Part 5

"En ole koskaan ollut halukas itsetutkisteluihin", vastasin, "mutta tunteen vaihto on sangen helppoa selvittää tässä asiassa. Minä huomaan olevani yhteiskunnan piirissä jonka jokainen ruumiiltaan terve jäsen suorittaa oman osansa sen aineellisen varakkuuden kokoamiseksi, jota minäkin osaltani nautin. Merkillisen jäykät täytyisi sen henkilön tunteet olla joka ei sellaisissa oloissa häpeäisi olla yhtymättä toisiin ja tekemättä osaansa. Miksi en ymmärtänyt samalla tavoin työvelvollisuuksia yhdeksännellätoista vuosisadalla? Siksi, yksinkertaisesti ettei silloin ollut mitään työn jakojärjestelmää taikka ei mitään järjestelmää ollenkaan. Siitä syystä ettei ollut olemassa mitään rehellistä työjaon määräystä eikä edes oikeudellista viittaustakaan siihen, jokainen joka voi, kieräili itsensä siitä vapaaksi ja ne jotka eivät voineet siitä vapautua kirosivat onnellisempia ja tekivätpä vielä niin paljon pahaakin kuin vain voivat. Otaksukaamme että joku rikas nuori kansalainen, minun kaltaiseni, olisi tuntenut halua suorittaa osansa. Miten hänen olisi tullut menetellä? Ei ollut olemassa mitään yhteiskunnallista järjestöä jonka avulla työ olisi voitu jakaa jonkinlaisilla oikeuden perusteilla. Ei ollut mitään yhteistoiminnan mahdollisuutta. Meillä oli valittavana joko käyttää hyväksemme talousjärjestelmän myöntämää etua elää toisten kustannuksella taikka suoda heille etu elää meidän kustannuksellamme. Meidän tuli kiivetä heidän hartioilleen, jos mielimme estää heitä kiipeämästä meidän hartioillemme. Meidän täytyi joko nauttia etua väärästä järjestelmästä taikka joutua sen uhreiksi. Ja kun toisessa vaihtoehdossa ei ollut sen enempää siveellistä tyydytystä kuin toisessakaan, me luonnollisesti pidimme ensin mainittua parempana. Vilaukselta siivoimmat meistä kyllä tunnustivat sen äärettömän halpamaisuuden jona täytyi pitää toimeentulonsa imemistä raatajilta, mutta omaatuntoamme täydelleen rauhoitti talousjärjestelmä joka näytti niin toivottomalta sekamelskalta että kukaan ei voinut nähdä sen läpi, ei oikaista sitä eikä itse tehdä oikein sen vallitessa. Minä voin vakuuttaa ettei kukaan minun seurapiiristäni, ei ainakaan kukaan ystävistäni, joka olisi samoin kuin minä joutunut tänä aamuna ehdottomasti yksinkertaisen, oikean ja yhdenvertaisen teollisuuskuorman jakojärjestelmän vaikutuksen alaiseksi, olisi muuta voinut kuin tuntea samaa kuin minäkin, kääriä hihansa ylös ja tarttua työhön."

"Siitä olen kyllä aivan varma", sanoi tohtori. "Teidän kokemuksenne merkitsevällä tavalla vahvistaa sen vallankumoushistorian luvun joka meille kertoo että kun nykyinen talousjärjestelmä oli perustettu, niin ne jotka vanhan järjestelmän aikana olivat olleet mitä parantumattomimpia laiskureita ja maankiertäjiä yhtyivät innostuneina valtion palvelukseen tunnustaen uusien toimenpiteitten ehdottoman oikeuden ja kohtuullisuuden. Mutta puhuaksemme nykyisestä asemastanne, miksi ei minun aikaisempi ehdotukseni kelpaisi että te luennoissa kertoisitte kansallemme yhdeksännestätoista vuosisadasta?"

"Minä arvelin ensiksi että se olisi hyvä aate", vastasin, "mutta keskustelumme puutarhassa tänä aamuna on saanut minun uskomaan että minä ja minun aikalaiseni olemme kaikkein viimeisiä niiden ihmisten joukossa joilla on ollut jotakin järjellistä käsitystä yhdeksännestätoista vuosisadasta, mitä se tarkoitti ja minne se oli pyrkimässä. Kun olen ollut seurassanne muutamia vuosia, voin oppia tarpeeksi omasta aikakaudestani puhuakseni siitä järjellisesti."

