Part 5

Toi Ulla nukkui vuoteellaan, Ja käs' oil peä-alana; Eik' ykskään muu, kuin juoturi voan, Sai tuohon sormen panna. Ympärillään, huoneessaan, Ei yksikään hiiskahtanut; Ei siin' löytty olttakaan, Eik' vettäkään niin kannun. Ukko hiljain hiihteli, Ja sänkyn ympäir liehui; Kohott' täkin -- naurahti, Ja siihen hullusti mieltyi. _Ulla_ keänsiin Siin', ja veänsiin -- Peitti peänsäk vaipallaan; Pistiin alla, Laukuin alla, Joi, ja nauroi, voan.

Jo päiväki paistoi akkunaan, Ja lasiloista loisti; Sirkkupa lauloi ainaki voan, Ja oamun aikaa todisti. _Unettaret_ uuestaan Jopa korvissaan oil soinut; _Ulla_ heräis unestaan, Voan havaihtak ei voinut. Sinnek, tännek, heitteliin -- Ja huiskais käen kanssa; Unessaanpa itki niin, Ja repi nisujansak. Milloin suuttui, Nauruun puuttui, Tarttui sänky-laitoihin; Otti liinan, Maisto viinan, Pukeis helmuksiin.

_Ullapa_ virutti poveensak Parasta ruuusun-vettä; Siitt' pistipä helmet kaulaansak, Ja höyhenensäk hattuun. Niin -- kuin Paphos, soaressaan, (Lempi, kuin rannallen nousi) -- Rakkaus oi! valloillaan, Ja surut pakeis' poisi. Niinpä ukko ihastui, Ja tuskissansak voihkais, Koska _Ulla_ istautui, Ja hiuksiansak oikais. Juoppo-kansaa, Ruokiansak, Heitteä ukko, hätässään -- Soamisensak, Maksuinensak, Kaikk' unohti hään.

Toi _Ullan_ ympäir', noustuessaan, Nuo _Lännettäret_ riehui; Lempipä löyhytt', Rakkaus vaan Sen haivenissa liehui. _Etelätär_ lennätti Tännek, jo lemunsak kanssa, Toinenpa jo ennätti Hajottoo hajujansak. Kuiskeillansak _Suojatar_ Mielytti omoansak; Kujeillaanki _Suovatar_ Hyväili kultoansak. Ilon retket, Murheen hetket, Vaihtuuvatten välillään; Juotur' kiitti, Miten miitti Enemp' kiihtyi hään.

Ilo-silmin, ja nauroinpa suin, Hään nänniänsäk näytti; Voi ihme! mikä riemuus! kuin Mun sytämeni täytti!... Kuitenk' kaikin kaunehin Kuin mikähän olla taitais -- Oil sen silmät-terätkin, Kuin iskujansak vaihtais', Minnek luomiansak loi, Niin heihin ihastuivat; Taivaan autuutta ne toi, Kaikk' heihin rakastuivat. Eipä vielä Kennen kieli Lauluillen niin herkkeä liek... Eikä toinuk, Eikä soinuk, -- Ei perhana viek!

Ei koskaan juotur', mielestähän, Niin onneansak kiitti -- Kuin _Ullan_ sukka-sitehet hään Sen seärihinsäk liitti. Kenkät jalkaan sovitti, Hivuttain harjallansak; Ja kuin _Ullaa_ haukoitti, Niin haukoitt' häntä kanssa. Silkki-huivi, kaulassaan, Se rintojansak peitti; Kujeet kaikki, poveessaan, Ne pyllyjänsäk heitti. Hiukset seäntyi, Käyräks' keäntyi, Kiemuroitti itestään; Juovikkaisen Liivin naisen Pukeis peällensäk.

