Part 4

Ulla, toipa lauleloo Päivän koittahaissa. -- Jokos haukottelet? No Tuoppas taskuloistais' Neulat, nauhat, rihmat myös; Sioppas nyt kiini vyös'! Nuttuis ympärilleis lyös -- Sumut nousoo soista.

Sulhain tuota kahteloo -- "Jouvuk, kultain, tännek! Istuppas mun kainaloon -- Niin et pelkeäk eneän. Heill' on kaikill' sama työ, Yhtäläiset ollaan myö; Sarvet soittakohon hyö! -- Minnekäs nyt männään?"

"Kuules, _Movits_! kuules, hoi! Mikä näkyy siellä?" Tuo on _Drumsjö_ -- _Löf-ö_ toi, Ei näyk _Mälköö_ vielä -- _Munksnäsin_ hovin jo neän... _Meilaksi_ on ylempään'; _Huoplaks'_ sivullen jo jeäp, Eikä nävyk tiellä.

Roavaat, piilten heinissään, Kulkee ruohikoissa; Mustan mullinkin mä neän, Parskuin oaltoloissa. Niityt seisoo parhaillaan, Vasikoillaan arvollaan -- Hepo pientaroipi voan, Porsaat kulkoo joissa.

Keollakin, puihen ta'a, Mehtämiesi outtaa -- Outtaa päivän koitetta, Lintuin soitannoita. Honkan suuren suojassa Pyssynsäk jo nähä soan; Koira, uskollisest' voan, Tuota vartioittaa.

Oamu-ryyppy on jo läss' -- Hiljain tuuli vaikuu; Tuoll' on _Töölö_; -- Otak täst'! Eänet sieltä kaikkuu... Yksi pallon koapaisoo, Joka keili koatui jo -- Kumu kuuluu kaukaa, ja Kallioista raikuu.

Varvikossa veikot, nuo, Juominkinsak varttuu; Huutaavatten: "oltta tuok"! Tuoppihinsak tarttuu -- -- -- Muutamat, jo pitkällään, Torkuuvatten pyllyllään, Toiset nukkuu kivellään -- Unta viljoin karttuu.

Penkereellä, rannasta, Muukalainen laittaa Kuviansak, hiekasta, Kauniimmaks' kuin taitaa. Savessakin polttelee _Apelleksen_ tekemää. Ulla, kultain, etkös neä? Kahteleppas noita!

Neätkös _Lappvikin_ -- jo tuoll'? Keännäk silmäis tuonek! Kirkko-tarha toisell' puoll' -- Kolkot siin on huoneet. Lasit paistaa aina voan _Sandvikista_, josta soan Oltta. Sieltä haetaan Kaikki juoman juoneet.

Kylpy-huonek, rannalla, Niinkuin linna hohtaa; Tuollapaki, vuorella, Toiset silmäis kohtaa. _Rauhamäki_, ensin, tuo -- Toiset, takimmaiset, nuo... Tullaan västninkin jo luo, _Veaporiin_ kohta.

Seisahutak veneis, jo -- Vielä haukoittelet! Vainkos nukut? -- Tuoss' on, juok! Toista tarjoittelen -- -- -- Nousek ylös, Muovits, hoi! Lasaretti ... katos toi -- Varok jott' ei naiset voik Nokkais notkistella.

Tornin nastat näkyy, jo Huonein harjat loistaa; Oamu-rusko -- neät kuin toi Kauniist' veissä paistaa. Lapset leikkii rannalla, Noukkii kivet kourallaan, Heittoa sinnek, toisinaan, Kussa hanhet roiskaa.

Peästäk köyvet, seilineen! Kaupunkiss' jo ollaan; Linnoineen, ja töllineen, Seisoo kalliolla. Pienissä tuvissa, täss', Voarat valkian on läss'; Valjaistappas hevoises', Jouvuk sammiolla!

Laiturilla, sotkuillaan, Piika, suovallansak; Paitansak papeloissaan, Povet avoinansak. Avoi-jaloin, paljas-peä, Lukoo kellon lyömiä, -- Yhä roapii reisiään, Tuorestuessansa.