"Siinä kyllä on jotakin perää", vastasi tohtori. "Mutta asiasta toiseen, näettekö tuota suurta rakennusta jossa on torni aivan vastapäätä katuristeystä? Se on meidän paikallinen teollisuustoimistomme. Ehkäpä arvellessanne mitä teidän tulisi tehdä ollaksenne hyödyksi, haluaisitte oppia hiukan sitä järjestelmää jonka perusteella kansamme valitsee toimintansa."

Minä heti suostuin ja astuimme katuristeyksen poikki toimistoon.

"Olen esittänyt teille tähän asti", sanoi tohtori, "vain pääpiirteet yleisen teollisuuspalveluksemme järjestelmästä. Te tiedätte että jokainen kumpaakin sukupuolta, ellei häntä jostain syystä ole väliaikaisesti tai kokonaan vapautettu, astuu yleiseen teollisuuspalvelukseen yhdenkolmatta vuotiaana ja kolme vuotta oltuaan jonkinlaisena yleisenä oppilaana luokittamattomilla asteilla valitsee erikoisen toimensa, ellei pidä parempana opiskella pitemmälle jotakin tieteellistä ammattia varten. Kun noin miljoona nuorukaista, enemmän tai vähemmän vuosittain valitsee toiminta-alansa, ymmärtänette että on monimutkainen tehtävä kullekin sellaisen paikan löytäminen joka vastaa sekä hänen omaa haluansa että yleisen palveluksen tarpeita."

Vakuutin tohtorille että olin todella tätä asiata miettinyt

"Muuan hetki", hän sanoi, "riittää selvittämään ajatuksenne tästä kysymyksestä ja osottamaan teille miten ihmeellisesti vähäinen järjellinen järjestelmä on saattanut yksinkertaiseksi sopivan elämän uran keksimisen mikä teidän päivinänne näyttää olleen niin vaikea asia ja niin harvoin tyydyttävällä tavalla onnistui."

Löydettyämme mukavan nurkan itsellemme lähellä akkunaa keskimmäisessä salissa, tohtori toi pian joukon kaavalanketteja ja luetteloja ja alkoi selittää niitä minulle. Ensiksi hän näytti minulle yleisen hallituksen vuosijulistuksen maan tarpeista, joka seikkaperäisesti osotti missä suhteessa sinä vuonna käytettäväksi tuleva työn tekijäin voima oli jaettava eri toiminta-alojen välillä teollisuuspalvelukseen nähden. Se oli se puoli asiasta joka osotti yleisessä palveluksessa ehdottomasti suoritettavia välttämättömyyksiä. Sitten hän näytti minulle ehdonvaltaisuuseli valintalanketteja, joihin kukin sinä vuonna luokittamattomasta palveluksesta päässyt nuorukainen merkitsi, jos halusi valita, mitä toiminta-alaa yleisessä palveluksessa hän piti paraimpana, ja jos hän ei lankettia täyttänyt pidettiin sitä merkkinä siitä että hän oli taipuvainen ottamaan vastaan sen toimen mitä yleisessä palveluksessa kaivattiin.

"Mutta", sanoin, "asuinpaikan asema on useasti yhtä tärkeä kuin toiminta-alan laatu. Esimerkiksi joku ei haluaisi joutua erilleen vanhemmistaan etkä varmastikaan lemmitystään, vaikkapa hänelle määrätty toiminta-ala muussa suhteessa olisi miten tyydyttävä."