Nyt _Ullapa_ otti hameensak, Viinalla valaistunna; Punssia vuotatt' lasihinsak, Vattansak ravintonna. Pullon se piti kourassaan, Josta jo halutki paistoi; Himot hiiltyi pohjassaan, Ja makeeksipa maistoi. Kaikk' jo muuttui luontonsak -- Vapaus valloillansak; Juotur', sekin vuoronsak, Nyt oli onnellansak. _Ulla_, sirkkuin, Viinaan virkkui, Kiitti vielä uhalla: "Mokomata Juotavata Ei ouk muualla!"

Voi, pahuuspa! kuin hullusti oil' -- Kuin _Ulla_ mieltyi näihin, Niin uksestapa -- kukapa tuil? Kolm' kurjaa vanhaa äijää. Yksi miehui miekallaan, Ja toinen, köyvellänsäk; Kolmaas, jok' oil kuuro voan, Vei neijon myötänänsäk. Syntyi meiskeh, huuto myös -- Ja itki _Ulla_ parka! Pelkuri oil joka mies, Ja juotur' aivan arka. Tuolin alla, Talrikalla, Seisoi _Ullan_ pullo viel'; Rikoitettu, Tyhjennetty, Niinpä nähtiin siell'.

Niin hyvästi kultain! -- Muotoisi sain Runoilla kuvaistella; Nyt vaivut pois; Jo kauvanpa vain Voit lauluin kaunistella. Vielä, suotuin majoissa, Sinua kehoitellaan; Niinkuin _Venus'_, hovissaan, Piijoiltaan mainitellaan. Peitäk silmäis rievullais, Ja keträäk ahkerasti; Siitten laulak, riemullais -- Oamusta iltaan astik. Aika voittaa, Päiväis koittaa -- Vitoista, ja nureeistais, Lempi sieppaa Sun, ja viepi Iloon, murheistais.

N:o 32.[42]

Ullan linnaan kuljettamisesta.

(Fredmans Epistel, N:o 28). "I går såg jag ditt barn, min Fröja, i Yxsmeds gränd" etc.

Mä öylöin näin sun lapseis rukka -- Kujaisten suuss'; Palmikko-peä, sininen sukka, Hameensak uus'. Hään kaunis oil kuin vuohen-kukka, Oli juur' koreissaan; Voan perästään niin kaksi ukkoo Näin miekoillaan.

Hään keänsiin; ja sen helmat heilut- ti länsi-tuul'; Sen posket poahtui, silmät väilyi, Kuin näitä kuul'. Jo vavisten, ja itku-silmin -- Ma tuonpa raukan näin; Ja surkastuin kuin saivat ilmin Mun neittosein.

Jo syämmensäk pohjan asti Tuon kurjan näin; Rukoillen, kämmänensäk nosti Taivaasen päin. Ne hameestaan sen temppais. Hetken Hään kiivaast' riitaa tei; Voan siitten taipui -- ja sen retken Ne häntä vei.

Kyll' oli kovat arpahansak -- Voan tässä hä'äss', Niin _Ulla_ turvais varpahansak, Ja pakoon peäs'. Viel' kahtoi taaksek, peästyänsäk Jo noihen kynsistään; Ja vahti-mies käyttämistänsäk Häpeisi hään.

Niin jouvuppas! Jo silmäis näyttää Iloisat, noin; Ja annak riemu rintais täytteä Lakkaamatoin! Niin nautik siitten miten taijat! Kuin voan sun teköö miel', Ja elä itkek! Muuttuu ajat -- Onnistut viel'.

N:o 33.[43]

Peloittivat Pöllöistäkin.

(Fredmans Epistel, N:o 45). "Tjenare, Mollberg! hur är det fatt? hvar är din harpa?" etc.

"Kuuleppas, _Pöllöinen_, kuinkas sa voit? Missäs on lakkiis, ja kantelees, hoi? Voi kuin sun suu on turvoksissaan! Missä lie ollutki juovuksissaan?" -- Mä rouvissa söin, Ja leikkiä löin -- Niin soitostain, pa'uus, Meill' riitapa nous'; Ja juuri kuin soittelin -- _plingeli-pling_! Niin joutuipa poliisi, rutkatek, sinn' -- Ja hakkaisi suutani -- _plingeli-pling_.

