Part 29

"Se on tietysti sangen helposti ymmärrettävissä. Mutta, tohtori, te ette saa uskoa että minun aikalaiseni tässä asiassa olivat kokonaan tunteettomia. Paljon ennenkuin vallankumousta unelmoimiinkaan oli tuttavissani sangen monia henkilöitä jotka vakavasti inhosivat lihan syöntiä, ja ehkä suurin osa hienostuneita henkilöitä tunsivat omantunnon vaivoja eri aikoina sen tavan johdosta. Seikka oli se ettei todella näyttänyt olevan muuta tehtävää. Asian laita oli aivan sama kuin taloudellisen järjestelmämme. Inhimilliset henkilöt yleensä myönsivät että se oli sangen huonoa ja julmaa, mutta vain harvat saattoivat tarkemmin nähdä mitä maailma oli sijaan asettava. Teidän aikanne ihmiset näyttävät onnistuneen täydellisen keittämisjärjestelmän keksimisessä lihaa käyttämättä, ja minä myönnän että se on joka puolelta tyydyttävämpi kuin meidän oli, mutta te ette voi kuvitella, miten ehdottomasti mahdottomalta näytti minun aikanani aatos tulla toimeen eläimellistä ravintoa käyttämättä, kun ei vielä oltu mitään määrätympää esitetty sen tilalle, joka olisi tarjonnut suuhun jotakin ajateltavaa tyydytystä, jospa se nyt elämisen ylläpidon olisi antanutkin."

"Minä voin kuvitella sen vaikeuden jossain määrin. Se oli, kuten sanotte, samallainen kuin se joka niin kauan esti talousjärjestelmän muutosta. Ihmiset eivät voineet selvästi ymmärtää mitä oli tuleva tilalle. Kun suu on täynnä jotakin maukasta, on vaikeata kuvitella toista. Keinotekoisen kuvittelun puute kansan seassa on se este joka on ollut muinaisten pahojen poistamisen tiellä ja tehnyt välttämättömiksi vallankumouksen pakkolaineet työtä tekemään. Sellaiset tunneaallot kuin minä olen kuvaillut olivat tarpeelliset tässä asiassa poistamassa lihan syönnin ikivanhaa tapaa. Heti kun uusi kanta ihmismielissä poisti heidän lihahalunsa ja vaatimuksena oli että se oli korvattava jollain toisella vastaavalla ravintomuodolla, se näyttää heti tulleen keksityksi."

"Mistä lähteestä?"

"Tietysti", vastasi tohtori, "pääasiallisesti kasvimaailmasta, vaikka ei suinkaan kokonaan. Ei ollut koskaan ennen vakavasti koettu varmuutta saada siitä, mitä sen ravintovarastot todella olivat, vielä vähemmin mitä niistä voisi tulla tieteellisen käsittelyn avulla, Eikä liioin niin kauan kuin ei mitään estettä ollut eläinten tappamiseen eikä mitään vääjäämistä siten saatujen ainesten käyttämiseen, voitu mitään varmuutta saadakaan. Rikkaat elivät pääasiallisesti lihasta. Mitä taas työtä tekeviin joukkoihin tulee, joka oli aina saanut voimansa pääasiallisesti kasvikunnasta, ei kukaan vaikuttavista luokista välittänyt heidän asemansa tekemisestä suvaittavammaksi. Nyt kuitenkin kaikki yhteisestä sopimuksesta ryhtyivät tutkimaan minkälaisen ruokapöydän luonto voi varata ihmisille jotka olivat murhaamisen hyljänneet.

"Aivan samoinkuin raaka ja yksinkertainen orjuus, ensin henkiorjuus, sitten palkkaorjuus, oli niin kauan kuin sitä kesti estänyt ihmisiä koettamasta raakojen mukavuuksien tilalle asettaa tieteellisen teollisuusjärjestelmän, samalla tavalla lihan ravintona käyttämisen raaka tapa oli tähän asti estänyt ihmisiä tarkemmin tutkiskelemasta luonnon ravintolähteitä. Viivyttelyä tässä suhteessa edelleen edisti se seikka että ruuan valmistus sen teollisuuskäsittelyn vuoksi oli ollut vähimmän edistyksen alainen kaikista elämän taidoista."