"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Mutta jos meidän teollisuusjärjestelmämme ryhtyisi erottamaan rakastavaisia ja ystäviä, perheen isiä ja äitejä, vanhempia ja lapsia välittämättä heidän toivoistaan, ei se varmaankaan kauvan pysyisi pystyssä. Te näette tämän sarakkeen paikkakunnista. Jos te merkitsette ristinne Bostonin kohdalla tässä sarakkeessa, sitoo se hallituksen määräämään palveluspaikkanne sen piirin rajain sisälle. Kullakin kansalaisella on oikeus vaatia palveluspaikka itselleen kotipiirissään. Muutenhan, kuten sanoitte rakkauden ja ystävyyden siteet raakamaisesti katkottaisiin. Mutta tietenkään ei kahta hyvää voi kaikki saavuttaa; jos vaaditte ehdottomasti saada työpaikan kotipiirissänne täytyy teidän tyytyä toiminta-alaan jonka rinnalla olisitte parempana pitäneet jotakin tointa, mikä olisi ollut saatavissanne, jos olisitte halunneet lähteä kotoa pois. Kuitenkaan ei ole tavallista että kenenkään tarvitsee uhrata valitsemaansa toiminta-alaa tunnesiteiden takia. Maa on jaettu teollisuuspiireihin eli alueisiin joihin kuhunkin on koetettu muodostaa mahdollisimman täydellinen teollisuusjärjestelmä, missä kaikki tärkeät ammatit ja toiminta-alat ovat edustettuina. Tällä tavoin on useimmilla meistä mahdollisuutta löytää tilaisuuksia valitsemallaan toiminta-alalla tarvitsematta erota ystävistään. Tämä on sitäkin yksinkertaisemmin saavutettavissa, kun nykyaikaiset kulkuneuvot ovat siihen määrään poistaneet välimatkojen erotuksen että ihminen joka asun Bostonissa ja tekee työtä Springfieldissä, sadan mailin päässä on tavallaan kutakuinkin yhtä lähellä toimintapaikkaansa kuin tavallinen työmies oli teidän aikananne. Sellainen joka asuisi Bostonissa ja tekisi työtä kahden sadan mailin päässä (Albanyssa) olisi paljon paremmassa asemassa kuin tavallinen Bostonissa työtä tehnyt laitakaupunkilainen sata vuotta sitten. Mutta samalla kuin suuri joukko haluaa saada toimen kotona, on monta sellaistakin jotka vaihteen vuoksi pitävät paljon parempana lähteä lapsuuden tanteriltaan. Nämä myös osottavat halunsa merkitsemällä sen piirin numeron jonne haluavat päästä toimimaan. Samoin tulee osottaa vielä joku toinen tai kolmas paikka mitä asianomainen parempana pitää, joten huono olisi onni ellei voisi saada olopaikkaa ainakin siinä osassa maata jossa haluaa, vaikka paikkakunnan valintamääräys on sitova vain siinä tapauksessa että henkilö haluaa jäädä kotipiiriinsä. Muussa tapauksessa neuvotellaan asiasta niin kauvan että ristiriitaiset vaatimukset saadaan sovitetuiksi. Kun vapaaehtoinen siten on täyttänyt valintalankettinsa vie hän sen asianomaiselle registeeraajalle ja saapi luokituksensa virallisesti leimatuksi siihen."

"Mikä on tämä luokitus?" kysyin.

"Se on numero joka osottaa hänen edellistä asemaansa kouluissa ja palvellessaan luokittamattomana työn tekijänä, ja arvellaan sen olevan paraan saavutettavan tunnusmerkin hänen suhteellisesta järkevyydestään, kykeneväisyydestään ja uutteruudestaan työstä. Jos on enemmän tarjokkaita erikoisiin toimiin kuin tiloja, niin luokitukseltaan alin saapi tyytyä toiseen tai kolmanteen valintasijaan. Valintalanketit käsitellään lopuksi paikallistoimistossa ja sovitellaan teollisuuspiirin keskuskonttoorissa. Kaikille jotka ovat vaatineet työtä kotipiirissään varataan ensin työpaikka luokituksen mukaan. Lanketit joissa vaaditaan työtä toisissa piireissä lähetetään kansallistoimistoon ja siellä ne sovitellaan toisista piireistä tulleitten kanssa, niin että tarjokkaille varataan paikka niin paljon kuin mahdollista heidän toivomustensa mukaan ja heidän suhteelliseen luokitusoikeuteensa katsoen, milloin vaatimukset ristiriitaan joutuvat. Aina on havaittu että yksilöitten persoonalliset omituisuudet suurissa yhteyksissä ovat merkillisesti taipuvaiset pitämään toisiaan tasapainossa ja keskinäisesti täydentämään toisiaan, ja tämä ilmiö on merkittävällä tavalla huomattavissa meidän järjestelmässä toiminta-alaa ja paikkaa valittaessa. Valintalanketit täytetään kesäkuussa, ja elokuun ensi päivänä jokainen tietää missä hänen on ilmoittauduttava palvelukseen lokakuussa.

