Part 4

"Tiedättekö", sanoin, "että tämä teidän aatteenne että kullakin joka äänestää tulee olla taloudellinen tukipiste maassa, on samallainen jota meidän ylhäisimmät torymme [Amerikan vapautussodan aikana tory-miehet olivat Englannin puoltajia ja vapautussodan vastustajia. -- Suom. muist.] sangen kiinteästi vaativat, mutta heidän vetämänsä käytännöllinen johtopäätös siitä oli aivan päinvastainen kuin se minkä te olette vetäneet? He tahtoivat samoinkuin tekin saada selviönä vahvistetuksi että valtiollisen vallan ja taloudellisen tukipisteen maassa tuli kuulua yhteen, mutta käytännöllinen vaatimus jonka he sen perusteella tekivät oli kielteinen myönteisen asemasta. Te päättelette että koska taloudellisten etuisuuksien maassa tulee kuulua yhteen äänestyksen kanssa, tulee kaikille joilla äänestysoikeus on taata myös nämä etuisuudet. He päättelivät päinvastoin että kaikilla joilla ei ollut taloudellista tukipistettä tuli ottaa äänioikeuskin pois. Ystävieni joukossa oli useita jotka väittivät että jokin sellainen äänioikeuden rajoitus oli välttämätön, jos mieli pelastaa kansanvaltainen koe tappiosta."

"Se on", huomautti tohtori, "ehdotettiin kansanvaltaisuuskokeen pelastamista hylkäämällä se. Se oli nerokas ajatus, mutta. kansanvaltaisuuspa ei ollut koe joka oli hylättävissä, vaan kehitys joka oli täydennettävä. Miten valtavalla tavalla kuvaakaan tämänlainen aikalaistenne puhe -- äänioikeuden rajoittamisesta vastaamaan kansalaisten taloudellista asemaa -- sitä ymmärtämättömyyttä joka vallitsi järkevimpäinkin luokkain kesken teidän aikananne kansanvaltaisuususkon merkityksen suhteen, jota he tunnustivat! Kansanvaltaisuuden ensimäinen periaate on yksilön arvossa pitäminen. Se arvo käsittää ihmisluonteen laadun, ja on oleellisesti sama kaikissa yksilöissä, ja siksi on yhdenvertaisuus kansanvaltaisuuden elinperiaate. Tämän yksilön oleellisen ja yhdenvertaisen arvon alaiseksi täytyy taivuttaa kaikki aineelliset olosuhteet sekä persoonalliset sattumat ja ominaisuudet. Inhimillisen olemuksen kohottaminen persooniin katsomatta on järkähtämätön ja ainoa järkevä kansanvaltaisen politiikan aihe. Asettakaahan tämän käsityksen rinnalle aikalaistenne erinomainen käsitys äänioikeuden rajoittamisesta. He havaitsivat aineelliset eroavaisuudet yksilöjen asioissa ja ehdottivat yksilön oikeuksien ja arvon mukaannuttamista hänen aineellisten olosuhteittensa mukaan, sen sijaan että olisivat mukaannuttaneet aineelliset olosuhteet ihmisen oleellisen ja yhdenvertaisen arvon mukaisiksi."

"Lyhyesti", sanoin, "samoin kuin me järjestelmämme valitessa teimme ihmiset asiain mukaisiksi, pidätte te järkevämpänä muodostaa asiat ihmisten mukaisiksi?"

"Se on todellakin", vastasi tohtori, "peruserotus vanhan ja uuden järjestyksen välillä."

Kuljimme ääneti muutaman hetken. Vihdoin tohtori sanoi: "Minä koetin muistella muuatta lausetta jota te äsken käytitte ja joka osotti laajaa erotusta sen merkityksen välillä mitä samalla lauseella ymmärrettiin teidän päivinänne ja mitä nykyään. Tahdoin sanoa: me ajattelemme että jokaisella joka äänestää tulee olla omaisuustukipiste maassa, ja te huomautitte että muutamilla ihmisillä oli sama aate teidän aikananne, mutta sitä mitä me käsitämme tukipisteellä maassa ei kellään ollut eikä voinut olla teidän talousjärjestelmänne aikana."

