Part 9

_Tähtiniekka_, t. tähtikäs, tähtyri (_riddare_) -- He latinalaiset sanan-parret, joita tässä käytätään, ovat _hodie mihi, cras tibi_, "tänäin mulle, huomena sulle" (eli "kukiin vuoronsak myötä"). -- _Patria ubi bene_, missä hyvä, siinä eloni; -- _veni, vidi, vici_, "voitinki, nähtyäni, tultuani"; -- _aut Caesar, aut nihil_, "Keisariksi tahikka ei miksikään": eli niinkuin Suomalaiset sanoisivat, "ei puolesta jos ei kokonaisesta".

_Pappia_, t. keiliä (_kägler_) -- _pallo_ (_klot_), semmoinen pyörikkö, jolla keiliä heitetään. -- _Semper adsum_, "olen aina saapuvilla", (tahi soatuvilla, e. lässä).

[31] Tämä juhlallinen tähtittäminen, niin kuin tuo toinenki, on tapahtuvana julkisesti ja juhlallisesti, soitolla ja monella johtattamisella, niinkuin seittyisiä tavallisesti sekä nähään että kuullaan. Sempä tähek tulisi myös näitä lauluja, lauluissaan, sopivaisella näyttelemisellä käytettäviksi.

_Bom, bom_ etc. on voan jonku-joutava loilotus-sana, jota laulaissa ainoastaan pannaan toisten sanojen jatkoksi, ja joka ei itekseen merkihtek niin mitään: -- _veihtet_, t. veitset, -- puhaltaja, (_herold_.)

Ne tähän kuuluvaiset Latinalaiset sananparret ovat: _tota die_, "kaikeks' päiväks'", ja _plus ultra_, "enin muuta" (eli "ylenpalttisesti").

Muutamassa vanhassa käsi-kirjoituksessa on Bellman saman värsyn sialle asettanut toisen, kussa näytteä kuin olisi sisus-tikkaisilla, tahi pistäväisillä puheillansak, vielä tahtonut vähä tavoittoo papinseätyäkin; ja joka kuuluu arvaten näin:

Olkaatte hiljan! Jumala viljan Heittäkee! jo nyt ma kirkkohon mään, -- Pappi on tässä, Lukkar'ki lässä -- Viinan virsi veisaa hään. Pappi se juopi niinkuin yks'ki muu; Lukkar, ei häänkään mikään maito-suu -- _Bom, bom_ etc -- mikään maito-suu.

_Joukkio_, (_orden, brödraskap_) t. joukkokunta, joukunto.

Joukko _aurei velleris_, tällä sanalla ymmärretään muista mainittavata kunnia-tähteä Spanian valtakunnassa, kuhuttu "_Kulta-nahan tähti_".

[32] Niinkuin Tähtiniekkojen, muissaki kansallisissa joukko-kunnissa, muinon täytyivät oikeen polvillansa, ja vieläpä vahvalla valallansak, vahvistaa lupauksiansak lujasti pitää, ja kunniaksensak käytteä tätä heijän kunnian osottamista, niin vannotetaan tässä myöski näitä Bakkuksen uroja samanlaisiin lupauksihin, tässä heijän juhlallisella vietös-juhlalla.

_Juomair'_, t. juomari. -- _Mun_, t. minuhun.

_Voijetta_; tapa oli myöski ennenmuinon, tämmöisissä juhlallisissa koroitus-juhlissa, voiteilla voijella näitä tähtiniekoiksi koroitettavia, koska heitä ristittiin muka ritariksi, niin kuin vieläki tehhään koska joku moan valtiaksi (e.m. kuninkaaksi t. keisariksi) ruunataan. -- _Rahakko_, sillä nimellä mainitaan tässä sitä miestä, joka oli pantu joukion yhteisiä raha-varoja tallella pitämään (_skattmästare, kassör_.)

[33] Rukouksen nimellä, ja rukoilemisenki tavalla, on Runoilia tässäki kokenut somasti yhisteä niin juomarin kuin juoppo-kunnanki yhteisiä, ja mahtavampia, anomuksia Bakkuksellen.

