotaan

=Ulko-istunnaksi=, ja jossa molemmat sääret viedään ulkopuolelle toista aisaa kuten kuvasta 82 nähdään. Lonkkaniveleet ovat ojennettavat ja sääret pidettävät vallan suorina.

[Kuva 82.]

Voidaksemme päästä näihin vastikään lueteltuihin asentoihin sekä niistä toisiin on ruumis _heilutettava_ edes-takaisin, kuitenkaan ei niin korkealle kuin vieressä oleva kuva osoittaa. Tätä lajia heilutusta harjoittakoot eri liikkeenä ainoastaan vanhimmat ja vahvimmat oppilaat, kuitenkin varovasti, ettei mennä vallan ympäri. Jos vasten tahtoa niin tapahtuisi, ovat käsivarret koukistettavat ja sääret hajoitettavat.

Vieressä oleva kuva näyttää meille asennon, josta saattaa harjoittaa _kättenkoukistusta_ ja _ojennusta_ sekä toisen käsivarren ja erisivuisen säären _nostoa_ ulos-ylöspäin.

[Kuva 83.]

[Kuva 84.]

[3] Koska kysymyksessä oleva teline oikeastaan ei sovellu kansakoulun voimisteluun, niin sen muoto ja mitat tässä jätetään mainitsematta.

3. Harjoituksia tikapuilla.

Tikapuitten pituus 5 metriä, leveys 45-50 sm, aisan ympärys 25-30 sm, puolan ympärys 12 sm, puolien etäisyys toisistaan 25 sm.

Voimistelusali on siten sisustettava, että tikapuita saattaa asettaa sekä kalteviksi että vaakasuoriksi, jossa jälkimmäisessä tapauksessa ne soveltuvat erittäin hyvin varsinkin tyttöjen riippuharjoituksiin käytettäviksi.

Tavallisessa suorariipunnassa saattaa harjoittaa _käsinkulkua_, s. o. siirtymistä kätten avulla, joko aisoja tahi puolia pitkin eteenpäin, sivullepäin ja taaksepäin; näissä liikkeissä käytetään sekä myötä- että vastaotetta. Lisäksi voipi harjoittaa _otteenvaihtoa_ sekä _polven-_ ja _säärennostoa_.

=Lentoheilutus= on erittäin kaunis harjoitus, jota tehdään siten, että ruumiin heiluessa eteenpäin toinen käsi (takapuolinen) heitetään irti ja sitten sillä otetaan uusi ote (myötäote) toisesta tahi kolmannesta puolasta, jonka jälkeen ruumis, riippuen viimemainitusta kädestä, heiluu eteenpäin ja toinen käsi uudestaan siirtyy eteenpäin, j. n. e. Takapuolinen käsi lasketaan irti siinä silmänräpäyksessä, jolloin ruumis alkaa eteenpäin heilahtamaan.

=„Kärpäsenkäynniksi“= sanotaan siirtymistä vaakasuorien tikapuitten alapuolella, jalatkin puolilla. Kätten ja jalkain väli on oleva verrattain lyhyt, muuten jalat luiskahtavat puolalta pois. Tätä kulkulajia on harjoitettava erisivuisesti, jolla tarkoitetaan, että aina vasen käsi ja oikea jalka yht’aikaa lasketaan irti ja päinvastoin.

=Kaltevilla tikapuilla= on käsinkulku puolia myöten (katso kuv. 85) tavallisin harjoitus. Kädet myötäotteella. Käsinkulkua saattaa myöskin harjoittaa ulko-otteella aisoja pitkin. Sääret aina suorina ja suljettuina, varpaat alaspäin. Jos voimat myöntävät, pidetään käsivarret koukistettuina. Alaspäin tultaessa on noudatettava enemmän varovaisuutta kuin ylös mentäessä, sillä useinkin vasta-alkava putoaa edellisessä tapauksessa, ani harvoin jälkimmäisessä.

[Kuva 85.]

Alapuolella kaltevia tikapuita voipi harjoittaa seuraavaa liikettä: Jalat asetetaan alimmalle puolalle, kädet niin korkealle kuin mahdollista; sitten jalat astuvat puolia myöten ylöspäin, kunnes tulevat likelle käsiä, jonka jälkeen alkaa käsinkulku ylöspäin. Sitten seuraa käsinkulku alaspäin, kunnes kädet tulevat likelle jalkoja, jotka vuorostaan taas siirretään alaspäin alkuasentoonsa saakka.