"Miksi ei?" kysyin. "Eikö ihmisillä jotka omistivat omaisuutta maassa -- miljoonamiehellä, esimerkiksi, kuten minulla -- ollut tukipistettä siinä?"

"Siinä suhteessa että hänen omaisuutensa oli maantieteellisesti olemassa maassa saattoi sitä ehkä sanoa tukipisteeksi maan piirissä, mutta ei tukipisteeksi maassa. Se oli yksinomaan jonkun maapalasen omistamista taikka maan jonkun omaisuusosan omistamista, ja omistaja vain kehitti tätä erikoisosaa ja piti siitä huolen lopusta välittämättä. Sellainen erikoistukipiste taikka pyrkimys sen saavuttamiseksi, kaukana siitä että olisi kehittänyt sen omistajasta tai tavoittelijasta yhteishyvälle alttiin kansalaisen, saattoi hänestä yhtä hyvin muodostaa vaarallisen kansalaisen, sillä hänen itsekkäät etunsa olivat taipuvaisia suurentamaan hänen erikoistukipistettään hänen kansalaistovereinsa ja yleisetujen kustannuksella. Teidän miljoonamiehenne -- tietysti persoonallisesti tarkoittamatta teitä -- näyttävät olleen vaarallisin kansalaisluokka mitä teillä oli, ja sitä juuri tuli odottaa kun heillä oli se mitä te sanotte tukipisteeksi maassa, vaan jota me emme siksi sano. Sillä tavalla omistetulla omaisuudella saattoi olla vain jaottava ja yhteiskunnallisvastainen vaikutus.

"Me tarkoitamme tukipisteellä maassa jotakin sellaista jota kukaan ei ollut mahdollinen omistamaan, ennenkuin taloudellinen yhteisetuisuusoli sijoitettu kapitaalin yksityisomistuksen tilalle. Itse kullakin, niin miehellä kuin naisella, tietysti on oma kotinsa ja oma maapalansa, jos sitä haluaa, ja aina niin miehellä kuin naisellakin omat tulonsa mielensä mukaan käytettäväksi; mutta ne ovat vain käytettäviksi luovutettuja eivätkä ne, kun aina ovat samanlaisia, voi tuottaa mitään perustetta epäsovulle. Kansan kapitaali, kaiken tämän käytännön lähde, on jakamattomasti kaikkien yhteinen, ja mahdotonta on että mitään itsekkäistä perusteista johtuvia riitoja syntyisi tämän yhteisedun hallitsemisesta, josta kaikki yksityisedut riippuvat, miten mielipiteet sitten toisistaan eroavaisivatkin. Kansalaisen osuus tässä yhteisessä pääomassa on eräänlainen tukipiste maassa joka tekee mahdottomaksi toisen edun loukkaamisen loukkaamatta samalla omaa etua taikka oman edun edistämisen samalla tavalla kaikkia toisia etuja edistämättä. Sen taloudelliseen laajuuteen nähden sanottakoon että se saattaa 'kultaisen säännön' hallituksen itsetoimivaksi periaatteeksi. Mitä tahdomme tehdä itsellemme, se meidän täytyy välttämättä tehdä toisillekin. Aina siihen asti kun taloudellinen yhteisetuisuus teki mahdolliseksi tässä muodossa toteuttaa aate että kullakin kansalaisella tuli olla tukipiste maassa, ei kansanvaltaisuus järjestelmällä ollut milloinkaan ollut mahdollisuutta kehittää taipumuksiansa."

"Näyttää siltä", sanoin, "että teidän taloudellisen yhdenvertaisuuden perusperiaatteenne, jonka minä olen luullut pääasiallisesti tähtäävän ja tarkoittavan kansan aineellisen hyvinvoinnin etua, onkin aivan yhtä paljon valtiollisen politiikan periaatetta hallituksen varmentamiseksi."

