Part 35
"Minä en tosin ole erityisemmin tutkinut tätä historian aikakautta yliopistosta erottuani, joten mahdollista on että lukiessasi historiaa, sinä tulet havaitsemaan muutamia poikkeuksia pikkuisiin erikoistapahtumiin nähden. Mutta minun tarkoitukseni onkin ainoastaan luoda esitys yleisistä tapahtumista parhaan muistini mukaan. Minä olen jo ennen selittänyt, että yksityisomaisuuden vastustajien tärkein askel oli ensiksi saada kansa muodostamaan muutamia toimialoja kunnalliselle ja kansalliselle omistusperusteelle. Sellaisia olivat vesijohdot, valaistuslaitokset, rautatiet lennätinlaitos, telefoonilinjat, kivihiilikaivannot, öljytuotanto ja väkijuomaliikkeen veroitus. Nämä ollen kilpailusta vapaita ja luonteeltaan monopoolisia eivät heti kunnallis- ja kansallisomaisuuksiksi muodostuttua voineet häiritä yleistä tuotantoa ja jakoa, joten melkoisen vanhoillisetkin voivat näitä asioita ennakkoluulottomina katsella. Koko tämän suurpääoman olisi voinut järjestää kansan hallituksen alaiseksi loukkaamatta kovinkaan suuressa määrin varsinaisesti yksityispääoma-oikeutta. Ei se edes ollut läheisesti vaarallinen kapitalisteillekaan. Vaikka kaikki nämä muutamat välitysomaisuudet olisivat siirtyneet kansan haltuun, niin oli kapitalisteilla kilpailevan voittojärjestelmän avulla osittainen valta nauttii niistä suoranaista hyötyä.
"Näin ollen oli tällä liikealojen kansan hoidon alaiseksi muuttamisella etupäässä toinen tarkoitus. Kapitalismin kimppuun ei sen avulla tahdottu suinkaan hyökätä. Ainoastaan oli tarkoitus todistaa kansalle yleisomistusoikeuden ja yleisomaisuuden olojen etevämmyys yksityisomaisuusoloihin verraten. Samalla oli tarkoitus kasvattaa vähitellen kylliksi laaja kuluttajajoukko tällaisen yhteistuotannon takaajaksi, ettei sitten kun laajemmassa muodossa yhteistuotanto käytäntöön asetetaan, synny mitään hankaluuksia. Edelleen tarkoitus oli kasvattaa kansaa luopumaan yksityiskapitalismin ylläpitämistä persoonallisista erikoiseduista.
"Ja miten suuressa määrin tämä toiminta kehittyi siitä saanee selvän kuvauksen tietäessä, että valtion rautatiepalvelijakunnan lukumäärä m.m. nousi lähes miljoonaan henkeen. Jos otetaan heidän perheensä lukuun, niin edustivat he 4000,000 ihmistä. Edelleen kivihiilikaivantojen lennätin, telefooni- ja valaistuslaitoksen työläiset edustivat useimpa satoja tuhansia ihmisiä. Ennen näiden toimialojen hallitukselle siirtymistä oli valtion palveluksessa jo 250,000 siviilivirkamiestä ja 50,000 sotilasta. Nämä ryhmät perheiden kanssa muodostivat vuorostaan noin miljoonan suuruisen ihmisjoukon. Ja kun näihin vielä lisättiin rautatie- y.m. palvelijat, kohosi kokonais-summa noin 5 miljoonaan henkilöön. Tämän lukumäärän ohella tuli huomioon vielä ottaa valtio- ja kunnallisvirkamiehet kuvernööreistä aina katujen lakaisijoihin asti."
YLEISET KANSAN KAUPAT.