Ve'en-ajajaki, hään, Hevoistansak juottaa; Peräyttää syvempään, Ammentaa, ja uottaa -- -- Tamma säikkyy, potkaisoo -- Rahkeet, renkeet, ratkaisoo ... Tynnöripä koatui jo -- -- Kahoppas nyt tuota!

Torvi kuuluu, rumpu myös, Kirkon-kellot soittaa; Piipustaanki musta mies Laulaa nokioistaan. Leipur' joutuu vakkuineen, Seppä takoo akkoineen, Sotamieski -- jopa hään Komentonsak koittaa.

Majaltamme joutukaa! Kätkek verkot, nuotta -- Sarvellanne soittakaa Muistiksemme, suotta! Hyväst' heri-herttaisein! Hyväst' venno-vertasein! Ulla valmis, jopa hään Kultuensak uottaa. --

_Loajuin_ otti lakkinsak, Pelistään myssyn heitti; _Ulla_ peästi takkinsak, Paitallansak peittiin. Nousi sänkyyn, vyörähti; _Muovita_ perään pyörähti -- Väisteleppäs! Kappas niin Suovallaan on neitti.

N:o 25.[35]

Ulla lähtöö vesi-matkalla Veaporiin.

(Fredmans Epistel, N:o 33). "Stolta stad! Jag nu glad förglömmer dit prål!" etc.

Was ist das? Laittakaapa sian laiturilla! Poisi tieltä viulun-vinkuttajat, kenkän-hivuttajat, tullin-haistattajat ja merimiehet! -- Hurraa. -- Pullisteleppas viina-pullois! -- Valttia pöyvän-peähän! -- Suu kiini, akka räppänä! -- Tuli-tikkuja tuossa, viisi vihkoa kopeekasta. -- Pöyvällen valttiaisi! Kaksi riunaa uskallan -- vuovatkos vanha vaari? -- Keäntekeepäs pöytä-jalka ylös-alaisin! -- Kupperi-koikka Rouvan kanssa, koppelissa; omenat taskussa; vokki katolla, ja Aunukselainen arkullansak. -- Poisi tieltä, hiilen-hiihtäjät, pesuttaret ja maito-kaupittaret! -- Eläppäs kaikottelek Wiipurilaista, joll' on ommeltut rinkilät kaulallansak. -- Soas täst' Saparo-matti, juoppas! Laskeppas tännek Muovits', viuluineen. -- Väistelkeepäs! muikun-mättäjät, kakun-paistattajat, kalun-kauppiaat, raja-suutarit ja linnun-pyytäjät. -- Astukaapas pois tieltä Herra Nimismies, eli kölli-mies, vai mikäs sie lienet meikäläinen! -- Auttakaapas ylös toi sokea ukko, kanteleineen! -- Survaiseppaa tuota vähemmin! -- Paiskaak häntä korvallen. -- Peästäkeepäs tänn', Herra! kulta-verhoissaan, polskoa tanssivaisineen kontioineen, -- Kahoppas toi heittiö Anni, kantain marakattia olallansak, ja säkki-pilliä kainalossansak. -- Rumputappas rumpali! narri tanssii, ja heitteä härän-pyllyjänsäk. -- Kas niin pojat -- pois pohjat olut-tynnöristä! -- Valttia pöyvällen! -- Ottakaa kiini varas! -- Paroonin passari panoo kaheksan kopeekkaa läijään; kaheksan kopeekkoaki neitoisellen; kaksi rossoo kasakalle. Risti on valttina. -- Tuossapa tuloo Muovits'! -- Kaheksan ja kaheksantoisia, ja neljä siihen on kaksikymmentä. -- Enamp' ristiä! -- Kuus ja kuus teköö kaksitoista. -- Hävititkös hertta-rouvan? Ja: sullapa voitto! -- Voi minkäpä out näköinen Muovits! Kylläpä takkinsakki jo tunnustelen; Hään on lainanut takin raja-suutarilta, joka asuu kissan-hännässä Katajan-nokassa. Lystistipä! Iso-viulunsak hartioilla, tulppa-kukkainen hatussaan, sarvi kainalossa, ja pullo taskussaan. -- Astuk veneeseen! -- Mitä toi paipattaa kauppa-saksalainen, joka piteä marakattia olallansak? -- _Le diable! il porte son Violon, oui, par dessus l'épaule comme le Suisse porte la hallebarde_. -- Nyt tarttuu sarvehensak ... prutt, prutt, prutt, prutt. -- _Ach tu tummer taifel! Er ferschteht sich auf der musik wie eine Kuh auf den mittag. Mowitz, bruder, wills tu was Kirschen haben_? Anni, rupeeppas veneeseen! Varoitappas liha-vakka. -- Hyppeäppäs tänn' kulta-sirkkuiseni, kinnas-hansikkoinesi ja kala-konttinesi! Missäpä out oleskellutkaan? "Olen ollut mankloamassa". -- Ulompana, ulompana, vielä ulompana! Mihinkäpäin männään? "Laivoin veistämöisillehen". -- _Le diable, oh que non. -- "A schinnek juuri kuhun oschotan; kuscha pikku miesch -- kulta-houschunen sotamiesch -- ischtuu mäin töyrällä ja toimittaa." -- "No", non, non, non, ce n'est pas là_. -- Oikein! noh Kaisaniemellen? -- _Oui Kaisaniemi, oui Kaisaniemi, oui par perkele vieköön_!... Tuonek Töölöön?... _Gantz richtich_... Häpäisek tuotu joutilasta, sillan korvalla. -- Siinä voan seisoo ja haukkuu sotamiestä... _Ah, il a peur d'être battu! Fripon! -- Canalje! Hundsfott! Canalje!_ Tuonek Töölöön! _Oui, que le diable t'emporte!_ -- Mistä tämä syntyi? -- _Excusiren sie mich, das ist alien lapperey; er sagt nur der kläger dass er oftmahls seine bezahlung gefordert und dass es der andere nicht geachtet hat, sondern ihm alle zeit mit schmähworten begegnet ist_. -- Hurraa! Soitak sarvellas! Anni laulaa, tuuli puhaltaa, ja laineet liekuttaa. -- Lykätkee ulos!