"Mitä se on?" sanoin. "Vähemmän edistyksen alainen taidoista? Miksi niin?"

"Siksi että sitä oli aina käsitelty erillään olevana talouden pidon teollisuushaarana ja sellaisena pääasiallisesti jätetty palvelijain tai naisten huostaan, jotka entisaikoina muodostivat vanhoillisimman ja entisiin tapoihin piintyneimmän yhteiskuntaluokan. Keittämistaidon säännöt olivat jääneet silleen vain hiukan muuttuneina aina siitä asti jolloin arialaisen lehmipaimenen vaimo laittoi ruokaa miehelleen.

"Nyt on sangen epäiltävää, tokko heti olisi kapina eläimellistä ruokaa vastaan onnistunut, jos tavallinen perhekokki, joko vaimo tai palkkalainen, olisi jätetty kukin yksikseen omaan keittiöönsä tuumiskelemaan kysymystä miten ruokapöytä voidaan varustaa tyydyttävästi ilman lihaa. Mutta suuren vallankumouksen monipuolisen luonteen takia sen ajan saumaviivat, jolloin inhimillisen tunteen, kasvaminen synnytti kapinan eläimellistä ravintoa vastaan, sattuivat yhteen kotipalveluksen täydellisen kukistuksen ja naisten laajemman elämän vaatimuksen kanssa, jotka seikat pakottivat ruuan varaamisen ja valmistamisen asettamaan osuustoiminnalliselle pohjalle ja muodostamaan siitä yleisen palveluksen haaran. Niin tapahtui että niin pian kuin ihmiset menetettyään syöntihalunsa eläintovereihinsa nähden alkoivat vakavasti kysellä mitä muuta voidaan syödä, oli jo järjestetty suuri hallituksen osasto, joka palveluksessaan käytti kaikkia kansan tieteellisiä kykyjä ja jolla oli selkänojanaan maan kaikki edellytykset, kysymyksen ratkaisemista varten. Ja helposti saattaa uskoa että mitään uusia hallitusosastoja ei ponnistuksissaan kannustanut kiinteämpi yleinen harrastus kuin tätä, jonka tehtävänä oli uuden kansallisen ruokalistan laittaminen. Nämä olivat ne olosuhteet joita elantokysymys oli odottanut ihmissuvun alusta alkaen tieteeksi tullakseen.

"Ensiksi ravintoaineet sekä niiden todella saatavissa olevat ja eri kansojen käyttämät valmistustavat ensi kerran historian kuluessa koottiin yhteen ja vertailtiin toisiinsa. Yleismaailmallisten erilaisuuksien ja kansainvälisen ruokalistan siten ollessa saatavilla jokaisen kansan keittolaitos tuomittiin siihen asti kulkeneeksi syvää raidetta myöten. Oli selvää etteivät missään suhteessa kansat olleet enemmän olleet korpelaisten kannalla eivätkä jäykimpiä ennakkoluuloja pitäneet toisiltansa oppimista vastaan kuin ravinto- ja keittämisasioissa. Huomattiin, kuten huomioita tehneet matkustajat aina olivat tehneet, että joka kansalla ja maalla, usein joka maakunnalla oli puoli tusinaa vatsasalaisuuksia, jotka eivät koskaan olleet rajan takana käyneet taikka korkeintaan olleet vain sieltä pikimältään pistäytymässä.

"Sivumennen on hyvä mainita että kansainvälisten ruokalistojen vertailu oli vain yksi esimerkki niistä lukemattomista keinoista, joiden avulla kansat, niin pian kuin uusi järjestys lopetti vanhat ennakkoluulot, alkoivat oikealta ja vasemmalta lainata ja omaksua toistensa aatteita ja laitoksia suureksi yleiseksi runsastuttamiseksi.

