Part 9

Lohi uipi Veden pohjaa myöden, Se väkevä kala Ja kallis kala. Joka menee. Vaikka olisi Teno läpi maan. Niin menee hän menemistään Latvaan asti, Ja mustuu niin kovin, Ja muuttuu niin, Ett'ei enää Syökkään, Ei hädässäkään. Ja hän palaa Taas alas, Josta on tullut Meren avaruudesta, Jossa on monta lohta. Ja taas tulee Yhtä valkeaksi, Kuin ennen oli. Kun merestä vasta tulee, Kun silliä saapi syödä, Niin taas lihoo Ja tulee samanlaiseksi, Kuin ennen oli.

27.

Kumppi juoigas.

Vuoi vuoi vuoi la la la lu lu lu, Fam fam fam, huo huo huo; Tälli son nu lätti ko kallan. Huō luiō huō Vuoā vuoā vuoā: Tälli son nu lätti ko potsu porra. Te go kärga te lättiskoatta: Vuoā. Te go keärga nu lättimist te ńolkit Vuömī mield. Ja rieban fast tait kumppi Luottait kuorāt ja porra Ja saji mield manna. Te go kärga porramist, Te ńolkīt ēri fast Ja de lättiškoatta: Uvǟ uvǟ uvǟ. Te lǟ su nuattas, Ko lǟ kallanam porramist; Te lǟ su kīttalus, Ko vuovdas tievvam lǟ Passī vieljas vaivist.

Nālla mait kuorāt Sämmalākkai kumppi luottait Jallavuođastis jallasit. Ńālast mast čalmīk lǟ paskik, Ńālbmi kaľľi ja porra maita sämmalākkai; Te ńolkast songi ēri, Ja de koarju. Ja sust lǟ säibi keäčči čappad, Ja kuotsa, tastko son sakka lučču. Fälli maita lǟ muttum vašalaš Mī riuvsak(īt) tolkīt porhaidatta, Sisa takkā ja tē son kodda Ja tē porra ja tē kirdil Ja lätti: pir pir pir. —

Kudńu loddi (Idjaloddi) muttuin vašalaš Uca fụödduči alt, Mī keäđki loamī vuölt lätti: Tsir tsir tsir. Tat lǟ koddi-sāppanīt, Mait kudńu loddi Kaӡӡu ǟdnam alt, Ja hängu soákki sūrkīđi Ja lätti (jiädnad) jieš soákki kēčīn; Mast lǟ čalmik jorbas.

Koasskim maita muttum vašalaš, Mī toappū mīsīt labbait ńoammilīt Ja čǟci-loddi čiukait maita, Ja kirtaš jieš ja lätti: Harm harm harm.

Kätki maita lǟ tat, Mī kuärra kumppi luötait; Son lǟ nut kuotsa ja čappat. Ja poattam pormm sattjai, Täuda vuovtas ja mälga väӡӡit Te go kalbma tāčča ja te jussu Ja lättiškoatta; irrū, irrū.

Hukan laulu.

Voi, voi, la la lu lu, Fam fam, huo huo: Näin hän silloin laulaa, kun on ravittu, Huoo huoo, vuoaa, vuoaa: Silloin hän näin ääntää, kun syö poroa Kun kerkeää, rupee laulamaan: Vuoaa. Kun kerkeää, niin lähtee juoksemaan Metsiä myöden. Sitten kettu noita suden Jälkiä seuraa ja syöpi. Ja sijaa myöden menee. Kun kerkiää syömästä. Niin juoksee pois taas Ja rupee laulamaan: Uvää. Se on hänen nuottinsa, Kun on kylläksi syönyt; Se on hänen kiitoksensa. Kun onttonsa (mahansa) on täynnä Pyhän veljen vaivasta.

Naali myös seuraa Samalla lailla suden jälkiä, Tyhmyydessänsä tyhmästi. Naalilla, jolla silmät on pienet. Suu leveä; hän syöpi myös samalla lailla; Sitten juoksee hänkin pois, Ja sitten panee maata. Hänellä on hännän pää musta. Ja pahalta hän haisee, sillä hän kovin sontii.

Haukka myös on muuan vihollinen Joka riekon höyheniä tuiskuttaa (hajoittaa). Iskee kiinni ja tappaa, Syöpi, ja sitten lähtee lentämään Ääntäen: pir pir pir.

