Part 6

Hiisi: "Päivän poika purjehtiva." Työnsivät veneen vesille, Riensivät taka-ajohon, Nuorta noutamaan takaisin. Kuuluvi jo airon isku, Kohti saa kova kohina, Äänten melske, aaltoin polske. Neiti päästi ensisolmun; Tuli tuulta puhellisin, 160. Vei se venehen edemmäs, Ajoi aaltoja koholle, Niin ne jäivät jättiläiset. Kiskoit airoja kovemmin. Hiki silmistä sirisi, Huusit, haastit uhkain älikäin. Sappi kieliin, vihai sehui. Morsian muisti sulhoansa. Silmät välkkyy (välkkymällä), Sydän sykkii (sykkimällä). 170. Ikävöiden hää-iloa, Munaskuut (sisässä) hyppii, Sukuveret vierähtävät, Katsoi ylkähän ja lausui: "Kestääkö vene tuult' enemmän?" "Vahva on masto, touvit vahvat." Päästi veriliinan solmun, Siitä nosti länsituuli Meren lapset liikkehelle, Pullistutti purjehia. 180. Näkymästä jäivät veljet. Veri kiehui, kosto kuohui, Viimisvoimansa viritit, Verta kasvot hikoilivat, Ruskat rutkui, selkä notkui, Kourat kiskoi, jytkii, nytkii, Sydän hehkuu, venhe väistyy Halki aaltojen ajavi. Veljet alkoi saavutella.

Morsian: 190. "Vieläkö sietäisi venonen Tuulen kahta kauheamman?" — Päästi solmun kolmannenki: Itse Ilmari jo suuttui, Pääpalvelja taivaan herran; Pohjaisvanka taivahalta Nosti myrskyn, mastot huojuu, Purjeet pahoin paiskelehtii, Vene hyppii kallistuen. Itse morsian vetihen 200. Alemmaksi purren pohjaan, Peitti silmänsä säkenet. Päivä uus' kun alkoi paistaa, Veljet kiipii kukkulalle Katsomaan mihin sisar päätyi. Päivän säteissä sulivat, Kivettyivät kallioksi. Vaakessa he nähdään vielä, Vaskivenhe kalliona.

Karhun, vuonilon taljan päällä 210. Morsian nyt vihitähän. Mukautuu ihmismuotoon. Arkun kirves avaroitti Kodan ukset, pihtipielet, Saatti tuvat suuremmiksi. Hän synnytti Päivoläiset, Hän kantoi Kalevanpojat.

(Herjedalin etelänpuolisilla seudniUa lisätään vielä Seuraavat värssyt:) Viimeinen se heistä nukkui Naimatonna Ruotsinmaalla, Toinen haara on Karjalassa, 220. Toinen on etelämaalla. Juutin, Tanskanmaan takana.

(Muist.)

1. Tämä laulu on lappalaisen Leuhnje'n esityksen mukaan Jukkasjärvellä kirjaan pantu, mutta Herjedalissakin Serri Jū'lta ja Sākris Olavinpojan vaimolta esitelty.

16. Aija-kedge oikeastaan äijän kiviä. Noin nimitetään pajuvesoilla sidotut kivet, joilla verkot meressä pidetään sijoiltansa liikkumasta.

49—53. Tyttö sitä tarkottaa, että pikku vieras vaan sentähden olisi saapunut, että tulisi jättiläisiltä syödyksi.

81. Sanallisesti; äitini hiekan ja tuohen alla. Lappalaiset ennen muinoin kuolleitansa tällä tavoin hautasivat.

107. Hää-pidoissa Uksakan vahingolliset solmut, s.o. luulevaisuuden solmut päästettiin; kihlajaisissa tehtiin näet kaksi solmua.

128. Saa sen salaisesta sāilystä.

135. Mader akka antoi nuorelle vaimolle kolme kistua avaimineen; niissä oli loihtua, jota vaimo vaarassa osasi käyttää, niin kauan kun itse siveänä pysyi. Näiden siveyden solmujen merkityksestä sanoo v. Düben: Sanguis in coitu primo effusus lavando colligitur in linteolo et adservatur; nodi tres in tali linteolo facti "nodi virginitatis" appellantur et de his in poemate loquitur. — Näiden keinojen käyttämisellä taisi vaimo saada apua kaikissa vaaroissa, ja aina paremmin, rukoillessansa: _Jubmel veres almen ačče_ Jumalaa vierasta taivaallista isää.