_Uottaa_, t. outtoa, odottaa; -- _soaha_, t. saaha, saada; -- _kirjahaisiin_, t. rukous-kirjahaisi; -- _nouvappas_, t. noudappas. -- Perustuskielellä luetaan tässä "ei rakkaaksikaan". Vallan monessa kohin, näissä lauluissa, kahotaan rakkautta viinoa halvemmaksi; mistähän se tulee? Näytteä kyllä kuin olisi Runoilla jo tullut vaimoväen-rakkauestaan rankaistetuksi, voan ei vielä vialliseksi viinasta. Vai rakkauspa se on rakkauski viinaan.

[34] Koska tämä kaunis vesimatka kulki pitkin meren rantaa, niin puhutaan monessa kohin tässä laulussaki paikoista kaupunkin seutuvilla. Tämäki laulanto kuuluu olevan Frankriikista kotoperäisin, kussa sanotaan heijän jo laulanneen sitä kuninkaan Henriki IV:nen aikana.

_Reiliin_ (Norin suomea) t. reilassa, orniukissa, järjestyksessä; -- _torvi_, t. luikku; -- _syyväk_, t. syömään. _Drumsjö_, t. Drumsö, on joksikin iso meren-soari, kuuluva Moamittari vainajan _Siljanderin_ perillisillen; -- _Löfö_, on toinen ulompana meressä nähtävä soari, joka on Polismestari _Janssonin_ omainen; -- Melko, on munan moisio tahi moa-tila meren rannalla, jonka on isäntänä Kauppamies _Brenner_; -- Munksnäsin hovissa asuu Kenral _Ramsay_; -- Meilaks' kuuluu toas Kreiville _Kuscheleff-Besborodkolle_; -- _Huoplaks'_ on Kauppa-neuvos Etholénin moatalo. -- _Parskuin_, t. pärskyin, e. veessä loiskuttain; -- _koitetta_, t. koittoa; -- _Töölö_, vähä tullia ulkopuolella, on jo kaupunkin aluetta. Tässä oli ennen muuan ravintola (_värdshus_) jossa ryytimoassa tehtyssä suojassa kaupunkilaiset, suvella, aina keiliä heittivät, ja jonka puistossa, ja varvikoissa, hakivat juominkiansak. -- _Apelles_ oli muinonen kuuluisa Greekkalainen moalari, jonka tekemiä-kuvia piettiin mahottomassa arvossa; -- _Lappvikissa_ on rakennettu Houru- t. Hullu-huonek; -- _Sandvikissa_ on Herra Sinibrychowin olut-teko. -- _Rauhamäki_ on Ruhtinatar _Jussupin_ linna ja kesä-olo (_sommarnöje_) ja on kylpyhuoneesta ensimänen Huvila (_villa_) korkialla kalliolla; -- _nasta_, t. ylimmäinen nokka, huippu; -- _roiskaa_, t. uiskeloo ja porraa t. reäkyy. -- _Papelo_, t. keärittelemä; -- semmoisilla joilla vaimoväki, voatetta sotkeissaan, hameitansak kiertää, jott'eivätten kastuis, eikä likaantuisi (keänneet); -- _suovallaan_, t. suotuissaan; -- _takki_, t, nuttu; -- _peittiin_, t. peitti itsensäk.

[35] Tämmöisissä venek-matkoissa täytyy reisuvaisten usseen ensin rannalla, tahi veneessä, hetkesen aikaa outtaa, kunnekka karttua niin paljon väkee jotta on soutomiehillä kylläksi; jollon monesti halvan kansan suusta kuullaan kaikenlaista joutavata ja reuhoavaisla puhetta, niinkuin nyt tässäki kyllä nähhään että kuullaan. Vielä siittenkin veneessä moni jatkaa jaaritoksiansak, tahi lopettaa lopsutoksiansak.

