Part 3

Tottapa toella! eipä tässä juok yksikään. Juokaatte, veli-kullat, juokaatte! -- Kahtelkaapas lasiloihin, pöyvillänsäk, juottiloissa! -- Kurkistelkaa tuoppiloihin, hyllylöillänsäk, koappiloissaan! -- Hoksakaatte mitenkä tuo hohtavainen tina-tuoppi, _Kaisan_ käessä, ikeän kuin lausuupi teillen: "_voi, herin herttaiseni, kasteleppas suutais_"! Ilo-silmät sirkkuiseni! leikki-päiset veikkaiseni! Tiijättenkö työ, mitenkä tuo minusta näytteä? Niinpä se tuntuu minusta, kuin eipä yksikään toimeen tulisi, ennen kuin tässä sarikat soahaan. Kukali? Mikäli? -- Soas täst'! saparo-matti.

Junvaanpa ainiaan! Viinasta voiman soan -- Kastapas suuta! Tuoppas tänn' muutaa -- -- -- Sukkelasti voan! Niin juuvaan ainiaan. Kahoppas toi meijän _Kaissa_! Kuin sen pullot kauniist' paistaa -- Tuoppas tännek pullon' :,: -- maista! Maistak hänen juomiaan!

40

Minunpa tuo tuloo tuoppia tyhjentämään, sinun on asia häntä jälleen täyteeksi soaha; ja työ, veli-kullat, teijän tuloo pitämän oluesta huolta, ett'ei meillen tulek juomisesta puutos. Sillä jos meiltä viina puuttuu, eli jos on olutta vaella, niin meistä myöski mieli puuttuu. Niinpä siitten mielistykäämme! Montako meitä ollaan? Joukkopa; sillä olemme monta. Muistikseisi, _Poavo Pajuinen_! -- Hei, _Mikko Mulikka_! -- Palveliaisi, _Juhoi Jukarainen_! Tokkos juot, _Eerikki Eroinen_? -- Kunniakseisi, _Matti Mahtavainen_! -- Ja sie _Heikki Heiskainen_, joka makoot pöyvän alla! Soas täst'! -- Äläk astuk luontokappaleella! Vinkutak viulullaisi! rumputak rumpullaisi! piek tuopista kiini!

Juuvaanpa miten voi -- Murhein on pitkä, hoi! Pitkä on lasku, Tyhjä on tasku -- -- -- Ryypätäänpäs toi! Niin juuvaan miten voi. Kaissa hakeepi jo oltta! Mielein palaa, syäin polttaa -- -- Kuin ei kuka vienek :,: -- jolta En soak mavun muistaakaan.

N:o 15.[25]

Pullonsak nähtyänsä, eli Puhek Puttelistaan.

(Fredmans Sång, N:o 61). "Si god dag! min vän min frände! se buteljen menar jag!" etc.

Hyveä päiveä, kultueini! Kappas laskuin! juomiais -- Sepä paras ystäväini, Tervek tänne tultuais! Soas täst :,: Tervek tultuais! :,:

Miten voit nyt, Herttaseini? Olet aina iloissaan -- Heitetäänpäs nyt puheini, Annetaanpas suuta voan! Soas täst! :,: Annak suuta voan! :,:

Mistäs tulet, veikkoseini, Saksasta, vai Ruomista? Outkos Mosel, vainko Reini? -- Yhtäkaikk' -- kuin voan ma soan. Soas täst! :,: Kuinpa vaan ma soan. :,:

Kauvan, vanha tuttavani, Outti kulkkuin sinua; Läheppäs nytkin mahaani! Eläk koskaan palajak. -- Soas täst'! :,: Eläk palajak. :,:

No, niin juokaa! Miesten luonneet Teissä löytyy. Tulkeepi! Kulkut olkoonpa ne juoneet, Josta viina kulkeepi. Soas täst'! :,: Josta kulkeepi. :,:

Kostelen mahaa, ja suutaa -- Kiitän sua, kultani! Voan en jaksak eneän muuta, Enkä löyväk pullooni. Soas täst'! :,: Löysin pulloni! :,:

Tuokaas, pojat, Pappi tänne! Jälki-seätökseni tien: "Mitä jälellä oil ennen, Sitä juonki nytpä mie". Soas täst'! :,: Sitä juonki mie. :,:

N:o 16.[26]

Viinan soarna.