"Niin se varmaan on", vastasi tohtori. "Meidän taloudellinen järjestelmämme on yhtä valtioviisas kuin inhimillinenkin toimenpide. Tiedättehän että jokaisen hallituksen vaikuttavaisuuden tai pysyväisyyden ensi ehtona on että hallitusvalta suoraan, muuttumatta ja ylinnä harrastaa yleistä hyvinvointia -- se on, koko valtion kukoistusta erillään sen kaikista osista. Monarkian vahvana puolena oli ollut se että kuningas maan omistajana itsekkäistä syistä tätä harrastusta tunsi. Virkavaltaisella hallitusmuodolla oli yksinomaan tästä syystä aina jonkinlaista raakalaatuista vaikuttavaisuutta. Toiselta puolen oli kansanvaltaisuuden tuhoavana heikkoutena sen negatiivisen jakson aikana ennen suurta vallankumousta se että kansalla, joka oli hallitsija, oli yksilöllisesti vain epäsuoraa ja kuviteltua harrastusta valtioon kokonaisuudessaan tai sen koneistoon nähden -- sen todellinen, pääasiallinen, muuttumaton ja suoranainen harrastus oli keskittyneenä persoonalliseen kohtaloon, yksityiseen tukipisteeseen, erillään ja vastakkaisena yleisestä tukipisteestä. Innostuksen hetkinä he saattoivat yhtyä kannattamaan yhteiskuntaa, mutta enimmäkseen tällä ei ollut mitään valvojaa, vaan oli alttiina ihmisten ja puolueitten suunnitteluille jotka kokivat ryöstää yhteiskuntaa ja käyttää hallituskoneistoa persoonallisiin tai puoluetarkoituksiin. Tämä oli kansavaltaisuusrakenteen heikkoutta, jonka vuoksi se ensi nuoruutensa elettyään muuttui vaihdellen sikäli kuin rikkauden erilaisuus kehittyi kaikista hallitusmuodoista mädänneimmäksi ja arvottomimmaksi ja herkimmäksi väärinkäytökselle ja turmelukselle itsekkäisten, persoonallisten ja luokkatarkoituksen hyväksi. Sitä heikkoutta kesti niin kauvan kuin maan kapitaali, sen taloudelliset edut, olivat yksityisten käsissä ja se voitiin parantaa vain yksityiskapitalismin perinpohjaisella hävittämisellä ja yhdistämällä kansan kapitaalin yhteisen valvonnan alaiseksi. Kun tämä oli tehty, niin sama taloudellinen peruste -- joka kapitaalin ollessa yksityisten käsissä pyrki hävittämään sen yleisen innon joka on kansanvaltaisen elämän henki -- tuli mitä voimakkaimmaksi yhteen liittäväksi mahdiksi ja saattoi kansan hallituksen ei ainoastaan ihanteellisesti kaikkein oikeuden mukaisimmaksi, vaan käytännöllisesti kaikkein menestyksellisimmäksi ja vaikuttavimmaksi valtiolliseksi järjestelmäksi. Kansalainen joka tähän asti oli ollut yhden osan esitaistelijana jälellä olevaa vastaan, tuli tässä vaihdoksessa kokonaisuuden valvojaksi."

LUKU IV.

Kahdennenkymmenennen vuosisadan pankkihuone.

Muodollisuudet pankissa osottautuivat olevan sangen yksinkertaisia. Tri Leete esitti minut ylijohtajalle ja loppu seurasi itsestään eikä koko homma kestänyt kolmea minuuttia. Minulle ilmoitettiin että täyskasvuisen kansalaisen vuosiosuus siltä vuodelta oli $4.000, ja että minulle tuleva osa jälellä olevalta vuodelta -- oli syyskuun loppupuoli -- oli $1,075.41. Otin osotuksia $300 arvosta ja jätin loput talletettavaksi, aivan niinkuin olisin tehnyt jossain yhdeksännentoista vuosisadan pankissa ottaessani käyttörahoja. Kun asia oli toimitettu mr. Chapin, ylijohtaja, kutsui minut konttooriinsa.

