Part 8

[2] Vuonna 1828 painatimme jo, _Otavan_ 1:ssä Osassa, 3 näitä Bellmanin tapailemia lauluja; ja niinikeän, _Suomalaisessa_ 1846, ja _Sampo_-nimellisessä kirjassa vuona 1847 julistimme 18 heitä. Mitä toas näihin kuuluu, niin on jo toista kymmentä vuotta, koska -- kuin vielä heikkona makaisimme tauvin vuoteella, kauvan jo po'ottuani, enkä kyennyt vielä jaloillenkaan nousta -- nuon ilman suotta, ajan kuluksi, suomentelimme kuuettakymmentä näitä lauluja; eikä tuo miksi vaivaksikaan meistä tuntuna, sillä nyt, niinkuin ennenki, syntyi se meiltä varsin huokiasti ja vielä rentonaanki -- etenki niitä, joihen laulanto oli jo entuuelta meiltä tunnettu, liijaksiki jos en sitonut heitä varsin sanasta sanaan tähän ruohtalaiseen käytökseen; voan oli joukossa toki muutamia, jotk'eivät niin millään tavalla tahtonut suomeksi mukauntua. Moniaan vuoen jo sen perästä oli mieleni jo soaha heitä painetuiksiki, jonka vuoksi annoin (3:tena päivänä Moaliskuuta v. 1833) toista sataa näitä lauluja mielen-mitteliöillen, eli mieli-mittamollen (_tili Censur komitén_) tutkittavaksi. Voan sielläpä kovasti poiskielettiin heitä painattamasta, luullessaan muka heijän harjoittavan meissä juopumista. Voan eipä sitä toki syyksi sanottu, koska oli meillä luvalliset ruohtinkieliset laulunsak; mutta syytettiin aina sitä keisarillista asetusta, annettu 8:na päiv. Huhtikuuta v. 1830, joka epäisi muita kirjoja suomeksi painattamasta paihti henkellisiä, ja muan-viljelykseen kuuluvaisia; vaikka kyllä silloin jo tätä keisarillista käskyä monestin kahottiin mitättömäksi, kuin voan mieli teki asiata auttamaan; ilmankos siihen sanotaan: "laki niinkuin luetaan, asiata niinkuin ajetaan." Valitin kyllä tästä heijän peätöksestään moamme Peäholhottajallemme (_Genralguvernören_); mutta ei sieltäkään tullut sen paremmaksi. Muutamana vuonna jo sen perästä, kuin luulin miesten paremmin ju mielistyneen, pyysin mielen-mittuulta, jo toisen kerran, luvan soaha heitä painattaa. Kiellettiin toisen kerran, ja valitin uuvestaan Peäholhouksellen; eikä tullut apua mistään. Oli toas moniaita vuosia, niin -- tulipa jo itek Keisariki Helsinkiin. No mitä muuta ollakkaan -- kirjutin samassa nöyrimmän ja alammaisen rukouskirjan, sekä venäjäksi että ruohtiksi, kussa, suomen kielen opettajana peä-opistossamme, rukoilin armollisesti suomenkielellekin soaha samat oikeuvet mitkä oli jo ennen annettu moassamme löytyvillen ruotin ja venäjän kielille, tahi jotta ne kirjat, mitkä oli näillä kielillä luvalliset, myöski mahtaisi suomeksiki olla laitollisia ja luvallisia. Ja pyysin vielä niin hartahasti sekä silloin olevaista opiston hoitajata että vara-Peävalvottajata soahakseini minun kirjani Keisarin käteen. Voan eipä ne sitä ottaneet tehäkseen, eikä yksikään siihen uskaltanut: eikä minunkaan sopinut sinnek männä -- vasten näihen kieltoa. Voan empähän heittänyt sitä vielä siihenkään. Kuin Suomenmoan Peaholhottajamme, Kreivi _Berg_, jokiin vuosi sen perästä läksi Pietariin, puhuttelin häntä tästä asiasta, ja pyysin häntä soattamaan tätä multa tehtyä rukouskirjaa suorastaan Keisarin korviin; jota hään, joka kaikissa oli suomenkielen puolustajana -- myöski lupaisi. Voan silläpä se häneltäki jäi. Sanoi siellä takaisin tultuansak, kuin tästä häntä kyselin -- unouttaneensak koko asian. Seuraavaisena vuonna, kuin jo uuvestaan läksi sinnek käymään, kävin vielä häntä toaski muistuttelemassa; jollon lupaisi juuri lujasti nouvattamaan tahtoamme, ja -- pitiki mies sanansak. Kuultua anomuksemme, peätti Hänen Keisarillinen Majesteetinsak jo 27:na päiv. Helmikuussa 1860 armollisimman asetuksensak, jolla kumotti ja kukisti tätä ennen julistettua kieltoa vasten suomenkielen kirjallista käyttämistä. Nytpä luultaisi jo ehkä, jotta oli vapaus muka meillen annettu soaha näitä lauluja painattaneeksi. Vielä vainen! Kuin nyt jo kolmaasti kyselin tästä lupaa mielen-mittuulta, niin eipä annettukaan. Sanottiin voan entisten kieltojen jo soaneen laillisen voimansak, jota ei käynyt mielen-mittuulta rikoittaminen. Minun täytyi tästä toaski valittaa mielen-mittannon Peä-toimituksellen, josta asia lykättiin takaisin uuteen tutkintoon. Sillä tavalla juoksutettiin tätä asiata eis-akaisin. Viimeiseltä toki kiellot raukenivat, kahleet kovat katkistuivat. Mutta tulipa nyt taas toinen seikka. Mistä soaha kirjan (tahi painon) kustantajata? kyselin jo monelta, kyselin -- voan en saanut; sillä mielen-valaistus ei ouk vielä niin paljon levinnyt tähän Suomen moahan, jotta varavammat miehet tuntisivat sitä velvollisuuteksensak, tievollisissa ja taijollisissa hankkeissa, olla toisillen avullisia, eikä aina ahnehtia tätä rahallista voittoa, mutta myöski väliä tätä henkellistä. Viimeiseltä jo suutuinki, rupeisin itek painattamaan heitä omalla kustannuksellani. Kuin olin jo puoleksi heitä painattanut, niin annoin pois kirjani nuon ikeän, ilman mitättömänä, paino-kustannoksiansak vastaan -- Herra Thunbergille, kosk'en tahtonut ruveta kirja-kauppoihen kinaan, ennen tätä jo koitettuani. Olen näillä sanoillani ainoasti tahtonut teillen näytteä miten monet esteet, ja vastukset, meillä on ollut voitettavana suaha näitä lauluja teijän näkyvillen. Onneksiko se siitten lienöön -- vaiko vahinkoksi.

