Part 5
Lauluissa käytetty transkriptionisystemi on seuraava. Vokaaleita varten, paitsi _a, o, e, i, ö, ü: ä_ leveä, suomalaisille kielille omituinen _e_-ääni, _a_:n pehmeä, vastainen muoto; Friis merkitsee sen _æ_:llä; _a_ a:n ja ö:n välinen ääni, jonka Friis merkitsee kieliopissaan _ä_:llä, mutta jota hän kirjoituksessaan ei käytä; _õ_ tunnettu, o:n ja öin välinen virolainen ääni; _u_ on tavallinen suomalainen u, joka jotenkin vastaa saksalaiseen _u_-ääneen ja ruotsalaiseen _o_:hon sanassa _bonde_; _u_ sama kuin ruotsalainen u sanassa _huru_; _ï_ sama kuin epäselvä venäläinen _ы_. Konsonanteista on huomattava: _χ_= venäl. _x_, arapialainen _خ_ syvä kurkkuääni; g taikka γ = غ sitä vastaava pehmeä ääni, niinkuin saksalaisissa sanoissa nagen, sagen; _ṅ_ -kurkkunasaali; _č_ = puolalainen č, venäl. _Ч_, saksal. _tsch_, _ǰ_ taikka _ǯ_ = _dsch_, engl. _j_; _c = ts_; _Ʒ = dz_; _š_ = engl. _sh_, venäl. _ш_; _ž_ = franskal. _j_eune, venäl. _ж_; z = franskal. _z_, venäl. _϶_; _t_ = kova engl. _th_, nykyiskreikkalainen _ϑ_ = nykyiskr. _δ_, pehmeä engl. _th_ sanassa _the_. Monessa konsonantissa on käytetty muutoin _'_ pehmennysmerkkinä. Sitä vastoin merkitsee _'_ huokeaa hengähdystä ja vastaa toisissa Lapin murteissa monikon _k_, _h_-ääneen.
VII.
Kertoma-runot.
1.
Päiven Pārne'.
Poddusisn pärne' lien tulen, Neita' lin vänesa' olmait. Tauta li nisonems tättam, Varraitas vuočotam akti. Etne li nammatam kuottams, Kalleskuččam laugam, piäpmam. Kuh kalles kedkamems čekčai Sahkajah ejustejastas Siggasisten šuopis súona', Sahkejas leikeli mielait 10 Kallapardnin matteren maddui.
Jahta lei jähtam, saga li piéggam: Tavvelen núoratum nasten, Allelen päiven ja manun, Silpa-kolle-juova arek, Aren-kedge, aija-kedge; Kolle kila, silpa šila, Mära-kaise' kovvaides kähče', Päivesa' manusa' naste' Kika', kilte', nuiotoses moije'. 20
Päiven pärne laivems luota, Oivamus olmaites valta. Piéggapa porjosit possuht, Jahnapa vatnasam vúojet, Paru' podnit patertahte', Skerruska mellasem maču, Lulat laivem lafferdatta Meddelen manun, meddelen Päiven paitejen skerrun.
Šattai manu, šattai päive 30 Núorta-nasten unnekaččain; Muhtatallä stúorap päivin Čudukasin jäča lajin, Ruópsahahta, čahnetahta. Japit pira jaukasien, Te te vimak mannjučasi Jehtanan rabda rapasi, Čalmai saimahi allehahti. Neita nuora jehtanasen, Čalmetes aijan aine korij, 40 Svaiterin piktasit pessa, Čolkusahta, capmačahta, Noruhta korkuhta korčims, Nabbudallä čabbudallä, Nammositis nalkutalla, Vuoinumitis vilutalla, Cuöugitis ceggesti parnai:
"Kustis potahk? Kännes ohtsahk? Tuonen talun, Päive-parnač? Ahčasamma jukamussain, 50 Allasamma nammamussain, Velljaitämma vaiven tuólginö Makaitam mallasen arin?" Päiven parne: "Sarakkam sari ahčastam Šuopis súonait, faggai famuit Nidče-ednest ahčest masti, Uksa-Akkam melkin meidai Leikisti cahkasam mielait.