"Kun kumouspuolue kasvoi enemmistöksi ja siten pääsi valtaan, ryhtyi se järjestämään yleisiä kansan kauppoja, joissa kansan palkkaamat palvelijat jakoivat yleisölle tarve- sekä ylellisyystavaroita niiden todellisesta tuotantohinnasta. Yritys ei hämmästyttänyt yleisöä, sillä se ei ollut mikään uutuus. Moni hallitus oli jo sotilaille y.m. palvelijoilleen samalla tavalla välittänyt tarvetavaroita. Täten saadut tarvetavarat olivat ehdottomasti parhaimpia sekä samalla halvempia kuin yksityisistä liikkeistä ostetut, joten sotamiehiä ynnä hallituksen palvelijoita jo oli totuttu kadehtimaan noiden etujen tähden. Kun hallitus nyt yleisiä kauppoja perusti, niin otettiin ne vastaan mieltymyksellä. Nämä kauppalaitokset järjestettiin mahdollisimman monipuolisiksi ja laajoiksi, joten ne kykenivät tyydyttämään yleisön tarvetta.
"Alussa näissä kaupoissa välitettiin ainoastaan tarvetavaroita, joita ostettiin yksityis-kapitalisteilta ja tuottajilta. Tällöin jo yleisö säästi kaiken sen mikä oli ennen mennyt välitysmiesten ja vähittäin myyjien voitoksi. Yleisö sai tavaransa näistä kaupoista puolella tai kahdella kolmatta sitä hintaa jonka he yksityisissä kaupoissa saivat maksaa samalla kun he tällöin saattoivat tavaran laatuun nähden olla aivan huoleti sillä hallitus tarkasti kaikki tavarat ja takasi ne ostajille. Mutta nämä etuisuudet olivat sittekin verrattain pieniä kun otetaan huomioon, että hallitus välitystoimen lisäksi otti myös tuotannon omiin käsiinsä ja ryhtyi niitä suurimmalla vilkkaudella tuottamaan moninaisia tarvetavaroita omiin kauppoihinsa sen sijaan että ne ennen yksityisiltä tuottajilta oli ostettu.
"Tätä tarkoitusta silmällä pitäen perustettiin suuria pumpuli- ja viljakasvatuslaitoksia useampaan maan osaan sekä rakennetuin tehtaita, joten pian hallituksen palveluksessa oli ei ainoastaan 5000,000 mutta puolta enemmän maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja työläisiä kaikesta laadusta. Työläisillä tietysti oli oikeus yleisten laitosten etuihin. Täten ostava yleisö säästi ei ainoastaan välittäjien voiton mutta myöskin tuottajan ja teollisuutta harjoittavan pääomanomistajan voiton.
"Edelleen ei hallitus tyytynyt siihen että ainoastaan tuotti yleisölle tarvetavaroita, mutta jatkoi toimintaansa yhä laajemmaksi, muodostaen kaikenlaatuisia tarpeellisia toimikuntia, kuten keittiöitä, pesulaitoksia, talonrakennustoimitsijoita y.m. yleistä tarvetta varten. Ja kaikki ainoastaan luonnollisesta hinnasta. Seurauksena oli että yleisön palvelija sekä yleisö oli tilaisuudessa saamaan kotona tahi ravintoloissa parhaan taidon mukaan parhaimmista aineista laitettua ja mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa paljon halvemmalla mitä ennen yksityisjärjestelmän vallitessa."
"Kuinka sai hallitus ne maat ja teollisuuslaitokset haltuunsa joita se tarvitsi?" minä kysyin. "Ostiko se entisiltä omistajiltaan maat ja perusti omalla kustannuksellaan teollisuuslaitokset?"
"Hallitus olisi voinut ostaa maat sekä rakennuttaa teollisuuslaitokset vähääkään joutumatta pulaan, mutta se oli yleisesti tarpeetonta. Maihin nähden miljoonat maanviljelijät olivat kerrassaan halukkaita antamaan maatilansa hallitukselle ja saamaan hallituksen työläisinä tilaisuuden niitä viljellä; sillä hallitus kaikissa tapauksissa takasi paremman toimeentulon maanviljelijälle ja hänen perheelleen hallituksen palvelijana kuin yksityisenä viljelijänä. Sitä paitsi hallitus ryhtyi viljelemään yleisiä luonnon tilassa olevia maita, samalla verotuksella tasoittaen tuottokykyä.