[3] Aineensak puolesta eivät suinkaan nämät laulut taivaaseen yletäk, sillä toimittaavat peäkaupunkilaisten melekään huonommaista kansaa, jonka monet turhat tavat ja menot kertoileevat. Voan koska nykyjään luetaan alhaisemmallaki ihmisellä olevan melkeen samallaista ihmis-arvoa kuin ylhäisemmälläkin, niin ei käyk näijen laulujen sen vuoksi alentaminen, nopeemmin voan ylentäminen -- aina sitä myöten kuin ovat hyvät tasollisesti, ja sukkelasti, toimittamaan meillen näitä heijän omia käytöksiänsäk. Voan jos tarkoin tutkimme näitä Bellmanin laulelemia, niin ei sillä kyllä jotta lausuuvat mitättömistä asioista; ovatten muutenki, aineensak puolesta, varsin köyhiä; sillä suurin osa, milt'eivät kaikki, puhuuvat melkeen samasta aiheesta, ellei asiasta; josta näkyy että ovat yhestä siemenestä syntyneet, yhestä kannasta kasvaneet. Niin e.m. alkaa ensin moni heistä lausua laulamisesta ja soutamisesta, siitten juohtuu joku juttu juomarista tahi juomisesta, jonka perästä joutuu tanssista tarinat, tahi myöski tappelusta. Vihtoin lausuu hään luonnon kauneuesta, ilman vaiheista ja vaikutuksista, j.n.e. Mutta jos näissä vähissä aineissa on jo kaikki heijän toimensakki, niin on hään ymmärtänyt, aivan merkillisellä tavalla, tällä runollisella juohutuksellansak, osoittoo mainiota älyänsäk, ja avata koko taitonsak avaraisuutta. Sillä se ei ouk juuri aineensa puolesta, mutta tämän aineensak monenaisessa käyttämisessään, kuin hänen Runotar ilmoittaa henkellisensäk luontonsa.