"Millen se näytti?" -- Rämäkkäläin! Nahkaiset housut sen seärissään näin. -- Hattu oil huopasta, reikiä täys', Nuttunsak nurin, ja keppi oil käiss'. Juur' olipa niin, Ja vyöllänsäkkiin Oil tuohesta voan Yks' tuppipahan; Ja juuri kuin suuttui, -- _pling-plingeli-pling_; Nyrkkinsäk pöytähän paiskaispa niin Jott' akkunat tärisi -- _plingeli-pling_.

Soittelin, kauniist', selvänä peäss', Kuninkaan polskaapa Puolassa, neäts! Ympärin istuivat miehiä, tuoll', Mikä joi tuopin, ja mikä voan puol'. Mutt' silloin, jo vain -- Ma korvallein sain. Hään kiljaisi: "viel- kö teköö sun miel' Puhua Puolasta? -- _plingeli-pleng_! Soitella polskia Kuninkaisten? Pieppäs nyt suutasi!" -- _plingeli-pleng_.

Kuuleppas, kultainen, kuinkas tuo oil, Istuinpa, kauniist', ja tuopistain join; Hoastelin Puolanki asioista -- "Tiijätten pojatpa, sanelin ma, Ei löyvykkään, hoi! Se mies, joka voi -- Ei kuninkaskaan Voik, voimallahan, Kielteä mun soittamast' -- _plingeli-pleng_. Polskia panna ei estäköön ken Kanteleellani!" -- _pling-plingeli-pleng_.

Nurkassa istui -- lempopa ties' -- Kaksi kasakkaa, ja yks' sotamies, Ne huusivat: "lyök! Hään riitelee vain -- Puola on kärsinyt, minkä se sai". Jo tulipakin Yks akkakin sinn', Hään lakkini vei, Ja kantelein, hei! Poliisi, pakana -- _plingeli-pling_, Hakkaisi suutani kepilläkin, Jotta se juoksi, -- _pling-plingeli-pling_.

Kuulkaasta, kultaiset! kyselin siin', Enkös ouk viatoin? -- "Olitpa niin!" Empämä syyttömäst' kärsiä voik -- Huulein on halki, ja nenäini poikk'. Ei mokomata Pahempoakaa; Sill' lähenpä pois, Ja muualla sois' Runojoin joukossa, -- _plingeli-pling_, Rakkauesta, ja viinastakin, Soittaa, ja laulaa, -- _pling-plingeli-pling_.

N:o 34.[44]

Selkeänsäk soamisestaan.

(Fredmans Epistel, N:o 31). "Se, Movits, hvi står du och gråter? så hungrig och frusen" etc.

Kah, _Muovits_! mikäs sua vaivaa? Sun turkkiis on turvonut toas; Sun sierameis juoksoopi aivan Kuin virta ... voi laitoksiais! Viel' henkissään veikkojais lienee -- Voitathan sie vastuksiais! _Pong pongtuli pongtuli_... Tais? Niin -- soitappas vielä!

Soas täst'! otak ryyppyisi!... Vasta, Niin paremmin puhua voi; Ja, viinalla, partaisi kastak! Se virvoittaa mieleisi, hoi -- Vai lempoko sisujais polttaa? Ehk' viina ei hyveäkään tiek -- _Pong, pongtuli, pongtuli_ ... Liek? Niin otathan oltta!

Jos silmäis lie puhki? -- vai vielä! Ann' olla -- viel' kalvoss' on luut -- Voan missäs out ollut? Vai siellä -- Kuin tappelu-koiratkin muut? Niin avaappas silmäisi, kulta! Ja kahok nyt pulloisi päin -- _Pong pongtuli, pongtuli_ -- Näin- pä terveeksi tultuu!