"Miltä tuntuu meidän pankkijärjestelmämme verrattuna teidän päivienne järjestelmään?" hän kysyi.

"Sillä on mainittava etu sellaisen sentittömän liiketuttavan silmillä katsottuna kuin minä olen", vastasin -- "nimittäin että sittenkin on luottoa, vaikka ei ole mitään tallettanut; muuta tuskin tunnen tarpeeksi sanoakseni mielipiteeni."

"Kun pääsette tarkemmin pankkijärjestelmämme perille", sanoi ylijohtaja, "niin luulen että hämmästytte sen yhtäläisyyttä oman järjestelmänne kanssa. Meillä kyllä ei ole rahaa eikä mitään mikä vastaisi rahaa, mutta koko pankkitiede alusta pitäin valmisteli tietä rahan poistamiseksi. Ainoa kohta missä meidän järjestelmämme todellisesti eroaa teidän järjestelmästänne on se että jokainen alottaa vuoden samalla luottomäärällä ja että tämä luotto ei ole siirrettävissä toiselle. Mitä tulee talletusten vaatimiseen, ennenkuin luottotili avataan, niin olemme siinä kohden ehdottomasti aivan yhtä vaativaisia kuin teidänkin pankkiirinne olivat, mutta meillä kansa kokonaisuudessaan tekee talletukset kaikkien puolesta yhtaikaa. Tämä joukkotalletus on sellaisten erilaisten käyttötarpeiden valmistusta ja sellaisten yleisten palvelusten toimittamista joiden odotetaan olevan tarpeellisia. Näille käyttötarpeille arvioidaan hinnat ja kustannukset ja hintojen yhteenlaskettu summa jaettuna väestön lukumäärällä määrää kansalaisen persoonallisen luottosumman, joka yksinkertaisesti on hänen vuoden käyttötarpeisiin ja palveluksiin tasaisesti sisältyvä osansa. Mutta epäilemättä tri Leete on kertonut teille kaiken tästä asiasta."

"Mutta minustahan ei ollut täällä tietoa vuoden arvioita tehtäessä", sanoin. "Toivon ettei luottoani ole otettu toisten ihmisten osuuksista."

"Siitä teidän ei ole tarvis olla huolissanne", vastasi ylijohtaja. "Vaikka onkin hämmästyttävää, miten kysynnän erilaisuudet pitävät toisiansa tasapainossa, kun suuret väestöt ovat yhteydessä, olisi kuitenkin mahdotonta johtaa näin suurta liikettä kuin meidänkin on ilman suuria vararahastoja. Tarkoituksena on pilaantuvain aineitten tuotantoa ja sellaisten joiden suhteen mieliteot usein vaihtelevat pitää niin vähän edellä kysyntää kuin mahdollista, mutta kaikissa tärkeissä tuotantohaaroissa varataan aina niin suuri ylivarasto että kahden vuoden kato ei vaikuttaisi mitään pilaantumattomain aineitten hintaan, sekä samalla väestön odottamaton vaikkapa useimpiin miljooniin nouseva lisäys ei häiritsisi minään aikana väestön ylläpitoa."

"Tri Leete on minulle kertonut", sanoin, "että luotto-osuus jota kansalainen ei ole vuoden kuluessa käyttänyt peruutetaan ja on se mitätön seuraavana vuonna. Arvelen että se tarkoittaa varojen kasaantumismahdollisuuden estämistä, joka kaivaisi taloudellisten olosuhteittenne yhdenvertaisuuden perusteen ontoksi."