Yölintu muuan vihollinen Pienelle eläimille. Joka kivien lomassa ääntää: tsir tsir tsir. Sopulihiirihin, Niihinpä yölintu Iskee kiinni maan päällä. Ja ripustaa ne koivun oksihin. Ja huutaa itse koivun latvassa; Sillä on silmät pyöreät.

Kotka myös on yksi vihollinen. Joka viepi poro-vasikoita, karitsoja, jäneksiä. Ja vesilinnun poikia myöskin. Lentelee itse ja ääntelee: Harm, harm, harm.

Ahma myös on semmoinen, Joka seuraa suden jälkiä; Hän haisee kovin pahalta ja on musta. Tultuansa haaskan luokse, Täyttää mahansa ja lähtee kävelemään. Niinkuin kylmettynyt Norjalainen. Ja sitten se pieree Ja rupee ääntelemään irruu, irruu.

28.

Vaimučam päkas.

J. Fellman Utsjoella muistoon kirjoittanut.

Outas ton jođak, Maṅas tu jurdagak: Konnas lä pācam, Konnas lä pācam Mu moarssi? Kokkas lä joaudam Vaimučam pākas!

Sydämmeni palava.

Edespäin sinä kuljet, Ta'appäin sinun ajatuksesi. Kuhunka on jäänyt, Kuhunka on jäänyt Morsiameni? Kauas on joutunut Sydämmeni palava!

29.

Kaskias raukki juoigam.

Torajas stuorra noaiddi, Torajas tat kuiluin noaiddi. Kutti toalvui valľji mīn ǟdnamist. Ja sǟtti midjidī nǟlki ńalbmai, Atti (etti) mīst ī läk piebmu, Īge mikkigen vaľľjīt, Ja toalvui puok mīn valľji, Ja sǟtti kitteli ǟdnamī, Ja kitteli mīn valľji puok. Ǟpke oäǯǯu kūlīt čǟcīn. 10 Ǟpke kottīt vuvtīn. Ǟpke maidigen vaľľjīt; Kuörūs lǟ tuoddarak, Kuörūs lǟ vuövtīk, Kuörūs lǟ čạcīk. Nạuris olmai sǟtti Mīja (mīn) ńalbmai nälki, Ja te läi tagkar nạuris olmai, Kutti sǟtti puok valľji Mīja (mīn) ǟdnamist ēriti. 20

— — —

Īgo läk tat olmai šaddam, Šaddam vela ǟdnami, Kutti pukta fast ruöktut Valľji mīn (mīja) ǟdnami? — Jope tat pukta Ibmil fast valľji ruöktut pukta, Sikki čǟcīn etti ǟdnamīn. Kītti läkkus ǟdnam haldai, Kīttu ǟdnam šaddadädjai. Ja haldai kīttu läkkus 30 Ǟdnag tufat kārti, Ko Ibmil lä ārmu takkam, Atti (etti) pūttī fast valľji ruöktut. Kudni ja cāppa kīttu läkkus Tudńi, čāppa Ibmil, Ki čācai ja ädnamī Puktik valľji fast ruöktut. Väikki näuris olmai Toalvui kelli valľji, Nu čāppa Ibmil 40 Toalvui fast ruöktut. Šiega Ibmili läkkus kīttu Ǟdnag tufat kärdtai, Kutti mu valľji toalvui. Näuris olmai tam tagai, Sikki čǟcist etti ǟdnamist, Ki valľji toalvui ēriti. Torajas tat pahas näuris olmai, Kutti valľji mīn ǟdnamist toalvui Ja nälki midjidi pūtti, 50 Torajas tat kuinkas (kullum) olmai, Te sǟtti midjidi nälki. Te česki mu jabman (jamas), Toaivui mu jabmam lämin. Fal imbe mon telligen jabmam, Muttu mon viesum telligen (ǟlam tetitken). Im mon jābmam, Mon viesost läm telligen, Ibmilist mon velagen viesutam. Ibmilist lǟ mu ällim, 60 Ibmilist mon viesutam, Väikki toaivui tat näuris olmai, Etti mou jābmam lädjim; Ja mu vǟlti ja česki čācai, Pälkisti mu jokī. Haugga fast mu vǟlti. Ja haugga mu ńielai. Tälli mon lädjim ribri vuält (vuoivas). Haugga vaiti suodjalussas, Ja pijai mu ribris vuällai, 70 Tanni mon viessum jagi pirra. Muttu te pijai sitta (fast) Tat näuris olmai firmīđis čǟccai, Ja son vǟlti mu pajas, Ja te pēssim viesušit (assat vistīst), Ja ellim kolbma jagi viesūsist. Ja tē mennim ustukäidnui (koddipiudui), Oǯǯum vaišīt tobpen (fuäđđuit). Tego ustu käinust pōttim koattai, Te česki tat nauris olmai mu jabman (jamas). 80 Ja te tagai munji ārkku, Ja pijai mu ārku sisa, Tobpi mon orrum tästu, Ārkusist kolbma jagi. Ja sitta (tast mangil) vulki Kirkku ǟduami mu toalvut. Ja kaik (puok) sī pōtti, Pappa maita tasa läi (poattam). Te tedjim: allit mu vuolkāt, Im mou läk velä jābmani, 90 Vaikki jābmim lǟ munji toaaivutuvvum. Te puok olbmuk celkki. Ja pappage tajai: Männi viessu (älli) olbmu Ārku sisä la pidjam? Mon tedjim: im läk jābmam, Vaikki mon läm toaivutuvvum jäbmin. Näuris olmai illuši, Mu jäbmam lamin, Muttu vaikki son toaivui, 100 Etti mon livčim jäbmam, Nut im mon läm jäbmam, Muttu mon ǟlam velä tālgen, Velä tālgen, velä tālgen.