"Mutta jos joku on saanut määräyksen joka on ehdottomasti epämiellyttävä joko paikkaan tai toimeen nähden, ei silloinkaan, enemmän kuin minään aikana, ole liian myöhäistä koettaa löytää toista. Hallitus on tehnyt parastaan soveltaakseen kunkin työn tekijän yksilölliset taipumukset ja halun yleisen palveluksen tarpeitten mukaan, mutta sen koneisto on kunkin käytettävissä joka haluaa edelleen koettaa asemaansa mukavammaksi saada."

Ja sitten tohtori saattoi minut muutto-osastolle ja näytti minulle miten henkilöt jotka olivat tyytymättömiä saamaansa määräykseen joko toiminnan tai paikan suhteen voivat ryhtyä kirjeenvaihtoon joka puolella maata olevain samallaisten tyytymättömäni kanssa ja järjestää keskinäisten sopimusten kautta vaihtoja vapaaehtoisen järjestelyn avulla.

"Jos henkilö ei ole ehdottomasti vastahakoinen mitään tekemään", hän sanoi, "eikä yhtäläisesti vastusta joka maan osaa, hän voi ennemmin tai myöhemmin varata itsellensä työpaikan sangen lähelle toivomaansa toiminta-alaa ja paikkaa. Ja jos kaikesta huolimatta olisi joku niin saamaton ettei voi toivoa menestyvänsä toimessaan eikä saada parempaa vaihtoa jonkun toisen kanssa, niin ei ole nykyään mitään valtion hyväksymää tointa mikä ei olotilaansa nähden olisi kuin arvokas lahja teidän päivienne mitä onnellisimmissa suhteissakin eläneelle työmiehelle. Ei ole mitään paikkaa missä ei hengen tai terveyden vaara olisi alennettu mahdollisimman vähäiseksi ja työn tekijän arvo ja oikeudet ehdottomasti taatut. Mallitus koettaa alituisesti saada vähemmän miellyttäviä toiminta-aloja hupaisemmiksi erikoisten etuoikeuksien, kuten vapaa-aikojen avulla ja muutenkin aina pitää tasapainoa niiden paremmuuden välillä niin oikeuden mukaisesti kuin mahdollista; ja jos lopultakin joku toiminta-ala kaikesta huolimatta pysyisi niin vastenmielisenä ettei siilien ketään tarjokkaita ilmaantuisi ja kuitenkin olisi se välttämätön, niin sen saisivat suorittaa kaikki vuoron jälkeen."

"Kuten esimerkiksi", sanoin, "sellainen työ kuin likajohtojen korjaus ja puhdistus."

"Jos senlaatuinen työ olisi yhtä vastenmielistä kuin sen täytyi olla teidän päivinänne, niin rohkenen sanoa että se olisi suoritettu vuoron jälkeen jolloin kaikki olisivat vuoronsa saaneet", vastasi tohtori, "mutta meidän likajohtomme ovat yhtä puhtaat kuin katumme. Niissä virtaa vain vettä joka on kemiallisesti puhdistettu ja lemusta vapautettu, ennenkuin se niihin pääsee, laitoksen avulla joka on jokaisen vesisäiliön yhteydessä. Saman laitoksen avulla kaikki kiinteä loka sähköllä poltetaan ja poistetaan tuhkana. Tämä parannus lokaviemäreistä, joka seurasi heti suuren vallankumouksen kintereillä, olisi ilman vallankumousta saanut odottaa satoja vuosia täytäntöön panoaan, vaikka tarpeelliset tieteelliset tiedot ja keinot olivat jo kauan olleet päteviksi tunnettuja. Tämä asia on vain yksi esimerkki niistä tuhansista keksinnöistä vastenmielisten ja vaarallisten työlaatujen poistamiseksi, joita, vaikkakin olivat yksinkertaisia, maailma ei milloinkaan välittänyt ruveta toteuttamaan niin kauan kuin rikkailla oli köyhissä valitusoikeutta vailla oleva taloudellinen orjarotu jonka hartioille saattoivat kaiken kuormansa kasata. Taloudellinen yhdenvertaisuuden vaikutus oli se että tuli yhtäläisesti kaikkien etujen mukaiseksi eniten vastenmielisten tehtävien poistaminen mikäli mahdollista, koska tästä lähin ne täytyi tasan suorittaa kaikkien. Tällä tavoin kokonaan erillään asian moraalisesta puolesta kemiallisen, terveydellisen ja koneellisen tieteen ennätykset ovat sanomattomassa kiitollisuuden velassa vallankumoukselle.