Kaupunki! (Corno.) Iloni -- (Corno.) Jo heitän sun pöyhyis, Ja hälyt, pauhinais; Muurit, linnojais -- Soitak jo sarvellais!... (Corno.) Aallot, noi, (Corno.) Veneen toi -- (Corno.) Jo laivoihen kanssa ho a kw i seisoo, hoi! Pursineen, (Corno.) Lähtö ö hään -- (Corno.) Jo suoloja perään. (Corno.)

Ohto, hoi! tahotkos omenoita? Eläk mänek lähellen karhuja. -- Hiljaa! Neittonen lauleloopi, ja lännettäret nouvattaavat eäntansäk.

Ammutaan! (Corno.) Linnaa voan (Corno.) Neän pilvien luonn'; Jo silmäilen pa tuon -- Tuolla notkossapa Kirkon nähhäkin soa. (Corno.) Muurin peäll' (Corno.) Seisoo teäll' (Corno.) Jo vahti ja tykit, murhan-neuvot neän -- Muurista (Corno.) Paukahtaa (Corno.) Ett vuoret kajahtaa. (Corno.)

Laineet loisteloovat ja läiskyttäävät, ja ne jeähytteleväiset puhaltamiset mielyttäävät. -- Tuntuuko vaikeeksi, Muovita? -- Soas täst'! -- Voan katoppas rannallen, tuolla toisella puolella! Neätkös noita musta-sinisiä ja ruohon-karvaisia ihmis-hoamuja, jotka puuta salvaavat kumossa keäntyneen laivan pimennoksessa? Vasaroillaan nakkaavat tihjältään. Oivallatkos oikealla käsin toi Greekkalainen kirkko-rakennus mäen töyrällä? Ja ala puolella, vienossa ve'essä, mikä mehtä mastoloita, liehuvaisilla lippuloillaan? -- Päivä poahtaa, kellot soittaa, rumput pauhaa, viirit vipattaa, keihäät välkkyy, kirkko-soittaja lirittelee ja läpättää. -- Muovits heitteä hattunsak, lakkineen päivineen, meren alloillen -- ja juopi kaiken moailman muistiksi. -- Sarvet soittakoon, airot levätköön! Laulak Anni!