_Muikun-mättäjät_, t. kalan-latojat, Ruotsiksi (_sillpackare_); -- _kölli-mies_ on herja-sana tarkoittava minkä virka t. ammattimiehen; -- _survaiseppas_, t. tyrkkeäpäs, työnnäppäs, syseäppäs; -- _vokki_, t. rukki; -- _rossa_, t. kaksikko (2 kopeekkaa). -- _Mitkä nuo_? kyseli häneltä vielä Muovitsi, neätsek, kuin rupeisi -- veneessä istuissaan -- tavoittamaan hänen poviansak; jostapa tyttö suuttui.

[36] Niinkuin olemme uskaltaneet muuttauttamaan Bellmania, runoineen lauluineen, sanoineen soittoneen, Suomenmoahan, niin olemme myöski rohenneet asettamaan tähän Helsinkiin, paikkoja Tukholmillen kuuluvia. Meillä ei suinkaan missään tässä löyvyk _Hagan_ suloisia tahi mieluisia tienoja, kuitenkin olemme vuovanut hakea heitä Kaisaniemessä. Kaisaniemi on epäilämätäk niitä kauniimpia paikkoja meijän kuuluvissa, ilmankos vastapäin moni näistä lauluista kierteleiksen ja levitteleiksen ympärin näitä hänen seutujansak; joihen lehtoja, rantoja ja vesiä, Runoilia usseen kertoileepi, kuvailoopi, ja lauleloopi.

[37] Tässä mieluisassa mehtolassa, kauniissa tapiolassa, _Kaisaniemessä_ kesällä, moni ilta istutahan, puihen alla astutahan, kävelööpi nuori kansa, kauneutta kahtomahan, ilmoa ihailemahan, ravintoa nauttimahan.

[38] Töölöön ilta-hämärässä tultuansak, veneellä vetoisella, pursilla pu'ottavilla, tien monen viittoamalla, olletikkin osottamalla -- mikä melskä ja melskek, mikä vaivanen valitus, kavonneista kaluista, kapineistaan kaivanneista?

[39] _Sotkek_, t. hämmennäk, sevoitak; -- _konsanaan_, t. yhtenään, ainiaan; -- _huuhat_, t. huhdat; -- _luhat_, t. luhtat; -- _ta'a_, t. takana.

[40] Kukapa ei tässä kauniissa laulussa muistelee nähneensäk, tahi kuulleesak, mitenkä moni kaupunkilainen -- niin ylhäisestä kuin alhaisestakin kansan seävystä -- kiiruhteleiksen sunnuntaina, jo oamusta päiveä, peästä, kesäisinä aikoina, moallen hauskutellaksensak -- mikä mihinkin, kuka kuhunkin. Mutta juohtuupi myös mielellemme nämät heijän yritykset, seävyssä alhaisessa ja harjoittamattomassa, monestin, paljaan juopumuksensak tähen, tyhjiksi rauvenneen, milt'ei mitättömiksi. Niinpä sanotaanki: "juok vähemmin, katok kaluis'!"

_Kuin_ t. niinkuin; -- _ta'a_, t. takana: -- _soa_, t. saa; -- _keäntäiksen_, t. keäntää ihtesäk; -- _pistäiksen_, t. pistää itsensäk; -- _koatui_, t. kaatu; -- _soirahti_, t. luiskahti, liukastui; -- _vullottaa_, t. rojottaa, e. venyttelöiksen.

[41] Laitollisemmin ei sovik suinkaan mitenkään kuvaella neityn nuoren ruumiillista kauneutta ja ihanaisuutta, yheltä päin; ja toiselta puolin -- hänen ylönmielisyyttänsäk, irtonaisuutta ja vallattomuutta, kuin mitä Runoilia tässäki on kokenut lausua _Ullan_ huikentelevaisesta ja kevyt-mielisestä elämän-laitasta. -- _Pistiin_, t. pisti ihtesäk. -- _Laukumalla_, t. "paukkumalla" (niinkuin ruohtalaisessa luetaan laulussa). _Heitteliin_, t. heitti itsensäk; -- _Paphos_ oli muuan soari Greekan meressä, jonka rannoilla _Venus_ sanotaan meren voahesta syntyneen; ja kussa häntä palveltiin ja rukoiltiin. -- _Lännetär_, t. länsi-tuulen henkitär; -- _Etelätär_, oli taas tytär etelä-tuulen; -- _Suojatar_, ja _Suovatar_, oli kaksi neitoista, Hempeyen tyttäriä, (_af Grecerna_).