"Miltei samalla tavalla saatiin teollisuuslaitokset ja verstaat joita kansallinen tuotantojärjestelmä tarvitsi. Ne seisoivat kaikkialla joutilaina tuhansien nälkää kärsivien joutilaiden ympäröiminä. Kun tällaiset laitokset kävivät hallitukselle tarpeellisiksi, asetti hallitus ne käyntiin, ottaen niiden laitosten entiset joutilaat työläiset työhön. Useimmissa tapauksissa ylijohtajat ja työpäälliköt olivat iloisia saadessaan tehdä entisissä työpaikoissaan työtä hallituksen työläisinä. Tällaisten teollisuuslaitosten omistajat, jos oikein muistan, saivat hallitukselta korvausta, joka vastasi hyvin alhaista korkoa siltä omaisuudelta, jota hallitus käytti. Korvausta maksettiin siihen asti kuin uusi järjestys oli täydellisesti asetettu täytäntöön ja kaikille tehtiin edut samanlaisiksi. Ja että sellainen järjestelmä hyvinkin pian saataisiin toimeen oli jo silminnähtävissä, joten tehtaiden omistajat olivat hyvinkin iloisia saadessaan pienenkään tienausmahdollisuuden omaisuuksillaan.
"Teollisuuslaitokset eivät olleet ainoat joutilaina olevat omaisuudet, jotka hallitus sai sopivilla ehdoilla haltuunsa. Mahdottomat varastot ulkomaalaista tuotantoa tarvittiin tyydyttämään yleisten kauppojen tarvetta. Välttääkseen kapitalistien voiton kiskomusta näissä tuotteissa, ryhtyi hallitus ottamaan käytettäväkseen joutilaat laivat. Myös uusia lisäksi rakennettiin, ja siten saadulla laivastolla ryhtyi hallitus suoranaiseen tavarain vaihtokauppaan ulkomaiden kanssa, kuljettaen ulos yleistä oman maan liikatuotantoa ja sillä ostaen ulkomaan markkinoilta sikäläisiä tavaroita. Kalastuslaivastot vuorostaan toivat maahan meren antimia. Nämä rauhalliset laivastot tulivat pian sotalaivastoja monilukuisimmiksi Silloin merimies lakkasi olemasta orja."
KUINKA RAHA KADOTTI ARVONSA.
"Ja ajatteleppas sitten toista vaikutusta, joka johtui kansan yleisestä kauppajärjestelmästä. Niissä ei käytetty varsinaista rahaa. Sitä ei yleisissä kaupoissa otettu vastaan, sen sijaan, oli käytännössä luottokortti, johon merkittiin ostoerät. Kortti oli voimassa ainoastaan vissin ajan. Yleinen työläinen oli oikeutettu vaihettamaan palkaksi saamansa rahan tällaiseen luottokorttiin työarvon perusteella. Hallitus antoi näitä luottokortteja yksinomaan varsinaisille palvelijoilleen. Mutta yleisissä kaupoissa hyväksyttiin luottokortti olipa se keneltä tahansa. Hallitus ainoastaan piti silmällä sitä seikkaa, ettei luottoa kulutettu kortissa mainittua työnarvoa suuremmassa määrässä. Täten luottokortti tuli arvoksi jolla oli kolme, neljä jopa viisikin sataa prosenttia suuremmat edut kuin varsinaisella rahalla, jolla ei voinut saada muuta kuin väärennettyjä ja verrattain kalliita tavaroita jälellä olevista yksityisten kauppaliikkeistä. Kulta, jota kapitalistit pitivät parhaimpana rahaläjinä, ei yleisiin kauppoihin kelvannut enemmän kuin hopea, kupari tai paperirahakaan, joten henkilö joka halusi saada hyvää tavaraa kohtuullisella hinnalla yleisestä kaupasta oli onnellinen tavatessaan, yleisen työläisen, joka oli kyllin tyhmä vaihettamaan neljällä kulta dollarilla yhden dollarin arvon luottokortissa.