Se lohtuttaa mielemme aina, Kuin turvaamme tuttaviin päin; Paak lakkiisi -- peähäis sen painak! Kah, miksi sua potkittiin näin? Etkös sie siitt' pitänyt puoltais? Kuin kävit niin kehnosti kiin. -- _Pong pongtuli, pongtuli_... Niin -- Niin sanoppas suotta!

"Oil Syys-kuussa, kymmenees päivä, Voan vuosi -- en muistakkaan moar' -- Oil pilvessä kuu; mutta päivä Se paistoi, vaikk' satoi ves'-koar'. Se oli -- jos muistaneen oikeen -- Se viho- ja viimeinen... No! _Pong, pongtuli, pongtuli_ -- Jo En muistakkaan oikeen."

"Niin sattuipa ehtoolla, kerran, Näin neijon, jonk silkiss' oil peä; Mä hoastatin vähäisen verran, Sain tietää kust' kotoisin hään. -- Hään asuu ... kah, maltappas aikoo! Siin kolkassa -- Sanonko jo? _Pong pongtuli, pongtuli_ ... No, En sanoisik vaikka" -- -- --

"Ja kallella, kanteleen kanssa, Mä jänkytin jälestä juur'; Voan neitoni, viekkauellansak, Hään luikastiin porttihin suun. Voan ikeän kuin siihen hään seisaht', Jo tulipa rutkalek muu -- _Pong pongtuli, pongtuli_ -- Huuh! Mun syän se keikaht'."

"Hään ärjäis: 'mun tyttöni heitäk'! Ja samassa korvallein pain; Hään kiljais: vai vieläkös väität'? Ja silloin jo toisellen sain, -- Niin siinä hään seisoi ja potki, Ja koplotti hameet, ja muut -- _Pong pongtuli, pongtuli_... Huut'! Kaikk', sorttana, sotki."

"Mitäspämä taisinka muuta, Kuin kapsuttaa kanteleen peäll'; Ma soitin, vaikk' suruiks' käv' suutain, Ja murehtin muutakin teäll'. -- Vie hitollen, mokoma leikki! Sen, piru, jo kynsiisek vei... _Pong pongtuli, pongtuli_... Ei- pä syntynyt, _Heikki_!"

"Hään vei multa tyttöni, roisto, Sen konnanpa korventaa sois'n; Hään haukkui mun 'lurjuksi' -- oisko Tuo kumma, jos henkiltä pois Ma ottaisin semmoisen miehen, Joka minun kultani vei -- _Pong, pongtuli, pongtuli_ -- Hei! Pois läksinpä tiehein."

N:o 35.[45]

Annikka.

(Fredmans Testamente, N:o 164). "Fattig gumma, med svafvelstickor och flinta, lefver ibland de" etc.

Ämmä kurja nyt pussin seljässään pitää, Keppi käessään, eikä syömistä mitään -- Annikka, niin olen voan, _Polemeija_, Vaivaloinen kulkiissaan, _Pyteheija_.

Olin nuorra kaunis, rikoisa neitto, Nyt oun vanha ja ruma-näköinen heitto, Kumarran, ja rukoilen... _Polemeija_; Apuakin anelen. _Pyteheija_.

Annikka ompa vanha piikaki aina, Seihtenkymmenes vuosi peätäni painaa; Enkä jaksak eneän -- _Polemeija_, Soisin hautaan peäsevän, _Pyteheija_.

Kaiken päivän mä laulan virsiä teällä, Aattelenki tuon pahan perkeleen peälle. Nenän niistän sarvestain, _Polemeija_; Tapan täitä voatteestain, _Pyteheija_.

Lakki musta, ja harvoin huivilla nähty, Lasi-silmät, ja tasku tilkuista tehty -- Virsussani vipelen, _Polemeija_; Niinkuin neätten kultainen, _Pyteheija_.

Kerätä rihmoja, tuoppia pestä, Kuulla kyöpelin pojat, kuinka hyö vestää -- Käyvä sauvalla tuskin neän, _Polemeija_; Aina itken mihin mään, _Pyteheija_.