[4] Se onki jo vanhuuestaan ollut Suomalaisten lupa pilkka-runoillansak ilvehtiä, naurattaa, ja häväistä kelvoittomia käytöksiä. Uskommeki tämän keinon olevan monta-monuista parempi kuin sakottamista, ja joutavata käräjän-juoksuttamista; sillä tämmöisiä henkellisiä kurija, ja rankaistuksia, pelkeävät pahempi kuin pirua.

[5] Laulujen niinkuin soittojenki tällä tavoin, lopulla, kesken katkaistaminen ei ouk niin millään tavalla käynyt välttäminen. Mutta mitä heistä tässä vihossa puuttunoon, tavataan jo toisessa lisättynä.

[6] Keskustelek _Sampo, Runolisto vuonna_ 1847, siv. 101.

[7] Mitä heijän laulamiseen kuuluu, niin on enin osa heitä joukossa (ei joukolla) laulettavana -- yheltä, kahelta, vai useammaltaki -- kuitenkin aina vuorottain. Muutenki heijän täytyy joskus laulaissa, soitantonsak puolesta, vähä mukauntuaki kielemme mukaan; niinkuin e.m. kuin lauletaan sanat _soas täst!_ (Laulussa N:o 13) niin täytyy heijät jyrkkeämmästi laulaa kuin mikä soitosta näytteä.

[8] Koska Bellman näissä lauluissaan otti kuvaillaksensak halvan ja alhaisemman kansan mieltä ja luontoa, pitojansak ja tapojansak, niin totta hänen täytyi myöskin nouvattoo heijän puheitansakki; mitenkäpä hään oisi muuten heitä voinut kuvaistella. Niinpä jos joku sana tuliki hänellä vähän liijaksi sanottu, niin ei meijän piek siitä pahastua, eikä sitä paheksia. Tuloopipa se toisinaanki vielä muillaki monella, kesken puheen -- kehnompiaki.

[9] Kahok Esipuhetta, siv. LXII, LXVII-LXXVII Keskustelek: "_Forskningar i sjelfva grund-elementerna af Finska språkets grammatik_", 16-18 lehen puoliskolla.

[10] Hyväksi heille, jotk'eivät kehtaa kieltämme käsitteä, ellei se maistak vähä omalta heijän murteeltansak, tahi tällä vanhalla kunnottomalla kirjoitus-tavalla -- olemme, näissä alla-kirjoitetuissa muistutuksissamme, toimittanut mitkä tässä tienoon Savon sanoja -- tavallisellaki kirjakielellä; joistapa kyllä havaihtaan mikä vähäinen heijän välillä on eroitus, ja mikä tyhjä hokkiminen joutavaisista vaivoistaan, ja liijan paljon tuskauntumisesta -- heijän on käsittämisessä.

[11] Tällä pienellä värsy-sipaleella, jolla tässä aloitamme näitä suomennoksiamme Bellmanin runon-teoista, ilmoittaa hään jo kaiken hänen aineensakki, josta heissä lauletaanki: _rakkauesta_ muka, ja _juomisesta_. Se olikin näistä, ja heijän hekkumallisesta elämän-laitasta, kuin kaikki nämät Bellmanin laulut kierteleiksen, jonkapa tähen tässäki sovitamme näitä sanoja heijän aloittimeksi, tahi alku-sanaksi.