"Rahan arvon katoaminen kävi yhä suuremmaksi sikäli kun yleisten työläisten lukumäärä kasvoi. Nämä saivat työstään luottokortin jolla välittivät kaikki ostoksensa. Samoin kun hallituksen tuotanto- ja välitysliikkeet tulivat laajemmiksi lakkasi kapitalistisien tuotteiden tarve ja sen mukana myöskin rahan käyttö-arvo. Samaan aikaan rahan lainaus teollisuus- ja viljelysaloille väheni sentähden, että yleisö tuli huomaamaan yksityisen yritteliäisyyden käyvän päivä päivältä yhä mahdottomammaksi sen sijaan kun yhteiskunnallinen aina vaan kasvoi. Kukaan ei myöskään tahtonut rahaa säästää ja tallettaa, sillä silminnähtävää oli raha-arvon aleneminen ja käytön väheneminen. Minä äsken sanoin, että yleisten kauppojen luottokortti oli useampia satoja prosentteja arvokkaampi kuin varsinainen raha. Se oli niin alkuaikoina. Sitävastoin vähitellen rahan arvo katosi tykkönään, joten rahalla vihdoin ei voinut mitään saada ostetuksi.
"Voidaksesi käsittää koko rahajärjestelmän kumouksen ja siitä johtuvan vaikutuksen ja suhteiden lakkaamisen täydellisesti, tarvitsee sinun ainoastaan ajatella minkä seurauksen olisi synnyttänyt tieto, joka sinun aikanasi olisi varmalta ja luotettavalta taholta vakuuttanut, että maailman loppu tulee muutaman viikon sisällä varmasti tapahtumaan. Tässä tapauksessa ei maailman loppu tosin tullut, mutta sen sijaan tuli täydellinen muutos maailman oloissa; muutos, joka aiheutti ettei rahoja ensinkään tarvittu ja ettei rahalla mitään valtaa eikä arvoa ollut. Siten siis kaikki ne suhteet, jotka rahan tähden olivat olemassa lakkasivat vaikuttamasta. Ihmisiä lakattiin arvioimasta rahan mukaan."
"Minua ihmetyttää", keskeytin minä, "miten silloin, kun raha kadotti arvoansa, hallitus voi saada mitään tuloja verotuksesta."
"Vero kuului yksityiskapitalismin järjestelmiin ja katosi sen mukana. Veron tarkoitus oli ollut antaa hallitukselle varoja työn hallitsemiseksi. Mutta kun valtio kollektiivisesti järjestyi tuottamaan omat tarveaineensa ja valtiona pitämään työllään yllä kaikkinaiset menoerät, katosi vero samoinkuin rahakin. Yleisö palvellen yleisöä ei tarvinnut verotusta sillä ei ollut ketään jota verotuksella olisi ylläpidetty."
KUINKA VARSINAINEN KANSA TULI MUKAAN.
"Minusta tuntuu, että näihin aikoihin, jollei jo ennenkin, suuri kansanjoukko, joka tähän asti oli ollut ulkopuolella yleistä tuotantojärjestelmää, rupesi hyvinkin kiivaasti vaatimaan oikeutta samanlaisiin etuihin."