"Mutta ruoka-aineiden tieteellisen järjestelmän muodostaminen, ei pysähtynyt jo olemassa olevain ainesten ja käyttötapojen käsittelemiseen. Luonnontutkijat ja kemistit sitten ryhtyivät etsimään uusia ravintoaineita ja uusia valmistamistapoja. Heti huomattiin että niistä luonnon tuotteista, jotka sopivat ihmisten ravintoaineiksi, ei koskaan ollut käytännössä ollut kuin vähäpätöinen osa; ainoastaan ne, ja vain vähäinen osa siitäkin luokasta, jotka helposti sopivat siihen yksinkertaiseen ja alkuperäiseen tapaan millä ihmissuku tähän asti oli koettanut ruokaa valmistaa -- nimittäin käyttämällä, kuivaa tai kosteata lämpöä. Tähän nyt liitettiin moninaisia toisia kemian esittämiä tapoja ja saavutettiin tuloksia jotka esi-isäimme mielestä olivat yhtä mieluisina kuin uusinakin. Keittämistieteen laita tähän asti oli ollut sama kuin metallien käsittelyn silloin kun yksinkertainen tuli oli sen ainoana keinona.

"Kirjoitettu on että Israelin lapset, käyttäessään pakosta kasviaineita syötävänään erämaassa, halasivat Egyptin lihapatoja ja luultavasti hyvällä syyllä. Esi-isiemme kokemukset näyttävät tässä, suhteessa olleen kokonaan toisellaisia. Näyttää siltä että ne tunteet, millä he sangen lyhyen ajan kuluttua muistelivat lihapatoja, joita olivat jälkeensä jättäneet, olivat aivan päinvastaisia kuin katumus. Siltä ajalta on olemassa sangen huvittava kuva joka osottaa miten lyhyen ajan he vain tarvitsivat huomatakseen miten hyvän työn olivat itsellensä tehneet päättäessään säästää eläimiä. Kuva muistaakseni on kaksiosainen. Ensimmäinen osottaa Ihmisyyttä, naisolentona kuvattuna ja katsellen eläinjoukkoa jossa on härkä, lammas ja sika. Hänen kasvonsa osottavat mitä syvintä katumusta ja hän kyynelsilmin huudahtaa: 'Olentoraukat! Miten me koskaan olemme voineet teitä syödä?' Toinen osaa esittää samaa joukkoa otsakkeella 'Viittä vuotta jälkeenpäin.' Mutta tässä Ihmisyyden kasvot katsellessaan eläimiä eivät ilmaise katumusta eikä itsesyytöstä, vaan inhoa ja vastenmielisyyttä, ja hän huudahtaa melkein samoilla sanoilla, mutta aivan eri tarkoituksella: 'Miten todella olemme voineet?'"

MITÄ TULI SUURKAUPUNGEISTA.

Jatkaen kulkua länteen päin sisämaata kohti olimme nyt asteettain jättäneet taaksemme tiheämmin asutut kaupungin osat, jos mitään näiden nykyaikaisten kaupunkien osaa, missä jokaisella talolla on oma piirinsä, voi sanoa tiheään asutuksi. Puistot, nurmikot ja isot puut olivat tulleet lukuisiksi, ja kyliä ilmestyi näkyviin tavan takaa. Me olimme maaseudulla.

"Tohtori", sanoin, "muistanette että on käynyt niin että mitä olen nähnyt kahdennenkymmenennen vuosisadan elämästä, se on ollut pääasiallisesti sen kaupunkielämää. Jos maaseudun elämä on vaihtunut minun aikani jälkeen yhtä paljon kuin kaupungin elämä, on sangen hauskaa tutustua siihen jälleen. Kertokaahan jotain siitä minulle."

"Muutamissa suhteissa luullakseni", vastasi tohtori, "vaikutus tuotannon ja jaon kansallistuttamisesta taloudellisen yhdenvertaisuuden perusteelle on saanut aikaan suuremman muutoksen kuin kaupungin ja maaseudun suhteissa, ja merkillistä on ettemme ole tästä sattunut puhumaan ennenkuin nyt."

"Ollessani viimeksi elävien ihmisten maailmassa", sanoin, "kaupunki oli maaseudun tekemäisillään melkein autioksi. Onko sitä menoa jatkunut, vai onko se mahdollisesti kääntynyt toisin käsin?"