Kirjoitettu ystävillensäk Sortavalassa,

(Fredmans Epistel, N:o 5). "Kära Bröder, så låtom oss supa i fred." etc.

Niimpä kuulkaasta, veikkoiset, juokaatte voan! Jo moailma paisuupi turhuuessaan. -- Myöpä koittaa Tuon voittaa -- -- -- Haistak! Maistak! Viinoa keittäkee varoistahan'! Aunukselaisetpa miehiä hyö! Juovat kuin soavat. -- Niin tiemmeki myö. Joutuuvat väissä- ki päissä'; Ne huiskaa. Ja kuiskaa, Nyt pullonsak kanssa, kuin työ.

Niimpä koatakaa kannuhun! kansi paak kiin -- Riemuitkaa rauhassa, juokaa -- kass' niin! Eikös kieli Tiek mieli? Haistak! Maistak! Itekki Bakkus jo seisoopi siin. -- Viinanki puoltajat soarnaavat. -- Nuo Lakinsak julistaa. Kannustaan juo. Riehuuvat, reuhaa -- Ja peuhaa... Ne poatuu, Ja koatuu Kuin säkkiä, pyllyllään, myllärin luo.

Niinpä kulkekaa hiljalleen laskujen päin! Ja takaisin käykehe selvyyteen, näin -- Eläs sie, veikko, Ouk heikko -- Haistak! Maistak! Bakkuksen tarhassa seisoskelein, Juoppas siis, kultainen, kulkuis sen suop! Turusta kauppiaat viinoo tänn' tuop -- Saavat tänn' muuta- ki uutta-- Niin ryyppeäppäs, veikkonen! Toiset jo juop'.

N:o 17.[27]

Juoma-laulu.

(Fredmans Sång, N:o 8). "Ack, om vi hade, god' vänner, en så Ungerskt vin." etc.

Jos oisik viinoa soahvikin täys', Tarttuisin korvahan kohta; Kuulespa, kultainen -- tottapa käv's, Syntyisi siitä jo ottaa. -- Nelinpä ryömyisin moataisiin siin', Hampaillain pitäisin soahvistain kiin'. Jos oisik viinoa soahvikin täys', Tarttuisin korvahan kohta.

Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin Huokiaks' oisipa kantaa; Kaikinpa voimin ma ottaisin kiin', Nostaisin tuota kuin santaa. Mieltyisin, veikkonen, osuuellans' -- Laulellen tanssisin korennan kans'. Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin Huokiaks' oisipa kantaa.

Empähän laskeisin lähellenkään, Ei liki-tienoillen ketään; Sulkisin portin, ja jos jonkun neän -- Piiskalla joutuisin hätään. Jokapa tohtii, niin -- tulkoonpa voan! Tottapa korennan käteeni soan. -- Empähän laskeisin lähellenkään, Ei liki-tienoillen ketään.

Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' -- (Karhuna, monikin konttaa) Jos satais soahvihin, taivaastakiin, Peikkoja, vaikk' miten monta -- Niin heitä piiskaisin, ajaisin pois -- -- -- Antaisin kyyvin, jos -- soahvistain jois'. Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' -- Karhuna monikin konttaa.

N:o 18.[28]

Juoppo-lallin juohotuksia olvelassa, oman kultansak huikentelevaisuuesta.

(Fredmans Epistel, N:o 35). "Bröderna fara väl vilse ibland om glasen, men intet om krogen." etc.

Miehet ne, huitissaan, juovatten voan, Viiksiänsäpä kasteloovat -- Kaikki ne osaavat kapakkahan, Veikkonen, juoppas nyt voan! Kuules, kuin huutaavat juovuksissaan -- Ovia, kourillaan, koputteloovat; Jyskeävät julmast', ja -- horjuessaan Jo koatuuvat kuppiloillaan. Veikkaseini, nyt -- viinain juon -- Jo kultain mun hyljäis -- heittipähän! Harmissaini niin vielä mä juon, Ja muserran murheini nuon!