Kuka, toi? (Corno.) Ulla, hoi! (Corno.) Neän hattunsak kans', Puettu nauhoillans'. Ruusut povessaan neän -- Silkki-hameessaan hään! (Corno.) Kaunoinen, (Corno.) Siruinen, -- (Corno.) Hään veneestä hyppäisi, pyöräittellehten; "Rakkahin! (Corno.) Repäisin -- (Corno.) Jo hamein haaskaisin." (Corno.)

Mitkäs nuo? (Corno.) "Äläs, tuo! (Corno.) Ma menisinpähän Tuonn' kauppa-puotiin, voan; Mutt' nyt istun täss' viel', Sepä pisteä mun miel'." -- (Corno.) Kohtapa (Corno.) Myö nyt soa... (Corno.) Jo rannallen nousta.- "Eläk huiskuta! Teijän eist', Niin mä näiss' Jo kuolen laineheiss'."

N:o 26.[36]

Kaisaniemessä. Keväen tultua.

(Fredmans Sång, N:o 64). "Fjäriln, vingad, syns vid Haga, mellan dimmors frost och dam" etc.

Kappas perhoin, lennossansa, _Kaisaniemessä_ jo neän -- Heinikossa, hennossansa Lepääpi hään pesässään. Itikkakin, pienimmäinen, Torkkuneenko vielä? -- Ei! Jopa kesän lempymäinen Häntä unestaanki vei.

Heinä laihonsak jo noutaa, Ruohot kauniist' viherteä, Lammikossa jouhten soutaa, Sirkku puussa viserteä. Käki kukkumast' ei lakkaa -- Kaukaa kuuluu moalta jo Jotka sieltä vuorta hakkaa, Tahi puuta halkaisoo.

Katos! Ve'enki asujamet Sukkelasti suikahtaa -- Hopehinna hohtaa lammit. Sorsat pohjaan puikahtaa. Poluilla kaunistuneilla Tännek kansa vaeltaa; Ilo-mieli, kullaik, heillä -- Kuin hyö tännek tulla soa.

Onnellisna ollessansa, Käyvään tässä kaikittain; Kukiin kultaisensak kanssa, Käsityksin, parhaittain. Silmästänsäk lempi loistaa, Eikä tunnuk viluiseks'; Sillä murheeni jo poistaa, Teköö mielein iloiseks'.

N:o 27.[37]

Kaisaniemessä. Suurus-paloilla.

(Fredmans Epistel, n:o 71). "Ulla, min Ulla, säg får jag dig bjuda rödaste smultron i mjölk" etc.

_Ullapa_, kultasein, sulle ma annan Kypsimmät mansikat, maijossaan -- Suurimman lahnan, kuin pöyvälle pannaan, Parhaimman pyyn, jonka ammutuks' soan. Aukaisek ovi, ja akkunat kanssa! Havut ne haiskahtaa ainaki tänn'; Pilvessä päivämme, satehillansa, Veikkonen! Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa vaan! Juur' aivan ihanaissaan. -- -- Ja ne koivut kauniitki rannoillahan, Kesä-verhoissaan? Ja ne ve'et vienot Lammissaanpa? -- Niin! Ja ne pellot, tuolla, pienet -- Kuin neät siin'? Etkös ihastuk näihin niittyihin? Niin vainenkiin!

Juonpahan muistikseis; pulloisi maistak! Kuules kuin kaupunkin kellot jo lyö -- Neätkös kuin nurmet jo sinillen paistaa? Tunnetkos, kutka tänn' tuuloovat, Työ? Annappas mullenki, armias naisi, Jollapa suurustaa suutani soan! Pistäk tänn' pullois, jott' juuvakki saisi Viinoa! Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa voan, &e.