[42] Moni kaunis piika-lapsi, moni kaupunkin kanainen, on viimenki joutunut näin pahaan katrakkaan, kauan kitkaisteltuansak, viikon vilkaisteltuansak. _Kraus_ luullaan tämän soiton, osaksi ett'ei voan kaikkia, sepittäneen.

_Öylöin_, t. öyläin, eilän; -- _keänsiin_, t. keänsi ihtesäk; -- _tei_, t. teki; -- _hä'äss_, t. hädässä.

[43] Sanotaan; "joka piteä suuren suun, pitäköön leviän selänki"; sillä moni sana saatattelee, moni puhek puotattelee. Tämä laulu tarkoittaa jo niitä aikoja, jollon Puolan valtakunta jaettiin kolmeen osaan; yksi pala kumpaisellenk. Niin niinnä aikoina soitettiin muuan kaunis soitanto, jota mainittiin "Puolan kuninkaan (tahi kuninkattaren) polskaksi", ja jota mielellään kyllä kaikilta kuultiin. Ainoasti Venäläiset eivät sitä suvaina kuullaksensak; ja heiltäkin oli kovastiki eletty tätä muistuttamasta. Voan siitäkö se Pöllöinen huolinut; -- lauloi aina arvollaan, soitti vielä siittenkin. Ilmankos tässä Pöllöistä pöllytettiin, puheistansak pulmutettiin.

_Kourissa_, t. krouvissa; -- _pa'uus_, t. pahuus; -- _tuoll'_, t. tuolla; _puol'_, t. puolen; -- _peäss'_, t. päässä; -- _pling, plingeli-pling_, on toas näitä mitättömiä sanoja, joita soitannon vuoksi käytetään ainoastaan toiston jatkoksi.

[44] Joka yön-silmässä lähtöö akkoja ajelemaan, vaimoja vaihtelemaan, niin totta sen kutkuttaa kupeita, kylki kylpyä kysyypi. Tämän soitanto on sama mitä _Rousseau_ on käyttänyt Bergklintin laulussa "vastoin-käymisestä".

_Pain_, t. "pani" (Norin Suomalaisten puhetta); -- _suuain_, t. suutani; -- _luikastiin_, t. luikastihen -- luiskahti. -- _Pong, pongtuli-pongtuli_, on jo toas tämmöisiä Bellmanilta käytätyitä joutavia, laulaissa tavattavia, liika-sanoja -- jotka itestään eivät merkihtek niin mitään.

[45] Olettenkos milloinkaan nähneet vanha noita-akka, joka kerjäten kulkoo apua pyytämässä, ennustain, ja taikuuksiansak harjoittain? Niin totta neätten häntä tässä, ihko elävänä. Tahi olettenko koskaan kuulleet mierossa käyvän herännehen vanha ikä-puolisen piika-ihmisen veissaavan henkellisiä virsiänsäk? niin totta kuuletten hänen tässä. Voan on tämäkin, nuorena, saattanut olla muihen ihmisten mukainen, ja iloisa ja naurava: vielä ehkä muita tyttölöitä ynsiämpi ja ylpiämpi; vaikka häntä nyt on vanhuus ja huonous jo voittanut ja painanut.

_Vipelen_, t. hyppäilen; -- _kiöpeli_, on muuan joutava, missään löytymätöin, henkellinen olento, joka monen mielestä teköö kaikenlaisia moailmassa kummituksia; -- _vestää_, t. miehuu, telmaa.

_Polemeija ja pyteheija_ ovat tässäki varsiin semmoisia tyhjiä ja mitättömiä sanoja ilman niin mitään merkitystä, joita laulannossa tässä käytetään ainoasti toisten jatkoksi.