_Muistetaan myö_ (on Savon suomea) tahi "muistamme me", -- _heijät_, t. heitä; _meijät_, t. meitä. -- _Sy'ämme toisellen lyö_, on kyllä muukalaisuus (ruohtalaisuus) puheessamme; mutta koska ei löyvyk kielessämme sanaa, joll' ois sentapaista ymmärtämystä, niin eikös meijän suomeksi täyvyk sitä omistaa? Suomalaiset sanoisivat kyllä, pitemmällä ehkä puheen jatkamisella, "syämme tykkii toista rakastaissa" eli "rakkauesta toista kohtaan"; voan eipä se oisi vielä siihenkään varsin selvästi sanottu, tahi täyvellään (täsmällään). -- _Sankair_ (tahi sankari) on taas Norin ja Ruotsin suomalaisten sanan-tapa, kussa _i_ sanan lopulla usseen pistetään viimeisen kerakkeen (tahi puustavin) eteen.

[12] Soitto ilahuttaa, viina mielyttää, ja vaimot huvittaa -- niin ylhäistä kuin alhaistakin kansaa; kuitenkin kukiin tavallansak. Siksipä tässä laulussaki lausutaan soitannon mielen-viehättäväisestä luonnosta -- liijoitenki vaimo-väessä; josta moni nauru-suinen neitonen on tullut siitä jo sovaistetuksi. Ilmankos Runoilia alkaa jo tässä, leikki-puheillansak, ilvehtiä -- jo vainenkin hänen vaikutuksistaan.

Merkillinen on jotta jo muutamassa Franskan-kielisessä ko'otuksessa vanhoista henkellisistä virsistä, nimellä: "_Cantiques sur differens sujets de pieté_", löytyy tämän laulun soitanto (musik) eli laulanto (melodi) alkain sanoilla: "_Chantons, en ce jour, Jesus et sa tendresse_!"

_Tiijät_, t. tiedät. -- _Joussinen vipu_, t. viulun joutsi, jolla viulua soitetaan (ruotiksi "stråke"). _Piet_ t. pidät; -- _Junkkair_, t. junkkari; _juuvak_, t. juoda; -- _oppina_, t. oppinut.

Tämäki laulu on kahella laulettavana; sillä Muovits itek tässä jo vastaa puolestansa. Fredman on muuan liika-nimi, jonka Bellman oli itelleen omistanut, tullaksensa sillä tunnettu omiltansa.

[13] Tässäkin Runoilia, soitannon ja tanssimisen yllytyksillä, suloisilla sanoillaan kehoittaa ilolliseen ja hempiäiseen elämisen-tapaan.

_Paan_, t. panne. _Huiluis voitteisehen paan_; näillä sanoilla tarkoitetaan tässä vähemmin huilun voittelemista (jotta paremmin antaisi muka eäntänsäki, enämmän toki huiluttajan) -- Jumalan ruuan ravittamisella, jotta soittaisi muka sitä paremmin.

Sanalla _Lempi_ (Halutar, _Cupido_, parempi ehkä sanoa _lempo_?) merkitään tässä muuan nuori neitonen, joka, iloinen ja ylen-annettu, keikkuupi kepiästi, heiskaroopi hempiästi.

_Bakkus_ ("Viinamoinen") josta näissä lauluissa alinomaisesti lausutaan, eli Greekkalaisissa ja Suomalaisissa viinan ja juomisen sekä henkellinen että ruumillinen harjoittaja, jota kunnioitettiin _Juoma-Jumalana_, hyvän viinan virvoittajana. (Luek "Otava", II osa, p. 138 ja 155).

[14] Kuin Eskolan emäntä _Maija Mustotar_ pyysi Muovitsia (olvelassa yötä oltuansak) sarvellansak soittamahan, pillillänsäk piiskumahan; ja vieläki kehoitti pöyhkiästi ja ylpiästi puettuja piikojansak tanssiin, niin joutuipa kaupunnin Kuulostelia (eli Fiskali) sinnek; jollon Muovits -- joka jo ennestäänki oli hänellen velkaa viina-sakkojansak -- hiljan puikahti pois, ja läksi tipo-tiensäk.