Ruunaa jo tuuvaan! ja valjaisiin pannaan, Hirnuupi, hyppiipi, aisoissaan; Tyttöni, kultainen, vaunuun ma kannan, Ajetaan pois jotta pöllyää voan. -- Kaikki sun puoleisi keäntyyvät mielet, Silmästäis syttyyvät tulistumaan -- Sinuhun mieltyyvät vaimot ja miehet Soa täst'! Juon. Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa voan.

N:o 28.[38]

Töölöön, illan suussa, tultaissa.

Katajan-nokasta, veneellä, lähettyänsäk.

(Fredmans Epistel, N:o 49). "Mamseli Ulla, märk mamsell, hur vårt månsken nu i qväll" etc.

_Ulla_, kultain, jopa voan -- Kun nyt istuu iltojaan... Jopa paistaa, kuumottaapi, Kaunistaapi Suomen moan, Lampi rasva-tyynessään, Veneet kulkoo yhtenään -- Soaret, salmet, Laihot, halmet, Vaipuuvat jo silmistään. Katoppaa nyt tuonek, kuin purtelot soutaa! Eikä jouta, eikä jouta Viipyä nytkään.

Neätkös nurmet, pukkineen, Tuhansineen kukkineen, Jotka lemuansa kantaa -- Pitkin rantaa, Hajuneen. Voi nuo majat, mökkineen! Sauvun heistä kustaik neän -- Viinat kiehuu, Miehet riehuu, Juoppo-lallit keskenään. _Matti_, laskek sinnek, tuon sillanpa luokse! Kass kuin juoksee, kass kuin juoksee Ukko, kiireissään.

Katoppas nyt sinnek! -- sen Ilman kohti, veikkonen, Sinnek suoraan, josta paistaa -- Tulet loistaa Aina tänn'. Ei, mun kulta-sirkkuinen, Sinnek, kuin ma näytän! -- sen Ilman halki, Josta valkee Näkyy tuolta vähäisen. Tuonnek kuin ne tuulastaa ahraimen kanssa -- Valkiansa, valkiansa Väilyy välisten.

Nouseppas nyt tuuli, hoi! Nostak nokkaan virpu toi -- Annak seilit puhaltelin, Liekutella, Miten voi. Torvellanne soittakaa -- _Bakkusta_ nyt kiitteä soa; Otak tuoppi! Se, kuin juopi, Voimistuupi, tunnen ma. Juokeeppas, siskoini, _Muikkuisen_ muistiks'! Jo on huiskiss', jo on huiskiss', Jo on viinoissaan.

Laskek rantaan! Laakek vaan! Valkamoillen. -- "Lasketaan"! Tuolla mies, ja vaimo, seisoo Meijän eissä, Jopahan! "Kiitän viimeist'! Laskek tänn'!" Ulla, tartuk kätehen'! Nuttuis kiini, Seisok siinä -- Outappas vähäikkyisen! Kauhtanoita, mekkoja, kontit ja tullot -- Missä pullot, missä pullot? Tuokaa heitä tänn'!

_Kaisa_ puotti kampansak, _Maija_ haki hameensak, _Lienan_ huivi, missä lienöön -- Kenpä tiennöön Kalunsak? Isän lakki -- pahuuspa! Makais muorin vaipassa -- Penkin alla, Lattialla, Vierin mummun huntuja. Kultaseinpa _Pekka_ -- kah toatoini lakki! Missä takki, missä takki -- Verka-viitansa?

Eläk koskek viuluini! Koatappas nyt kiuluini? Otak kontti olalleisi, Tuok tänn' veissi, Kultani! Voi tuo rieska, kuin on noin Varsinki paistamatoin -- Voinpa kanssa, Poahtuansa, Oisi hyvä, armotoin. Iloitkaamme siitten, ja riemuitkaa kanssa -- Hyppeä, tanssaa -- hyppeä, tanssaa! Jopa sarvet soi.