143. _kaska-kōten fauru_ nimitys keskikodassa oleskeleville tyttärille.

209. _Vaake'ksi_ nimittävät lappalaiset Lofoden-saaria, mutta myöskin muita kalanpyynnille sopivia paikkoja. Niin selittää Fjellner.

2.

Piššan Paššan pardne.

Pišša, pāivepēlen sītai oive, Pašša, ījapēlen sītai oive neita, Leikā valdumin vuördnusam vuördnum Aijataka nalne: I kalk mubben elmen šielē čouket Taṅ kute vuördnusan tōja. Tallak stālu olman hāggam suolat, Ara hautem, äluv valtā. Nīsun pitkạm potki, pātera Pāterā avve vuölen. 10. Tobb son pardnem kuödda, Pardne kačča: kolle mu ačče — "I pardnam tusne l' ačče?" Pardne kärdutalla: "Snottun le hurre, koppelen čukče, Fidnalan le riéksak, āldun le sarva, Smalden le vibe, pridda le tävin, Ibken mon le kedgist múorist šaddan!"

Pardne jāpist jāpist šadda, Olmaitūva, metsin vaӡӡa, 20. Ednebs tälssa: "kutte l' mu ačče?" Äska vastata: Aččat sarvab púokta poššū ńalmai, Tē son ai púokta hankahiste, Sarvab sabbeki nalne kēsa. "Ēdnam, ēdnam sardnu mu aččen nāmab." "Aččat púokta vuövde-vahӡejeb, Múoren, māren poššū ńalmai."

Kaptebs keäcadi, vuölgi kerrega kōtai, Tasti vuölga kielain valta luotui edneb, 30. Mūreten māreten, jorrelen vieren; Murgestatta, piškastatta, Púokta poššun ńalmai. kōtai čāṅga: "Ēdnam, ēdnam takka munji laipeb." Ēdnes laipeb laipu passa šilai nalne. "Ēdnam kiētainat vađde tab laipeb, Ničče ednam vadde tall kiätabt!" Ednes kiätabs kalgi. Pardne Pahka-laipin kǟtab tǟkčast: 40. "Ēdnam, ēdnam kä le mu ačče?" — "Pišša Pašša, pardnam!"

"Kobbu sodn?" — "Čappis āsin kalles súollet koddī, Valtī älume, valtī āra hauteb. Ju leb mon tu vārutam, I kalk čappis āsīt altait, Baikkala pēlīt kaddīt."

"Olma' lä' čodčutam kerrega kōteb, Kietpels ńǟra, valtu ńära, Jātan josteje lä' čōgganaddam. 50. Ēdnam, ēdnam, Vadde aččan sōte-sobbeb, Kobde aččan sōte-kapteb kalbuin, Varrekīte krappukīte." "Tē mon aktuk pōres päiven päkkalab, Ī kuttek häggab morrete, Īke pessī, saddui vuolan vụörkke." Pardne ednabs siunita, kāna, vuölga, Čappis āsē kēče-kōtai čāṅga, Čāṅga jätta: 60. "Vaӡӡebet jättebet ēčete sīti oivai: Tē le niibbe sīta oive Tai sītai oive koiku pōtam." Hiiren oije juččā, Hūioskuče altagasait kaska, Hmariičče, värin deii āččen oivamus oije, Obluit vuoča, kalgata čace-kāreb.

Kaggi vaӡӡa, aijai sardnu: "Tē le nubbe slti oive pōtam." — "Koččubēte nubben sītan oiveb 70. Nubben sītan oiven kudssai. Man muotok lē son?" —

"Kaikaist oiven alleb hartuist, Kalba kopča, pane' čúone' česke' Sōte-sobbe kiätan, krappuk, Sōte-kapte suojal, Lē harta', lē takta'. Koura strōpa, jātan josteje jabma, Kētpels nǟra' tū ja sū Teävan kụökten pēlen vaӡӡe'. 80. Valtu ńära' karvasin lä'."