[46] Vaimo väin hempeys, ja miesten lempeys -- ei ouk siihenkään aina luottamista! Bellman on toisinaan ottanut tavaksensak laulattella kertoilemisia Pyhästä Raamatusta. Se oisi toki soanut olla häneltä tekemätäk, sillä löytyyhän niitä aineita muualtakin kyll'kyllä tämmöisiin lauluihin -- ei Roamatusta, Niinkuin yhessä laulussa kiitteä ukkoo Noakkia, niin kehuupi hään tässä toisessaki Susannan siveyttä, ja kunniallista käytöstä, koska häntä kahelta kovasti koiteltiin, alaistona vielä ahistettiin.

_Ties'_, t. tiesin; -- _e'ess_, t. edessä; -- _kosijat_, t. kosio-miehet, sulhaiset, ylhät; -- _mielittelihin_, t. heijän teki mielensäk; -- _viekastelihin_, t. viekasteli itsensäk; niinpä viekoittelivat toinen toistansak, sillä jotta sanoivatten olevan jo ajan lähteä päivällisellen, soahaksensak sillä toistaan tästä kotiinsak juoksutetuksi, jotta saisi toinen muka, sillä välillä, yksin yritellä.

[47] Nauruuksi monellenki lausutaan tässä mitenkä ukko _Partainen_, muuan viinaan joutunut isäntä-mies, laittaa juopunutta _Muovitsia_ kuhtumaan kummi-vieraita lapsensak ristiäiseksi; ynnä heijän keskenäisiä puheitansak, seurustelemisiansak, ja tyhmiä tapojansak; joista arvaa kontti-puheita käyneen tästä lapsen soamisesta.

_Selkä-liina_, t. satulan loimi (_schabrack_): -- _outak_, t. odota; -- _tilari_, t. mäys; -- _tuop'_, t. tuopa; -- _telmää_, t. rehvata; -- _voahtena_, t. vaahtena; -- _piek_, t. pidäköö; -- _kujaissa_, t. kujissa; -- _huuvak_, t. huuta.

[48] Oivaltaa kyllä jokainen, jotta ylpeys ei sallik suinkaan suurten olla pienten tasalla, eikä rikkaiten istua köyhäin rinnalla; tätä Runoilia tässäki tarkoittaa, koska kaikki hänen kuhutut vieraansak esteleittivät, yksi yhtähällä toinen toisahalla, tullaksensak näihin pienihin pitoihin. Tässä on Runoilla ottanut kuhtuaksensak taivaan vallasväkiä juominkihinsak, joista montaki heistä tässä nimittää. Näistä Greekkalais-Ruomalaisista jumaluuksista oli _Venus tahi Aphrodite_ (_Kaunotar, Ihanatar_) kauneuen ja ihanaisuuen jumalatar; -- _Minerva_ (_Tiijätär_) oli tievon ja viisauen jumalatar; -- _Mars, t. Ares_ (_Sotalainen_) oli soan jumala; -- _Pallas_ (_Taitojatar_) oli taijollisuuen Toimitar, vaimollisuuen ja rauhallisuuen Suojatar; -- _Klio_ (_Kertojatar_) oli tarinamuksen ja historian Runotar; -- _Runolan piijat_, t. taivaan _Runottaret_, jotka luvultaan olivat yheksän; -- _Jupiter, t. Zeus_ (_Taivahainen, t. Leimahtajainen_) oli ukkoisen jumala, joka kaikista oli vanhin ja voimallisin; -- _Pluto_ (_Manalainen_) oli manalan ja tuonelan, tahi moan emon (eli moa-sisuksen) jumala; -- _Apollo_ (_Runamoinen, t. Valaistajainen_) oli valon, soiton ja runollisuuen m.m. jumala; _Bakkus, t. Dionysios_, (_Viinamoinen_), josta olemme jo paljon lausuneet, oli viinan ja riemahuttelomisen jumala; -- _Phoebus_ (_Aurinkolainen_) oli Aurinkon evustajana; -- _Melpomene_ (_Surkutteliatar_) oli suru-runollisuuen Runotar; -- _Juno, t. Hera_ (_Emännätär_) oli avaruuen ja aviollisuuen jumalatar; Jupiterin oma sirkku ja paras puoliso; -- _Kupido, t. Amor, Eros, Astrild_, (_Mielikki_) oli lempeyen ja mieli-teon jumalainen. (Kahok 6:lla p:lla).

