Part 10

[25] Petrus Bång, Priscorum Sveogothorum ecclesia Aboæ 1675. (Vert. J. Krohn, Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana. Helsingissä, 1862, s. 68). Sittemmin on sen myöskin _Mohrhof_ v. 1682 teoksessaan "Unterricht von der Teutschen sprache und poesie" julkaissut. Tuderus sanoo kyllä selvin sanoin, että Lappalainen, ammuttuansa ja tuotuansa kylään karhun, kunnioittaa häntä tällä runolla; mutta päällekirjoitus tekee sen suomalaiseksi. Poistaakseni kaiken epäilyksen liitän tähän molemmat katkelmat, vieritysten. Pertos pitää varmaankin olla peitteess'; radej on lainattu ruotsista.

_Tuderus'en_ teoksessa: _Bång_'in teoksessa:

Mälsen dyris voitetu MeƷän dyris voitettu Tuo meil tanta tärfventä Tuo meil täyttä terveyttä, Aitaa vastan salhitie Aitta vastan saalihita Tuo tuhatta tulesaya Tuo tuhatta tullesassa Sata sata salihiri, Saata sata saalihixi. Julki Tulin Jumalista Julki tulin Jumalista Kansa Salin iloisesta Cansa saalin iloisesta, Jocailman ihmet vaivat Joka ilman, ihmet, vaivat Annon andoirahan radej Annon andoi, rahan radei. Cosca tulen kotihin Cosca tulen kotihin Kolmeyotä inlon pidän Colme yötä ilon pidän. Läpä Laxot rewret varat Ilos tulin, ilos lähdin Aja paha edällänsä Läpi laxo, vuoret, vaarat, Bertas tali vielä pentos Aja paha edellänsä. Cunnioitan sua jätistänsä Pertos tuli Päivän tulo. Vuosi vicadell salihisi Päivä tule vielä pertos Ethän urihok Oiken virret Cunnioitan sua jälistänsä Sitä vast viel tonsti tulla. Vuosi vuodell saalihixi. Etten onhoids Ochton virren Sitä vast viel toisti tulen.

[26] v. Düben, Lappland, s. 338.

[27] A.K. Ahlqvist, Suomalainen runous-oppi kielelliseltä kannalta. Helsingissä 1863, s. 1-32.

[28] v. Düben, Lappland, s. 338.

[29] _Noaidi kovdas_ on muista hyvin eroava. Jos siihen löytyisi säveltä, saattaisi sitä ehkä pitää neljäjalkaisena runomittana.

[30] Friis, Sprogprøver s. 88, eventyr s. 16. Kielinäytteissä supistaa hän nuo kaksi ensimäistä riviä yhdeksi, mutta saduissa eroittaa hän ne toinen toisestaan.

[31] Friis, Sprogprøver s. 34.

[32] A. Sjögren, Die Syrjänen. Gesam. Schriften. I, s. 440, 441.

[33] Vrt. v. Düben, Lappland, s. 321.

[34] _Olaus Magnus_, Historia de Gentibus Septentrionalibus. Romae 1555. Cap. VIII lib. IV, s 141: Neque haec gens sine gaudio moerore commixto, quasi heremi cultrix remanere videtur. Instruit enim alacria convivia citharoedis accitis, ut convivantes hilariores effecti, excitentur ad saltum: quem vehementius citharoedo sonante ducentes, veterumque heroum ac gigantum praeclara gesta patrio rhytmate et carmine canentes, in gemitus et alta suspiria, hinc luctus et lachrymas ac ululatum resoluti, dimisso ordine in terram ruunt.

[35] Scheffer, Lapponia. Francofurti 1673, s. 292.

[36] Lappalaisia satuja ja runoja "Golos" lehden numerossa 301 vuodelta 1874.

[37] Sjögren, Gesam. Schriften. I 440.

[38] J. Wolkov, Metsästäjän havaintoja Wologdan läänissä, venäjän kielellä Wologdan läänin sanomissa v. 1854 N:o 51.

[39] Kt. Ponov, Syrjane i syrjanskij Kraj, in Trudy Etnografitsheskago Otdval. Kv. 8, v Moskva 1874, s. 55—57.

[40] Katso syrjäniläisiä arvoituksia ja lauluja, W. Ardascheff'ilta, venäjäksi Wologdan läänin sanomalehdessä 1859 num.