"Ceggebet mallasav obbo tab stainam, Puöktebett rouđe sarkkab, Júoksīt, ńuolait, saitīt, spaggakīt." Pardne pōta kähča oiveskūreb caggi kēčin, Sođđi-karbma' čadnasin, Masti māna sälgait, ńúolit tuóstutalli. Jātab josta, hasta: "Hastab, hastab čāce keärki!" — (ī mietit). "Hāstab, hastab čāce vúölai!" — (ī vastet). 90. "Hastab, hastab kiäta-kēčit!" — "Hastab, hastab fatmataki!" — (ī vastet).

"Aijam, aijam kän le oiveskūre?" — "Piššan Paššan oiveskūre!" — "Hastab, hastab núolen ńúönnai!" — Aija akkunasti vúoča ńúolab. I pastam. Rohti, časka kēđkai vuóstai: "Aijam, aijam, Kusne lē tāt ńúola núosatūvum?" 100. "Piššan Paššan pānin!" — "Oitu pāne' kūrain." — "Hastab, hastab saite-kēčai!" — Rōụča-saiteb juoksin vuoča. Spaggakīne spiǯǯasta valta Pastat sōkai, soijoldatta: "Koss tāt tū saite soijolam?" — "Piššan Paššan pānin!" — "Hastab, hastab spaggaki-spohkui!" Jụólgī-júoksin ikkunasta 110.

Sälgatum spaggakeb luóita. Sōte-sobbin vúojeje spaggakeb spohkī, Valtā, kēdki kaski jostist Soijaltatta, cuópkī, jǟrā: "Aijam, aijačis, kuss tāt tu spaggaka spohketi?" "Piššan Paššan pānin!" — "Aha! pīra lē piäjun moskunum." — "Kuggus mon tāll aijuv čuöčelab, Uksa-raiken vai poššu-raiken?" — "Ō pōte aijam tabka poššu-raikeb." 120.

Aija vakne kiäta pōta, Pardne sōte-sobbin tuōstu, Kurhte maddekist roggosta, Ruouđe-sarkkan čǟngait Raddait tǟttal soijoldatta. Aija: "pōtebet, pōtebet vehkēn, Tē läpa kụökten sītan oive' tōjaladdemen."

Almen Rāđien oivemus orje Obluin vúoča kōtem, mallasem (kobmit) Poltajatta. — 130. "Pissut, passat tāle Piššan Paššan šärttu stainen lǟmačin!" Kagge' pōte', tatta kutte mōrdin, Tatta kiitte mēresin, tatta kutte aimin, Jǟčasa júonain. Pišša Paššan pardne taina stāluin ńeita, Nāma ädnaman vuóste jostist, Jostista jǟra: "Kobbam tall valja': kaddeb kúora' vai tǟna'? Kunnes le Piššan Paššan āra haute, Kunne l' Piššan Paššan eälušärtta?" 140.

"Jubmelen oblu vaimub čahpudatta Juogu šielait čelgī. Mī le' todno juokatūvumin, Ku pasteb palkest, jus tāl häggabt rotte?"

"Piššan Paššan raugan ruöpses čalme' Tollob vúoče' pōlte' svīke'. Nubben almen kāinub sāđeta, cagga. Paits mon häggaines, taktines, Varrines, suonines vaste cäggab." "Kobbab takka': kaddeb kuora' vai tǟna'?" — 150. "Konne tuolge, kutte Piššab Paššab šiämada, Kutte andegaksi luóita? Takkum pargu le vuočatum ńuola; Kutte jāmeskučeit šiämada?" — "Ič tab Jubmel šiämaidatta, Jus le oblu čađātattam, Painam, mädduit čielgam Ērit poldam, pīvaltattam. Ēč sikka, ńāma, šiänada, šiämastatta. Sodno le jēč, i son le ku mon ja todn, 160. I son le ku ton ja mon! Son jēč čälga, andagas luóita, Púorebaksi jorgala. Vall jēč kalka āvuin tuostut, Tat kalka sū oivamus tāver, Sū vaimun oivemus raukem. Ku i' poss, tē oblu čapputatta, Peista, svīka, paha-pēlai čāṅga. Nubben aimun šäla ǟ adne Taktit odčīt, lǟ kuit lǟ. 170. Ǟ' sīj saijeb valte, ǟ' pakte' pāčastatte, Ǟ čāce cagga, ǟ kaskastatte. Sīj ku šūga' manne' čađa ǟdnamab, Päiveb, mānub nastit čađatalle. Ī sīje le aike, aike le kạnttsemen Tuokai vāsam. Submaisinne Vúosatalle taite kutte lǟve Skīmasi skaimasi kaskan. Tā lä' muonasa', maite le llmaračča tivvam, 180. Rauke' tā ma lä' čappaitūvum. Tē lä' vuöin sīje lä' puore' paha', Ā sīj ǟnab aikeb, ǟ' saijeb valte. Ma lǟ almen kerdeb tuóstum, Ma lǟ kōđfub kerteb tuóstum vastaituvvum, Lǟpa akten ritoin mastataka, Āpaken kosseken šiänaitūva, aktaitūva. Aktelist lǟ lǟpan vuöstalakki, vuöstalakki. Almen ačče jēč le jēč, Ī son lē ku moi ja toi, toi ja moi. 190. Jēč sodn almeb torju, Jēč sođn mubbeb aimub torju."

