Part 7

Jos ma rikkaaks' joutuisin, Rahalliseks' kanssa -- Tottapa ois jouluksi Mullaik kello kanssa. Ostaisin, kuin moni muu, Uuet kenkät, joka kuu -- Joka kuu, Joka kuu, Joka kuu, Joka kuu, Uuven karva-lakin, Ja paremman takin.

Mutta kuivaa kulkkuinen, Karsinoipi kaula -- Ukko, jouvuppas nyt tänn'! Juoppas nyt ja laula! Suosiolla, rauhassa, Viimeisen jo ryypyn saan! Ryypyn saan, Ryypyn saan, Ryypyn saan, Ryypyn saan, Siitten miesi nukkuu -- Viinoihinsak hukkuu.

N:o 49.[59]

Juopuneen horaajamista.

Telmätessään.

(Fredmans Sång, N:o 62). "Aldrig ett ord! för ta mig tusan bänkar oeh bord", etc.

Ei puhettakaan! Niin soakeli soikoon -- suutunpa vaan! Nuo penkit ja pöyvät -- ja taivas ja moa -- Ne pelkäis, -- Ett' selkeäns' Hyö, kohtapa, jokainen soa, Tiijätkös sen? Ett' soakeli soikoon! -- - Muukalainen! En perhana pelkeäkkään! -- Peikkopa hään... Niin kauvan kuin vielämä viinoa laskussain neän! Pahainen koittaa... Voittaa -- -- Hoitaa Noita. Kyllämä kuritan tuon! Pois tieltäin! :,: Pois tieltäin! :,: Jos et sa pulloisi juok.

Olkaapas vait! Jo soakeli soikoon -- selkäisi sait! Jo paukutan peähäis, ett' halkiaa luu -- Niin tuokaa! Ja juokaa! Sill' Bakkus ei suvaihtek muu -- Hattuisi näin! Kallellaan! Kokallaan! -- takoapäin! Ja nuttuisi pois! ett' näkisik kaikki, Ett' tämäkin työ ompa saakeli kova ja vaikee, Yksinki pappi -- Tappi -- Nappi... Sappi... Totta moav' -- kaikkipa nuo -- Pois tieltäin! Pois tieltäin! Jos et sa pulloisik juo. --

N:o 50.[60]

Hanno Haikarainen.

Pahalaisellen kirjuttaessaan.

(Fredmans Epistel, N:o 73). "Fan i fåtöljerna, stolarna kullra, Hej bullra i dörrarne, bullra", etc.

Perhana vieköön! Jo räystehet ryskeä, Ja nurkissa paukkaa ja jyskeä -- Korttia näitä, jo Nurkkahan heitäk! Kah Piru jo talossa lie -- -- -- Kuuleppas kankuri, Hullupa sie -- Kannu ja ankkuri Piilohon vie. -- Koassa, Hanno Nyt lupaa, ja vannoo -- Valansak jo tie: Olen, raukka, sanain tautta, Luvaltain jo voitettu; Velvoittelen, tämän kautta, Noitettu -- Tahron kaikki piijat petteä, Korttiloihin puuttua; Vaimoni jo tahron jäätteä, Ainoan. Tuoppaa kirjais tännek! Haek läkki, pännä! -- Tottapama pistän siihen nimeni nyt voan.

Juovuppas Liena! niin lennäppes tuonnek -- Ja sukkelast' lakaisek huonek! Lakeinen kiini, jo Laskek! kass niini. No Ovenki sulkea vois'. -- Mitäs sie outat? Niin jouvuppas pois! Luutiais noutat -- Kah, tuossa ne ois'! Lakaisek välleen Nyt vieraallen tällen! Sen, yöksi, häntä sois'? -- Verelläinkö nimi pannaan Tähän velka-kirjahan? Sinullen mä ihtein annan Kokonaan! Selvänä en olla mielik, Enkä kirkkoon käyväkkään -- Sanastain en luovuk vielä Ikänään. Ei nyt mitään muuta: Viijes Loka-kuuta; Sormillainpa omillani, pakko-päivissään.

N:o 51.[61]

Juoppo-lallin valittaminen.

Yötä moatessaan, pitkällään, tien-ravissa.

(Fredmans Epistel, n:o 23). "Ack du min moder! säg hvem dig sände Just till min faders säng?" etc.

Äitini kulta! mikä sun soatti Vuoteellen isäni? Siinäkös siitten yksissä jo moattiin -- Voipa poloni! Halaisit vanhan -- Vaivani kannan Sinun tähteisi; Koskas sa huiskit, Leikit ja kuiskit -- Virkoi vereni, Mahoit piteä itekseis -- Neitsykäisyyteis!