Ohtsom okten öijudeijem, 60 Morrasam močujit mielait, Vuotnin jelem jamem kuóimem, Mietalahkin atnaleijem, Vuöstalahkin vuörgaleijem, Vaimupakčasin tuólgim, Vaiven múodisn oijadeijem, Salahaisn, júokuisn nalmebälastallim, Supmaisinne aimun tietum, Tuokasemehn puólvan jotkum."
Jehtan neita: 70 "Tie tal varrama' vamče', Neitan púonna' paijanahče', MiälaƷam mu moddusien. Mastatemen varrastemen, Mastatemen vaimuitemen, Vaiveitemen vúoluitemen, VierasaƷan etnadzen kuódda! Ahčasasam púorrasasam Šugačam savuitam sarnum, Kaknelam karrasam kajum 80 Etnasam saddui pessi vúölin."
(Jehtan aigu su porrat; halpeden): Potus päggan päive parnen Šuopis siionan suorina kouka Kasačattun ketaitemen, Koppan suomia' soijeleppu', Koppan čude' čaugeseppu'!
(Neitap aya-röutem atnelisti.)
Jehtan: Kallepa karrasa' oitu Päive-pelen suórma-súona', Päive-parnen koura kouka'. 90 Vuóitas-tutno súongo-miedain, Tärve-tutno súongo-suruin, Obbo-kaƷa kaskes-tahkin.
Vúhui te tal vuolatuovaƷ, Karra skure karehtuvač, Múoran, kúolen vúoja vúojä, Vaimui vieka, huörenahta. Aija-röutim rapmainis rohti, Pevastalla, pahkastalla.
Čalmetas Cuóugatas ača 100. ČuöƷƷetahta, čahketahta Falan, čacen haltien, tuóljen Nalne, čehčerit čalača, Malidaskan mastatalla, Kietait keti, vatmit vatmai, Cumma-čuölmait čuölmad. Polpit poihturit patertahta, Kietait čuöppa, čuölmait suóddä. Häja-kepmit ceggin, kaƷin.
Aile snaldu podnejases, 110. Aine súonen suóppejases, Aine aime ketasas Rajum ratka. Verva-júovaist kolle-kalhiit Čuöldetahta, kuöddetahta, Silpa-sinttait suketahta Neitsus vaimu pälalahkain, Tuorris, parris pälalahkain Ruóivasa sojeken sisa, Lodfulaiven kúongar kaski. 120. Jehtan kačča: "Läkus vatnasin vielan vare, Kuöttako (vuölgi) vúojejat viele?" "Kallepa vare." — Jah vielepa vadda'. (Morsse) Son neitakamakit kahčata, Nuppen etnen varjuit vuórkki. Veres velji passims passuht, Čegusist čautakam tostu. Kolmit kisait kaska-kotist Kuóttita, nuorai kuasist, 130. (Akta allik, nuppi ruópsis, Kolmad velgad;) kolme' čuólme'. Rafe' toru' tolla' varra' Túonek ja tauta ja rohtu; Lauga-linen kolma' čuölma', Surakan, Uksakan, Madderen, Rapki ja pägga ja viru; Kolma polpir' polpirtuvin Madderakan vuörkka túokan.
Pärne'pa potein putuist 140. Norjun, norcun, falas-kúolin. Ohtsolin oppas. — Koppas? — Koppaa kaska-kotin faurus? I gaun ača kuh saije. Kännes piävas nalkituovai Kuht ohco hapsasit kesi, Kesä ketä kaikaluovai, Kutti olma orkkuit ani, Olma-tuojit tukuratti, Kutti neita núoram stókat 150. Uksakan uksakit nauka? Jehtan: "Päiven parne, porjus porri." Sačin velje' vatnasems vaulai Tolvotit, toredit nuoram, Mahtsatit massatum morbmim. Jo kulu' airuin spohkasa', Jo kulu' korven kičasa', Hola', humaha', parun paukasa'.
Neitavúots vuóstas čuólbmam luóitta. 160. Tasti pägga porjosit pusi, Jahnam jauhkasahta, Paruit paiskasahta: Tepe te jehtana' pace'. Čamkatin čudedas airuit, Pevasa' pohčasin čalmist, Holme, hastem, nihtem, aitem, Sappi sudda, möre tuölta.