"Se vaikuttaa kyllä sellaisen kasaantumisen estämiseksi", sanoi ylijohtaja, "mutta toiselta puolen se on tarpeellinen kansallisen kirjanpidon tekemiseksi yksinkertaisemmaksi ja sekaannusten estämiseksi. Vuotuinen luotto on maksuosotus erikoisista vissin vuoden aikana suoritetuista valmisteista. Seuraavaksi vuodeksi tehdään uusi arviolasku hiukan erilaisilla perusteilla, ja jotta se voidaan toimittaa ovat kirjat päätettävät ja kaikki maksuosotukset perustettavat joita ei ole peritty, jotta tiedämme täsmälleen millä kannalla olemme."

"Miten sitten käy, jos kulutan luottosummani, ennenkuin vuosi on lopussa?"

Ylijohtaja hymyili. "Olen lukenut", hän sanoi, "että tuhlauspahe oli sangen vakava teidän päivinänne. Meidän järjestelmällämme on se etu teidän rinnallanne että pahinkaan tuhlari ei voi koskea pääomaansa joka on hänen jakamaton samallainen osuutensa kansan kapitaalista. Enintäin voi hän hävittää vuotuisen osinkonsa. Jos tämän tekisitte, niin en epäile etteivät ystävänne pitäisi huolta teistä, ja elleivät he sitä tekisi, niin saatte olla varma että kansa sen tahtoisi tehdä, sillä meillä ei ole sitä tanakkaa vatsaa, jonka nojalla esi-isämme saattoivat kyllältään nauttia, vaikka nälkäisiä ihmisiä oli heidän ympärillään. Me olemme todella niin herkkätuntoisia että tietäessämme yhdenkään yksilön kansan joukossa olevan puutteessa veisi se meiltä öiden unet. Jos te tahtoisitte pysyä puutteen alaisena, niin teidän täytyisi kätkeytyä toisten silmiltä sitä tarkoitusta varten."

"Onko teillä mitään tietoa", kysyin, "miten paljon tämä $4,000 luottosumma olisi vastannut ostokyvyssä vuonna 1887?"

"Jotakuinkin $6,000 tai $7,000 luullakseni", vastasi mr. Chapin. "Arvostellessanne kansalaisen taloudellista tilaa teidän tulee muistaa että suuri joukko erilaisia palveluksia ja käyttötarpeita on nyt maksuttomasti yleisesti käytettävissä, joista ennen yksilöiden oli maksettava, kuten esimerkiksi vesi, valo, musiikki, sanomalehdet, teaatteri ja ooppera, kaikellaiset posti- ja sähkökuletusneuvot, kulkulaitos ja monet muut liian lukuisat luetella."

"Mutta kun niin paljon yleisön eli yhteisesti käytettäväksi luovutatte, niin miksi ei kaikkia anneta samalla tavalla? Sehän tekisi asiat vielä yksinkertaisemmiksi, luullakseni."

"Me arvelemme päinvastoin että se sekoittaisi hallitustoimia, eikä se mitenkään yhtä hyvin kansan tarvetta vastaisi. Katsokaahan me vaadimme yhdenvertaisuutta, mutta meitä ei miellytä samanlaisuus, ja me koetamme menoarvioissamme varata mahdollisimman erilaisia makuja varten vapaan nautinnon."

Arvellen että minua miellyttäisi niiden katseleminen oli ylijohtaja tuonut konttooriin muutamia pankin kirjoja. Vaikka en ollut ollenkaan ollut mikään asiantuntija yhdeksännentoista vuosisadan kirjanpitojärjestelmässä, olin kuitenkin suuresti ihmeissäni näiden tilien tavattomasta yksinkertaisuudesta niiden rinnalla joihin olin ennen perehtynyt. Tästä puhuessani lisäsin että se minua hämmästytti sitäkin enemmän kun olin ennakolta muodostanut sen arvelun että kun kansallisen ko-operatiivijärjestelmän etevämmyys oli suuri meidän liiketapojen rinnalla, niin se myös aiheutti suuren lisäyksen kirjanpidossa verrattuna siihen mikä oli tarpeen vanhan järjestelmän aikana. Ylijohtaja ja tohtori Leete katsoivat toisiaan ja hymyilivät.