Vuöinab sodn vǟja mädduit sikkat, Andegaksi luöitet aipanattet, Vaimub lūgetit, raukab ōjudet, Ōjutallet, laškatallet. Tie tāl kaddeb kúorab, Oiterist, tāverist lúovab. Aiter valtus ǟlubs, Ēčem piđkain ǟlutallab 200. Paikala lullač pēlen, Tē lä staibarite, Reppit Ammarta kiärakīte. Ikkeb ǟnab madde ku Lǟna kadden luossa pōduit, Čukčan oiven pivduit.

Piššan Paššan pardne Peädnakīnes ǟlust pēleb porkki. Mahhelt stālu jānii. Jäggai čāce moive vuöllai čiekatattīn, 210. Valtu ńǟra' vuörkin taktitesa. Kētpels ńǟrait ōse vaddui, Stālun katseje' olmabs čuomui.

"Ī vúočatum varra." Lūges vaimuin ńuonab jorgoli Allas ēdnes koika. Lēji okteb tōjam, Múonasite laškalam akti. Ēdneb fatmadi paivepēlen, Ījapēlen, kärreka kōten 220. Oivamus olma.

Jū tē aččes käddīt, Orrutakkait oddosti, ceggoi.

Muistutuksia.

0. Nimen merkitystä ei tiedetä; on ehkä samaa kuin = pyhä.

1. Sorselissa sanotaan päipcreksi eteläpuolista ja ōrkkē'eksi pohjoispuolista rinnettä; äännetään muuten tavallisesti iđkē.

3. tavall. vuordnusav; m kirjain on eteläiseinpää muiTetta.

4. Mubben etelässä, Arjeplog'issa nubben. Mortsell'in kirjoituksessa on elniē, Asele'ssa käytetty muoto, Aije- plog'issa ja Jokmok'issa sanotaan ilme: tänne ilmen, tässä maailmassa.

7. suolata olisi täydellinen muoto.

8. āra haute oikeast. kivihauta, sittemmin = aarneen hauta.

9. Tavallisesti: piđkam, pođki|; Sorsel'essa ja Jokmok'issa äännetään kuitenkin melkein aina đk kuin rk.

12. kolle, pohjoispuolella sanotaan konne; niinikään kaikkialla hč čč asemesta.

13. Gellivaran tienoilla: tune.

15. Snutten, hurrē, čukčē. M.

16. sarvā; sarvas on koirasporo, sarva, sarva hirvi, selittää Mörtsell.

18. šaddam, supinum. M.

19. jāke on Norrlannissa = vuosi.

20. mehtsin. M.

24. hankāhiste.

25. sabbēk on suksien nimi pohjoispuolella Sorsele'a, jossa niitä sanotaan treuka'ksi; Piteon Lapissa sanotaan sippēk.

26. nāma merkitsee tavall. pitkää karvaa poron kaulassa, namma nimeä.

29. kerreka kōte'ksi sanotaan kotaa, johon sukukunta kokoutuu neuvottelemaan; tähän aikaan merkitään tällä nimityksellä käräjätupaa.

30. luotui edne metsän emäntä.

32. murgēstatta, piškāstatta.