Aha mu pạrdni teikki poađaši, Mon im vǟji tǟbpi lät! Te pạrdni tallan pōđi, Ja kirtti tegu čukča. Nubpik livči poattam Ja vuóššiam pārni čukčan, 110 Muttu pạrdni tajai: Juös mon livčim vuššum valsarina (?), Im mon livči jābmam. Ja poádńa sutai sagka, Ja pạrdni manai mubpi olmučin. Poadńa celki: Pardnam, menni poađak Taina hǟmīn mu lusa? Pạrdni tajai: Juös ton vašuk, 120 Juös mon läm tu vašastallam (vašastattam), Te mon vuölkam Fast kirddīt käidnui. Pardni vūlki kirddīt käidnusis, Te poádńa čoađki hǟmist Kirdi (kirdili) pārni maṅṅai, Ja viečai pạrdnis ruöktut, Ja te soai seivuiga ǟdnamī. Ačči: Ȧli póadi lotti kovain mu oudī. 130 Pạrdni: Im mon, aččam, tiettam tam, Etti livčik mu vuoššam. Ja tegu soai tanne (tām) hālaiga, Te suttaiga soai kaskanǟska, Ja šattai rīddu. Ja go soai toaruiga kaskanǟska, Pạrdni čokkai(-ni) muorra oáksai. Ja te tajai tobpin: Jogo (juögo) ton, aččam, muiji läk vaššam? 140 Tegu ton läk muuji nu sagka vaššam, Te im mon änip poađi tu lusad. Im poađi änip tu lusad (lusa). Ạčči: Mī tu saji täuta, Pardnam, ko vuölkak? Pạrdni; Täudus kulti sītta (ikkinassi), Im mon änip poađi, Im koássige, 150 Im almi vuölt Mon änip poađi tu lusat.

Te tat kullasa (pǟkkalm) noaiti pạrdni, Te gu kirti, te vūlki Te ạčči pǟci ēriti. Te poádńa suttai nubpi poadńai, Te näuris olmai Sǟtti valľjik (vạlľjīt) puok tokku, Äpke mī oáǯǯu kuäli čǟcīn, Äpke lottit vūmīn, 160 Äpke mānnaksan (mangelāgaš) valľji.

Kaskias raukan laulu.