Ukot ne torjuuvat, korttia lyö -- Ja juttujaan lasketteloovat; Toiset ne juovat, ja toiset ne syö -- Puukkoonsak pöytähän lyö. Tallrikit terisöö. Ukotpa hyö Halulta toisiaan hoastatteloovat, Miten on niityissä, pellossa, työ; Ja juottur' heill' viinansak myö -- Oi! ja, ja! Niin on, ja, ja! Pistänpä piippuin. Onnet kovat! Kultain on aina mun muistissain, Vaikk' hänest' on maksanut vain.

Kullat, ja kihlat, ma hänellen toin -- Ja, rahalla, ruokitin lasta; Lapsi se kuoli; ja, hauvalla, toin- pa Lukkarin -- juovuksiin join. Usseen on pojat sen vahtineet; voi! Minä tuon pelastin, ja -- hänen vasten Olenpa vuovanut henkeni, hoi! Ja lyönyt ne rakkarit, noin -- -- Mutta _Maikkipa_, kultasein, Nyt oun kuin lintu jo rihmaisessa, Jokapa soisi pois peäsevän. Vaikk' kuolo jo tavoittaa sen.

Koatappas kuppihin! Ehkäpä tuon Murheeni murenis' huoleesta _Maijan_; Kyynelet tippuuvat silmistäin, nuon -- Paremmin voin kuinma juon. Jo ma on elänyt monian vuo'n, Voan sempä mä toeksi sanoa taijan -- Semmoinen viina, kuin tässä nyt juon, On auttava rakkaihen luonn'. Otat pisaraa viisitoist', Voitelek syäntäis, hautelek paijan! Tottapa kiesau'ta kipuis on pois, Jos ryypyn viel' peälliseks' jois'.

Voi kuin ma muistelen silmänsäk viel' -- Tulista luontoais, mesistä mieltäis... Raskaaks' kuin rauta, niin juohtuu mun miel' -- Painun pois juomisen tiell'. Rintansak ompi kuin taivaat ois siell'... Mieleni tekis, ja mieleni kieltäis; Käet ei kykenek, kyhnistyy kiel', Ja murhistun -- uuestaan viel'. Mutta _Maikkipa_, kultain, voi! Kyllähän arvaatki jostapa mietin, Pahuuspa kuin sa mun pettit noin -- Koa'ak laskuini, juoturi, hoi!

TOINEN VIHKO

Bakkus-urojen vapasukullisuuteen kohoittamisesta, ja Heijän Tähti-niekoiksi koroittamisesta.

Koska on tapa monessaki maassa kohoittoo kuuluisia ja ansaittuita miehiä vapasukuhiseen seätyyn, sillä kostata muka heijän kunnollisuuttansak: jolloin myös kunniaksensakki vuoksi annettiin heillen -- paihti omittuisia vaakunoita, tahi vapamerkkiä -- toisia uusiaki ja mahtavaisempia nimiä, koroittaaksensak heitä sillä muista ihmisen lapsista kuuluisammiksi -- ehkä kyllä (Jumala paraitkoon) monestinki nehhään kunnottomiakin siihen kunniaan kohoitettuneiksi. -- niin on Bellmanki, näissä 4 seuraavaisissa ruotsinkielisissä lauluissansa (jotka ovat ei ainoastaan laulettavina, mutta myöski, mukailuttamisella, näytättävinä ja käytättävinä), lystillisellä matkimisellansak tämäntapaisia ylentämisiä, taijollisesti jätkyttänyt näitä kunnian esottamisia, koska hään ilman suotta, pilkan peässä, ja Bakkuksen juhlan viettämiseksi, tässä on ottanut tavaksensak toimittamaan parhaimmillen aika-juomarillensak ei ainoastaan toisia uusia kunnia-nimiä, mutta myöski sopivaisia vaakunoita (_vapen_) koroittaaksensak heitä sillä kuuluisiksi moan mainioiksi -- muihinki silmiin. Vaan koska hään, näillä juohotuksillansak, luetteli heijän ansioitansak aina sitä myöten suuremmaksi kuta enempi heijän noamansak viinasta vihoitti, paisto paljon punaisellen (viikon viinaa ryypättyänsäk, viikomman viljeltyänsäk) niin kosk' ei nykyjään monta löyvyk meissä juuri semmoista miestä, niin on meijän näihen laulujen suomentamisessamme täytynyt vähä poiketa näistä hänen tuumistaan, ja kokeeksi ottoa aineeksemme puhua muista tyhmistä ja mielettömistä tavoistamme, soaha meitä sillä tavoin heistä luopumaan. Niin koska meillä on tullut tavaksi toinen hulluus, hylkeämään muka vanhoja ja kauniita suomalaisia sukunimiämme, ja nouvattamaan toisia outoja, ruohtalaisia, luullaksemme sillä paremmin herrastuvamme -- ja ellemme muuta taijak, niin annamme toki näillen suomalaisilleni nimillen ruohtalaisen taivutoksen (peätöksen, tahi lopun) jotta sillä rajuttaisimme heitä suomalaisista, ja paremmin haisuttaisimme heitä muihenki kuulla -- niimpä myökin olemme tässä suomenkielisessä käytöksessämme kahtoneet soveliaaksi, ottoa näitä narria naurattaaksemme, tätä tyhjeä tapaamme moittiaksemme.