Tikapuitten _yläpuolella_ voipi harjoittaa _erisivuista ylös_ ja _alaskulkua_ (jota muuten saattaa harjoittaa tikapuitten alapuolellakin). Jos ylöstultua jalat asetetaan tikapuitten aisoille niin, että ruumiin paino tulee alaspäin ojennetuille käsivarsille, niin palajaminen saattaa tapahtua yksinomaan kätten avulla. Käsivarret ovat silloin pidettävät suoranoja-asennossa.

Jos tikapuita on kaksi, voipi niillä toimeenpanna seuraavan hauskan kilpailun kahden oppilaan välillä. Kilpailijat asettuvat kaltevien tikapuitten yläpuolelle, molemmat jalat samalla pulikolla. Sitten he merkin annettua menevät esim. vasemmalta tikapuitten alapuolelle ja vastaiselta puolelta uudestaan ylös entiseen alkuasentoonsa.

4. Harjoituksia puolapuilla.

Korkeus 3 metriä, jokaisen osaston leveys 1 m., puolien ympärys 15 sm, niitten väli toisistaan 20 sm. Ylimmäisen ja sen lähinnä olevan puolan väli on kahta vertaa suurempi. Puolien etäisyys seinästä 15 sm.

[Kuva 86.]

Puolapuita käytetään pääasiallisesti jännitystaivutuksia varten, joista tavallisin on kuvattuna alla olevassa kuvassa 87. Pitemmän askeleen päässä puolapuista lukien ojennetaan käsivarret ylöspäin, useimmiten haara-asennossa, jonka jälkeen selkä taivutetaan taaksepäin niin syvään, että jostakin puolasta voipi kiinni ottaa. Tässä asennossa varpaillenousua pari kertaa perätysten. Mainitusta alkuasennosta voipi harjoittaa käsinkulkua alaspäin ja uudestaan ylös (katso kuv. 88).

[Kuva 87.]

[Kuva 88.]

Puolapuita voipi lisäksi vielä käyttää nojatelineenä toiselle jalalle, kuten kuvat 89, 90 ja 91 näyttävät, kun tahdotaan saada joku vaikeampi alkuasento kättenojennuksiin ja vartalontaivutuksiin taaksepäin ja sivullepäin.

[Kuva 89.]

[Kuva 90.]

[Kuva 91.]

Syöksyasennossa, toinen jalka jollakin puolalla (katso kuv. 90) harjoitellaan kättenojennusta ylöspäin ja vartalon taivutusta eteenpäin. Kuvassa 92 näytetyssä alkuasennossa voipi harjoittaa toisen säären nostoa ulospäin (ylöspäin).

[Kuva 92.]

Tällaiset jännitysharjoitukset soveltuvat paremmin harjaantuneille voimistelijoille kuin lapsille. Nämä voivat nojapuita käyttää _erisivuista ylös-_ ja _alaskulkua_ varten sekä _riippuharjoituksiin_ (katso kuva 93), joista polvennosto, säärennosto ja säärtenhajoitus mainittakoon.

Jos puolapuilla ollessa esim. oikea käsi ja oikea jalka yht’aikaa lasketaan irti ja ne sitten nostetaan ulospäin samassa kun käännös tehdään oikeaan, niin saadaan X-kirjaimen muotoinen asento, joka on verrattain helppo ja jota saattaa käyttää näytösharjoituksena, etenkin jos yht’aikaa on useampia sitä tekemässä. Alkuasentoon palattua tehdään sama vasempaan.

[Kuva 93.]

5. Harjoituksia tangoilla ja köysillä.

Tangon pituus riippuva huoneen korkeudesta; ympärys 20 sm. Köysi pehmeä ja taipuvainen; sen ympärys noin 18 sm.

Näitä telineitä käytetään pääasiallisesti kiipeämistä varten. Miten jalat silloin pidetään, nähdään kyllä vieressä olevista kuvista. Kun köysiä pitkin kiivetään, niin jalkoja ynnä polvia voipi joka otteella nostaa ylemmäksi ja siis likemmäksi käsiä kuin tangoilla kiipeämisessä. Harjaantuneemmat vaihtakoot jokaisen polviennoston jälkeen jalkainsa otetta, niin että vuorotellen vasemman ja oikean jalan kantapää on köyden (tangon) etupuolella ja jalanrinta sen takapuolella. Alaspäin tultaessa pidettäköön polvet koukistettuina ja ylöspäin nostettuina, ettei köysi (tanko) pääse vatsaa hankaamaan. Kädet eivät saa liukua köyttä pitkin, vaan ne ovat vuorotellen siirrettävät alaspäin.