Morssi makuites muitta, Čalme' česke', vaimu vuojestalla. 170. Häja juovagit halida, Nita nasta, rúota pouma, Puolva-varra' väjaltuöve', Irkasas kähča, pajahalla: "Läkus vatnases päggaban vare?" "Lä čuólta, lä kainu lä kertis." Leipe-linen čuólmam luóitta: Tepa te allatak alki Mära manait paijatallai, 180. Porjasita pohtannahta. Velja' vuóinusas pacin.
Varra tuölta, kostu kaihka, Valtin mangemus famuitas, (outi) Varra pievvasit namalin, Keta' kahču', selge' soke', Kouru' karrin, kacmin, ceggin. Pahtse pahkan, vantsa vuoja, Avageijan altu' cuöppadallin, Jo vast joksen joksekotin. 190. Morsse: "Enapkus vatnasin vare, Kertuko karrasub moke?" — Linis kuöktanem čuölmam čuölla: IlmaraƷƷa jo jič ourui, Almen radien oivamus orje. Alme kasken nuörtta okten Virum turgi, aulolkit soijoht, Sattu slaivait slaivahahta, Kahpahahta, kaltahahta. 200. Velledi jiča pahatari Vatnasen vuollemus potnai, Čalmitis, čúonitis čäkai.
Paijanem päiven paitist Veljača' korrin kaisai, Kahčaman koppasan oppas. Päiven paittu suddadisti, Kedge-kalluin karradisti. Vakin vel udne an voinu', Veikke vatnas virtui lassain. 210.
Aijadahkan, vuoneldahkan Nalne somattin morssem, Unnoi olmučen utan. Alde arkun akšuin uksait Kaljedien, kobdadien, Stopuit stúorudien. Son tie kuötti päive-pärnit, Son te kuötti kalla-pärnit.
Nokkoi Ruöhten mangemus Valduk-vúočattallajin, 220. Nuppe suor le karjelpelin, Nuppe hajesi orjaš Tačai ja Jutesi dabbeln.
Muistutuksia.
Seuraavissa muistutuksissa merkitsee G. Grönlundin käsikirjotusta, M. pastori Mörtsell'in selityksiä ja Piscba-runolla hänen kirjaan-panoa, L. Laitin selityksiä.
1. tulen, ruots. lap. tavallisesti tuole adv. non ita pridem. Utsj. murteella tolīn ennen.
3. Ruots. lap. olisi tämä: teudo li nistmebs täddam, mies oli vaimoansa painanut. Eräässä toisinnossa on:
olma li nisonems tättam, olma li kuinams li kanam
ihminen oli vaimoansa (ruots. qvinna) syleillyt. Herjedal'issa sanotaan ennemmin lei = h, samaten myös seuraavissa paikoissa.
4. vuotjohtam G.
6. Herjedalin murteella on akkusativossa aina b missä muuten etelä-ruotsin murteella on m ja pohjoisimmalla n.
7. Toisinto: Kuh kalleskučče (mies) li čekčai.
8. jastam.
9. Herjedalissa: suggasisten (lantion sisus), niin myös G:n käsikirjotuksessa.
10. G. sahkejam.
11. madderen; G: kallabarnei maddarn maddoi.
12. Ruots. lap. jättet sanoa. Runomitta ei ole tässä epätasainen, kuten v. Düben sanojen jaosta G:n käsikirjoituksessa arvelee:
jahta lei jähtam, Saga lei bieggam.
Nämä molemmat rivit kuuluvat yhteen, sillä daktylo kolmannessa runojalassa on varsin tavallinen, niinkuin värs. 11, 18, 98, 102, 161 j.n.e.
13. nuorut naulata, M.
14. Manun sanan perästä on sulku-merkissä aslcen. G.
15. arah G.
17. sila; myös klla, sila.
18. Äännetään myöskin kovvaidas = kuvaitasa = suom. kuviansa, niinkuin v. 20 muotosas j.n.e. G:n käsikirjoituksessa: jehke kaiseh.
21. Stockflethilla on ainoastaan muodot nl. loƷƷit, luvvit, luvvedet, luoittet, ruots. lap. todzdzelet, luitet, luotkelet y.m. päästää, kehittää.