Torajas suuri noita, Torajas se kuuluisa noita. Joka vei viljan (metsän- ja veden-annin) pois meidän maasta Ja saatti meille nälkää suuhun, Ett'ei meillä ole ruokaa. Eikä mitään viljaa (metsän- ja veden-antia). Hän vei kaikki meidän viljamme Ja saatti Kittilin maahan,¹ ¹Seutu pohjaisessa Suomessa. Kittiliin meidän viljamme kaikki. Emmekä saa kaloja vesistä, 10 Emmekä peuroja metsistä, Emmekä mitään viljaa: Tyhjät ovat tunturit, Tyhjät ovat metsät, Tyhjät ovat vedet. Huono mies saatti Meidän suuhumme nälkää, Ja oli niin paha mies, Että saatti kaiken viljan Meidän maastamme poijes. 20

Eikös ole se mies syntynyt, Syntynyt vielä maan päälle, Joka tuopi takaisin Viljan meidän maahan? Jopa se tuopi, Jumala taas viljan tuopi takaisin Sekä vesiin että maahan (metsiin); Kiitos olkoon maan haltialle, Kiitos maan kasvattajalle (luojalle) Ja haltialle kiitos olkoon 30 Monta tuhatta kertaa. Kun Jumala on armon tehnyt, Että toi jälleen viljaa takaisin. Kunnia ja kaunis kiitos olkoon Sinulle, kaunis Jumala, Joka veteen ja maahan Toit viljaa jälleen takaisin. Vaikka paha mies Vei kyllä viljan, Niin kaunis Jumala 40 Toi jälleen takaisin. Hyvälle Jumalalle olkoon kiitos, Moneen tuhanteen kertaan, Joka minun viljani toi. Paha mies sen teki, Joka vesistä sekä maasta Viljan vei poijes. Torajas se paha kelvotoin mies, Joka viljan meidän maastamme vei Ja nälkää meille toi, 50 Torajas se kuuluisa mies, Hän saatti meille nälkää, Hän löi minut kuoliaaksi, Toivoi mua kuolleheksi. Vaan enpä minä sittenkään kuollut, Mutta minä elän sittenkin (vieläkin), En minä kuollut, Minä elossa olen sittenkin (kumminkin), Jumalassa minä vieläkin elän. Jumalassa on minun elämäni, 60 Jumalassa minä asun, Vaikka toivoi se paha mies, Että minä kuollut olisin; Minut otti ja nakkasi veteen, Heitti minut jokeen. Hauki sitten minun otti Ja hauki minun nieli, Vaan minä olin maksan alla. Hauki otti suojelukseensa Ja pani minun maksansa alle, 70 Jossa minä asuin vuoden umpeen. Mutta sitten pani Tuo paha mies verkkonsa veteen, Ja hän otti minun ylös, Ja niin pääsin asumaan huoneessa, Ja elin kolme vuotta huoneessa. Sitten menin ? Sain ? siellä. Sittenkuin ? tulin kotiin, Niin löi tuo paha mies minun kuoliaaksi. 80 Sitten teki minulle ruumiin-arkun Ja pani minut arkkuun, Jossa minä sitten olin Arkussa kolme vuotta. Ja sitten lähti (rupesi) Kirkkomaahan minut viemään, Ja kaikki he tulivat. Pappi myös siinä oli. Niin sanoin; älkäät minua ruvetko viemään, En minä vielä ole kuollut, 90 Vaikka kuolemaa on minulle toivotettu. Niin kaikki ihmiset sanoivat, Ja pappi myöskin sanoi: Miksi elävä ihminen Arkkuun on pantu? Minä sanoin; en ole kuollut, Vaikka mua on toivottu kuolleeksi. Paha mies iloitsi, Että olin kuollehena; Mutta vaikka hän toivoi, 100 Että minä olisin kuollut, Minä en ollut kuollut, Mutta minä elän vielä sittenkin, Vielä sittenkin, vielä sittenkin.

Ah, jospa poikani tänne tulisi, Minä en voi täällä olla! Niin poika kohta tuli Ja lensi niinkuin metso. Toiset (muut) olisivat tulleet Ja keittäneet pojan metsona, 110 Mutta poika sanoi: Jos minut olisi keitetty? (Niin) minä en olisi kuollut. Ja mies (isä) suuttui kovin Ja poika muuttui toiseks' ihmiseksi.

Mies (isä) sanoi: Poikani, minkätähden tulet Tässä muodossa minun tyköni?

Poika sanoi: Jos sinä vihaat (minua). 120 Jos minä olen sinua suututtanut. Niin minä lähden Jälleen lentämään tieheni. Poika lähti lentäoiääu tiehensä, Niin mies (isä) sotkan hahmossa Lensi pojan perään, Ja toi poikansa takaisin, Ja niin he molemmat istuivat maahan.