[Kuva 94.]

[Kuva 95.]

Vankat, harjaantuneet pojat saattavat kiivetä ylös taikka ainakin tulla takaisin alas yksinomaan kätten avulla (käsinkäyntiä).

Kahden köyden välissä voipi useampia harjoituksia suorittaa.

_Seisoriipunta taaksepäin_ tehdään kuten matalalla rekillä (katso sivu 57).

_Seisoriipunnassa kallistus eteenpäin_ tehdään siten, että ensin otetaan olan kohdalta kahdesta köydestä kiinni ja sitten kallistetaan ruumis eteenpäin niin syvään kuin mahdollista, jolloin se kaarimuotoisesti taivutettuna tulee olemaan varpaitten ja ojennettuin käsivarsien kannattamana. Alkuasentoon mentäessä pysyköön selkä mahdollisuuden mukaan yhä kaarimuotoisesti taivutettuna.

_Hyppäys koukkuriipuntaan_ sekä _kohonta suorariipunnasta koukkuriipuntaan_, _polviennosto_ ja _säärtenhajoittaminen_ suorariipunnassa saattavat kysymykseen tulla pikkulastenkin voimistelussa. Vanhemmat ja harjaantuneemmat tehkööt _neulansilmää_ (kuv. 96) sekä »_linnunpesää_», johon päästään siten, että jalkarinnat ensin nostetaan köysiä vastaan, sitten polvet ja ruumis viedään kätten välistä taaksepäin niin syvään, että tullaan kaarimuotoiseen makuuriipuntaan, vatsa alaspäin.

[Kuva 96.]

_Kiipeämistä köyttä (tankoa) vaihtamalla_ tehdään siten, että toinen käsi ensin ottaa lähinnä olevasta köydestä (tangosta) kiinni, sen jälkeen siirretään molemmat sääret mainitulle köydelle (tangolle) ja lopuksi toinen käsi. Ennenkuin sääret viedään toisesta köydestä toiseen, saattavat voimakkaat lapset pariksi sekunniksi ojentaa selkänsä ja säärensä suoriksi ja kannattaa ruumiinsa koukistetuilla käsivarsillaan. Pää pidetään silloin hyvin pystyssä ja sääret suljettuina. Harjoitus vaatii suurta kestävyyttä.

Sekä kestävyyttä että voimaa vaatii _kylkiojennus_ tangolla (kuv. 97), jota liikettä sen vuoksi ainoastaan vahvimmat oppilaat harjoittakoot. Vieressä olevasta kuvasta huomataan miten käsivarret ja kädet ovat pidettävät.

[Kuva 97.]

6. Harjoituksia pukilla.

Pukin (topatun osan) pituus 50 sm, leveys 45 sm, korkeus 35-40 sm. Kiinteitten jalkojen pituus 80 sm, paksuus 10 sm. Irtonaisten jalkojen pituus 100-150 sm, paksuus 5 sm.

[Kuva 98.]

Kaikissa hyppäyksissä, joiden tarkoituksena on pääseminen kiinteän, esineen yli tahi sen päälle ja joita tehtäessä kädet pikimmältään esineelle lasketaan, on ponnistus tehtävä tasajaloin, s. o. molemmilla jaloilla yht’aikaa. Tämä sääntö koskee siis myöskin hyppäyksiä »pukin» yli. Kaikista hyppäysharjoituksista telineille ja telineitten yli soveltuvat pukkihypyt parhaimmin vasta-alkaville syystä, että ne ovat vähemmän vaaralliset kuin esim. »plinttihyppäykset». Tässä edellytetään tietysti, että hyppäävää aina on vastaanottamassa kaksi (ei yksi) vankkaa poikaa tahi opettaja itse. Ellei hyppäävää oteta kunnollisesti vastaan, voipi hän pukilta pudota, josta usein seuraa luuntaitto tahi sijoiltaan meno. Sellaista saattaa tapahtua silloinkin, kun ainoastaan yksi mies on vastaanottamassa, koska hyppääjä usein putoaa pukilta sivullepäin. Vastaanottajain tulee pitää silmällä, ettei hyppääjä alastullessa äkisti ja varomattomasti taivuta selkäänsä taaksepäin. Vasta-alkava käyttäköön hypätessä aina ponnistuslautaa syystä, että ilman sitä hän ei voi tarpeellisella tarkkuudella määrätä sitä paikkaa, josta ponnistus on tehtävä. Jos tavallisen laudan asemesta käytetään notkulautaa (katso kuv. 102), niin pukkia saa melkoisesti ylentää.