36. Eteläisimmissä murteissa sanotaan šila, Sorselen pohjoispuolella hila = hiili.

37. Koko Lapissa on pronomini akkusativossa tāb, māb, jos kohta akkusativo muuten käyttää toista päätettä, niinkuin m, v. Sodn, todn on etelä-murretta — toisinto; ketinat.

42, Pišša Pašša, kobbū sonn oikeastaan: mihin suuntaan hän?

43. čahpes, čāpes — ahsen, assen (korkea vuori, missä puut ei enää hyvin viihdy) suollīt. M.

46. nihče ēdnam M. Altait selittää Düben, Fjellner'in mukaan, = alta vari, loistavat vuoret, vaikka hän kääntää Altai; samannimisiä vuoria löytyisi kuitenkin Tornion Lapissa. Mörtsell selittää sen sanalla allatakuit, kukkuloilla, sanasta allak, kuten melgātak sanasta melgā.

47. Düben'in mukaan olisi tässä ajatteleminen Baikal vuoria, kuten Fjellner arvelee. Eräässä toisinnossa on kuitenkin Baikab pele ja kadde. M. arvelee sen olevan yhteydessä paihke, pailika, sanan kanssa.

48. čuohčutam. —

49. niära posld, muinoin läsnä oleva palvelija, tässä: yhen käden palvelija.

50. čoggānādtam. —

51. ednam. 52. ahčan.

54. varrēkīt krappūkīt varrēk, kengät, joissa nopeaan pystyy juoksemaan, sanasta varret, juosta nopeaan. Krappuk, nahkakintaat.

55. pähkālab. 56. mörrēte.

57. sadtui. M.; vuolai. 58. ednäbs.

61. vahʒēbet, jähtēbet ēčäte sītī. Tavallinen imperativi on vahcēt, jättēt. Nubbē sētā on pohj. murretta, etelämpänä sanottaisiin mubbē sītan.

64. juhčā.

65. altagasait kaskā.

66. Ilmārahče — ahčen.

67. ruots. lap. ubluit, obluit, hubluit — kalgeta čacē.

68. vahčā ājai.

69. nubbī sītī oivē.

70. kobčut olisi imper. Soisele'ssa, Jemtlannissa, Aijeplogissa.

73. allev harduist.

74. kalbā. 77. hārda'.

76. keurē strōpa, tav. jubma; keure on noitarumpu, muita ei ollut.

79. niära. 80. vahce, valtū niära.

89. mallaseb — stainav.

83. puöktēbet.

83. Yhdessä toisinnossa on sōte sarkkab; route, ruoute on lauta, mutta ruouđe sanaa käytetään pohj. murteessa nimityksenä nahkaiselle reunukselle saumassa.

84. spaggāk ei enää ole mikään ase, vaan pitkä sauva.

85. keähča — kiečin; M. kiečesn.

86. sōđi, Sorselessa sūđi, visva, sođđi on tavallisesti nuoli. Mörtseirin kirjoituksessa on: sođi kärbmahit čadnāsen.

88. jostā, liastā.

89. keärak, kiärak veden pintaa suom. kärki; kerrēk il. hastav, hastav.

91. kiečit; fađmatahkī.

96. ahkūnasti. Pohjoisempana sanotaan: ahkunasti, ihkunasti.

67. ī paste. 98. rotti.

100. nolssātūvum M.; myös nulsatūvum, -tuvvum.

103. oitū pānē kuorain. M.; myös uihtu.

103. saitē keäčai.

105. spaggākº spiǯǯusta; kirjakielessä spehčātet.

108. koss min päällä ehkä = kosne lokat.; saitē soijōlam.

112. ehkä spahkī; M. spähkī.

115. koss — spaggāk spohkēti murtaa läpi.

117. peäjun moske syvä laakso vuorien välissä ilman aukkoa.

118. aijuv pojanpoika ja ayam isänissä käytetään hyväiliäis-sanoina.

119. uksā raihken — poššū.

120. myös tāmka. Fj.

121. vākne. 123. roggōst.

124. variante sōte sarkkan. Fj. čeänge haka.

125. Ruots. lapp. teddet, painaa.

130. poltājatta. 131. lǟmačine.

132. tahta kuhte; M. kute.