Vanha mummupa toivoo lykkyä teillen, Onneksenneki koko huonetilan näillen. Soisin teillen mielellään, _Polemeija_; Onnellisen elämän, _Pyteheija_.

Tapa moailman hyvin tarkasti tutki, Eläk hiljain, ja siviästi, kuin muutki -- Ja kuin vanhaks' kerran ois, _Polemeija_; Niin nukuk kauniisti pois! _Pyteheija_.

N:o 36.[46]

Susanna.

(Omistettu Suomen tyttärillen).

(Fredmans Sång, N:o 41). "Joachim, uti Babylon, hade en hustru Susanna" etc.

_Joakim_, sill' olipa niin Kaunokas vaimo, _Susanna_ -- Ukko vanha :,: Osais nuorihin. -- _Joakim_ itek oli hurskainen mies, Yaimonsak siviäki -- sempä mä ties'... Antoi panna :,: Viinaa vanhan e'ess'.

Vaimoonsakpa ma kiitän viel', Muistiksi muillenki aina -- Laskuis laina, :,: Joka seisoo siell'! Juokaamme siis veikot, ja laulakaa myös! Piijat ja pojat -- niin vaimo kuin mies. -- Niin tuo vanha :,: Konstin kyllä ties'.

Ukkopa, kuuluisa rahoistaan, Ruokitti vieraita aina; Niin tuo vaina :,: Lievitt' lahjojaan. Rouvansak, kaunis ja soria, tuo Kosijat kävivät aina sen luo... Mieleis painaa :,: Otak nyt ja juo!

Kuulkaasta, veikkoiset, kuinkapa tuo Lystisti kävi sen kanssa: Uijessansa :,: Riensivät sen luo... Kaksipahan ukkoo ne hiihtivät sinn' -- Kauneus loisti kuin rakkauskin. Kahtoissansa :,: Mielittelihin,

Lammikko lehossa löytyikin, Siinäpä virui suvella -- Oamuisella :,: Läks' _Susanna_ sinn' -- Koivutpahan kasvoivat rannoillahan -- Yksin _Susanna_ siell' uiskeli voan. Lainehella :,: Pesi poveitaan.

Korvessa kulkivat, piilten, tuoll', Kaksipa koirasten-silmää... Saivat ilmin :,: Kuss' oil vaimon-puol'. Toinenpa toisellen sanoopi niin: "Päivä on puolessa, lähek kotiin!" Kumpainenki :,: Viekastelihin.

Kylläpä mielensäk tunnetaan myö -- "Hyvä ois valmista ottaa"... Niinpä totta :,: Aattelivat hyö. Silmänsäkpä petti -- _Susannapa_, niin Lukotti porttinsak lujasti kiin; Soisik jotta :,: Oisik yksin siin.

Niin oli asiat -- vihtoinpa vain Peäsi _Susanna_ jo näistä, -- Vaimoväistä :,: Kuulun voiton sai. Ottakaa pullonne! juokaamme myö -- Kaunihit vaimotki -- voitukoon hyö! Vähä heistä, :,: Juokeeppas nyt työ.

N:o 37.[47]

Partalan ristiäisihin.

(Fredmans Epistel, N:o 57). "Allting är riktigt klareradt och gjordt! Betsla din Brunte" etc.

Kaikki on oikeen, jo laitoksissaan, Valjaistak ruunais; ja piippuisi iskek! Voitelek soappais! -- "Ne on voijessaan"! -- Suihteisi orihis suuhunki pistäk! Arvaatkos minnek nyt lähteä sun täytyy? Talossa tässä jo varpaisia... Kuhunkiin taloon, kuin kylässä löytyy. Kiiruusti lennäk, ja ilmiksi soa! Kappas ruunain, kuin se keikkuu -- Selkä-liinais, noin! -- kass niin! Ruoskais myöski, kuules veikko, Sijok häntä vyöhöisi kiin! Astuppas tilariin! Oletkos päissä? Lykkyä reisulleis! -- Selväkös hään? Kuules kuin piiska jo läiskää sen käissä, Kuinka hään kiljuupi, telmätessään -- Avuksi Jumala! (Tromb.) "Hyväst' nyt! mään", -- (Tromb.) Viinasta humala, (Tromb.) Kannusti hään. (Tromb.)