"Tietysti; ja sitä oli odotettukin heiltä. Sitäpaitsi kansan tähden oli varustettu kaikki laitokset ja tarvittiin ne saada vaan säännölliseen toimintaan. Entiset, pienilukuiset yleiset työläisjoukot olivat ainoastaan alkutoimenpiteitä varten. Kun nämä toimenpiteet oli suoritettu ryhtyi hallitus ottamaan työhön kaikkia työläisiä eikä ainoastaan rajoitettuja ammattityöläisiä. Siitä alkaen rupesi varsinainen teollisuusarmeija kasvamaan kymmenin tuhansin päivässä kunnes vihdoin koko kansa oli hallituksen töissä.
"Tietysti, jos jollain oli ammatti tahi muu varsinainen toimi, annettiin hänen toimia entisellä alallaan. Työnvälitystoimistot vuorostaan järjestivät muut työläiset. Myöhemmin kun yleinen järjestely oli saatu toimitetuksi lajiteltiin työläiset tarkemmin tarpeen mukaan määrättyihin ammatteihin ja työhommiin.
"Ensimmäiset yleiset hallituksen työläiset olivat tietysti varsinaisia työläisiä kuten myöhemmin tulijatkin, joten heidän suhteensa ei syntynyt mitään pelkoa erimielisyyksistä ja viivytystä koko yhteiskunnan kollektiiviselle järjestämiselle. Kapitalistien vastaan otto synnytti sen sijaan hälinää. Mutta heidän liittymistään ei liijoin vastustettu. Ainoastaan ehdoista saattoi olla kysymys. Ja ehtona oli, että kapitalisti voi liittyä samoinkuin muutkin työläisenä mutta ei millään etuoikeudella varustettuna. Hän voi ostaa yleisistä kaupoista samoinkuin muutkin työläiset ainoastaan työnsä arvon edestä eikä enempää. Kapitalistin muut rahat eivät olleet mistään arvosta. Useita rikkaita miehiä ja naisia kumousajan lopussa inhimillisen innostuksen valtaamina siirsivät kaiken omaisuutensa hallitukselle ja ottivat vastaan sellaisen toimen kun heille annettiin. Mutta yleisesti ei kapitalisteista tuntunut suloiselta ajatus että heidän tuli antautua työhön samanarvoisina työläisinä entisten palkollistensa keralla, joten he hyvin väkinäisesti liittyivät mukaan."
"Pakoitettiinko kapitalistit sitte väkipakolla mukaan?"
"Väkipakolla! Ei suinkaan! Ei minkäänlaatuista pakotusta kohdistettu heihin enemmän kuin muihinkaan ihmisiin, ellei oteta lukuun sitä vaikeutta, joka vähitellen teki muutoin elämisen mahdottomaksi. Vaikeaksi kävi palkata työväkeä, sillä ne olivat hallituksen töissä. Samoin myös oli vaikea saada elintarpeita muualta paitsi yleisistä kaupoista. Ennenkuin hallitus otti vastaan kaikkia, jotka halusivat työtä yleisön töissä ahdistivat työläisjoukot kapitalisteja työvaatimuksilla. Mutta heti kun kaikilla oli tilaisuus yleisiin töihin, kävi kapitalisteille mahdottomaksi saada työväkeä. He eivät voineet tarjota mitään sellaista, joka olisi ollut kyllin arvokasta tai houkuttelevaa työtätekeville ihmisille yleisissä töissä. Jokainen myöskin tiesi että rikkaiden luokilla ei ollut mitään tulevaisuutta, joten heidän suosionsa ei ollut mistään arvosta.