"Ehdottomasti viimemainitun", vastasi tohtori, "on täytynyt tapahtua, kuten heti näette, ajatellessanne että entisyyden suurkaupunkien tavaton kasvaminen on kokonaan yksityiskapitalismijärjestelmän taloudellinen seuraus, se kun välttämättä riippui yksilöllisestä alkuunpanosta ja kilpailujärjestelmästä."

"Se on minulle kokonaan vieras käsitys", sanoin.

"Luullakseni huomaatte sen sangen selväksi ajatellessanne", vastasi tohtori. "Yksityiskapitalismin aikana, näettehän, ei ollut mitään yleistä eikä hallitusjärjestelmää tuotantotoiminnan muodostamiseksi eikä sen tulosten jakamiseksi. Ei ollut mitään yleistä ja erehtymätöntä koneistoa joka olisi tuottajat ja kuluttajat yhteen tuonut. Jokaisen tuli itse etsiä oma toimialansa ja ylläpitonsa omalla vastuullaan, ja onnistuminen riippui siitä, miten hän löysi tilaisuuden vaihtaa työnsä tai omaisuutensa toisten omaisuuksiin tai työhön. Tätä tarkoitusta varten tietysti oli paras paikka se jossa oli paljon ihmisiä jotka samoin halusivat ostaa tai myydä työnsä tai tavaransa. Kun siis joko sattumalta tai varta vasten joukko ihmisiä oli kokoontunut yhteen, liittyi heihin toisia, sillä jokainen sellainen joukko muodosti markkinapaikan, missä yksinkertaisesti henkilöitten lukumäärän takia, jotkut halusivat ostaa ja myydä, oli löydettävissä parempia vaihtotilaisuuksia kuin harvemmassa ihmisjoukossa, ja mitä suurempi oli ihmisten lukumäärä, sitä paremmat ja suuremmat vaihtotilaisuudet. Kun kaupunki siten oli alkanut, niin sitä suuremmaksi se tuli, sitä varmemmat sillä oli kasvamismahdollisuudet saman perusteen mukaan mikä sen ensi nousun oli aiheuttanut. Työläinen meni sinne löytääkseen suurimman ja varmimman kauppapaikan lihaksilleen ja kapitalisti -- joka ollen tuotannon johtaja halusi suurimpia ja varmempia työmarkkinoita -- meni sinne myös. Kapitalistinen liikemies läksi sinne löytääkseen tavarainsa suurimman kuluttajajoukon pienimmällä alalla.

"Vaikka ensiksi kaupungit syntyivät ja kasvoivat pääasiallisesti vaihtomukavuuksien takia niiden omien asukkaitten kesken, niin lopulta vaihtomukavuuksien paremman järjestyksen tulos muodosti niistä vaihtokeskuksia ympäröivän maaseudun tuotteille. Tällä tavoin niillä jotka asuivat kaupungeissa, ei ainoastaan ollut erinomaisia rikastumistilaisuuksia täyttämällä tiheästi asuvan väestön tarpeita, mutta he myös kykenivät myös ottamaan veroa ympäri maaseutua asuvain ihmisten tuotteista pakottamalla ne tuotteet kulkemaan heidän kättensä kautta kuluttajille, vaikkakin kuluttajat tuottajain tavoin asuivat maaseudulla ja mahdollisesti olivat läheisiä naapureitakin.

"Tavallisissa oloissa", jatkoi tohtori, "tämä aineellisen omaisuuden keskittyminen kaupunkeihin saattoi sinne keskittymään myös kaikki elämän ylhäisemmät, hienoimmat, huvittavimmat ja ylellisemmät virat. Ainoastaan käsillään työtä tekevät ihmiset eivät kasaantuneet kaupunkeihin, markkinapaikkoihin missä he paraiten saattoivat vaihtaa työnsä kapitalistien rahoihin, vaan ammatti- ja oppinut luokka muutti niihin samassa tarkoituksessa. Lakimiehet, opettajat, tohtorit, puhujat ja erikoistaitoiset ihmiset kaikilta aloilta läksivät sinne, paraimpiin paikkoihin mistä voivat löytää rikkaimmat ja lukuisammat kykyjensä paikkaajat ja elämän uransa löytää.