N:o 19.

Bakkuksen vapasukuiset.

(Fredmans Sång, N:o 1). "Bacchi Herolder, med guld ock beslag; Blir det Kapitel?" etc.

"Bakkuksen miehet neän puvussahan -- Syntyykö istunto?" -- Vieläpä voan! "Eikös synnyk ollenkaan"? Vielä vainen, luulen ma. "Miksi siis kilvet, ja keihät, mä neän?" Kuuleppas, kultainen -- _Varoinen_, hään Kohottiin vapaisuuteen, Kaikki perhekuntineen. Syntynimensäk ei sillään; Toista hään nyt hakeksiin. -- "No maistanoonko uusi millen?" Tuo nyt kuuluu _Varolin_! Niin nyt se kuuluu _Varolin_! Bakkus, vaakunaksi sillen, Tietti pullon kullasta; Laitel' juotteet ympärillen Paljaista humaloista; Peällä liitti pienen pilven, Josta viinaa riuskuttaa. :,:

"Semmoinen nimi on häpiäks' voan! Bakkuksen miehiä nähä jo soan, Kultaisissa puvussaan, Kalhoillaan, kannuksissaan. -- Kuulespa, kultainen, anteeksi suok! Eikö oil muita -- kuin vaivaiset nuo?" "Vielä, veikkonenpa, tuo _Perhoinenki_ nahkans' luop'. Kaikki on jo hunnankolla -- Kuules Perhoisenki köli'; En soatak nauramatak olla... Nyt voan mainitaan _Perhell_; Ja nytpä mainitaan _Perhell_. Nimensäkki häänki kantaa Uskollisest aina voan; Vaakunaksi Bakkus antaa Kuusikossa, vainollaan, Mustan lehmän, joka kantaa Porsaan -- vaikka valkian." :,:

"Pahuuspa! Semmoista nimee en mie Kanttaisik, vaikka en vapaaka lie -- Kuu!es, veikkonenpa, sie! Oilko muitaki kuin ne?" Vieläpä, kultainen, muuanki mies, Hään, joka petti sun. -- "Sempä ma ties'... _Tamminen_?" -- Ja, toipa mies. -- Juoppas pullois, jok' on e'ess! "No -- miks' nimeks' häntä pantiin?" Sanottiinpa tuota _Stam_. Jo kaksi tähteä sille ann'ttiin, Kunniaksi soittakam'! Ja kunniaksi soittakam'! Honka seisoo kalliolla, Kulta-kontti oksalla; Kaksi kieltä näytteä olla Kummassaikki kupeessa; Keärme keäntäiksen sen alla, Suuhunsak hunajassa. :,:

"Peijakas huolikoon semmoisista! Sioista, porsaista, vasikoista -- Kontin kantajoistakaan... Mitäs muuta kuuluu voan!" Niinpä sä, kultainen, tunnetki toi, Jota ei yksikään suvaihtak voi, Jok' on juuri kelvotoin -- Jost' on luulot niin ja noin. "Sanok nimensäkpä suotta!" Mikä hulluus meijän moass' -- Niin ootkos koskaan kuullut tuota? Suomi ruotsaloittuu toas; Niin Suomi ruotsaloittuu toas. _Moiloinen_ nimensäk heitti, Kuin peäs' suutariksi voan; Paremmaksi kuulla väitti, Kuin _Moilander_ haukutaan; Mutta pikinsäk hään keitti, Niin kuin ennen huoneessaan.