Isä: Älä tule linnun hahmossa minun eteeni. 130

Poika; En minä, isäni, tiennyt sitä, Että olisit minun keittänyt. Ja kun he näin puhuivat, Niin suuttuivat he toisillensa, Ja syntyi riita. Ja kun he tappelivat keskenänsä, (Niin) poika istui puun oksalle. Ja niin hän sanoi siellä: Joko sinä, isäni, minulle olet vihastunut? 140 Kun sinä olet minulle niin kovin vihastunut. Niin en minä enään tule sinun luoksesi. En tule enään sinun luoksesi.

Isä: Mikäs täyttää sinun siasi. Poikani kun lähdet?

Poika: Täyttäköön kuka tahansa. En minä enään tule, En koskaan. 150 En taivaan alla Minä enään tule sinun luoksesi. Niin se kuulnisa Noidan poika, Kun lensi, niin lähti; Niin isä jäi yksin. Niin mies (isä) suuttui toiselle miehelle. Ja paha mies Saatti viljat (metsän- ja veden-annit) kaikki sinne: Emmekä me saa kaloja vesistä, Emmekä peuroja metsistä, 160 Emmekä minkäänlaista otusta.

Seuraava laulu, josta vaan otan otteita, koska sen 160 säkeessä ei ole mitään erittäin merkillistä, tarkoittaa Fellmanin tuuman mukaan taistelua uudis-asukasten, jotka tahtoivat anastaa maalohkoa, ja vanhan omistajan, noidan, välillä. Pakanalliset käsitteet ovat kuten edellisessä laulussa vielä kokonaan vallalla. Jokaisella todellisella noidalla täytyy ainakin olla se voima, että voi muuttautua eläinhaamuun.

30.

Suola.

Ibmilam lǟ tāl vāӡšǟmin. Mon läm valldam ǟdnam šattuit Rǟsit, mūrjit, čoággam läm, Muorait keđkīl adnam läm; Im läk valldam orruōmīt, Ǟdnam šattuit ain läm valldam. Olmus vāӡi mu lusa, Cēlki mu suolan lǟmin.

Noaiddi.

Ik ton touta ǟdnam lǟgi, Ikkos tieđi mu lǟmin. Kǟča šattuit ja vạltti vāra, Vuätti muorain mǟrkait, Rǟsit maita kǟča nubpi lākkai.

Suola.

Kīppes läk ton olmai, Lǟkko don olmai olmuš? Tego läk ton Ibmil, Toṅko läk rǟsi takkam, Toṅko läk maita muorait takkam? Ikkos läk ton ädnam kudna. Tiurrin jotlak nutko moṅge Rǟsik ại läk tu, Muorak, käđkik maita ại läk mīn, Isil läge ominaf . Puärri lä maita mī puärri la, Moṅge tieđam maita lǟmin tuge, Čạppis noaiti, ǟdnam alt. Oru toṅge sajistat Ani rǟsītat, mait ton šaddatäčak.

Noaiddi.

Suola, noaiddi rosatǟba, Maṅgimusta mātkuštǟba, Jogait, jäurrīt jottalǟba, Muorait, keđkīt koučatǟba. Poárrasīn lǟ juigujuvvum Moaiti fidnu (noiduđak) abmasīta. Aiggi poatta, ạiggi manna, Noaitik läk kivssīđạdjik, Kāstatis rīkait kāttastallik, Fastis mǟnniđǟsikuin vaibatạddik, Aikilạssi orruk javutaga; Jiednađalla maita jenadam ạiki. Läge, läge toṅke lagapustat. Tokku manna toppipoatta Ī noaiddi puvti maidin (maidigen) takkat Póagustuvvu faṅgavuođa tilist Suormak orruk ńualgga roakkutkätta. — Läge, läge isit ton, Suola, läk ton herran pǟssam Tai mūrjī, kēđkī, rǟsī ala; Ani, ani jiečat ēriti; Kost ton poadak, toppi (tokku) manak. Läm, läm mon tū pạdjeli Manam, manam, vāltam, pijam, Suppim ja taučastam ta ēriti.

Suola.