Ukko, muistikseis, nyt juon! Naurattaa kuin näköö tuon -- Tartuppas nyt pullois kiini -- Juoppas niini, Paappas nuon! Otak huoneeseisi kaikk'! Tuoppas tännek paistikkais -- Tuomiaisi, Juomiaisi, Mitä löytyy talossais! Kuuleppas kuin tuuloo; -- veneis paak kiini! No, kass niini -- no, kass niini, Ryypätä nyt sais'.

N:o 29.[39]

Kortin-lyönti.

Viivyttäessään, talvis-iltana, Töölön ravintolassa.

(Fredmans Epistel, N:o 42). "Ren Calad, jag spår och tror! Förhand har du Mollberg bror" etc.

Jo ma luulen, uskon sen -- Sull' on vuoro, veikkonen! Sotkek kortit, ja'ak siitten Meillen niitä, Kultainen! Risti-ässän -- jokos sait? Rouvan myös. -- No oles vait! -- Kuninkaspa paras teällä; Pistäk pelille! Mitäs hait? Muoriseni, kultainen, uotappas, uota! Pistäk tuota! pistäk tuota! Pistäppäs nyt sen!

Ulla, sini-puvussaan, Hieno-helma istuu voan -- Kaulallansak helmeet väilyy, Solet häilyy Rinnassaan, Miten nyt on? -- Heitäk sie! Hertta-rouva tiilin vie. Viisi-silmäkin on tuolla, Toisten puolla -- Miten lie? Eläpäs sä kultainen huolikkaan tuota! Lykeä luota, lykkeä luota -- Kuka jakaapi?

Pata-kakkoinenpa, toi -- Heti _Ulla_ senki soi; Hitto, eipä ässä puonnut! Eikä tuonut Voiton. Voi! Kiitän nöyrimmästipä -- Etkös sait jo ässän sä? Muistak, veikkonen, niin meilläik Oli eilläik voittoki. Näytäppäs sie valttiais -- lyök jotta pöllyy! Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk! Heitäk, heitä jo!

Ullan pienet sormet voan Pilkistäiksen toisinaan, Korttiloissa onnen antaa -- Voiton kantaa Tosiaan. Katos kuin tuo, silmillään, Kahtoo tännek! Jopa neän. Sormuksenpa, sormessansak, Nauraissaansak, Piteä hään. Huuvappas, ja huuvak! Kas _Muovits_, tuo koira, Viepi kaikki, viepi kaikki, Korjaa käsillään.

Mutta kuulkaas! veikkoiset, Avatkeepas oven het'; Talven pakkaiset -- ne vaipuu, Pois jo taipuu Kylmimmät. Muori _Kaisa_, katoppas! Tähet kiilteä taivahass' -- Kuu jo syntyypi ja siittyy, Vesi riittyy -- Kahoppas! Viskooppas sa peälleisi, voatteisi, _Ulla_! Paha tulla, paha tulla Ehkä sairahaks'.

Lammilla ajetaan, toi, Kuules kuinka kulit soi -- Jeä se kesteä, kunnek puhkii; Jopa uhkii! Minkäs voi? Kahok varsa, voahessaan, Kultaisissa valjaissaan! Kuinka juostensak jo koipii -- -- Ehkä voipi Vuoronsak! Voi kahtokeeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa -- Hyvin loajaa, hyvin loajaa, Ympäir lampia.

Kappas ruunain' kappas viel' -- Joll' on harjustimet, -- siell'; Kuin se, kavioillaan, keikkuu -- Eikös, veikko, Tekis miel'? Kennen sälkö, kilvan peäll' -- Juoksoopi, kuin poro, jeäll'? Jopa kuuleppas -- kuin räikkyy -- Etkös säikky Olla teäll'? Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä; Puolen yötä, puolen yötä, Niitä kiertelee.