Kutti! sun vuotees ja aänkyis-verkki, Kussa sun neityys jätti! Kutti! sun silmäis, ja sun piikuus-merkki, Joka isäin petti! Kutti! kuin kantoi Kihlat, ja antoi Suostumuksensa! Kutti! kuin läksi Sänkyyn, ja -- täksi Vuoksi -- haluilla! Vai liekös saunassa Minun syntymää?

Uskollisuus se olkoon nyt sikseen -- -- Kuttipa vanhempain! Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin -- Hyvän levon sain, Kenkäni nätti, Riepu ja rätti, Paita mustana; Huivi ja takki, Karvaton lakki -- Minun turvana! Mun ruumis syyhytteä -- -- -- Nostappas mun peä!

Kylmät on käteni, ja seäret laihat -- Puisteloo kaikki luut. Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak -- Kahtoppas nuo muut! Silmäini, veikot, Ovat jo heikot, Huonot kaikki tyyn'; Eikä mun kaula Jaksakkaan laula -- Mikäs siihen syy? Liekös viinaa viel'? Tekisi mun miel'.

Janottaa minun -- joisin, kuin härkä, Vaikkapa mitä vaan; Lieneenki juoppo -- vaikk' en viinan märkeä Olek soanutkaan. Köyhä jos kohti, Ryyppeä tok tohtii... Kulkku kultani! Kaikissa retkiss', Kuoleman hetkiss', Kastan suutani; Ja, vaikka kuolen nuon -- Vieläik siitten juon.

Luukut jo peästään -- aukaisek oven'! Sänkyt jo heitetään -- Tähtipä koilta painetaan moan poveen, Pilviin peitetään. Päivä jo paistaa, Tornit ne loistaa, Ilma kaunis lie. -- Missä mun housut? Tässäpä rousut, Jotka krouviin vie. Enkös siis viinaa soa? Kuolen janosta.

No, niin mä tahon rohkaista mielein! Horjua sinneppäin -- Nytpä mä voijan kulkuini ja kielein, Kaikki jäsenein. Hurraapa huuta! Nyt ei ouk muuta -- Koatak laskuun, hoi! Nytpämä voinnun, Luonnun ja toinnun -- Enkä pelkeä noi... Tuok tänn' viinaisi! Kiitos kultaini. --

Moattuais, kiitän! -- kostelen niitä, Jotkapa häissäis joi; Kätkyni tekiääki hyvin kiitän! Siihen hirren toi. -- Voimaisi kiitän, Tekojais siitten, -- -- Vanha isäni! Jospa ma taisimm' Tavata, saisimm' Ryypeä viikonki. Tottapa juovuksiin -- Joutuisit moar' niin!

N:o 52.[62]

Kuollessani,

Ja olvelan rapuilla istuessani.

(Fredmans Epistel, N:o 79). "Charon i luren tutar, Stormar nu börja hvina" etc.

Moan alta _Matti_ huutaa, Tuuli jo tuimistuupi -- Enkä selitäk muuta Kuin sumua voan; Silmäilen tuskin kuuta, Tähetki lakastuupi -- Majani kohta muuttaa Tuonek Tuonelaan. Hauvanko tässä nyt joutaa? -- _Karon_ jo purjensak soutaa... Airot ne räiskyy, Lainehet läiskyy; Lautansak luopi, Veneensäk tuopi... Muotoja ihmis-haamun, joukottain, jo neän. Poloisten eän'!... :,: Jo kuulla soan.

Olvelan muorit, näissä, Tuokeeha piiska-ryyppy! Kohta nyt eron teistä. Niinpä vielä juon! Juoturit ovat äissään.., En olek siihen syypeä -- Eivätkä, viha-päissään, Pullon mullen suok. Muoripa, runsas ja paksu, Kuitappas velkain ja maksu Kaloista noista, Vanhastaik voista, (Ostinki maljaa Hapanta kaljaa), Ja niistä potakoista, kuin ma öylöin sain! Ne muistissain -- :,: pa juohtuu viol'.