"Sitäpaitsi, kuten mahdollisesti käsität, oli kehittynyt yleinen mielipide sellaiseksi, että se halveksui niitä, jotka antautuivat muutamia yksilöjä palvelemaan silloin kun heillä oli tilaisuus palvella koko kansaa, johon he jäseninä kuuluivat; tällainen mielipide teki yksityistyöläisen tai palvelijan aseman sietämättömäksi. Eikä ainoastaan kapitalisteille käynyt mahdottomaksi hankkia palvelijoita ruokaansa laittamaan, vaatteita pesemään, kenkiä kiillottamaan tai huoneita lakaisemaan, mutta heidän markkinoilleen, jossa rahakauppaa tehtiin lakkasivat tuottajat tuomasta tarvetavaroita, joten elintarpeiden saanti kävi hyvinkin tukalaksi ja vihdoin mahdottomaksi. Hetken ajan he taistelivat kohtaloaan vastaan eläen ikävää yksinäistä elämää kotiensa nurkissa; mutta lopulta, tietysti, heidän oli seurattava entisiä palvelijoitaan uuteen valtioon, sillä muuta elämisen mahdollisuutta ei ollut. Siten aivan taistelua tai aseellista pakkoa täytyi kapitalistiluokan, joka oli tyrannina työläisiä hallinnut, kulkea työläisten työn valtakuntaan ja työn perusteella onneen ja elämään."
MITEN TEHTIIN SIVEETTÖMILLE JA RIKOLLISILLE.
"Minun mielestäni löytyi eräs toinen aines, joka antoi uudelle yhteiskunnalle paljon enämpi työtä ja vaivaa kuin rikasten luokka", sanoin tohtorille. "Ja se oli siveetönten ja rikoksellisten joukkio. Rikkaat olivat kaikessa tapauksessa sivistyneitä ja tietäviä ihmisiä ja sellaisina voivat sulautua uuden yhteiskunnan oloihin. Mutta nämä toiset olivat vaikeampia käsitellä. Ennen vallankumousta oli suuri joukko kerjäläisiä, maankiertäjiä, varkaita, tyhjäntoimittajia ja kaikenlaatuisia rikoksellisia molempaa sukupuolta. Minä myönnän että vanha yhteiskunta oli syypää heidän olemassaoloonsa; mutta se ei muuta asiaa -- uuden yhteiskunnan oli heidät otettava huolenpitonsa alaisuuteen. Kaiken lisäksi nämä rikokselliset olivat epäinhimillisiä, raakoja ja vaarallisia. Heitä voitiin jonkunlaisessa kurissa pitää ainoastaan alituisesti vartioivan sotilas- ja poliisivallan avulla. Tavallisten kiihoitusten aikoina, varsinkin vallankumouksen hetkinä, oli heillä taipumus liittyä suuriksi aseellisiksi joukoiksi, jotka herättivät melskeillään kauhua. Samoin he tietysti tekivät nykyisen yhteiskunnan muodostamiseen, tarvittavan vallankumouksen kireimmällä hetkellä aikaan saaden paljon häiriöä. Mitä siis uusi yhteiskunta teki heille? Sen ihmisellinen ja oikea elämän tapa tuskin lienee kiinnittänyt heitä; sillä he eivät olleet järkiolentoja: he tahtoivat elää laittomalla ja väkivaltaisella tavalla ennemmin kuin ahkeruudella. Tietysti uusi yhteiskunta havaitsi tällaisen joukon olevan liian vaikean sulattaa."
"Ei läheskään niin vaikeaksi", vastasi tohtori, "kun vanha yhteiskunta. Ensiksikin vanha yhteiskunta itsessään oli rikollinen, moraaliton ja siveetön ja puuttui siltä henkistä valtaa voidakseen vaikuttaa rikoksellisiin. Yhteiskunta itsessään oli syyllinen rikoksellistenkin silmissä oikeudettomaan menettelyyn, ja se herätti heissä koston halua. Sentähden koko sinun aikalaistesi rikoksellisten tuomitseminen muuttui narrinpeliksi. Jokainen järkevä ihminen tiesi, että rikokselliset olivat vääryyden ja välinpitämättömyyden tuloksia, johon yhteiskunnalliset olot ja ne ympäristöt, joissa nämä ihmisraukat olivat pakoitettuja elämään, olivat suoranaisena aiheena Oikeuden mukaan olisi yhteiskunnan, sen sijaan että se tuomitsi näitä rikoksellisia, tullut seisoa heidän rinnallaan korkeamman tuomio-istuimen edessä. Yhteiskunnan olisi tullut ottaa päälleen suurin syiden taakka. Tämän käsittivät ainakin vaistomaisesti rikokselliset ja sentähden eivät voineet kunnioittaa lakia jota he pelkäsivät. He tunsivat, että yhteiskunta joka esti heidät parantumasta, tarvitsi itse itsessään kipeimmin parannusta. Uusi yhteiskunta sitä vastoin ojensi heille lämpimän kätensä. Myöntäen vääryyden, jonka alaisena he olivat olleet menneisyydessä, kehoitti se heitä uuteen elämään uusissa oloissa jotka tarjosivat heille yhdenvertaisen perinnön yhteiskunnallisesta perinnöstä. Luuletko sinä koskaan löytyneen niin raakaa ja tunteettoman rikoksellista ihmissielua, joka ei tuntisi erotusta vääryyden ja oikeuden välillä ja ottaisi vastaan oikeutta?