"Niinpä tuo häpäisöö suomalaisuus'... Suvunsak vanha, vaikk' nimensäk' uus' -- Ukko oli ahkeruus, Eli vuotta viisi, kuus'. Mikäpä palkinto toiset siitt' sai? Jotkapa kissoihin, koirihin, nai" -- -- -- Peäsi ylimmiksi, tai Isoiks' Herroiks' -- hui! ja kai! -- Vielä, kultainen, sa kysyt? Kuka kaikki muistanoon -- Jok' ei omassansak pysyk, Mänköhönpä hunnankoon! Niin mänköhönpä hunnankoon! Mutta myöpä, Suomenmiehet, Kieltämme tok' rakastaa; Kaikki, jotka lujat lieneet, Eipä tuota unohtak. Toiset on jo lempo vienyt, Vieraistuneet joukosta.

N:o 20.[30]

Bakkus-urojen ens'kerran Tähti-niekoiksi koroittamisesta, ja miekkaansak miehistymisestä.

(Fredmans Sång, N:o 2). "Ordens Herolder, tan edra spiror, och Stendecker -- trumla du." etc.

Joukonpa miehet -- ottakaa sauva! Ja _Suhoinen_ soitak sie! Bom, bom, bom, bom! jo rumpalit pauhaa... Juhla Bakkuksen nyt lie. -- Kastelkaapa, miehet, kerran suuta! Bakkus jo huutaa :,: _Kuikka_! Viinan-polttajapa sie. --

Joukkion peätös seisokoon aina -- _Kuikka_, kuules, veikkonen! "Hodie mihi, cras tibi," pannaan Tähessäisi, tiijät sen. -- Tähti-niekka toiki _Roatikkainen_ -- Jo on vapainen :,: Bakkus Onpa sille suloinen.

Viinanpa sankair, lienetkös heikko? "Vielä vainen, kultainen"! "_Patria ubi bene_", kah veikko, Tähessäisi -- neätkös sen? Eläköönpä aina Bakkus armas! Tuokin on vauras :,: _Haikoin_ -- _Haikoin_, hauvan-kaivainen!

Muita hään ensin tuonelaan soattaa -- Laittaa kauniist' manalaan; Mutta kuin pallo pappia koataa, Koatattaaki kuninkaan. "_Veni, vidi, vici_" -- tähessänsäk. Sen ystävänsäk :,: Bakkus Häntä nytki ravittaa.

Tähtikäs Bakkus kahteli teällä Omiansak, mistä ties'; Kuuleppas, rumpail, rumputak peällä, Paukuttelek niin kuin mies! "_Aut Ceesar, aut nihil_" -- tähti kantaa. -- Toi Bakkus antaa :,: _Luukkoin_! -- Tapin sull' imittimeks'.

Vieläki siitten löytyypi muuan Tähti, uus ja kaunis toi -- Tuotapa kohta Turkuhun tuuvaan, Annetaan Rätyllen, hoi! "_Semper adsum_", siinäik koittaa. Sarvet toas soittaa :,: soittaa -- Juhlan-pito loppui noin. --

N:o 21.[31]

Bakkus-urojen tois-kertana Tähti-niekoiksi koroittaissa.

(Fredmans Sång, N:o 3). "Se menigheten! Hör på trumpeten, Pukorna". etc.

Neätkös sä noita? Sarvet jo soittaa, Juhlaksi jo _Ruuskain_ rumputteloo -- Kaks' nuorukasta, Bakkuksen lasta, Joukko-kuntaan lasketaan. Joukonpa puhaltaja, _Putkoin_ -- hään Kantaapi viina-pullon käsissään! Bom, bom etc. Pullon käsissään.

Uskollisuutta, Urhollisuutta, Kunnioitettiinki Ruomissa; Sankariin keihäät, Puukot, ja veihtet, Ruusuilla kaunistetaan. Joukon Rahakas _Pekka Kalvitsa_, Kilvessään kantaa kaksi porsasta. Bom, bom etc. Kaksi porsasta.

