Sevillan parturi eli Turha varovaisuus: Komedia neljässä näytöksessä

BARTHOLO (tulee ulos, puhuen oven suussa rakennukseen päin). Minä tulen heti takaisin; ei saa päästää ketään sisään. Mikä hulluus, että minä menin alas! Niin pian kuin hän pyysi...

ROSINA. Ah! epäilemättä... Sepä soma todistus!... Tauotkaahan jo, herra, te vääntelette minun käsivarttani. Minä poltin sormeni, kun laittelin vaatekoristeitani tuon kynttilän ä...

KREIVI. Kas nyt olen pelastettu. Uh! Kuinka tuo kirottu mies on kovakiskoinen pidellä! Figaro tuntee hänet kyllä. Minä tunsin, kuinka valhettelin; se antoi minulle kömpelön ja p...

Kun surusanoma saapui sen nuorukaisen tapaturmaisesta kuolemasta, jonka muotokuvan näemme alkulehdellä ja jonka viimeisen yön hedelmä tässä ilmestyy, herätti se kaipausta ei ain...

ROSINA. Minusta näytti, kuin olisin kuullut puhuttavan. Kello on lyönyt kaksitoista; Lindor ei tule! Tämä ruma ilmakin olisi sovelias häntä auttamaan. Varmana siitä, ett'ei hän...