_Koa_, t. kaada; lieneeki Muovits vielä ollut pohmelo-peässä, illallisesta ilosta; vaiko unen torkuksissa, koska varoiteltiin häntä laskuja koatamasta; -- _ta'a_, t. takana; -- _out t. oot_, eli olet; -- _nähhen_, t. nähden.

_Kuikaksi_ mainitaan tässä muuan hattu-päinen harakka, häjy hännätöin hevakka, joka koreilla voatteillansak, ja kalliilla kaula-kaluillaan, ylpäiliin muihen piikoin seurassa.

_Katehet_. Puhek on tässä muka, niinkuin sanotaan "lika-hirrestä tuvassa"; tahi josko oli joukossa muka semmoisiaki vieraita, jotk' eivät mieltyneet tällaisiin menoihin, ja ehkä vielä soavuttivat sanan iästä Kuulosteliallen; niin heitä kaikki käskettiin tästä hiiteen.

_Pirun_ nimellä kunnioittaa tässä Muovits kaupunnin Fiskalia; joka yhtäkkiä tuli Rantakylään, sekä kielettyä tanssia epuuttamaan, että tanssittajoita sakoittamaan. -- _Ois_, t. olisi.

[15] Tämmöisissä juoma-kunnissa ja tanssi-paikoissa -- kussa liika-väki, ja kuikka-vieraita, tupahan tunkeiksen, vielä väki-pakollaki -- tapahtuu usseen kyllä tappelusta, ja muutaik hävittömyyttä; niinkuin tässä kyllä nytki nähhään ja kuullaan; -- _rumpail_, t. rumpali. _Soan_, t. saan; -- _tieh'ns_, t. tiehensäk; -- _tuoh'n_, t. tuohon; _Tuuvak_, t. tuoda; -- _juuvak_, t. juoda.

[16] Tässäki toimittaa meillen Runoilia minkäläisiä iloja, ja huvituksia, soittamisen ja tanssimisen johtattamisella piettiin Jaakkolassa; ja lopettaa laulunsak, niinkuin muulloinki, puheilla -- luonnon vaiheista ja vaikutoksista. Soitanto tähäni lauluun on otettu muutamasta vanhasta Norilaisesta kansanlaulusta, joka alkaa: _Boer jeg paa det höje fjeld_, etc.

_lloa-roatais_ (Savolaista puhetta) merkihtee jotta teki iloa oikeen kunnolla, tahi mahottomasti. -- _Pa'assa_, t. padassa; -- _piemme_, t. pidämme. _Jouvuitit_, t. joudutit ihteisi: -- _Oisko_, t. olisko; -- _lymyssä luimin_ merkihtee "salassa itekseen"; _Joka sarvessaan on kiin_, t. joka pitää pukin-sarvesta kiini, soittaaksensak muka. _Ahti_ sanotaan olleen muinoisten Suomalaisten "Meri-jumala", jokapa aaltoja hallihti, meren tyrskyt tyyvytteli. -- _Tuimin tursaita_ merkihtee meren tyrskyjä.

[17] Sanotaanpa tässä laulussa syytä, minkätähen aina Muovits mieltyi soitantohon, puuttui viina-pulloloihin; sillä, neätsek, kuin oli vaimo-väessä vaivaloinen, narrina naima-kokeissaan.

_Rouvissapa_, t. krouvissapa (kapakassa, olvelassa, juottilassa). -- _Kanteil_, t. kantelek. _Soatti_, t. saatti; -- _Määt_, t. mänet; -- _Uottaa_, t. outtaa, odottaa; _Uulla_, t. Olli, Uolovi.

[18] Eipä paremmin voi kuvaella tämmöisiä leikin-leiriä, kussa seännättömyys ja vallattomuus ovat valloillansak, kuin mikä on tähänki lauluun pantu. Tämänki laulun soitanto tavataan samassa vanhassa ko'otuksessa Franskan-kielisistä henkellisistä lauluista, josta jo muistutuksissamme 3:nella lehen puoliskolla puhuimme; kussa alkaa sanoilla: _Tout n'est que vanité_; jonkapa soiton-juohotus luullaan myöskin löytyvän "Aleksanderi-juhlan juoma-lauluissa" sepitetty _Hendeliltä_, esl-johtatuksessansa vaski-sarvehen (i inledningen för obligat-valdthorn).