138. tǟna sanan asemesta (joka johtuu ruotsista), laulaa muut: palvala', palvella, pohjaisempana tavattava sana.

139. Konnes. 140. konne.

141. Pohjoissa jubmel, ibmel, Umeon Lapissa jubmel, etelämpänä jupmel.

142. čälgī. Sana šiela, loiste, säen, auringon viimeinen säde, henki, ei, Fjellner'in arvelun mukaan, ole mikään lainasana laiotsalaisesta själ.

144. pastebt palkestā — rottā; myös rohte.

145. rauhkan haahmo ruopses.

148. paits ton, paits mon turhaan sinä, minä.

150. vai palvala'.

151. tuolkū — šǟmada.

152. andegaksi tämä muoto on Herjedal'ista, tavallisessa puheessa sanotaan andagas = suora, anteheksi, anteeksi.

153. dahkum. 154. šǟmaidahta.

158. poltam. pivvalo. 159. šänada.

160. Son īč le īč.

165. kirjakielessä tavver. 166. rauhkem.

167. ku ton ī' pōse jos et siitä huoli — čahputahta.

171. valtē, pačastutte. 172. kaskās.

173. sūgā. ǟdnāmab. 174. čađātalle.

176. Herjedal'issa: tuokan = suom. takana.

177. kute.

179. skimasi skaimasi kaksi hyvin hämärää sanaa.

180. tīvam.

181. čappaitº sanasta seuraa pāđatum eli pāđatūvum ja podvutūvum.

184. kerteb kerta, vaate. 185. -tūvum.

188. Uumajalla aktītest. 193. son — sihkat.

194. luöihet aipänahtet.

196. ojudet, laškalet eli laškēlet, laškātet.

198. aiterattes, tāverittes. 200. īčem.

201. lulloi. 203. āmurt.

208. peädnakines.

210. čiekātallī hän kätkeytyi.

211. taktites.

213. kahtseje palvelija, Piteosta. pohjoseen palvelije'. čuovū.

219. edneb fađmadatti.

221. oivemus.

222. Pardne tan mannela ođđosti ceggī. Ahčes geäđđit, pivvduit, rogkīt, hankkait.

Piššan Paššan poika.

Herjedal'ista.

Pišša, päiväpuolen kyläin päämies, Pašša, yöpuolen kyläin päällikön tytär, Olivat häissä valan vannoneet Karhuntaljan päällä: Ei pidä toisen ilman valon loistaa Sille, joka valan rikkoo. Heti Staalu miehen hengen varastaa, Aatteen kätketyn, karjan ottaa. Vaimo parven tempasi, pakenee, Pakenee kohtuisena. 10. Tuolla hän pojan saapi. Poika kysyy: kussa mun isäni? "Ei, poikani, sull' ole isää." Poika kerrostelee: "Naarasteerellä on koirasteeri, koppelolla metso, Metsäkanalla ukkoriekko, vaatimell' on härkä, Naarasotsoll' on uroskarhu, hirvas on hirvilehmälle, Enkä minäkään ole kivistä, puista syntynyt!" Poika vuosi vuodelta kasvaa, Miehistyy, metsissä käypi, 20. Äitiään kiusaa: "ken on mun isäni?" Vihdoin vastaa: Taattos hirven tuopi poššun suulle. Hänpä myös tuopi kankahilta Hirveä suksien päällä vetää. "Äiti, äiti, sano mun isäni nimi." "Isäs tuopi korven konttaajan Ärjyen, ärjyen poššun suulle" Vaatteensa sonnusti, läksi keräjäkotaan, Sieltä lähtee, lämsällä pyytää saloin emän 30. Örjyjän, ärjyjän, väänteleijan, viehkuroijan, Vanguttaa sitä, vinguttaapi, tuopi poššun suulle. Kotaan astuu: "Äiti, äiti, tee minulle leipä" Äitinsä leivän leipoo, paistaa hiilosilla. "Äitini, kädelläsi anna se leipä, Armas äiti, anna omaa kättäsi!" Äiti kätensä ojensi, (Poika) kuumalla leivällä kättä painaltaa: "Äitini, äitini, ken on mun isäni?" — 40. "Pišša Pašša, poikani!" — "Kunnepäin hän (meni)?" — "Mustan harjun vanhus varkain tappoi, Otti karjamme, otti aarteen kätketyn. Kauan jo olen sua varoittanut, Ei pidä mustaa harjua, (ei) valoisaa, Baikkalan kupeita, rantoja (käydä)" "Miehet ovat pitäneet keräjiä, Varamiehet, kaatuneen kätkijät, Lupauksen julistaja ovat kokoutuneet. 50. Äiti, äiti, anna isän sotasauva, Pue päälleni isän sotisopa ynnä kypärä, Kenkänsä ja kintahansa." — "Nyt mä yksin vanhoilla päivilläni jätetään, Ei kukaan hengestäni huoli, Eikä (kuoltuani)- tuohten, hiekan alle kätke." Poika äitiään siunaa, halaa, lähtee, Mustan harjun viimeiseen kotaan menee, Mennessään virkkaa: "Käykää, sanokaa kylänne päällikölle, 60. Nyt on toinen kylän-päällikkö Näiden kyläin päämiehen luokse tullut." Hooren orja jyryää, Hooreskuče leimauksia iskee, llmaračče maailman isän ylimmäinen orja Tulipalloja ampuu, aukaisee vesiastian.