Vaihtelevaisuutta pukkihyppäyksissä saadaan joko siten, että pukki koroitetaan tahi sillä tavoin, että juoksuväli vähennetään.

7. Harjoituksia plintillä.

Pituus 150, korkeus 120, leveys alhaalta 80, leveys ylhäältä 45 sm.

[Kuva 99.]

Kuten sanottu ovat hyppäykset plintille ja plintin yli pidettävät vaarallisempina kuin pukkihyppäykset, kahdestakin syystä. Erhetyksestä vasta-alkava usein ponnistaa ainoastaan toisella jalalla taikka tekee hän ponnistuksen liian likellä itse telinettä; molemmista tapauksista seuraa, että hän useinkin sangen pahasti satuttaa vatsanpohjansa telinettä vastaan.

Voidaksensa plintillä päästä niin kauvas kuin mahdollista, laskevat lapset kätensä sille useampia kertoja perätysten ja useimmiten vuorotellen, josta seuraa, että ne helposti vääntävät sormensa sangen pahasti, kun näet sormet hypätessä jäävät reiden alle. Sen vuoksi usein lapsia muistutettakoon, että heidän tulee ponnistaa tasajaloin sekä ainoastaan kerran laskea kätensä plintille ja silloin pitää sormensa suorina ja toisiinsa suljettuina. Paitse mainittuja vaaroja huomataan plinttihyppäyksessä samat seikat kuin pukkihyppäyksissäkin: lapsi voi plintiltä pudotessa taittaa käsivartensa ja solisluunsa tahi saada ranteensa ja kyynärvartensa sijoiltaan.

Lapsia älköön sallittako harjoittaa haarahyppäystä plintin yli, ennenkuin ne ovat kunnollisesti oppineet tulemaan kauniisti istumaan sekä tekemään tyydyttävän laskuhyppäyksen taaksepäin.

Vaihtelevaisuuden vuoksi harjoittakoot lapset tavallisella ponnistuksella ja kätten laskemisella _hyppäystä plintille seisomaan_, josta sitten _syväänhyppäys_ toimitetaan. Harjaantuneemmat hypätkööt »_kissanloikkausta_». Tämä tehdään siten, että plintillä seisoalta kädet lasketaan plintin toiseen päähän ja samassa tehdään hajareisin tavallinen laskuhyppäys eteenpäin. Matalalla plintillä saattaa harjoittaa _kuperkeikkahyppäystä_ päätä plintille laskemalla, mutta silloin on huomattava, että selkä on taivutettava eikä suorana pidettävä, jolloin ruumis saattaisi rajusti plintille pudota. Jos sääret hajoitetaan, voipi kuperkeikkahyppäyksellä päästä plintille istumaan.

Kun hyppäyksellä tahdotaan päästä pitkittäin asetetun plintin ylitse, niin kädet ovat telineelle laskettavat niin kauvas kuin mahdollista. Ne lasketaan siis vasta sen jälkeen, kuin tasaponnistus jaloilla on tehty. Mitä vastaanottamiseen tulee, muistettakoon mitä asiasta ennen on sanottu pukkihyppäyksistä puhutessa. Vastaanottaja tarttukoon hyppääjän olkavarresta kiinni.

Matalalla plintillä voipi harjoittaa, paitse hyppäyksiä seisomaan, n. s. _polvikyykkyhyppäystä_. Tavallisella ponnistuksella ja kättenlaskemisella hypätään plintin päälle polville seisomaan, ja tästä asennosta (alussa opettajan avulla) toimitetaan laskuhyppäys rohkeasti eteenpäin. Harjoitus ei ole erittäin vaikea, vaikka se siltä näyttää ja tuntuu.