22. Herjedalissa: Peije. Toisinnolla olmaifes-sanan siasta: orjitis palveliansa.
23. Ruots. lp. tavallisesti pusset, pussetet.
24. Jahnahah, G.
26. mačut tavallisesti vaan confringere; skerroskah mellasam matjoh G.
27. lafferdit, sanotaan linnun juoksusta.
28. Tois. manum, v. 29 skerrum. G.
30. Runomitta tässä vaillinainen, niinkuin myös 33 värssyssä.
33. lajin sanasta labčin säteillä, M. Parempi on kuitenkin tässä lāja = suom. laji-sanana pitää.
35. Ruots. lp. jauket nive operiri. v. Düben'in julkaisemassa ruotsalaisessa käännöksessä on tässä kohden kaksi värssyä, jotka tässä puuttuvat. Grönlundin käsikirjoituksessa on jaokasien sanan rinnalla sulkumerkissä pårjåstien ja sitten värssy: baroh bahtiin paokasien, aallot löivät venettä, kuten Dübenkin.
36. mangečāsi loppupuolella, lopullisesti, M. — Utsjoella sanotaan mańńačässi L. — Grönlundin käsikirjoituksessa seisoo:
viimehk mangjo tjasi — — rahpasi; — saimai allekahti.
40. tav. kōruje neulojatar; G. kåårie; Utsj. norj. lp. koarru, L.
41. norj. lp. spaidar, tulisoitto; pessat tav. passat.
42. tsapmahtjatta G.
43. kårtjems G. korče virtaava vesi, korkutet, kiertää, kiertoa.
44. nabbutalla pyhkiä pois, M.; Laiti arvelee sanan merkitsevän samaa kuin čabbudalla = puhdistaa.
47. Tavallinen adv. muoto ceggut praerupte, avide, tässä kuten suom. -sti; niin myös usein ruots. lap.: adnest valde.
48. kännes, Herjedalissa käms. Grönlundin käsikirjoituksessa kennes ja Laitin mukaan merkitsisi tämä kenen. Mörtsell sitä vastaan arvelee sitä vääräksi, ehkäpä konnes kussa, missä.
49. Tuonan dalom G.
50. Ahtjasam jookamossain vai veljasam vaiven duolgin G.
53. Lankomiehilleni lieden ateriaksi, se on liedellä valmistettavaksi ateriaksi.
55. Saarahkam G.
57. mastai G.
58. meidai Fjellner'in mukaan: sekoitti. Laiti suomentaa: pehmitti maitoon.
59. cakke, Öhrling'in mukaan Lycksele'ssä = pää.
60. Utsj. oakti raukkasade, tav. oárvi-oákti.
62. G. vuotni. Mörtsell'in mukaan kuuluu tämä värssy ruots. lap. vuodnen = onnessa, jelemen elämässä, jabmemen kuolemassa, kuoimeb kumppanin.
63. Tornion murteessa: mätalalikin. — G. asettaa nämä kaksi värssyä toiseen järjestykseen:
vuostalahkin vuorgaleijen, metalahkin atnaleijem.
67. Äännetään hyvin pehmeästi, melkein kuin salahais. G:n käsikirjoituksessa kuuluu tämä värssy:
Salahiisne njalme-balastalliim, Sopmaisisne — Duokasemmeh —
ruots. lap. belastalleje joka pitää samaa puolta, nalme, myötäpuhuja.
68. supmaisinne innostuksessa, M.
69. tuokasemen helmassamme, M.
71, 72. G: De daal varrah mo vamtjeh, Neitan puonga paijanahtja. Nyt vereni (monikossa) elpyy.
73. Mielatjam modsosiin G.
79. sarram.
80. kerrasam kajam.
81. vuollai. G:n käsikirjoituksessa:
Ätnäsäm bessi saddoi siis.
82. Mörtsell kirjoittaa Uumajan murteen mukaan:
Päte päggatum päiven pardne! Tule tuttu päivän poika.
Laiti kääntää: tulkoon kuin tuli.
84. G: kääsähtjätton ketäitemen vetäkäämme käsiämme.
85. soijeleppuh eli soijelubbuh.