Jälkeeni jopa seätän, Istuissain kannun eäreen -- Niin, kuin Työ tässä neätten, Luovun näistä nuon: Teillenpä massin peätän -- Tyhjästä täynnä meärän; Piipunki varren veärän Annan, Teillen, tuon! Kuin nyt voan kannuhun kahtoo, Samassa juuvakki tahtoo -- Voi, kuin tuo paistaa! Hyvällen maistaa -- -- Voahipa tippuu Suustain, ja rippuu Pitkinpä viiksiäini. Sep' oil oltta, hoi! Kuin mullen toi :,: Soas tästä! Juon. --

Peätäni jopa painaa -- Vapisoo koko ruumis; Hirvittää vielä aina, Kuinma kuolen nuon -- -- -- Muistelen isää vainaa, Äitini -- hänen tuumiss' -- -- -- Laskuisi, kultain, lainak! Vielä kerran juon. Katoppas housuini! joita Ostin sult' -- tunnetkos noita? Tahrattu takki, Lainattu lakki, Töppöiset puonnut, Tallukset juonut -- -- -- Ja tuo vanha paita, jonka neätten -- sen Jo kultainen, :,: Ma sullen suon.

Veneessä jopa seisoon! Konstinsak Karon koittaa -- Kuolluita, joukko, eissään, Reuhasi kaiken yön. -- Pelkopa olla näissä! Pillillä Tuoni soittaa, Vieraassa tässä väissä -- Mitkä lienöön hyö? Taivaassa Ukkoki jyskeä, Pauhaa, ja tultansak iskeä. Otavat heilyy, Välkkyy ja väilyy, Tähet ne sammuu -- Usmat jo ammon Pimitteä moan ja taivaan. Jopa kohta voan Mään manalaan :,: Hyvästi Työ!

N:o 53.[63]

Kuolemaisillani.

(Fredmans Sång, N:o 19). "Ack döden är en faslig björn, Han kräfver lifvet hvarje timma", etc.

Tott' aika karhu surma lie, Se voatii henken, joka hetki -- Toi iso kotka -- peippo, sie, Sen valtaa kyllä tuntenetki! Kaikk' luonnon voimaa kumartaa -- :,: Voan _Bakkusta_ tuo naurattaa.

Mutt' jospa voan niin tapahtuis', Jott' kuolo minut tavoittaapi, Ja velkain tulis kuitatuiks', Kuin päivät minun lopettaapi, Niin käyköhönpä miten voan -- :,: Tok juonma vielä kuolessaan'.

Niin sitten tahon käytteä niin, Jott' nallit kaikki minut kantaa; Yks iso nalli konttaa siin', Ja toiset sillen kättä antaa. Niin tulkee nallit! Tulkee voan! :,: Kuin minun ruumis kannetaan.

N:o 54.[64]

Kalle Kaukoisellen, Vaimonsak hauvattaissaan.

(Fredmans Epistel, N:o 81). "Märk hur vår skugga, märk Movits mon frère!" etc.

Neätsek kuin varjomme, kultainen, neäk -- Moahan jo vaipuupi välleen! Kulta, ja purpur', -- ei puohtinsak piek, Muuttuuvat mullaksi jälleen! Nurmikin _Tuomas_ jo, tuossa, ma neän -- Jo kolmasti hauta-kaivaja, hään -- Hiekan jo luopi ja sannan. Jouvuppas avuksein, Muovits! niin veän Poaen, kuin hauvallen pannaan.

Voi toivotettu ja haikia moa! Jonnek me joutumme kerran -- Tuoni, ja aika, siin' yhistää soa Köyhän, ja rikkaimman herran. Sinnek ei kateus silmänsäk luo -- Ja lykkyki, liukkaasti lentävä, tuo Kalmiston ympäir ei liehuk. Vihamies siinäik -- jos pahaakin suo -- Tyhjään hään riitoillaan riehuu.

Soitto jo kuuluupi! Kuparin eän' -- Lukkari portissa seisoo; Laulain, ja kiljuen, kulkoopi hään, Astuupi ruumiimme eissä. Kirkko-tarhaan jo oikiaa tie, Kuin halkipa heinien lauhtunein vie, Ja kalloinki märkeneväisten! Kunnek toi juoni, kuin murheissaan lie, Itkulla kumarteleiksen.

Niin läksi levollen, torasta voan, Suutari _Kaukoisen_ vaimo; Siin', kussa kuoppaan nyt kurkistellaan, Kaipaat sa, kultain, tuo vainoo, Hään tänäin joukostaan erkautui pois -- Eik' yksikään mielytteä meitä nyt vois' Hään pulloimme täytteä kyll' taisi! Janotti häntä! toi itekkin sois' Juuvak niin paljon kuin saisi.

N:o 55.[65]

Maineheita muista maista.

(Fredmans Epistel, N:o 22). "Glasen darra mellan knogen. Håll i glaset, du är mogen". etc.