Suurempaa kykyä vaativat _kyykkyhyppäys_ (jalat kätten välistä), _haarahyppäys_ (jalat kätten ulkopuolelta) ja _hyppäys sivuttaisin_ plintin yli. Valmistuksena viimemainittuun hyppylajiin harjoitettakoon _aitahyppäystä_. Tarkemmin näistä kaikista sivuilla 59 ja 60.

Harjaantuneimmat pojat koettakoot (alussa notkulautaa käyttämällä) tehdä _urhonhyppäystä_. Vahvalla ponnistuksella pyritään käsilleen seisomaan (sääret suoraan ylöspäin), ja kun ruumis sitten alkaa kaatua toiselle puolelle, niin selälle putoamisen välttämiseksi käsivarsilla tehdään äkillinen ojennus, jonka jälkeen kädet lasketaan irti ennenkuin jalat maahan tulevat. Vastaanotto välttämätön.

8. Harjoituksia punnerruspuulla.

Punnerruspuu saattaa olla tavallisen pyöreän hirren muotoinen. Pituus 5 à 6 metriä, ympärys noin puoli metriä. Se asetetaan kahdelle noin 25 sm korkealle alustalle, joiden muoto voipi olla melkein samanlainen kuin kuvassa 102 näytetään.

Punnerruspuulla harjoitetaan pääasiallisesti erilaisia punnerruskäyntilajeja. Liikkeet ovat voimistelun kannalta katsoen erittäin terveellisiä, ja ne soveltuvat erinomaisen hyvin varsinkin tyttöjen harjoitettaviksi. Mutta koska putoaminen korkealle nostetulta punnerruspuulta saattaa käydä vaaralliseksi, niin kysymyksessä oleva teline on pantava matalaksi, varsinkin silloin, kun se on lasten käytettävänä.

Alkuharjoituksena punnerrus- eli viippakäyntiin harjoitettakoon telineelle nousemista sivultapäin, sillä hetken aikaa seisomista ja sitten hyppäystä alas telineen toiselle puolelle. Tätä varten asetutaan joko kasvot tahi toinen sivu telinettä kohti seisomaan. Punnerrusharjoituksia tehtäköön aina levollisesti ja, jos mahdollista, horjumatta. Ennen alashyppäystä voipi telineellä (jalat poikittain) seisoen harjoittaa _käyntiä sivullepäin_, _polven-_ ja _säärennostoa_ tahi _käsiliikkeitä_.

Varsinainen _punnerruskäynti_ suoritetaan joko eteenpäin tahi taaksepäin, pää korkealle nostettuna, katse eteen-alaspäin luotuna, käsivarret hieman ulospäin nostettuina, polviniveleet vähäsen notkistettuina, jalat ulospäin käännettyinä, ruumiinpaino jalkaterälle sovitettuna (kuv. 100).

[Kuva 100.]

_Käynti jälkiaskeleilla_ on punnerrusharjoituksista yksinkertaisin käyntilaji ja se tehdään siten, että esim. vasemman jalan astuttua askeleen eteenpäin, oikea jalka siirretään edellisen viereen, joka uudestaan liikkuu eteenpäin. Tavallisessa punnerruskäynnissä siirretään jalat vuorotellen toinen toisensa sivutse. Myöskin _käyntiä vaihtoaskeleilla_ saattaa punnerruspuulla harjoittaa. Tavalliseen käyntiin voi sitä paitse liittää _polvennostoa_ ja _säärennostoa_ sekä _säärenojennusta (tanakäyntiä)_. _Täyskäännöstäkin_ voipi punnerruspuulla harjoittaa. Vaikea mutta hauska harjoitus on _vastaantulo_, jossa koetetaan päästä toinen toisensa sivutse. Toisiansa vastaan tulevat henkilöt asettavat kumpikin esim. oikean jalkansa sisäsyrjän kumppanin jalkaa vastaan ja ottavat samassa toisiaan hartijoista löysästi kiinni. Tasapainoon täydesti päästyään tekevät molemmat yht’aikaa käännöksen oikeaan ja siirtävät samassa vasemman jalkansa eteenpäin toisen sivutse, jonka jälkeen kädet laskevat otteensa irti.

_Juoksua_ punnerruspuulla harjoitetaan lyhyeillä askeleilla. Kädet pidetään silloin useimmiten ulospäin ojennettuina.

9. Harjoituksia pyöritysköydellä.

Tavallinen, pehmeä ja taipuvainen, sormenpaksuinen köysi, jonka pituus on 8 à 10 metriä.