"Arvattavasti", sanoin, "on teillä joskus omituisia henkilöitä --, 'käyriä keppejä', kuten me niitä nimitimme -- jotka kieltäytyvät taipumasta yhteiskunnalliseen järjestykseen millään ehdolla ja tunnustamasta sellaisia asioita kuin yhteiskunnallinen velvollisuus. Jos sellainen henkilö ehdottomasti kieltäytyy suorittamasta minkäänlaista teollisuuspalvelusta tai muuta hyödyllistä millään ehdolla, niin mitä hänelle tehdään? Epäilemättä on järjestelmässänne pakottava puoli sellaisten henkilöitten varalta?"

"Ei ollenkaan", vastasi tohtori. "Ellei järjestelmämme voi seisoa sen ansion pohjalla että se on mahdollisimman paras järjestys kaikkien korkeimman hyvinvoinnin edistämiseksi, niin kaatukoon. Teollisuuspalveluksen suhteen laki sanoo yksinkertaisesti että jos joku kieltäytyy suorittamasta osaansa yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämisessä, niin hänen ei sallita ottaa osaa sen etuihinkaan. Selvää on ettei olisi kohtuullista toisiin nähden, jos joku näin tekisi. Mutta pakottaa häntä työhön vastoin hänen tahtoansa väkisin -- sellainen aatos olisi kauhistava kansamme mielestä. Yhteiskunnan palveleminen on ennen kaikkea kunniapalvelusta, ja kaikki siihen kuuluvat ovat niinkuin te sanoitte ritarillisia. Samoinkuin teidän aikananne sotilaat eivät tahtoneet palvella yhdessä raukkojen kanssa, vaan rummuttivat pelkurit ulos leiristä, niin kieltäytyisivät työn tekijät yhteydestä henkilöitten kanssa jotka julkisesti koettaisivat välttää kansallisia velvollisuuksiaan."

"Mutta miten menettelette sellaisten henkilöitten kanssa?"

"Jos täysikasvuinen, joka ei ole rikollinen eikä mielisairas, harkintansa jälkeen ja ehdottomasti kieltäytyy suorittamasta millään tavalla palvelusosuuttansa joko valitsemallaan toiminta-alalla taikka valinnan laiminlyötyään hänelle määrätyssä toimessa, annetaan hänelle sellainen varasto siemeniä ja työaseita kuin itse näkee paraaksi valita ja viedään varta vasten sellaisia henkilöitä varten varatulle alueelle, joka ehkä hiukan vastaa sellaisille intiaaneille teidän päivinänne luovutettuja alueita jotka olivat vastahakoisia sivistykselle. Sinne hänet jätetään työskentelemään paremman ratkaisun saavuttamista olemassaolon kysymykseen kuin meidän yhteiskuntamme tarjoo, jos hän sen voi tehdä Me arvelemme että meillä on mahdollisimman paras yhteiskuntajärjestelmä, mutta jos parempi on olemassa, tahdomme sen oppia tuntemaan hyväksyäksemme sen. Me kiihoitamme kokeiluhalua."

"Ja onko todella tapauksia", sanoin, "jolloin yksilöt näin vapaaehtoisesti lähtevät yhteiskunnasta pitäen sitä parempana kuin yhteiskunnallisten velvollisuuksiensa suorittamista?

"On ollut sellaisia tapauksia, vaikka en tiedä, onko niitä tätä nykyä. Mutta määräykset niiden varalta ovat olemassa."

LUKU VI.

"Häpeä sille joka pahaa siitä ajattelee."

Saapuessamme kotiin sanoi tohtori:

"Minä jätän teidät Edithin huostaan tänä aamuna. Asia on niin että velvollisuuteni opastajana, vaikka erinomaisesti ovat mieleeni, eivät ole pelkkää laiskan virkaa. Keskustelussamme äsken syntyneet kysymykset osottavat että minun täytyy terästää yleisiä tietojani teidän päivienne ja nykyajan välisistä vastakkaisuuksista katselemalla historiallisia kirjailijoita. Puhelumme tänä aamuna on aiheuttanut tutkisteluja jotka antavat minulle kiirettä koko lopulle päivää."