86. Sekä Fjellner'in ääntäminen että Grönlundin käsikirjoitus pitävä yhtä čude-sanan suhteen, joka muuten merkitsee ainoastaan vihollinen; Öhrling'in mukaan on čute sormi. Utsjoen murre osoittaa tällä sanalla etusormea.
87. Alkukirjoituksessa kuuluvat tähän nähtävästi v. 98 ja 99.
88. toisinto: uitu todellakin; oitto G.
93. kaskastaken suurukseksi, sanasta kasket, purra, M. Tämän värssyn perästä, joka kuuluu Åbbå kädsä kaskastahkain, seuraa Grönlundin käsikirjoituksessa vielä viisi värssyä, jotka myöskin löytyvät Dübenin käännöksessä. Ne kuuluvat:
Njalges njalkas peivebeleen Suognjo metetahti miedhah. Alma kärras peive pägnjen Snöstätäs suognjo suuro, Harmat kersko kaskastahkälj.
Päivänpuolen sulo, suloinen Kosija-sima keveästi vuotaa. Väkevä on päivän pojan Kosija-happo ja viehättävä, Hyvin herkullinen hänen ruoka.
94. Äännettäessä kuuluvat nämä sanat melkein kun:
— tiehe tāl vōlatūvaƷ. G:llä on Vai de daal vuälähtuovai, Kạrrạ skuure kaarehtuovại.
102. — haldiin duoljaan. Tjehtjerit, tjalahtja. G.
105. vathmit vathmai.
106. G: Tsomma tjuōlmạit tjölmadalla. Siten tulee runo mitta tässä värssyssä täydelliseksi.
107. poitut, väärä, erehdys.
108. ketạet tjuöpha, tjuölmait suodda G.
109. ruots. lp. kebne kattila; kepme on tuntematon, sanoo M.
111. suohpejases G.
112. ehkä käčejases hänen kaitsijattarensa, sillä runomitasta puuttuu yksi tavuu.
114. Verva juovåt G. Verva eli fjärva merkitsee rantaa. M.
116. sintait pölkkyjä, möhkäleitä, Fjellner'in mukaan. Düben kääntää sūketahta sanan: soudattaa, Laiti taasen: eroituttaa.
117. belalakan G. Johtuu sanoista pele puoli ja laka yhdennäköinen; s.o. puoliso, ystävä.
120. lotvo-laiva, suomesta miikailtu, lotvo = lotka, höllänä riippuva, hölläpurjeinen laiva. — Kuongar hirret M.
122. vielään vaaro. Varmaankin kirjoitusvirhe, sillä muissa paikoissa on selvästi luettavana vaare. G.
123. G:n käsikirjoituksessa on sulkumerlrissä toisintona taikka selityksenä vuolgie, jonka kautta myöskin runomitasta liikamäärääset riinojalat lähtevät. Sitä vastoin seuraavaa riviä ei ole.
129. kisait selittää G. sulkurnerkissä sanalla kistoit.
134. Tuonehk ja —. Laovo-liinen —.
137. Rapke ja piegga ja vardha (viro), Kålmạh bålbeh bålberduovam G.
140. pūdu = puoilu, utsj. puäđđu suom. pato. — pōtīn.
141. Murteellisesti: ruots. lap. nurjun, nuorjun; nurssun eli nurcun. Norj. lap. on morš mursu.
142. ruots. lap. obba sisar. — Toisiiito: koppas lā jauhkam mihin on hän joutunut? — kobbas eli kossas mihin.
142. seurr. Grönlund antaa tämän värssyn seuraavassa muodossa:
Åbståliin Åbbams, Kạskạ Kååten faoroms, Ah kaonh kuh luoth sạijek Kạns pews njalkit?
143. Pohjois-murteessa vaurus, niinkuin v. 141 vālas = fālās.
144. Ei löydy kuin jäljen sijaa.
146. Tornion murt. oƷo.
147. eli kaikālūvai, kaikatuovai; Herjedalissa kalkaluovai; Tornion: keäsa kieta. Muutoin myöskin kalgaluvai, ojennetaan.
153. porri on tavallisesti imperf. sanasta porret syödä; on ehkä porti sanan sijassa, joka merkitsee: veti (purjeet) ylös.
156. mahtsahtit mạssạtum mårmem G.
158. kīčasa' hankain kirske, M; narske L.