"Hämmästyttävän suuri lukumäärä rikoksellisista, joista sinä mainitsit ja jotka vanha yhteiskunta tuomitsi mahdottomiksi vaikka ne itse asiassa olivat todistuksia sen yhteiskunnan mahdottomuudesta, otti vastaan ensimmäisen tilaisuuden tullakseen hyviksi miehiksi ja naisiksi. Tietysti oli melkoinen joukko niitäkin, jotka olivat painetut siinä määrin toivottomuuteen ja tylsämielisyyteen etteivät enää voineet luottaa ylösnousemiseensa paraimmalla tahdollakaan. Näitä kohtaan menetteli uusi, täydellistä oikeutta harjoittava yhteiskunta vakavalla sääliväisyydellä. Uusi yhteiskunta ei luonnollisesti kuten vanha rikoksellisia suosinut keskuudessaan. Vanhalla yhteiskunnalla ei milloinkaan ollut moraalista oikeutta -- kieltää varastamasta tai tuomita ryöväreitä, sillä koko sen taloudellinen järjestelmä nojasi muutamien joko väkivaltaisesti tai viekkaudella harjoittavaan kansan työntulosten ryöstöön ja niillä keinottelemiseen. Sitäkin vähemmän sillä oli oikeutta kieltää kerjäämästä ja tuomita väkivaltaisuutta nähdessään, että käytännössä oleva järjestelmä synnytti kumpaisenkin. Mutta uusi yhteiskunta, taaten kaikille yhdenvertaisuuden ja elämän yltäkylläisyyden ei jättänyt varkaalle mitään puolustusta eikä perustetta kerjäämiselle ja väkivaltaisuudelle. Valitessaan epärehellisen ja rikoksellisen elämän kunniallisen ja rehellisen asemasta, vetivät he päällensä koko yhteiskunnan ylenkatseen. Hyvällä omallatunnolla sentähden uusi yhteiskunta menetteli rikoksellisten ja siveettömien keralla samalla lavoin kuin mielisairaidenkin, sulkien heidät elämään, ei köyhyydessä ja ankaran rangaistuksen alaisena, mutta erillään muista niin etteivät he voineet jatkaa entisiä paheitaan. Täten kansa heti jo seuraavan sukupolven aikana suuresta vallankumouksesta laskien, voi vapautua perimästään rikollisuudesta, siveettömyydestä ja kurjuudesta. Ja siitä lähtien on kansa elänyt puhtaana sukupolvesta sukupolveen."
KUINKA OLOJEN MUUTOSTA OLISI VOITU JOUDUTTAA.