Tapasin Edithin puutarhassa ja sain häneltä onnittelut täysien kansalaisoikeuksieni johdosta. Hän ei näyttänyt ollenkaan hämmästyvän saadessaan tietää aikovani ottaa heti paikan teollisuuspalveluksessa.

"Tietysti tahdot astua palvelukseen niin pian kuin voit", hän sanoi. "Tiesin kyllä että sen tahdot tehdä. Se on ainoa keino millä päästä kanssakäymiseen kansan kanssa ja tuntea olevansa kansan jäsen. Se on suuri tapaus jota kaikki kaipailemme lapsesta pitäin."

"Puhuessamme teollisuuspalveluksesta", sanoin, "muistuu mieleeni muuan kysymys jota olen kymmenkunnan kertaa aikonut sinulta kysyä. Minä tiedän että jokainen joka vain kykenee, niin naiset kuin miehetkin, palvelee kansaa yhdenkolmatta vuotiaasta neljänkymmenen viiden vuotiaaksi jollain hyödyllisellä toiminta-alalla; mutta mikäli olen nähnyt, et sinä, vaikka olet terveyden ja reippauden perikuva, ole missään työssä, vaan aivan samallainen kuin suloisen joutilaisuuden nuoret naiset minun aikanani jotka kuluttivat aikaansa istumalla seurusteluhuoneessa ja näytellen sievyyttä. Tietysti minusta se on erittäin sopivaa että olet vapaana, mutta miten oikeastaan tämä joutilaisuutesi soveltuu yhteen yleisen palvelusvelvollisuuden kanssa?"

Edithiä tämä huvitti tavattomasti.

"Vai sinä arvelet että minä pyrin laiskottelemaan? Eikö ole vielä päähäsi pälkähtänyt että voisi olla sellaisiakin asioita olemassa kuin loma-aikoja tai lupia teollisuuspalveluksessapa että koko harvinainen ja miellyttävä vieras kodissamme antaisi minulle luonnollisen tilaisuuden ottaakseni lomaa, jos vain voin saada?"

"Ja voitko ottaa lomaa, milloin haluat?"

"Osan siitä voimme ottaa milloin haluamme, tietysti kuitenkin aina silmällä pitäen palveluksen tarpeita."

"Mutta minkälaista työtä sinä teet -- opetat koulussa, maalailet lasimaalausta, pidät kirjoja hallituksessa, istut kassaluukulla yleisessä kaupassa vai hoidatko kirjoituskonetta tai sähkölennätinlaitosta?"

"Siihenkö luetteloon sisältyivät kaikki naisten toiminta-alat teidän aikoinanne?"

"Ei toki; ne olivat vain helpoimpia ja huvittavimpia toimia. Naiset olivat myös lattioiden ja vaatteiden pesijöitä ja kaiken työn palvelijoita. Vastenmielisimmät ja nöyryyttävimmät orjan työt oli lykätty naisten hartioille köyhälistön luokassa; mutta minä arvelen että sinä et sellaisessa työssä ole."

"Voit olla varma että minä teen osani vaikka missä vastenmielisessä työssä mikä tahansa tehtävä on, ja niin tekee jokainen kansan jäsen; mutta me olemme kuitenkin jo kauan sitte järjestäneet asiat siten että on sangen vähän sellaista työtä tehtävissä. Mutta sanohan, eikö teidän aikananne ketään naista ollut koneenkäyttäjänä, farmarina, insinöörinä, puuseppänä, rautatöissä, rakentajana, konelämmittäjänä taikka muun sellaisen suurammatin jäsenenä?"

"Ei ollut naisia niissä toimissa. Miehet niitä hoiti yksinomaan."

"Sen kai olen tiennytkin", hän sanoi;, "olen lukenut niin paljon, mutta onpa outoa puhua yhdeksännentoista vuosisadan miehen kanssa, joka on niin nykyajan miehen kaltainen ja ajatella että naiset olivat niin erilaiset asiain ollessa toisin järjestettyinä."

"Mutta todellakin", sanoin, "minä en voi ymmärtää miten naiset tässä suhteessa voivat kovinkaan eri tavalla toimia, elleivät he ruumiiltaan ole paljon vankempia. Useimmat näistä toimista joita juuri mainitsit olivat liian ankaria heidän voimilleen, ja siitä syystä ne suurima maksi osaksi olivat miesten tehtäviä, ja niin arvelisin niiden vieläkin täytyvän olla."