_Kiulunsak_. t. olvi-tuoppinsak, eli kannunsak; -- _Koataa_. t. kaataa; _viulunsak roataa_, merkihtöö jotta soitti hullusti, kahtomatak josko kielet katkiaa, vainko koppa lohkiaa; -- _Koavuk_, t. kaadu; -- _laukut_, t. langat. _Soahak_, t. saada; -- _pötköä_ t. tupakka-massi e. mälli; -- _loaja_, t. laaja; -- _muutuksissansak_, t. mielen-muutuksissaan.

[19] Tässäkin tanssissa -- viinan tiloissa, ja olven oloissa -- Mähöisellen naurettiin, pilan-päissä peuhattiin. Tehtiin muka "aisan kannattajaksi", kuhun peähän kulettajaksi. Sillä sill'aikoa kuin ukkoa juotettiin, niin kaunista vaimoansak kaulattiin, hyväilivät yks ja toinen. Niinpä ei ouk vanhoin miesten pyrkiä poika-miesten pariin: pitäköön kukin omansak. Eikä suotta sanotakkaan: -- jota viina viivytteä, sitä sika imettää.

_Teäll'_, t. täällä; -- _e'ess'_ t. edessä. _Out_, oot, t. olet; -- _kätessä_, t. kädessä; -- _käess'_, t. kädessä; -- _neäts_, t. näätse; -- _keännyit_, t. käännyt itseisi; -- _paak_, t. pane; -- _peä'äs_, t. päähäisi; -- _hä'äss'_, t. hädässä; -- _väess'_, t. väessä; -- _e'ess'_, t. edessä; -- _käyttäit_, t. käytät itseisi; -- _pie_, t. pidä; -- _soa_, t. saada; -- _ois_, t. olisi; -- _myö_, t. me; -- _työ_, t. te; -- _eläs_, t. äläs.

[20] Sukkelasti tässäki lauletaan semmoisista tanssiloista, kussa telmätään ja reuhataan; ja kussa toisesta lauletaan, ja nauretaan. Hauskuuteksi, laulaissaan, tulisi laulajan tässäki laulussa -- aina, sormillansak, sanojansak, ja asian luontoa myöten osoittoo niitä juotto-rahvaasta, joista lauletaanki.

_Ei ouk_, t. ei olo; -- _soan_, t. saan; -- _teköö_, t. tekee; -- _neän_, t. nään, näen; -- _eän'_, t. ääni; -- _uottaa_, t. outtaa, odottaa; -- _hyppeä_, t. hyppää; -- _ois_. t. olisi; -- _soaha_, t. saada.

[21] Kussakin tanssissa löytyy aina joku, vaimo-väestä (liijoitenki tyttölöistä) joka on muita hilpiämpi, kaunihimpi, ja rikoisampi; sitä kaikki kahteloo, miehet nuoret miettelöö. Niinpä tässäkin, Ullan tanssiessa, ihastuivatten ihanaisuutehensak, ihailivat itek kukiin. Tok ei ouk karvoin kahtomista, eikä puheen uskomista; niinpä Ulla tässäki huikenteli herroin kanssa, hylkäisi omaa hyväänsäk. Soitollinen juohotus tähän lauluun on synnytetty muutaman vanhan _minuetti_-nimellisen tanssin soittelosta.