Palvelija menee, äijälle kertoo: "Nyt on toisten kyläin päämies tullut." Kutsukaa toisen kylän päämies 70. Toisen kylän päämiehelle vieraiksi. "Minkämuotoinen on hän?" — "Hartioista päätä korkeampi kaikkia, Kypärä päässä on, hampaat, katseet välkkää, Sotasauva kädessä, kintaat, Sotisopa suojelee, On hartiot, on luut. Arparumpu pärrää, airut pauhaa, Varamiehet sun ja hänen Käyvät kahden puolen harjua. 80. Kaatuneen kätkijät valmiina ovat."

"Asettakaa atriaksi kokonainen hehko-vaadin Tuokaatte rautainen paitani, Jousia, nuolia, saittoja, keihäitä." Poika tulee, näkee pääkallon seipään päässä, Kyykäärmeet sidottuna, Joista lapset nuoli-mujuja ottivat. (Airut) lupauksen huutaa, haastaa: Vaadin, vaadin (häntä tappeluun) veden pinnalle! (Ei vastata). Vaadin, vaadin veden alle! (Ei vastata). 90. Vaadin, vaadin käsivoittosille! Vaadin, vaadin sylipainiin! — (Kun ei kukaan vastaa, sanoo poika:)

"Ukkoseni, ukkoseni, kenen on pääkallo?" — "Piššan Paššan pääkallo!" — "Vaadin, vaadin nuolen nenälle!" Ukko ikkunasta ampuu nuolen. Ei pystynyt. (Poika) tempasi, iskee kiveä vasten: "Ukkoseni, ukkoseni, Kussa on tämä nuoli tylsistynyt?" — 100. "Piššan Paššan hampaissa!" "Tosin hampaat haljenneina!" — Vaadin, vaadin saitan-päälle. (Vanhus) tulistetun saitaa jousella ampuu Keihäällään (poika sen) syrjään iskee, ottaa, Pistää koivuun, väännältää: "Ukkoseni, ukkoseni! Miss' on tämä saittasi vääntynyt?" — "Piššan Paššan hampaissa. — Vaadin, vaadin keihäs-otteluun!" (Vanhus) jalkajousella ikkunasta 110. Myrkytetyn keihään heittää. (Poika) sotasauvallaan kiitävän keihään iskee, Ottaa, kivein väliin sysää, Väännyttää, katkasi, kysyy: "Ukkoseni, äijäseni! Kussa tämä keihääsi on katkennut?" — "Piššan Paššan hampaissa!" — "Aha, karhu on luolaan tukeutettu!" — "Minkä kautta nyt, pojanpoika, pelastaun, Uksen kautta, vai takaoven kautta?" — "Oi, tule ukkoni tänne takaoven kautta." 120.

Aseellisna tulee, Poika sota-sauvoin vastaa, Kurkun tyvestä tempaisee, Rautapaidan sulkia Rintaan painaa, väännältää. Vanhus: "tulkaa, tulkaa: avuksi, Nyt ovat kahden kylän päälliköt painisilla!"

— — —