"Ja samalla tavalla kaikki joilla oli huvitusta myytävänä -- taiteilijat, näyttelijät, laulajat, niin ja ilotytötkin -- kasaantuivat kaupunkeihin samoista syistä. Ja ne jotka huvitusta halusivat ja joilla oli varaa sitä ostaa, ne jotka halusivat nauttia elämästä, joko sitten sen irstaissa tai hienostuneissa nautinnoissa, seurasivat huvituksen antajia. Ja vihdoin varkaat ja rosvot sekä ne jotka olivat eteviä toisten kustannuksella elämisen jumalattomissa taidoissa, seurasivat virtausta kaupunkeihin, koska ne heillekin tarjosivat paraimman alan kykyjensä käyttämiseen. Ja siten tuli kaupungeista suuria pyörrepesiä jotka vetivät itseensä kaiken mikä oli rikkainta ja parasta ja myös kaiken mikä oli törkeintä koko maassa.

"Sellainen, Julian, oli kaupunkien syntymisen ja kasvamisen laki ja se oli välttämättömänä seurauksena maaseudun ja maaseutuelämän surkastumisen, häviön ja kuoleman laki. Jos vain yksityiskapitalismin aikakausi Amerikassa olisi kestänyt tarpeeksi kauan, niin maaseudun olot olisivat alentuneet samallaisiksi kuin ne olivat Rooman keisarikunnan päivinä ja jokaisen keisarikunnan joka täysin sai kehittyä -- nimittäin alueiksi joista kaikki jotka päästä voivat olivat lähteneet etsimään onneansa kaupungeista, jättäen jälelle vain orjia ja päällysmiehiä.

"Ollaksemme oikeuden mukaisia aikalaisianne kohtaan myöntäkäämme että he näyttivät ymmärtävän että kun kaupunki nieli maaseudun, ei se mitään hyvää ennustanut sivistykselle, ja he olisivat nähtävästi olleet mielissään, jos olisivat jonkun parannuskeinon siihen löytäneet, mutta eivät ollenkaan huomanneet että kun se oli välttämätön seuraus yksityiskapitalismista, voitiin se parantaakin vain sen hävittämisellä."

"Mutta miten", sanoin, "yksityiskapitalismin poistaminen ja kansallistutetun talousjärjestelmän perustaminen vaikutti kaupunkien kasvamisen lakkaamiseen?"

"Siten että markkinapaikkain tarve työn ja kauppatavaran vaihtoa varten poistettiin", vastasi tohtori. "Kaupunkeihin järjestetyt vaihtomukavuudet yksityiskapitalismin aikana tulivat kokonaan tarpeettomiksi ja sopimattomiksi tuotannon ja jaon kansallisen järjestämisen jälkeen. Maan tuotteita ei enää käsitelty eikä jaettu kaupunkien välityksellä, paitsi jos ne tuotettiin ja kulutettiin siellä. Kaikille paikkakunnille luovutettujen tavarain laatu sekä kaikilta vaadittu teollisuuspalveluksen määrä oli sama. Kun taloudellinen yhdenvertaisuus hävitti sekä rikkaat että köyhät, niin kaupungit eivät enää olleet paikkoja missä suurempaa ylellisyyttä voitiin nauttia tai näytellä kuin maaseudullakaan. Työnteon määräys ja työtilaisuuksien ylläpito kaikille samoilla ehdoilla riisti eri paikkakunnilta elinkeinoja auttavat etuoikeudet. Sanalla sanoen, ei ollut enää mitään aihetta minkä nojalla joku henkilö olisi voinut pitää kaupunkielämää maaseudun elämää parempana, ellei pitänyt yhteen kasaantumisesta vain sen kasaantumisen takia. Näiden olosuhteiden vallitessa ette pitäne outona että kaupunkien kasvaminen loppui ja niiden asukkaat alkoivat harveta heti kun vallankumouksen vaikutukset alkoivat käydä selviksi."