Outappas _Muovitsi_ ja keänneppäs tänn' -- Palajak takaisin! maltappas, uotakl Kuuleppas, kultainen, ryypeäppäs sen! Maistappas oltta, ja kaljaani, suotta. -- Muorin toi parasta panemaa lienee, Jotapa keitettiin Ristiäiseks'; Siitten niin uljaassa puvussais riennäk Kuhtumaan kummiksi! -- soatpa nyt täst'! Tuoss' on! Millen toipa tuntuu? "Aika hyveä! Niinpähän voan; Tuop' oil ruoka, jok' oil kunto, Peästi vatsan vaivoistahan. -- Soakeli soikoon! jo lupaan ja vannon Lähteäksein täyttä laukkua voan; Enkä moar kahok -- ei kiveen, ei kantoon -- Hyvästi veikot!" Nyt puhaltuaan -- Hyvästi, hyvästi! (Tromb.) "Kiitosta suon!" -- (Tromb.) Ajappas uhosti! (Tromb.) Jouvuppas nuon! -- (Tromb.)

Maltappas _Muovits_, ja suurusta syök! "Ei! -- Nyt mä, kiiäten, lennän kuin lintu". -- _Muovits_ ei kuulek; voan piiskalla lyö Hevoistaan. Koirakin vieressään vinku. -- Muori hään huusi, ja tervehti siinä... _Muovits_ voan karkais jo nelisin pois -- "Puristak seäriäis kupeiseen kiini! Keärippäs lakkiisi liinakin toi! -- Ruoska vielä kurjan kuului... Sieväst'..." Niin -- jo tuli hään tänn'; Ruuna, tuikki musta muulloin, Valui voahtena valkoinen. _Muovits_ hään selässään horjuu ja löyhkää, Tervehti pulloja, missä voan näki; Ruoskitti hevonsak, yökkäis ja röyhkäis -- Puottipa tilarin -- minkäspä teki? "Suutun jo veikkonen -- (Tromb.) Kaivaapi miel'; (Tromb.) Laiskempaa luuskaa en (Tromb.) Nähnytkään viel'." (Tromb.)

Muori hään tervehtää, pyyteä sun myös Joutumaan. Lapseni kunniaks', -- liijan Kuhuppas kummiksi vaimo ja mies, Uhoimmat urot ja pulskimmat piijat -- Älvös mun akkaani soimatko siinä! Älvös mua ihtiä pilkkana piek -- Poika, mun näköinen, ompa moar' niini! Tehty on teällä -- niin saakeli viek! -- Silmänsäkki multa maistaa, Mieli aivan yksi, kun... Jopa noukkansakki paistaa, Punertaapi niinkuin mun. Kummiksi käskeppäs _Lehkolan Kaisa_! _Lipsalan Liisa_, -- jos _Joutsanki_ sais -- Ajappas riskist', ja huuvak kujaissa, Ammuppas, pamautak, pistuolillais! Huiskutak, hatullais, (Tromb.) Hurraa, hurraa -- (Tromb.) Viinanki ratilla (Tromb.) Vivahuttaa. (Tromb.)

KOLMAS VIHKO

N:o 38.[48]

Pitoihin kuhtuminen.

(Fredmans Sång, N: o 12). "Venus, Minerva, Mars bland de djerfva" etc.

_Venus, Minerva_, _Mars_, voiton Herra! Niinpä kuin liekki sie leimahtat, hoi! _Pallas ja Klio_, Runolan piijat, _Jupiter, Pluto, Apollokin_ toi -- -- -- Mainiot, aimot, Miehet ja vaimot, Kaikki kuin taivoihin mahtua voi!