158. Ju pōte'.
159. Håålạ, hoomạ, baron baokạs oikealla runomitalla. G.
160. Nimittäin Morssi morsian. Vuostas sana on ehkä myöhemmin tullut lisäksi; runomitta on epäsäännöllinen. G:n käsikirjoituksessa: neidạvuotạs j.n.e.
167. nihtem, ruots. lap. nittem ukkaus.
169. mårse G.
170. Toisinto: Vaimu neitan vuojestạllā.
171. hǟja juovagit häät.
172. munonen on kihoittunut; ruota' eli ruotta puoite synnyttimen rasva-kelmut.
174. Irhkasạs kätjah pajatạlla: Leks — — G. paijahet pitää suuressa arvossa, tässä freqv. M.
176. ruots. lap. kierdies, kärsiväinen, malttavainen, vakaa, luotettava. M.
180. paijatalli; G. paijadạlli.
183. ruots. lap. koiket, olla kuivana, janoissaan; G. kåsto gåika.
186. Herjedalissa: selge' soije'.
187. kačmaīn; G. kåorah gạrrin, gatsmiin. M. lukee: kalmain kangistuivat, vilustuivat.
189. G. Toisinto: āldu' čuōhpātāllīn.
190. Jū vāsť-joksākōtīn.
192. Ǟnābkus vạtnạsis G.
195. Grönlund'in käsikirjoituksessa ei ole v. 195 ja 196.
200. kahpahattā; G: kahpạdahta, galtahahtā.
201. baatari G.
205. korrein.
206. åbba G. — ruots. lap. kobbasen kampain, molempien, M.
208. Tämä värssy puuttuu Grönlundin käsikirjoituksessa.
209. vuonioh G.
210. lassain eli plassain paasille, M.
211. vuongeldahkan G. — aijadahka karhunnakka, vuonjeldaka hiehonnahka, M.
212. somatin eli sämatin yhdistettiin M.
213. G. ūtasam — utan eli muoton, muodon suhteen, olla yhdennäköinen.
215. Gạljedien, gåmdadien G.
217. Puuttuu G:n käsikirj.
219. Nåhkại ruöhtạn. — Valdohkvuotjahtạllajin G.
222. hajesi tuoksuja, lemuavia seutuja M.; minä käännän: leveni, hajosi, hājaset sanasta. Utsjoen murteessa löytyy hāđasit.
Päivän pojat.
Vähä oli muinoin poikasia, Vähin neitoja pojille. (Päivanmaalla nimittäin) Mies se silloin naistaan koski, Yhteen vuodatit verensä. Äiti saamansa imetti. Pesi, syötti kallihinsa. Se kun oli käynyt kätkyestä, Oli saanut kantajaltaan Suonet jäntevät, sukevat; Kantaja oli mieltä luonut 10. Muinaiskansaan Kalevaisten.
Sana saattoi, tavu tiesi: Tuollapuolen pohjantähden, Kuun ja päivän länsipuolla, Kivet on kultaiset, hopeiset, Liesikivet, verkon kivet; Kulta kiiltää, hopia hohtaa, Kalliot kuvautuu meressä, Päivä, kuu ja tähdet kiiltää, Loistaa välkkyen vedessä. 20.
Päivän poika purtensa päästää. Ottaa uskonsa valitut. Tuuli purjeisin puhuvi, Vedenhenki venhosehen Aallot työntävät uroita, Perämies melassa vääntää; Itä purtta tuuvittavi, Siistävi sivutse kuusta, Päivän paistavan sivutse. Pienet on jo kuu ja päivä, 30. Pienemmät kun pohjantähti; Pohjantähti suurennunna Suuremmaksi aurinkoa, Punestavi, häikäisevi.
Ajastaikoja ajelit, Viimein aalloista avautui, Hiitten ranta rapsahutti. Siellä Hiiden nuori neito, Sokko-ukon neulojatar, Pesi valkian valossa, 40. Lyöpi, kolkkii vaattehia Visutellen, valutellen. Somistellen sievisteli Kipeiksi rintojansa, Siirti silmänsä välehen, Käänsi päälle Päivän pojan: "Mistäs tulet, mitä etsit, Tuonenko pöytää, Päivän poika, Isoseni himoherkku, Itseni imupalanen, 50. Vaivanpalke veljieni Lankojeni atriainen?"