"Tiedättekö, mr West", sanoi ensinmainittu, "meistä tuntuu sangen omituiselta että teillä tällainen arvelu saattoi olla? Meidän arviomme mukaan nykyisen järjestelmän aikana yksi kirjanpitäjä tekee sen missä kaksitoista tarvittiin teidän aikananne."

"Mutta", sanoin, "onhan kansalla nyt erikoinen tili jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle joka maassa asuu."

"On tietysti", vastasi ylijohtaja, "mutta eiköpä teidän aikananne ollut samoin? Miten olisi muuten voitu arvioida ja koota veroja taikka kiristää tusinoittain muita velvollisuuksia kansalaisilta? Esimerkiksi teidän verotusjärjestelmänne jo yksin kaikkine tutkintoineen, arvioimisineen, keräyskoneistoineen ja rangaistuksineen oli äärettömän paljon monimutkaisempi kuin edessänne olevissa kirjoissa näkyvät tilit, joihin sisältyy, kuten näette, jokaiselle henkilölle saman luoton antaminen vuoden alusta sekä jälestäpäin yksinkertainen maksuosotusten merkitseminen lukematta korkoja taikka muita tuloposteja. Niin yksinkertaiset ja vaihtelemattomat ovat todella olosuhteet, mr. West, että tilit tehdään automaattisesti koneella ja kirjanpitäjä vain näppäilee koskettimia."

"Mutta ymmärtääkseni kutakin kansalaista varten on myös luettelo hänen tekemistään palveluksista hänen kykyjensä luokittelemiseksi."

"On tietysti ja mitä seikkaperäisin sekä mitä huolellisimmin varjeltu erehdyksiä ja kohtuuttomuutta vastaan. Mutta sillä luettelolla ei ole mitään tekemistä rahojenne taikka tekemästänne työstä maksettavain palkkojen kanssa, vaan se pikemmin on yksinkertainen kunnialuettelo kasvatuksenne perustuksesta jonka mukaan oppilaitten luokitus on määrätty."

"Mutta kansalaisella on myös liikesuhteensa yleisten puotein kanssa joista hän tarpeensa noutaa?"

"Kyllä niin, mutta ei luottosuhdetta. Kuten teidän aikalaisenne olisivat sanoneet, kaikki ostokset tapahtuvat vain käteisellä rahalla -- se on luottokorteilla."

"Sittenkin on vielä jälellä", intin yhä, "tilinteko tavaroista ja palveluksista puotien ja tuotanto-osastojen välillä sekä erikoisten osastojen välillä."

"Tietysti; mutta kun koko järjestelmä on saman johdon alaisena ja kaikki osastot toimivat yhdessä hankaamatta toisiinsa ja ilman minkäänlaista epäsoinnun aihetta, niin on sellainen tilinteko lapsen työtä verrattuna liikejärjestelyyn toisiaan epäileväin yksityiskapitalistien välillä, jotka teidän päivinänne jakoivat keskenään liikemarkkinat ja valvoivat öitä keksiäkseen puijaustemppuja millä pettää, lyödä ja voittaa toisensa.

"Mutta entä tarkat tilastot joille perustatte tuotantoa johtavat arviolaskut? Siinä ainakin tarvitaan sangen paljon numeroimista."

"Teidän kansallinen ja valtiohallituksenne", vastasi mr. Chapin, "julkaisivat joka vuosi suuret määrät samallaisia tilastoja, joiden samalla kuin ne olivat epäluotettavat täytyi olla paljon suurempain vaivojen takana kerättäessä, siihen katsoen että niihin yhtyi vähemmän tervetullut yksityisten henkilöitten liikeasiain tarkastaminen, sen sijaan että koko summa olisi ollut pelkkää kertomusten kokoamista suuren liikkeen eri osastojen kirjoista. Kunkin tehtailijan, kauppiaan ja puodin pitäjän tuli teidän aikananne tehdä ennakkoarvio mahdollisesta kulutuksesta ja hairahdukset merkitsivät häviötä. Ja kuitenkin hän saattoi vain arvata, koska hänellä ei ollut riittävästi tietoja. Täydellisten tietojen avulla, jotka meillä on, on ennakkoarvioiden varmuus lisääntynyt samassa määrässä kuin vaikeudetkin ovat muuttuneet yksinkertaisemmiksi."