_Rokka_ on paksumia laijia hernek-velliä, mitä Savossa syyvään; ja _rieska t. kisko_ on ohran-jauhoista tehtyä, uunissa paistettua pannu-kaakkua. -- _Su'usta_, t. suvusta, -- _Kupido_, luek 121:lla p:lla.

Vanhemmassa alkuperäisessä kirjoituksessaan oli Bellman viimeisen värsyn siassa kirjoittanut nämät kaksi seuravaiset:

Mieleksein luulen, Koska ma kuulen Taivaanki valtojen joutuvan tänn'; Tuopa on hullu, Jott' olen tullut Joksikin juovuksi joutunehen. Kissat ja koirat Tännek ne toivat, Voan ei ne vieraat kun toivottelen.

Vastuus ja vaiva Mieleni kaivaa, Kuin ei ouk taivaast' niin ainuakaan. _Bakkusta_ kiitän, Vieläpä siitten, Kuin hään mun mielyttää janottuan'. Toisetpa heistä . .. Vähäppäs näistä -- Jopa ma miellyn kuin viinoa suan.

[49] Ikävöittää juomariakin yksin juuvak, ja kaipaa häänkin viina-veljäksiänsäk. Niinpä tässäki kuullaan kujerroksia _Kolehmaisen_ kuolemasta, mies-vanhan vaeltamasta. Usseenpa Runoilia vielä laulaa miehistä näistä männeistä, uroista jo uupuneista, valittamalla heijän vaivojansak, ja kujertain heijän kurjuuttansak.

_Takaa_ t. takana; -- _vakaa_ t. vakava; -- _massi_, t. tupakka-kukkaro; -- _neän_, t. näen, nään; -- _hään_, t. hän; -- _makoo_, t. makaa, -- _kaikkialla_, t. kaikin puolin; -- _teällä_, t. täällä; -- _peällä_, t. päällä; -- _ankkuir_, t. ankkuri; -- _en jouvak_, t. en jouda; -- _en nouvak_, t. en nouda,- -- _mahto_, t. mahtoi, -- _Pling, plang_! ja _klingeli, plingeli, klingeli plang_ ovat näitä synnyttämättömiä sanoja, joill' ei ouk pohjoa eikä pereä. -- _Kurko_ t. häijy, lempo.

(i) Sovitamme tässä, ilman suotta, ensimäisiä puuttuvaisia yrityksiämme Suomeksi tavoittaa tätä laulua jo 40 vuotta siitten, painettu Tukholmissa v. 1828, Otavan 2:sessa osassa p, 316, laulettavina samalla soiton johtatuksella kuin e'ellinenki. -- _Peän'_, t. pääni; -- _sy'äin_, t. sydämmeni. -- Ryypyn nyt soatuansak, laulaa mielellä jo mieluisammalla; toki ei kauvan kestänytkään, ennenkuin tuli jo tarvis toisenki soaha.

[50] Tässäki toimitetaan sentapaisia ilo-paikkoja, kussa pahimmatk; merimiehet ja ilkiämmät naisi-ihmiset joutuuvat yhteen, ja kussa tuskin poliisikaan voik käytteä kurinsak.

_Käyttäittämään_, t. käyttää ihtiäsi; -- _juuva savua_ t. veteä savua sanotaan Savossa ja Karjalassa kuin tupakoijaan, eli tupakkata poltetaan; -- _Hyrsy_, t. olut-kannu (_ölstänkan_); -- _puo'istapa_, t. puodistapa; -- _ketkistäiksen_ t. ketkaisteleiksen; -- _viijään_, t. viedään.