Sulo-Suopainen luonto usseen levittelööpi, lämpöisissä maissa, kaikin kallihimmatki lahjansak; vaikka ihmiset siellä eivät voik kalpeita kasvojansakkaan kaunistaa sillä purpuraisuuella, jolla siellä hellästi loistavaiset kukkaiset, jo oamusta päiveä, punertaavat. Kaunokaisia neitsykäisiä nähhään heissä toisinaan viskoavanki vielä helmiänsäkki koskihin kuohuvaisiin. Viskoovan -- sanonko ma? Niin moar' teköövättenki, lumi-karvan-valkoisilla sormillansak; jotka ovat itäläisten helmiä monta loistavampia. Nuoki kulta-kalat Kiinan moassa kohotteleiksen, tulikiven-karvaisessa höyryssä, silkko-sinisistä katiskoista, niottu ruusun-punaisilla nauha-käppyröillä. -- Mitäs mä? Pelto-miehetki rikkaassa Indiassa -- pienissä, loistavaisissa, liivilöissään, -- ovat milt'ei verrattavina niihin hopeisihin tähkäpäihin, joita kulta-sirpillänsäk leikkuuttaavat. Juoma-astiansakki, puroilla siellä porisevilla, löytyy ylösnostettuna Kastanjin puihen latvoihin, konstillisesti kurotuilla esi-riipuilla. Paimen-tyttölöitä, verhoitettu silkillä ja härmyllä, kiikkuu, helmekkäisillä hattu-varjoillaan, pomeransin puissa, ja lieventää ilmassa mieluisia eänelmiänsäk. Siellä maksaa lasi Iso-Mogulin mainittavata ilta-sikunata (savi-viinaa) noin kymmenänen osan venäjän tenkaa! ja sitä Keisarillista kallista kusiais-viinaa, jota kusiaisista keitetään -- ja jolla vieraita lähettiläisiä ravitaan, heijän sieltä pois-lähtässään -- soahaan, puolella kopeekalla, niin paljon, veli-kulta, jotta:

Lasit soivat kouriissansak. -- Keisar, itek, hovissansak, Kaiket päivät, oitistansak, Ompi huhkiasansak. Venuksen viina, ja Persiko, Sielläki korvessa kasvaa.

Onhan tuo koko perkelettä, veli-kullat!

Punaisessa kauhtanassa Istuupi hään vaippahassa; Kansa kaikki, polvillansak, Juopi pullojansak. Mitähän silloin teköö? Juo! Juopipa juovuksissansak.

Veli-kullat! Aulin-tapainen, moni-satoinen, luonto levittelööpi usseen vielä nytki kalliimmat lahjansak. Soas täst! Avuksi Jumala!

N:o 56.[66]

Ullan vesillen mäntyä, ja Kaisaniemehen tultuansak.

(Fredmans Epistel N:o 25). "Blåsen nu alla! Hör böljorna svalla, Åskan går" etc.

Soittakaa kaikki! Jo aallot sen saiki -- Hään on teäll'; _Venus_ jopa vainki On laineen peäll'. Joutukaa Työkin, Ja laulakaamm' myökin Hänelle; Vastatkohon hyökin Nyt mereltä! (Corno.) Kah, _Venus_, voimassaan! Hään on jo toimessaan -- Ja _Ahti_ ja _Vellamo_ ovat hänen seurassaan. Voahen neijot uiskeloo- vat jo. (Corno.)

Linnut ne piiskuu, Ja kalat hyö hiiskuu Parvissaan; Ahti jopa liikkuu- pi voahessaan. Tuulet hyö riehuu, Ja aallot ne miehuu männessään; Pilvet jopa liejuu, Jo päivän neän (Corno.) _Venuspa_ ompi teäll', Purjehtii meren peäll' -- -- Suloilla silmillä hään viitaisoo jo tänn' jo käell'. Astuk moallen, kultainen, Nopeen! (Corno.)

Puijaan jo riihtä, Ja viljatki -- niitä Korjataan; Käköisenpä siitten Jo kuulla soan. Koarnetki, joita Neät koossa, ne koittaa Siipiään; Hiisi seki soittaa- pi pillillään. (Corno.) Hirvet jo tappeloo... Porot ne pakenoo -- Ja souttain, jo soitolla, _Venus_ nousee moalle jo! Lähtööpikin onnelaan -- Jo voan. (Corno,)

_Venus_, suok meitä! Veneisi jo heitäk Rannalla, Halutanpa Teitä Jo arvollaan. -- Voi, veli-kullat, Tuokaas tänn' pullot, Tuokaa voan! Soitelkohon hullut Nyt sarvellaan -- (Corno.) _Ulla_ on suotuissaan, Keikkuupi koahessaan. -- Neän naisia, nuoria, myöskin hänen seurassaan... Astuk, moallen, kultainen Nopeen! (Corno.)