Te ton nogak tuššin, noaiddi pạrggi.

Waras.

Jumalani on nyt kävelemässä. Minä olen ottanat maan hedelmiä, Ruohoja, marjoja koonnat olen. Kiviä pitänyt olen; En ole ottanut muitten tavaroita. Maan hedelmiä aina olen ottanut. Ihminen kävi minun laokseni. Sanoi minun varkaan olevan.

Noita.

Et sinä tunne maan laatua. Etkös tiedä minua olevan. Katso kasvit ja ota vaari. Havaitse puissä merkit, Raohoja myöskin katso toisella tavalla.

Waras.

Mikäs olet sinä ihminen. Oletko sinä miehen kaltainen? Vai oletko sinä Jamala, Sinäkös olet ruohoin tekijä, Sinäkös olet myös puitten tekijä? Etkös sinä ole maan tuhkaa? Turilaana kuljet sinä niinkuin minäkin; Ruohot ei ole sinun. Puut, kivet myöskään ei ole meidän, Ole isäntä omiesi. Hyvä on myös mikä hyvä on, Minä myös tiedän sinun löytyvän, Musta Noita, maan päällä. Ole sinäkin alallasi. Pidä ruohosi, joita sinä olet kasvattanut.

Kun noita on lausunut toivonsa saada rauhassa asua alueellansa, ja vielä on uhannut olevansa noita, jota itse tautikin tottelee, pitää hänelle varas pitkän puheen. Hän sanoo muun muassa: noita raukka, tee heikot heikommiksi, äläkä minua. Oravan hahmossa voin puissa hyppelehtiä, etkä sinä voi minua tappa. Minä kaadan puun ylitsesi, ja sinä noita joudut vankeuteen, sillaikaa kun minä varas, tulen ruohon ja puiden hallitsijaksi. Mies parha, älä itse tee itseäs jumalaksi maan päällä, sinua esitallään runoissa vääränä jumalana. Sinä pidät minua varkaana, varas on saattava sinun, noita, savuun (?). Runo jatkun sitte seuraavilla, hyvin muodostuneilla värssyillä:

Waras, Noita taistelevat, Viimeiseksi matkustavat. Jokia, järviä kulkevat. Puita, kiviä kiipeevät. Vanhat ovat laulaneet Noidan työt oudoille. Aika tulee, aika menee, Noidat ovat kiusaajia. Kastamatonta valtakuntaa solmeavat, Rumilla töillänsä väsyttelevät. Ajallansa ovat vaiti; Ääntelee myös ääntelemisen ajalla. Ole, ole sinäkin lähempänäsi. Sinne menee, sieltä tulee. Ei Noita voi mitään tehdä. Nauretaan vankeuden tilassa, Sormet ovat suorana sujumatta.

Varas huutaa pilkaten hänelle: nyt ottakoon hän ruo- hon, puut ja tähdet haltuunsa, koska hän on sanonut olevansa omistaja; mutta varas vastaa:

Ole, ole isäntänä sinä, Waras, olet sinä herraksi pääsnyt Näitten puitten, kivien, ruohojen yli; Pysy, pysy itse poissa! Mistä sinä tulet, sinne sinä menet. — — — —— — — — — — — — — Olen, olen minä sinun ylitses (korkiampi), Menen, menen, otan, panen, Heitän ja puristan (nutistan) sinut poijes.

Waras.

Sitten sinä loput (raukeat) turhaan. Noita parka.

31.

Noaidi kovdas.

Täin leǯǯik šuongatam, Ko kottīt júovsatam läk, Toluš vuorrasak, Ādjak omikasak. Tē kukkin kottīt sī Tām kaisai keäsūtäddji Ja pōtti čǟskukak. Vei spirtta čāppukak. Tas leǯǯik ruoukatain Ja kottīt kiđđutam, Olbmak mielknstallam. Pissū jedne paulckain. Tast pǟčči stnoraklt Ja ronuit puoitaklt, Tast puitīd vušši nai Ja mārfit täkki mait.

Noitarumpu.