[51] Näytteä kyllä niin kuin Bellman -- joka jo monestin on lausunut rahvaan ja alhaisen kansan seännöttömistä tavoista, tanssi- ja leikin tiloissa -- olisi tässä (tämän laulunsak omistamisella vallas- ja herras-väen seävyillen), ainoasti tahtona osottoo, jotta voisi toisinaanki, soiton ja ilon viehityksillä, heijänki seuroissa, ja tanssiloissa, harjoittoo irstaisuutta; ja että herroissakin tavataan vietteliöitä, niinhyvin kuin muissaki seutuissa; josta jo moni piika parka lie joutunut pilallen -- itkeepi kaiken ikeänsäk. -- _Fröja, t. Freya_ (_Miellytär_) oli muinoisten Skandinavilaisten rakkauen ja mieli-suosion jumalatar; jonka veli, _Freyr_, oli moan heelmellisyyen jumala. Heijän oli vanhemmansak _Niordur_ ja _Skade_ (joka oli jättiläisen _Thiassen_ tytär, ja _Fröjan_ sisär).

_Klang, ja plang_, ovat mitättömiä ruohtalaisia sanoja, joita ainoasti laulantonsak vuoksi käytetään tässä toisten jatkoksi, ikeän kun muu rallittaminen; -- _neä_, t. näkee; -- _pi'ää_ t. pitää; -- _tei_, t. teki.

[52] Tässä Laulaja lausuu hollimiehistä, ja heijän elämä-tapansak. Niimpä nehhäänki vielä nytkin monessa holli-tuvassa kuinka piuvia pannaan, ja mitenkä viinoa siellä viljellään; josta syntyy samalaista ilkeä elämää, josta laulussaki puhutaan -- jonkiin-joutavata rähinätä. Vielä sittenki kuin kyytihin tahoitaan, tahi kuin tuloo reissuvaisia, niin vielä kortit kököttää, viinat viivyttää. Siitten lähtiessään ajohon -- mikä huuto, ja kilju! Vihtoin hullut -- hurjasti ajamaan.

_Sotkia_, t. hämmenteä: -- _sälkö_, t. rekiveto, kakstalvias-hevoinen; -- _lennäk_, t. juovuk.

[53] Koska joku koiran-silmä oli toisia valehtellut, sanoen "huomenna olevan _Joakon-päivä_", niin muutamat musikantit (sotaväen soittomiehet) tätä kuultuansak läksivät jo hyvin varhain aamuisella Katajannokkaan, soittamisellansak _Ampiaista_ nostattamaan nimipäivänsäk kunniaksi, toivoen sillä toki jotain suuhunsak soahaksensak; ehkä kyllä yksi heistä oli jo silloin juonut kylläkseen, kosk' ei soittamaankaan kyennyt. Ilmankos hyö sillä voan juoturia, (näin häntä herätettyänsäk) suututtivat, luultuansak heijän voan sillä pilkkoavan häntä.

_Hiiskaht'_, t. hiiskahtanut; -- _liikaht'_. liikahtanut; -- _soittan't_, t. soittanut; -- _antan't_, t. antanut. -- _Vannoi silmänsäk kouraan_, on muuan kova kiroileminen. -- _Tos'_, t. tosi.

[54] Mieluisasta Tapiolan mehtolasta tässäkin suloisilla lauletaan sanoilla, laupiammalla vielä laulannolla, koska, Ullan kaupunkista pois lehtiissään, seuraisivat häntä tännek; kussa joivat, kussa söivät, lauloivat ja leikkiä löivät. Juohatus tähän soitantoon luullaan löytyvän muutamassa _Pergoleseksen_ laulannossa "_stabat mater_".

[55] Tässä laulussa soapi jokainen osaltansak, moni ehkä vielä vähä liijaksiki; sillä "ei sana sioa tiek" ja "soapi aina leikkiä puhua, ehk'ei tarvis irvistellä." Silläpä sanotaankin -- "hullu pilaan suuttuu, mies vastaa puolestansa". Muutenkin niin tätä laulaissaan (ja kaikki pöyvän ympärillä istuissaan) niin laulaja aina kerralla, ja vuorotellen, kullenkin -- tapojansak myötä -- tässä omistaa pullonsak; jollon toinenkin (jollen lauletaan) kohottaa omansak, ja sen tyhjenttäissä laulaavat kaikki toiset yhteisesti ne neljät viimeiset sanat (eli juonet t. rivit) kussaki värsyssä. Tämä soitanto on soatu _Naumannin_ laulannosta, "Gustaf Vasa" nimellisessä käyttäittelemisessä, ja on myöski _Envaldssonilta_ käytetty näyttäilemisessä "Kronofogdarne".