"Minulla olisi vielä yksi asia, joka koskee olojen muutosaikakautta, ja josta minä haluaisin kuulla selityksesi", sanoin. "Todellisuudessa, sinun väitteesi mukaan, kapitalistit jatkoivat teollista toimintaansa ja omaa taloudellista elämäänsä niin kauvan kun heillä suinkin oli siihen tilaisuutta, tahi paremmin sanoen, niin kauvan kuin heillä riitti työläisiä ja kuluttajia. Ja se tietysti oli ihmisluonteen, se on, kapitalistisen ihmisluonteen mukaista, Samalla oli sellainen kapitalistien menettely vallankumoukselle edullinen, sillä se antoi kyllin pitkän ajan uuden yhteiskunnan hommaajille muodostaa ja järjestää uusi taloudellinen järjestelmä käyntiin, että koko kansa saatiin otetuksi mukaan. Mutta yhtä mahdollista minun mielestäni olisi ollut, että kapitalistit olisivat valinneet toisen tien. Esimerkiksi ajatteleppas, että samalla hetkellä kun vallankumouksellisten käsiin joutui hallitusvalta kapitalistit olisivat tehneet lakon, se on, lakkauttaneet kaikki laitoksensa ja liikkeensä. Tämä, muista, olisi tapahtunut ennen kuin hallitus olisi ehtinyt järjestämään edes uuden järjestelmän alkeitakaan. Se olisi tehnyt vallankumouksen paljon vaikeammaksi, eikö olisikin?"
"Minä en usko että se olisi ollut sen vaikeampi", vastasi tohtori. "Se olisi ainoastaan vaatinut ryhtymään pikaisempiin toimenpiteisiin. Hallituksella olisi ollut tehtävänä kaksi työtä ja ne olisi tullut tehdä heti paikalla: Ensiksi olisi pitänyt ottaa haltuunsa teollisuuslaitokset y.m. ja jatkaa tuotannon suoritusta ja toiseksi pitää huolta kansan toimeentulosta niinkauvan kun tuotanto olisi saatu järjestetyksi. Minä luulen, että kansan toimeentulon turvaamiseksi olisi ryhdytty samanlaatuisiin toimenpiteisiin kun tulvien, katovuosien ja piiritystilan vallitessa ennen. Epäilemättä olisi ensimmäisenä toimenpiteenä ollut ottaa jyvävarastot yleisön käytettäväksi. Samoin myös karjalaumat, lukuunottamatta yksityisiä poikkeuksia, olisi otettu yleisen tarpeen tyydyttämiseksi. Jokaisessa sivistyneessä maassa on aina ylituotantoa ja elintarpeita niin paljon, että ne riittävät useammaksi kuukaudeksi jopa vuodeksikin kansan ylöspitoon. Ja se aika olisi ollut kylliksi riittävä hallitukselle asettamaan kapitalistien pysäyttämä koneisto uudelleen käyntiin uuden järjestelmän alaisena. Jokaiselle kansalaiselle, joka olisi itsensä ilmoittanut yleisön palvelukseen, olisi annettu oikeus yleisistä kaupoista ja varastoista elintarpeiden y.m. tavarain saantiin. Samaan aikaan hallitus olisi ryhtynyt jatkamaan niitä tuotantoaloja, jotka kapitalistit olivat pysäyttäneet, Kaikki entiset työläiset olisivat luonnollisesti jatkaneet työtään niillä, ja niille työläisille joilla ei työtä ennen ollut, olisi yksinkertaisesti sitä hankittu moninaisilla toimialoilla. Uusi tuotannon tulos sikäli kuin kerittiin tuottaa, olisi lähetetty yleisiin kauppoihin ja varastoihin. Näin ollen olisi tulos, ollut aivan sama, mutta nopeampi. Jollei se olisi mennytkään aivan tasaisesti kiireen tähden, niin ei kuitenkaan mitään sellaista pulaa olisi saattanut syntyä kuin entiset liikepulat olivat. Ne tärisyttivät koko kansakuntaa, saaden monenlaista kurjuutta aikaan, joka seitsemäs vuosi ja loppuaikoina useamminkin."
MITEN TYÖTTÖMILLE SAATIIN TYÖTÄ.