_E'ess'_, t. edessä. _Paris, tuo Heleenan saapi_. Mitenkä Paris, joka oli Troijan muinoisen Kuninkaan _Priamon_ poika, houkuttelemisillansak pois-viekoitteli Spartan Kuninkaan _Menelaoksen_ puolisoa, tuota kaunista ja ihanaista _Heleenata_ (hänen miehensäk muka pois-ollessaan) jostapa siitten syntyi toipa kuuluisa Troijalaisten sota, jota _Homerus_ ikuisti lanluillansak -- siitä olette jo ehkä lukeneet "Otavan" I:sessä osassa p. 233, m.m.; mutta näillä sanoilla tarkoitetaan tässä, jotta kuin joutuivat tännek jouhi-noamat, tahik' tanssiin sota-herrat, niin tuli silloin jo vainenki hätä _Jussi Julkuisellen_, murhe muka morsiamestaan, kuin näki miten toiset häntä halailivat, vielä lisäksi likistivät; ilmankos se -- korviansak raapi, kuin se tätä nähhä soapi; ja kuin toiset sitä tanssiin toivat -- korvat hänen hullust' soivat. _Out_, t. olet.

[22] Jokainen omansak kiitteä. Sanotaan: "lapsensak lempokin nuolee". Niimpä tässä juomarit kapakkansak kehuu -- viinaansak enin muuta. Niinkuin kapakoissaki usseen kuullaan päihtyneitä miehiä, pullonsak ääreen puhuvan valtakunnan asioista, niin antaa heitä Runoilia tässäkin aina välisten puhua puita heiniä. Näytteä muuten kuin tämä laulu oisi synnytetty 1769 vuuen tienoilla, koska valtakunnan silloin Norrköpingin kaupunnissa kokountuneet Herraspäivän-miehet, neuvoittelivat -- Kuninkaan istuimellaan pois-sanottuansak -- pankinsak pahasta pulasta, ja aseuttivat raha-asioitansak; joista vähä kyllä Bellman piti huolta -- kuin oli voan vähä muka laskussaan, kopikoita taskussaan.

_Hyövystä_, t. hyödystä; -- _pi'in_, t. pidin; -- _veän_, t. väännän; -- _piän_, t. pidän.

[23] Viinan juonnista, ja juopumuksesta, tässäkin puhutaan. Ensinnik kuinka iloisat monet istuuvat aikojansak kapakassa, ja siitten mitenkä -- paljon siellä juotuansak -- keäntyyvätten pyllyllään. Tämänki laulun sointoa tavataan Franskalaisessa laulannossa: "_Air pe cousi, couça_", ja löytyy muka "_La Cle de Caveau_"-nimellisessä laulujen joukossa, N:o 300.

_Oisik_, t. olisikin; -- _juuvak_, t. juodaki; -- _koa'n_, t. koavan, kaadun; -- _aprikoija_, (sana soatu venäjän kielestä) merkihtee miettiä, arvaella; -- _mään_, t. mänen; -- _voatii_, t. vaatii, -- _työ ootten_, t. te olette; -- _soan_, t. saan: -- _oumme myö_, t. olemme me.

[24] Näillä joutavilla jaaritoksilla, lapsellisilla lopsutoksilla, joita usseen kuullaan juopuneilta juominkiloissaan -- alkaa Bellman näitä viina-virsiänsäk; ja joita hään on tässä ymmärtänyt asettaa niin sukkelasti, että heitä kuullaan mielellään, nauretaanpa vielä peälliseksi.

_Juuvaanpa_, t. juodaanpa; -- _kahoppas_, t. katsoppas.

[25] Moni laulaapi lasistaan, moni puhuu puttelistaan; ja moni, toella sanottu -- viskoo viimeisen kopeekkansak viinaan.

_Mosel ja Reini_ ovat kahta erinäisiä, saksan moasta tuotua, viini-loatua; toinen soatu Mosel-virran, toinen Reini-kymin seutuvilla.

_Kappaa_, t. kahoppas; -- _outkos, ootkos_, t. oletkos; -- _soan_, t. saan; -- _outti_, t. odotti; -- _tien_, t. teen.

[26] Lystillinen on tämänki laulu, kuin tuota voan kunnollisesti lauletaan, kelvollisesti käytetään.

_Moailma_, t. maailma; -- _myöpä_, t. mepä; -- _hyö_, t. ne; -- _työ_ t. te; -- _soavat_, t. saavat; -- _päissä_, t. päissään; -- _paak_, t. pane; -- _soarnaavat_, t. saarnaavat; -- _poatuu_, t. paatuu; -- _koatuu_, t. kaatuu.