Kunniaksenne! Tulkeepas tänne -- Näihinki pienihin pitoihin vaan! Jospa ma saisin, Tai uskaltaisin, Kuhtua Teijätki, jalouessaan -- -- Ruuvat on huonot, Mitk' olen tuonut -- Rokka, ja rieska -- ei paistiakaan.

_Bakkuspa_ keksi -- Ajohon läksi ... Vaunuillaan mäni hään matkohillaan; _Febus_ ei voinut, Vaikk' oisik koennut -- Ukko oil ummessa, vaivautuaan. Ja _Melpomene_ Tauvissaik lienee, Koska ei jaksanut vastatakaan.

_Juno_, hään yskäis -- Niinpä hään lystäis Saunassa käyväkseen kylvettämään. Mitäs mä taisin? -- Armaspa naisi Vastappäin hipaisi tervehtämään. Tyytyä täytyy -- Semmoista löytyy -- -- Voikoon, ja eläköön, armias hään!

Huoltakos luulen, Vaikka ma kuulen Jott' ei ouk taivaasta apuakaan. _Bakkus, Kupido_, Kiitänpä niitä, -- Kuin mull' on Teitä, ei pakkoakaan. Vähäppäs muusta, Suuresta su'usta, Jopama nukkua levolla saan.

N:o 39.[49]

Kolehmaisen kuolemasta.

(Fredmans Epistel, N:o 58). "Hjertat mig klämmer, sorgligt jag stämmer qvinten på min fiol" etc.

Musta on mielein, Kankia kielein -- Surkutteloopi suu, _pling, plang_! Tuskain on tuima, Kulkuin on kuiva -- Murhek on vielä muu! _pling, plang_! Kahtokeepas, tuolla, pöyvän takaa -- _Kolehmainen_ jopa kuollut makaa; Hään kuin aina ennen oli vakaa. _Klingeli, plingeli, klingeli, plang_.

Kauhistun, neätse! Pöyvänki peässä Pullonsak tyhjän neän, _pling, plang_! Seinällä riippuu Massi ja piippu -- _Kolehmainen_ kuollut hään! _pling, plang_! Nurkassapa, tuolla penkin alla, Makoo ilot -- pitkin lattialla, Sarvet, torvet, huilut -- kaikkialla. _Klingeli, plingeli, klingeli plang_.

Kolkutan teällä, Akkunan peällä -- Ei löyvyk yksikään, _pling, plang_! Kallellaan kannu, Pullo ja pannu -- Minkäs mä tuolla neän? _pling, plang_! Olvet kaikk' on moahan läikähtänyt, Tynnöri, kuin ankkuir -- kuitiks' männyt. -- Kuolo, kurko, sen on tyhjäntännyt. _Klingeli, plingeli, klingeli plang_.

No, niinkuin näyttää, Tuoni jo käyttää Kiirensäk perästäin; _pling, plang_! Sillä en jouvak, Laskuain nouvak -- Kohta ma kuolen, näin, _pling, plang_! Jeäkääs hyväst'! Työ kuin tätä kahtoo; Viinan-kielto olkoon nyt, jos tahtoo -- _Kolehmain_ jo taivaass' olla mahto. _Klingeli, plingeli, klingeli plang_.

Peä pohmelossa.(i)

(Toisen jatkoksi).

Viritän virttäin -- Ihteni hirtän, Itkuss' on ilo suur'. _pl. pl._ Vaikia vaiva Kalloni kaivaa, Peätäni särköö juur'. _pl. pl._ Eikä löyvyk apuakaan jostaik -- Tuokee, veikot, peähän parannosta! Niin mä teijät kiittelen ja kostan. _kl. pl. kl. pl._

Povessain polttaa Viina, ja oltta Halajaa minun peän'. _pl. pl._ Keijuiset riehuu, Lenteä ja liehuu -- Minnekkäs minä mään? Voi mun sy'äin, voi mun sielu rukka! Muinon loistit niinkuin vuohen-kukka -- Nyt on viinat saattanut sun hukkaan. _kl. pl. kl. pl._