Puistossa tässä, Mieluttaret lässä Ainiaan; Kaisaniemekkeessä Jo kyllä soan. -- Laulappas siitten Piijoista! niitä Hyväilen; Heijätpä mä kiitän Ja ylistän. (Corno.) Neitsyyttä hukataan, Muoriksi soatetaan -- Jos soitetaan, voitetaan, -- Niinpä, pojat, koitetaan! _Ulla_, eläk pahaks' paak... Tuota! (Corno.)

Jouvuppas, Neitti, Majoihimme! Teitä Iloittaa -- Silmäisipä meitä Jo himoittaa. Kuuleppas, _Ulla_! Etkös sie jo tulla Tahok tänn'? Soatkin teällä kuulla Nyt sarvein eän'. (Corno.) Tapion neitopa, Riemu sun majassa. -- Täss' löytyypi raukoja rakkauen pauloissa; Niitäik joill' ei olekkaan -- Ei voan. (Corno.)

Soittakaa, miehet! Jopa nyt lienet _Ulla_ teäll'; Suuret että pienet, Niin soitak peäll'! Helmukset heilyy, Ja hameet ne väilyy Halaissaan; Tuskin jos säilyy- pi paitakaan. (Corno.) Armahtak hyväisi! Avaappas syleisi -- Jo heikkona hervehtii henkeni sun tyköisi! Syän tykkii, luonet hyö- kin lyö. (Corno.)

Laulatkee kaikki! Jo rakkaus saiki Häntä tänn'; Iloitkaapa ain'kin Nyt mielestänn'! Juokeepas siitten, Ja laulatkee mitä Yhytten! Tanssiapa kiitän, Ja ylistän. (Corno.) Pullot ja neijot, nuo, Riemua meillen tuo -- Niin laulak, ja soitak, ja iloittelek voan ja juok! Lauluini sen opettaa Jo soa. (Corno.)

N:o 57.[67]

Ukko Noak.

(Fredmans Sång, N:o 35). "Gubben Noach, gubben Noach, var en hedersman;" etc.

Ukko Noak, :,: Oli kelpo mies; Kuin läks' arkistansak, Niin hään, kohta kanssa, Istutt' viinaa, istutt' viinaa, Missä moata ties'.

Noak souti :,: Vanhan arkkinsak. -- Osti viina-pullot -- Semmoisia, hullut, Nyt ne myövät, nyt ne myövät, Juuvak kaljansa.

Hään kyll' arvais :,: Jotta miehetki Tahtoi juuvaksensak, Kuin eläimiänsäk -- Silläpähän, silläpä hään Viinan kasvatti

Eukko Noak :,: Oli kunnon nais'! Antoi ukon juuvak -- Toista käski tuuvak; Mistä mie nyt, mistä mie nyt Semmoisenki sais?

Ei hään kieltän't :,: "Kuules, ukko, hoi! Olek juomastaisi!" -- Ei -- tuo armas naisi Antoi soaha, antoi soaha Minkä hään voan voi.

Ukko Noak :,: Puna-poskillaan -- Sill' oil pitkät hiukset, Parrat niinkuin viikset? Pani pohjaan, pani pohjaan -- Joi, ja nauroi voan.

Silloin syntyi Eleä moailmass'; -- Soatihinpa kyllä, Eikä toisen silmä Katehtinut, katehtinut Niinkuin meijän moass'.

Muistin-pullot :,: Niist' ei tietynä. Sanottiin ei laisin: "Jos ma luvan saisin?" Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan Pantihinpa niin.

VIITESELITYKSET:

[1] Joski on virheitä hänen virsissään, puheen-päitä puuttuvia, niin -- "aina virressä vikoja, kanteleessa käsnä-puita." Eikä kielletäkkään, jotta niitä löytyy joukossa huonoja ja joutaviaki -- liionki niissä, joita Bellmanin jo kuoltua -- toimitettiin ystäviltänsäk. "On joukossa jotaik, karjassa kirjaviaki," sanotaan; ja niin onkin näissä. Mutta ei se ollut hänen syy, eikä hänen tahosta -- heijän julkenemista. Voan mitä myö hänessä kahomme moitittavana, on hänen tavansak toisinaan ottoa Roamatustammeki asioita -- laulaaksensak, ja naurataksensak. Löytyyhän niitä aineita kyllä muuallaki -- ei semmoisista kirjoista, jotka kuuluu henkellisyytemme harjoitukseksemme.