Tätä lienevät soittaneet, Kuin peuroja juoksuttivat, Entiset urohot. Äijä vainajat. Kaukaa he peuroja Tänne kukkulalle vedättivät, Ja tuli valkosia, Tuli piki-mustiakin. Tässä lienevät ammuneet. Peurat purskunehet. Miehet kumartuneet. Pyssyn ääni paukkunut. Tässä ampuivat he suuret Naaras-peurat lihavat, Tässä läskiä keittivät Ja makkaroitakin tekivät.

Viiteselitykset:

[1] J.A. Friis, Lappiske sprogprøver En samling af lappiske eventyr, ordaprog og gaader, med ordbog. Christiania 1856.

[2] Scheffer, Lapponia. Francofurti 1673, s. 282.

[3] J.A. Sjögren, Aufzeichnungen über die Gemeinden in Kemi-Lappmark. Gesam. Schriften I, 189.

[4] Linder kertoo, että Fjellner oman lauseensa mukaan on kuullut tätä tarinaa lausuttavan runomittaisessa puvussa, jopa vielä kolmella, Herjedal'in, Sorselen ja Jukkasjärven, murteella, s.o, Ruotsin Lapin perimmäisissä ja keskimmäisissä osissa.

[5] Vrt. von Düben, om Lappland s. 322, muist. 2.

[6] A. Erman'in Archiv für Wiss. kunde von Russland, XIII, 4.

[7] v. Düben, s. 329.

[8] Mörtsell'in tiedonannon mukaan tavataan tämä muoto ÅseIissä ja etelämpänä, tavallisemman namma sanan sijassa.

[9] Friis'in kirjassa kuuluu tämä rivi: påres Patto tjalmeh gal jilladek, vanhan Paton silmät kieriävät.

[10] Friis, Lappiske eventyr og folkesagn s. IX. Vrt. v. Düben, Lappland, s. 339.

[11] Ks. v. Düben, Lappland siv. 336.

[12] Pehr HögstrOm, Beskrifning öfver de till Sveriges krona lydande Lapmarker. Tukholmassa 1747, siv. 184.

[13] P. Laestadius, Journal II. Tukholmassa 1833, siv. 462—468.

[14] Högström, Beskrifniog, s. 59.

[15] Laestadius, Journal II, s. 482 seurr.

[16] Friis, Eventyr, s. 110—131.

[17] Friis, Eventyr, s. 1—13. Vrt. Sprogprøver, s. 6, 47, 54.

[18] Scheffer, Lapponia, siv. 282—284.

[19] v. Düben, Lapplaud, s. 318.

[20] Katso venäläistä sanomalehteä "Golos" N:o 301, marraskuun 12 p. 1874,

[21] Fosterländskt Albutn. III. Helsingfors 1847, s. 65—69.

[22] Liitän tähän Scheffer'in Lapponialta siv 233-242 kaikki ne lappalaiset värssyt, mitkä kuuluvat siinä kerrottuun karhurunoon. Ensimäkien on tuo mainittu: _kittulis pourra, kittulis ii skada, soubbi jälla Zaiiti_. Karhua kotiin vietäessä lauletaan matkalla: _ii paha ta ti paha talki pharanis_, älköön hän waikuttako pahaa ilmaa. Kotiin tullessa pyydetään naisia: _läibi ja tuoli susco_ pureske-lemaan lepänkuoria. Kotaan tultua, laulavat naiset: _kittulis pouro toukoris_, ja ne kaksi lappalaista, jotka tuovat lihaa naisten kotaan: _olmai potti Suerigis landi, Polandi, Engelandi, Frankichis_, miehiä tuli Ruotsista j.n.e naiset toistavat sen ja lisäävät: _kalka koubsis laigit touti tiadnat_, me sidomme jaloillenne punaisia rihmoja. Silmät ummessa kokevat sitten naiset nuolilla ampua karhun nahkaan. Tätä tähdätessään he laulavat: _batt olmai kutti Suerigulandi etc. potti, kalka vuocki_, nuolilla ammumme häntä, joka on tullut Ruotsista j.n.e. Kolmen päivän kuluttua täytyy miesten juosta valkean ympäri ja sitten ulos. Tässä laulavat naiset: _todna kalka kaino oggio_, olet saava kauhallisen tuhkaä jaloillesi. -Laulu on kielen puolesta varsin vaillinainen.

[23] Ks. Två berättelser om Lapparnes omvändelse. Tukholmassa 1773, s. 15.

[24] Friis, mytologi, s. 160.