"Pyydän säästäkää minut enemmistä osotuksista arvosteluni typeryyden suhteen."

"Eihän tässä, mr. West, ole kysymystäkään typeryydestä. Kokonaan uusi asiain järjestelmä aina ensi näkemältä tuntuu monimutkaiselta, vaikka lähemmin tutkistellen se osottautuu itse yksinkertaisuudeksi. Mutta pyydän älkää nyt vielä minua keskeyttäkö, sillä olen kertonut teille vasta toisen puolen asiasta. Olen osottanut teille, miten harvat ja yksinkertaiset ovat meidän pitämämme tilit teidän vastaavissa suhteissa pitämiinne tileihin verrattuna; mutta huomattavin kohta kysymyksessä on eräät teidän pitämänne tilit, joita meillä ei ole ollenkaan. Debet ja kredit sanoja ei enää tunneta; korko, vuokra, osinko ja kaikki niille perustetut laskut ovat inhimillisestä liikkeestä kokonaan hävinneet. Teidän päivinänne jokainen, lukuunottamatta hänen tiliänsä valtion kanssa, oli sotkeutuneena tiliverkkoon kaikesta mikä häntä koski. Alhaisinkin palkkalainen oli ainakin kuuden, seitsemän liikemiehen kirjoissa ja varakas mies useampain kymmenien ja satojenkin, puhumattakaan kauppa-alalla olevista ihmisistä. Liukkaasti kulkeva dollari asettui aloilleen niin monta kertaa ja niin monessa paikassa vaeltaessaan kädestä toiseen että me olemme arvioineet sen noin viidessä vuodessa täytyneen maksaa itsensä musteen ja kynän kuulutuksessa sekä kauppa-apulaisten palkoissa, puhumattakaan kulumisesta ja hankaantumisesta. Kaikki nämä yksityis- ja liiketilien muodot ovat nyt poistetut. Kukaan ei ole toiselle velkaa eikä kukaan toista velo eikä kellään ole kontrahtia toisen kanssa eikä minkäänlaista tilitettävää, vaan jokainen yksinkertaisesti kohtelee toistaan niinkuin kunkin luonnolliset hyveet ansaitsevat."

LUKU V.

Saan kokea uuden vaikutelman.

"Tohtori", sanoin tullessamme ulos pankista, "minulla on sangen merkillinen tunne."

"Minkälainen tunne?"

"Se on vaikutelma jonka laista ei minulla koskaan ennen ole ollut", sanoin, "enkä milloinkaan odottanut. Minusta tuntuu kuin haluaisin lähteä työhön. Niin, Julian West, miljoonain omistaja, vetelehtijä ammatiltaan, joka ei koskaan ole mitään hyödyllistä eläessään tehnyt eikä koskaan tahtonut tehdä, tuntee itsensä vallanneen voittamattoman halun kääriä ylös hihansa ja tehdä jotakin mikä vastaisi hänen elämäänsä."

"Mutta", sanoi tohtori, "kongressi on julistanut teidät kansan vieraaksi ja varta vasten vapauttanut teidät velvollisuuksista yleisessä palveluksessa."

"Se on kaikki sangen hyvä ja minä ymmärrän sen hyväntahtoisuuden, mutta minä alan tuntea etten saa nauttia mitään tietäessäni eläväni toisten ihmisten kustannuksella."

"Mitä luulette sen olevan", sanoi tohtori hymyillen, "joka on teille tuottanut tämän tunteen että elätte toisten kustannuksella, jota ette kuten sanotte ole koskaan ennen tuntenut?"