Rimpisuon usvapatsas: Seikkailukertomus Pohjan periltä

-- Isäni nuoruudessa, kertoi vanhus, -- kävi joka talvi kylässä eräs lappalainen, joka aina osti suolaa, lyijyä ja ruutia sekä rautaa ja terästä. Viljaa tai jauhoja ei koskaan o...

Täten saimme erinomaisen kolmen metrin korkuisen savustuskaapin, jossa saatoimme samalla kertaa savustaa kymmenen hanhea, jopa enemmänkin. Jos vain säännöllisesti hoidettiin tul...

Linnunliemi oli nyt kypsä. Teimme tuohesta lusikat, ja pian oli pata tyhjä. Nuotion sammutimme huolellisesti, ja reippain askelin lähdimme marssimaan järven pohjoista päätä koht...

Olin jo täyttänyt kahdennentoista ikävuoteni, kun minut eräänä syyskuun päivänä vietiin kansakouluun. Nainen, joka minut toi kouluun, oli holhoojani vaimo, kunnollinen ja kyvykä...

Olimme pilkkopimeässä. Ryhdyimme heti ottamaan selkoa siitä, mihin käytävämme johti. Se johti pieneen kellarintapaiseen huoneeseen. Mitään muuta uloskäytävää kuin se, joka äsken...

Saaren eteläinen puoli oli meille jo niin tuttu, että olimme tehneet siitä kartankin. Olimme kuutamoiltoina kulkeneet suksilla tämän osan saarta ristiin rastiin monta kertaa. El...

Kun olimme saaneet tavaramme kaikki kootuiksi ja purjeen lujasti kokoon käärityksi, käänsimme jahdin siten, että saimme siitä hyvän tuulensuojan, ja istuuduimme vällyille aamiai...

Kun Matti nyt rupesi puhumaan siitä, että hän uusilla rikkauksillaan yksin maksaa koko tämän saaren hinnan, mutta antaa minulle lahjaksi toisen puolen, katsoin minäkin parhaaksi...

Yhteisesti pyydetyt helmet jaettiin tasan, ja kun minä luulin jo entuudesta olevani rikkaampi Mattia, tyrkytin hänelle useimmat suurimmista helmistä. Matilla ei ollut mitään tät...

Minunkin täytyi ilosta nousta seisomaan aluksessa, joka silmänräpäyksessä teki "täyskäännöksen vasempaan" ja lennätti minut aika viekkiä kinokseen. En loukkaantunut. Sain peräsi...