Miehet ne voipi, Kellot jo soipi -- -- Veitikat jo kirkkoon marssiivat hyö; Kaks' ukkoloita Soatattaa noita -- Aika urot ootten Työ! _Sorsa_, sanaksi, "_tota die_" -- sait, _Purhoin_, "_plus ultra_" -- "oleppas nyt vait!" Bom, bom, etc. Oleppas nyt vait!

Poisipa tieltä! Veistäppäs sieltä -- Joukon Kirjuttaja kulkoopi, hoi! Hään, joukkonensak, Asetuksensak _Arpiainen_ jopa toi. Joukion lakki ompi arkussaan, _Paunoisen_ peähän tuota saatetaan. Bom, bom, etc. Tuota saatetaan.

Vaikk' käypi laillen, Juuvaanpas vainen Uusiin sankarien muistoksi. Niin Juokaapas miehet, Suuret ja pienet, Tähti-niekkoin onneksi! Joukkio, vanha, uuistetaan siis, Vanhemp' kuin joukko _aurei velleris_. Bom, bom, etc. _Aurei velleris_.

N:o 22.[32]

Tähti-niekkojen valallen käytättäminen, Joukunnon vietös-juhlalla.

(Fredmans Sång, N:o 4). "Hör pukor och trumpeter, hvar riddare står så feter" etc.

Jo sarvet, tuolla, soittaa! (Timp.) Kah, tähti-miehet! -- Noita Neän pulskia puvussaan; Tänäin heit' koroitetaan. "Tuleppas, ukko, tännek! (Timp.) Sie olit juomair ennen -- Niin _Kuikka_, tuleppas tänn'! Ja rueppas valallen!" -- Jo _Sorsa_ tuo soittaa... (Tromb.) (Oboe.) "_Kuikkapa_, kuules! -- annan sull' sen" :,:

"Ma, _Kuikka_, tunnustelen, (Timp.) Jott' viinast' hulluttelen -- Ja viinast' on vereni, Ja pulloin mun kultani. -- Kyll' tähti kauniist' hohtaa, (Timp.) Voan aikani kuluu kohta, Voi, voi! jo kyllä tuon sois', Jos tähtein kullasta ois"... Jo _Sorsa_ tuo soittaa... (Tromb.) (Oboe.) "_Toivakkain_, kuules -- Jouvuppas tänn'!" :,:

"Mie _Toivakkainkin_ vannon, (Timp.) Ja siihen ihtein annan -- Jott' seisonpa niinkuin mies, Ja tappelen sinun e'ess! Ma palvelen sun suulla, (Timp.) Vaan piikoisia -- muulla; En muustaka huolikkaan, Kuin sinua nähhä soan." Jo _Sorsa_ tuo soittaa... (Tromb.) (Oboe.) "_Haikoinen_, kuules! -- tuleppas voan!" :,:

"Mie, _Haikoin_, tunnen juonet; (Timp.) (Voi, -- pakottaapi suonet!) Ma seisonki tässäik väess', Vaikk' karva-lakki on peäss'. Sen lupauksen annan, (Timp.) Jott' tähti kuin mun pannaan, Sen pitäiski ainiaan Viinalla kostuttamaan". Jo Sorsa tuo soittaa... (Tromb.) (Oboe.) "_Rätypä_, kuules! -- Astuk tänn' voan!" :,:

Jo käskin Jussin männä, (Timp.) Ja tuuva laskut tänne -- Tuok Rahakko-lakki tänn'! Ja voietta -- tuoppas sen! _Rätyäpä_ nyt tehtiin (Timp.) Rahakokei kuin nehtiin. Ja voikoon Bakkuski toas -- Ja _Räty_, sen rahakas! Jo _Sorsa_ tuo soittaa... (Tromb.) (Oboe.) "Valallen-käynti loppuu nyt toas."

N:o 23.[33]

Bakkuksen Opetus- ja Rukous-kirja.

Hoipertelevaisellen seurakunnallensak turvaksi ja vakuutukseksi.