[41] P. Cassaumov, Gramatika Syrjanskago jazyka, s. 141.

[42] Fosterländskt Album nimisessä aikakauskirjassa, 3 vihk. Helsingissä 1847, s. 56—60. Siinä löytyy vielä kaksi muutakin syrjäniläistä runoja, jotka ovat otetut Helsingfors Morgonblad'ista vuodelta 1841 N:o 59. Nämä julkaisi alkuansa prov. Nadeshdin Utpennja zaapja (Aamunkoi) nimisessä kalenterissa, Pietarissa 1839, venäjänkielisinä, erään alkukielisen kirjoituksen mukaan, jonka hän itse Syrjänin kesken oli tehnyt. Ensimäisen runon nimi oli: Komi nyff-sotad berd-kyff, Syrjäniläisen morsiamen valitus-runo; toisen: Berd-kyff vok-ly, valitusruno veljelle.

[43] Kirjallinen kuukauslehti vuosilta 1873 ja 1874.

[44] Kirjallinen kuukauslehti 1874, s. 101.

[45] Aug. Ahlqvist, Versuch einer Mokscba-Mordwinischen grammatik, s. IX, Ensimäiset kolme ovat otetut eräästä Pietarin asiatillisessa museossa löytyvästä käsikirjoituksesta.

[46] Sama, s. 133.

[47] Nyelvtudományi Kōzlemények v. 1866.

[48] Nyeltud. Kōzl. 5, s. 111.

[49] Sama, s. 88.

[50] Suomen Kansan Satuja ja tarinoita. Helsinki 1852, s. 10.

[51] Sama, s. 885

[52] H. Neus, Ehstnische Volkslieder. Reval 1850. s. 4.

[53] Joh:s Tornaeus, Beskrifniug öfver Torneå och Kemi lappmarker, kirjoitettu jo v. 1672, mutta julkaistu vasta v. 1772 Tukholmassa.

[54] M.A. Castrén, Nordiska resor och forskningar. I. Helsingissä 1852, s. 14 seurr.

[55] Friis, En sommar i Finnmarken, ryska Lappland och Nordkarelen. Tukholmassa, 1872, s. 63.

[56]. A. Andelin, Kertomus Utsjoen pitäjästä, Suomi 1858, s. 199.

[57] Castrén l. c. s. 15.

[58] Friis, Lappiske eventyr, 34.

[59] l. c. 145.

[60] Vrt. suomalaista satua Hiiden laivasta. _Suomen kansan Satuja ja tarinoita_. I, s. 37. Samallaisia käsityksiä on Samojedilaisillakin. Edda-lauluissa tapaamme monta senkaltaista: vihollisia olentoja, päivän säteiltä saavutettuina, muuttuvat kiviksi, impiä tulee joutsenhaahmossa taikka lentää ilmassa, vrt. Helgakvidha, Vauhindarkvidha j.m.

[61] l. c. 152, 159.

[62] Kalevala 34, 70.

[63] O. Donner, Kalevipoeg jumalaistarulliselta kannalta. Suomi 1868s. 158.

[64] Friia, Eventyr, s. 45.

[65] Caatrén, Samojediska sagor, hänen ulosantamissansa: Ethnolögiska föreläsningar. Helsingissä v. 1857, s. 183, 186.

[66] Suomen kansan Satuja ja Tarinoita. Helsingissä 1852, s. 8.

[67] Friis, Everntyr, s. 27.

[68] Suomen Kansan Satuja.

[69] Castrén, Samojediska sagor, s. 183.

[70] A. Ahlqvist, M. Mordwin gram., s. 109.

[71] P. Högström, Beskrifning öfvcr de till Sveriges krona lydande lappmarker. Tukholmassa 1746, s. 167, 199.

[72] Ponov, Syrjane i Syrjanskij Kraj, s. 17.

[73] Cattrén, Finsk mytologi. Helsingissä 1853, s. 18.

[74] Vert. Donner, Vergl. wörterbuch der finnisch-ugrischen sprachen. Helsingissä 1874, s. 107.

[75] Ponov, l. c. s. 18.

[76] G. Castrén, l. c. 316.

[77] D. Petrovskij, Votjaka Kazanskoja gubernia. Luonnontutkijain yhtiön toimituksissa Kazan'issa. IV. 1.

[78] Ponov, l. c.

[79] Kuukausleliti 1873, s. 141.

[80] P. Högström, Beskrifning, s. 181.