Näitä sanoja laulaessaan, kokee laulaja (tahi toinen, hänen käskyllänsäk) ensin astua pullonsak luokse, pöyvän peähän; ja siitten toas (lasinsak kanssa, kourassaan) käyvä takaperin paikkoillensak; koitellaksensak sillä, jos -- mies muka hoipertelee. -- _Seisoskelein_, t. itse seisoskelen.

[27] Viina monta iloitteloopi, lasi monta laulatteloopi. _Oisik_, t. olisikin; -- _soahvi_, t. saahvi; -- _käv's_, t. kävisi.

Bellmanin omassa käsi-kirjoituksessa löytyy laulun lopulla vielä seuraavainen värssy:

Seisot sa seppä, ja poskella voan Irvistelet, kuin myö juovaan; Ammuppas silmäisi soahvihin! Saan Nauraa, jos suuttuiskin muuan. Suuhuisi, kultainen, reunallen poat -- Mielek! niin kultoa kallista soat... Seisot sa seppä, j.n.e.

[28] Monta juonta juopuneella: mikä toruu, mikä torkkuu -- mikä nauraa, mikä itkee. Niinpä tässäki laulussa mänöö laulaja, aina välisten, juoturilta lohtutusta hakemaan, viinasta mielen-virvoitusta, kuin oli häntä hyljänyt hyväkin vaimo, piika pilkkana pitänyt.

_Voan_, t. vaan; -- _koatuuvat_, t. kaatuvat; -- _hyö_, t. he; -- _hoastatteloovat_, t. haastattelevat; -- _join juovuksiin_, t. juotin; -- _vuo'n, vuuen_, t. vuoden; -- _taijan_, t. taidan; -- _luonn'_, t. luonna; -- _kiesau'ta_, t. kiesavita. _Koa'ak_, t. kaada. Muutenkin on muistettavana, jotta neljä viimeiset sanat (t. rivit) kussaki värsyssä, ovat surullisella eänällä, milt'ei itkusilmällä, laulettavana. -- _Pettit_, t. petit.

[29] _Istunto_. Kaikki vanhat Bakkuksen vapasukuiset kokountuuvat tässä ikeän kuin oikeutta istumaan, koska näitä uusia veikkamoisia siihen kunniaan (tahi kuntaan) meärättiin, ja joukkohonsak laskettiin; jollon paneiksivat juuri pulskihin pukuisihin, julki juhla-voatteisihin. -- _Vainen_, t. vainenkin, e. vain; -- _vaakuna_, t. vapamerkki, jota kilvessään kantelivat vapaallisuutensak merkiksi, ja joihen kuvittamisella aina kokivat tarkoittoo voimallisimpia töitänsäk ja vehkeitänsäk. _Köll'_, t. kölli, eli herja-nimi; -- _e'ess'_, t. edessäis. _Ann'ttin_, t. annettiin; -- _honka_ etc.. Näillä, ja seuraavilla sanoilla toimitetaan mimmoista hään sai vapamerkkinsäk. _Kissoihin koirihin nai_; näillä sanoilla ymmärretään niitä, jotk' eivät eneän tyyvyk omaan seätyynsäk, eikä pysyk vanhoillansak; mutta jotka naivat vieralaisia, tahi suurta sukua, tullaksensak sillä kuuluvaisemmaksi, tahi peästäksensäk entistä korkeampaan muka arvoon; -- _peäsi_, t. pääsi.

[30] Annetaanha aina kunnon miehelle risti rintohinsak, tähti täyvellään, merkiksi hänen kunnollisuutensak: niin eikös siis näillen viinan-sankarillenki voisik semmoisia tarjoittoo, niinkuin tässä nyt tehdäänki? Bakkuspa heitä vielä lahjoittaa, vähä kullenki, sopivaisella latinan-kielisellä mahti-puheella, tahi vertaus-sanalla, niinkuin on tapana ollut monellaki miehellä semmoisella mahtisanalla kaunistuttaa vaakunansak, muillen mieli-muistiksi, itellen ilo-johteeksi.