"Ei ole koko luettelossa mitään ammattia tai tointa", vastasi Edith, "johon naiset eivät osaa ottaisi. Osaksi sentakia että olemme ruumiiltamme paljon ripeämpiä kuin teidän aikanne olentoraukat, teemme senlaatuista työtä joka heille oli liian raskasta, mutta vielä enemmän se johtuu koneiston parannuksista. Samalla kuin me olemme vahvistuneet, on kaikenlaatuinen työ käynyt helpommaksi. Tuskin mitään raskasta työtä nyt suoranaisesti tehdään; koneet tekevät kaiken, ja meidän tarvitsee vain niitä ohjata, ja mitä kevyempi on ohjaava käsi, sitä parempaa on tehty työ. Näet siis että nykyaikana ruumiillisia ominaisuuksia tarvitsee paljon vähemmän varteen ottaa kuin henkisiä toiminta-alaa valittaessa. Järki käypi yhä lähemmäksi työtä, ja isä sanoo että me jolloinkin kykenemme tekemään työtä pelkällä tahdon voimalla suorastaan emmekä tarvitse käsiämme ollenkaan. Sanotaan että toden teolla on enemmän naisia kuin miehiä suurissa konetöissä. Äitini oli ensimmäinen luutnantti eräässä suuressa rautapajassa. Muutamat väittävät että se aistinvoima mikä ihmisellä on vallitessaan jättiläiskonetta, vaatii naisen herkkyyttä enemmän kuin miehen. Mutta eipä ole todellakaan varsin kohtuullista jättää sinun arvattavaksesi, mikä minun toimeni on, sillä en ole sitä vielä kokonaan päättänyt."

"Mutta sanoithan jo olevasi työssä."

"Olen kyllä, mutta tiedäthän että ennenkuin valitsemme elintoimemme olemme kolme vuotta työn tekijäin luokittamattomalla eli sekaluokalla. Minä olen toista vuotta sillä luokalla."

"Mitä teet?"

"Vähän kaikkea, vaan en mitään kauan. Tarkoituksena on antaa meille tämän ajan kuluessa hiukan käytännöllistä kokemusta kaikissa työn pääosastoissa, jotta paremmin tietäisimme, miten ja minkä valitsemme toimeksemme. Arvellaan meidän kouluista läpipäässeen, ennenkuin tällä luokalle astumme, mutta toden teolla minä olen oppinut enemmän työssä ollessani kuin kaksinkertaisella kouluajalla. Sinä et voi ajatella miten erinomaisen hupaista tämänlaatuinen työ on. Minä en ihmettele että muutamat ihmiset pitävät parempana pysyä siinä koko elämänsä ajan saadakseen alinomaa vaihdella tointansa, kuin valitsevat säännöllisen toiminta-alansa. Juuri tätä nykyä olen maanviljelystöissä suurella farmilla Lexingtonin läheisyydessä. Se on hauskaa, ja olen ruvennut ajattelemaan farmityön valitsemista toiminta-alakseni. Se minulla oli mielessä, kun pyysin sinun arvaamaan ammattiani. Luuletko että olisit voinut sitä koskaan arvata?"

"En luule, ja elleivät farmityön suhteet ole suuresti vaihtuneet minun päivieni jälkeen, en voi kuvitella miten sinä voisit sitä tehdä naisen pukimissa."

Edith katseli minua hetken aikaa vilpittömästi hämmästyneenä ja silmät suurina. Sitten hänen katseensa siirtyi hänen pukuunsa, ja kun hän jälleen katsahti ylös oli hänen kasvojensa ilme samalla miettiväinen, hullunkurinen ja eriskummallinen. Vihdoin hän sanoi:

"Etkö ole huomannut, rakas Julian, että kaduilla näkemiesi naisten puku on erilainen kuin naisten pitämä yhdeksännellätoista vuosisadalla?"

"Olen tietysti huomannut ettei heillä yleensä ole hametta, mutta sinulla ja äidilläsi on samallainen puku kuin naisilla oli minun aikanani."

"Ja eikö ole päähäsi pälkähtänyt ihmetellä, miksi meidän pukumme ei ole samallainen kuin toisten -- miksi me pidämme hameita, mutta toiset eivät?"