Oriik tuolla, veikkonen, Lenteä täyttä nelisin; Pilku-peä, ja jauho-turpa, Kaunis kurkku, Kultainen! Mutta valkoinenpa, tuo -- Joka avannosta juo, Kahok kuin se häntäns' heitteä! Kohti meitä -- Silmäns' luo. Kuules, kuin nuo miehet -- ne kiljuu ja huutaa? Mitäs muuta, mitäs muuta? Viinoa ne juo.

Suet ulvoo konsanaan, Jopa sataa, kylmeä soan. Ovi kiini! Pistäk uuniin Puita, suinkiin -- Pistäk voan! Neät kuin puihen latvat, tässä, Seisoo hallan huuhtehess'; Vainiot ja pellot, huuhat, Lehot, luhat -- Iljanness'. Kultaini, tuok laskuin! Jo vilu mua puistaa -- Kehnomp' muista, kehnomp' muista, Kohta kuolen täss'.

Kuules kuinka -- seinän ta'a Tuiskua, ryöpyy, lunta saa, Tuulet tuntuu; kuu jo kammoo, Tähet sammuu, Vuoronsa. Tässä seurassa niin myö, Kosk' on kolkko päivä, yö, Viinan voimoapa kiitämm'; Otak siitä! Juo, ja syö! Muistiksi mun tyttöni, armaani aina -- Kortit laina, kortit laina! Syntyy uusi työ.

N:o 30.[40]

Juhannuksena.

Ullan moalla hauskuttamisesta, ensimäisessä torpassa Töölön tullista mentyänsäk.

(Fredmans Epistel, N:o 80). "Liksom en Herdinna högtidsklädd, vid källan en Juni dag" etc.

Kuin, suvella, neito -- Suomessa -- Puvuksipa juhlalle -- Jo heinistä kauneutensak soa, Ja heissäkin koreilee; Eik' tuomen marjoin kukkaisihin Sevoitak helmen loistetta siin', Eik' kultaa kaulassansak pie -- Jos kohtaki morsiain lie.

Niin oli mun tyttö, puoleltaan, Puettu juhannukseks', Kuin, vieraaksi kuhuttu _Muikkuiseltaan_, Jo Töölöhön torppaan läks'. Sen ohta ei oil murheisissaan, Eik' neijon helmus laveakaan; Ja kenkä-nokka, kapia toi, Ei silmihin pistääkkään voi.

Kah tuollapa tarhoin, kujiin, ta'a -- Jo torppapa pistäiksen; Jonn' kuusikon halkikin kulkea soa, Kuss' tiekin jo keäntäiksen. Se tie, joll' rattaillaan rahnusteloo, Taloonsak talonmies tarkoitteloo, Kuin illan-suussa ehtii sinn', Jo sätkineen, pyttyineenkin.

Juur' siinäpä, torpan pihalla, Havuillaki laitettuna, Niin _Ullapa_ joutui nyt ilolla -- Sunnuntak-oamuna... Kuin ukko pilvensäk luoteesta toi, Ja kaupunnin kellot ne yhtenään soi, Ja kukko lauloi orrellaan, Ja peäsky lens' porstupahan.

Nyt pantiinpa pullot liikkeellen, Ja _Muikkuin_ -- jo koatui siin'; Ja neitoinen sormillaan soirahti -- hään Sai olven kaikk' sylihin. Jo neitti kortit pöytähän löi, Ja kaikki -- - mitä hään saiki -- hään söi. Ja torpan ämmä -- täytyipä niin Heit' ravita rahattakiin.

Voan pihalla sälkö, kussa söi, Se säikähti, hyppi voan; Ja rattahat kaikki tomuksi löi, Ja särki kaikk' aisojaan. Hään, kiiruust' kiijäten, laukkaisi pois; Ja nelisin pani, niin paljon kuin vois; Voan _Ulla_, rukka, pitkällään -- Siell' _Muikkuin_ kanss' vullottaa hään.

N:o 31.[41]

Ulla Urpiaisen moninaiset elämän-vaiheet.

(Fredmans Epistel, N;o 36.) "Vår Ulla låg i sängen och sof, med handen under öra" etc.