Päivän poika: "Sarakka on mulle saanut Lujat suonet, vahvat voimat Isästäni, äitistäni, Maidossa Uksakka mulle Mieltä päähäni valutti. Asetusta myöskin etsin, Vihan, raivon vielidytintä. 60. Elin-, kuolinkumppalia, Onnessani ohjausta, Vastuksissa varjelusta, Vaivan, tuskan vaimennusta, Syöjää metsän veden viljan, Ilman toisen tuntiaista, Jälkisuvun jättäjaistä."
Hiiden neiti: "Kaikki vierähtää vereni, Nousee neitinen poveni, 70. Muuksi muuttuu mieliraukka. Yhdistäkämme veremme, Mielemme ja sydämemme, Ilojen ja huolten päivät, Sinä, vesa vieraan äitin! Isälleni armahalle Haastan mieleni, haluni, Haikein kyynelin mä huudan Emon mullan, tuohten päällä."
(Kysyy isältänsä. Sokia ukko ei suostu kosijaan ilman koettamattansa ja miettien hänet syödä sanoo ylönkatseisesti:) "Käypä koita. Päivän poika, 80. Lujain suonten sormikoukut; Käsin, kourin koittakamme, Kumman on sormet suonevammat, Kumman kynnet kestävämmät!"
(Neito työntää sokealle ukolle rautaisen ankkurikoukun käteen ja pitää itse toisesta päästä.)
Hiisi: "Kylläpä tuntuvi kovalta Päivän pojan sormisuonet, Kourakoukut Päivöläisen."
(Neiden neuvosta Päivän poika tarjoo ukolle kihlajaislahjoiksi:) Rasvatynnyrin simaksi, Tervatynnyrin hapoksi, 90. Umpisorkan suurukseksi.
Päivenpuolen sulo, suloinen Kosija-sima keveästi vuotaa. Väkevä on päivän pojan Kosija-happo, viehättävä, Herkullinen hänen ruoka.
Ukko joutui juovuksihin, Kova päänsä päihdyksihin, Puun ja kalan raikas rasva Vuoti, sulatti sydämen. Tarttui rauta-ankkurihin, Hiostuvi, palavustuu.
Silmitön, valoton vanhus 100. Seisottaa, sijottaa heidät Veden valtian, valaan taljan Päälle, piirti pikkusormet, Vuodattavi veret yhteen, Kädet, sylit yhteen liitti, Solmii solmut suuteloiden, Poistaa väärät vastussolmut,
Päästää kädet, riistää solmut. Hääkattilat katsotahan, Täytetälhän, tyhjetahän. 110. Sitten kelpo kehrääjälle, Suonten aimo suortajalle, Ainoiselle ompelialle Ukko myötä-annit antoi: Rannan kultaraunioista Kiskoi kivet, kannatutti, Soudatti hopeapaakut Neidon mielen ottajalle, Pää-käherän pettäjälle, Purteen hamppupurjeisehen. 120.
Hiisi kysyy: "Vieläkö varaa veneessä. Kantaako uimaris enemmän?" — "Varaa kyll' on." — Lisää tuodaan. (Morsian) karisutti neitikengät, Varui vieraan äitin varjoon. Veljen vieraan palveluhun, Sai piilosta loihtuneuvot. Kolme arkkua kodasta Kantoi nuorten kammiosta (Sini-, puna-, vaalean arkun) Kolme solmua lisäksi, Rauhan, sodan, tulen, veren, Tuonen, taudin, ruton arkut, Pesuliinan kolmisolmut: Sarakan, Uks-, Maderakan, Leyhkän, tuulen, myrskyn solmut. Siveyden solmut kolme Säilyttää sai Maderakka.
Pojat pyydöstä tulevat 140. Hylkeen, mursun, valaskalan: "Sisar poissa. — Kunne mennyt? Kuss' on keskikodan kukka? Näy ei muuta kun sijansa. Kuka kumma mielen otti, Kelle antoi hän kätensä, Kell' oli urohon suonet, Ken kuvaili ihmistöitä, Mielitteli nuoren neiden, Uksakan oven avasi?" 150.