_Perättään_, t. perättäin. _Joka koniin toit_, tarkoittaa tässä kontti- t. juoksu-puheita. (X) Nimittäin punssi-maljaiseen. -- _Pitäät_, t. pidät, piäk.

(xx) Tätä viimeisiä värsyä laulaissaan nousoo kaikki vieraat seisaallaan. Muutenki olemme tätä laulua suomentamisessa, paihti monian värsyn lisentämisellä, elikä liijan paljon eroneet tuosta Ruohtalaisesta laulusta, kussa molemmat viimeiset värsyt kuuluisivat arvolla näin:

Voan sie, joka pois lähtiissäis, Et isännänkään muistiks' jois; Vaikk' pität pullon käsissäis, Kuin sanoo; "juoppas pois!" Semmoista miestä ajetaan Pois joukostamme, seuroineen, Ja pulloo suustaan soatetaan -- Jos missään voan sen neän. Jos hautais tuntuu syvällen, etc.

Jos oot jo soanut kylläkseis, Niin kiitäk isäntäis, ja juok! Jos meitä yksi tie täst' veis', Niin lähek pois, ja juok'! Voan ensin emännälle myö Kumartelemme pullon kans'; Olemme juonut kaiken yö- tä oikeen tavallans'! Jo tuoni meillen sanan tuo, etc.

[56] Tämä laulu on vuorottain kahelta laulettavana; josta toinen, nuorukainen poikamies, irvis-hammas pilkka-suu, toinen vanha harmaapäinen hassu-peä, vaivaloinen parta-noama. Vaimostapa tässä kumpainenki laulaa. Vanha _Jussi Jukarainen_ surkutteloo tässä nuoren vaimonsak huikentelevaisuutta, kapakassa istuissaan, pullonsak eäressä. Ja toinen, häntä juottaissaan, kyseileepi siinä -- miten lie tämän hänen vaimonsak laita? tiijustellaksensak muka sillä -- oliko jo hänen omia yö-polkujansak tullut ukollen kuuluvillen? Toinen vastaapi yksinvakaisesti, itku-silmin valittain näitä pahan moailman menoja, kauniin kaupunkin tapoja. Niinpä "kielsi vanha Väinämöinen, epäisi suvannon sulho, vanhan nuorta ottamasta, kaunista käkeimästä". Ilmankos _Bellmanki_ monestin laulaa näistä avion-liitoksista nuorten ja vanhoin välillä. Semmoistapa se lie ollut _Joakimin_ ja _Susannanki_. Vaikk'ei ollut aina valmis, suinkin suostumaisillahan.

[57] Joka ei ouk ennen juopuneita nähnyt, eikä kapakassa käynyt, niin luetkoon tätä. Niin on siinäki elämä! Muutoinki tässä nauretaan siitä joutavasta ruohtaloimisesta, tahi ruotsin kielen melskoamisesta, jota vielä toisinaanki tavataan monen miehen suussa.

_Ohemuksista_, s.o. lantehista tahi vyötäryksistä, nivuksista, t. koatioista; -- _laiki_, t. laijiki.

[58] Istuissaan olvelassa, vaan luullessaan olevansak onnelassa, laulaa tässä itekseen muuan viinaan joutunut mies -- hyviäkin hyräilemisiä.

[59] Tässä kuvaellaan, tavalla vielä varsinki valaisevalla, sitä torapuhetta ja kinaa, joka syntyy koska syvämmikko ja paha-kurinen juoppo tahtoo toisia toveriansak pakoittaa juomaan, vieläpä väkisekkin; tahi koska, jo liijan paljon juotuansak, estäisivät häntä enämmän tuota nauttimasta. -- _Muu_, t. muuta.