(Fredmans sång, n:o 57). "Sjung och läs nu Bacchi böner! se det våta titelblad" etc.

Rukoillaanpas nytki suotta, Niinkuin _Bakkus_ opettaa, Kuin hään omiansak juottaa, Murheellista lohtuttaa -- -- Lueppas, veikkonen! Kellot jo soi -- -- Luetkee kaikki, kuin lukea voi! Juop' pois! juop pois! (Chor)

_Bakkus_, kulta, mua autak -- Soahn osuuttani, vain! Ett'en, ryyppeämisen kautta, Turmelisik ajujain! Mieltyisin moalla, kuin merelläkin -- Noapuri, katoppas kirjahaisiin! Juop' pois! juop' pois! (Chor)

Kielläk toista janoomasta, Estäk häntä huiskissain, Kirjahani kahtomasta, Kuin ma luen tuskissain -- Surut, ja murheet, suok uneuksiin! Sinussa, _Bakkus_, ma riipun voan kiin. Juop' pois! juop' pois! (Chor)

_Bakkus_, kulta -- jos niin seäntyis Ett'ei lapseis eneän voi... Mutta hermottomaks' keäntyis, Heikoks' niinkuin heinä toi -- Kultainen, nouvappas lapseis sun luoks'! Virvoitak häntäkin vikansak vuoks'! Juop' pois! juop' pois! (Chor)

Neuvok, jotta elän aina Jott' on rahaa taskussain! Ett'en tarvihtisik lainaa, Vaikka joisin laskuttain -- Ett'en mä joutuisik tuimaksi voan, Eikä myös hulluks', ei' vaivaiseks'kaan! Juop' pois! juop' pois! (Chor)

Josko viinaa jolloin puuttuis' -- Ett'en tuosta vihastuis'! Enkä isäntäänkään suuttuis', Ruukahan en ihastuis'! Käskek mun isänteä kunnioittaa, Vaikk' olen selväkin, ravittua. Juop' pois! juop' pois! (Chor)

Annas mullen mieli outtaa, Kunnek pulloin täytetään! Suok, ett' silmäin ilon noutaa, Juovuksiss' kuin käytetään! Noapuri, iloihtek mielestäis, sie! Joskipa lykkyni kavotan mie. Juop' pois! juop' pois! (Chor)

Kuin on kyllin soanut, annak -- Niin kuin kukka, parhaillaan, -- Minun moatakseni panna, Janoomatak arvollaan! Rukoilen _Bakkusta_: "Herttainen, sie! Eläköön kaikki, kuin mieleeni lie!"

N:o 24.[34]

Ulla lähtöä veneh-matkalla Halikosta Helsinkiin.

Kauniina Kesä-oamuna.

(Fredmans Epistel, N:o 48.) "Solen glimmar blank och trind, vattnet likt en spegel" etc.

Päivä paistaa aina voan -- Lahti, niinkuin peili; Vähitellen puhaltaa -- Tuuli puuttuu seiliin. Lippu liikkuu; airoillaan _Olli_ liehuu hoahtessaan. _Kirsti_ nousoo vuoteestaan -- Kaikki on jo reilun.

Iskein tulta piippuunsak, _Olli_ peätäns' roapii; Perä keäntyy, liikuissaan, Ukko työtä soapi. Karvaisilla kulmillaan Irvistelee hään nyt voan. _Lienukkakin_, toisinaan, Airot kohottaapi.

Seilit liehuu; _Jussi_, tuo, Soitti kanteletta; Soitto kuului; -- aallot, nuo, Pieksivät venettä. Ruuhi, vanha, ratisoo... Varpapuut ne vapisoo -- Kukkopaki lauloi, jo Kello käyp' neljättä.

Muovits! kysyk, torvellais, Heiltä, jotka soutaa -- "Mitäs tahot mullistais? Kuules vähä, outak! Mistäs tulettonpa työ?" "Halikosta tullaan myö." Puita kuljettaavat hyö -- Sillä rahan noutaa.

Tuollaik toinen, pursillaan, Tuulen peällä outtaa; Maijolla, ja lampaillaan, Muija parka soutaa. Voita sill' on pytyssään, Marja-vakka sylissään, Munillansak istuu hään -- Jopa syyväk joutaa.