"Mutta teillä on kaupunkeja yhä vielä?" huudahdin.

"On kyllä -- se on meillä on paikkakuntia, missä asukkaita suurkaupungeista ei ole hävinnyt, mutta niiden väestö on vain pieni osa siitä mitä sitä on ollut."

"Mutta Boston on varmasti paljon hienomman näköinen kaupunki kuin minun aikanani."

"Kaikki nykyajan kaupungit ovat paljon hienompia ja kauniimpia joka puolelta kuin niiden edeltäjät ja äärettömän paljon sopivampia ihmisten asua, mutta jotta ne sellaisiksi saatiin, oli välttämätöntä päästä niiden liikaväestöstä. Tätä nykyä on Bostonissa ehkä vain neljäs osa siitä ihmismäärästä joka asui samain rajojen sisällä teidän aikanne Bostonissa, ja yksinkertaisesti sentakia että oli neljä kertaa enemmän ihmisiä niiden rajain sisällä kuin voitiin majoittaa ja ylläpitää ympäristön mukaan silmällä pitäen nykyistä terveellisen ja mukavan elämän aatetta. New York, joka on ollut paljon pahemmin täyteen sullottu kuin Boston, on menettänyt vielä paljon enemmän entisestä väestöstään. Jos kävisitte Manhattan saarella, niin arvelen että ensimmäinen vaikutelmanne olisi että teidän aikanne Central Park on laajentunut Batterysta aina Harlemin jokeen asti, vaikka itse asiassa paikka on pikemmin tiheämpään rakennettu kuin nykyaikainen käsitys sietäisi, siellä kun asuu noin kaksisataa viisikymmentä tuhatta ihmistä puistojen ja lähteitten keskellä."

"Ja te sanotte että tämä ihmeellinen väestön väheneminen tapahtui heti vallankumouksen jälkeen?"

"Silloin se alkoi. Ainoa keino millä vanhain kaupunkien ääretön väestö voitiin saada mahtumaan niin pienelle tilalle oli pakata heidät kuin silakat vuokrakasarmeihin. Heti kun oli päästy siitä selville että jokaisen tulee saada todella hyvät ja yhtä hyvät asunnot, seurasi siitä että kaupunkien täytyi menettää suurimman osan väestöstään. Näille täytyi varata asuntoja maaseudulla. Tietysti niin ääretöntä työtä ei voitu loppuun saattaa heti, mutta siihen käytiin käsiksi kaikella mahdollisella kiireellä. Ihmisten kaupungeista vaelluksen lisäksi, sentakia ettei siellä ollut tilaa heidän kunnollisesti asua, tapahtui myös suuria poisvirtauksia toistenkin puolelta, joita nyt, kun kaupunkielämästä kaikki taloudelliset etuisuudet olivat loppuneet, viehätti maaseudun luonnollinen suloisuus; helposti siis huomaatte että ensimmäisen vallankumouksen jälkeisen vuosikymmenen suurena tehtävänä oli varustaa koteja kaikkialla niitä varten jotka halusivat kaupungeista lähteä. Maaseudulle vetävää liikettä jatkui, kunnes kaupungit olivat tyhjentyneet liikaväestöstään ja mahdollista oli tehdä perinpohjaisia muutoksia niiden järjestelyn suhteen. Suuri osa vanhoja rakennuksia ja kaikki rumat, korkeat ja epätaiteelliset revittiin alas ja tilalle laitettiin matalata, leveätä ja tilavaa laatua olevia rakennuksia, joka olivat sovellutetut uusien elintapojen mukaisiksi. Puistoja, puutarhoja ja tilavia kenttiä lisättiin kaikkialle ja kulkujärjestelmä muodostettiin siten että siitä meteli ja pölyäminen lakkasi ja lopuksi sanalla sanoen teidän aikanne kaupunki muutettiin nykyajan kaupungiksi. Kun se siten oli saatu yhtä hauskaksi elinpaikaksi kuin oli maaseutukin, lakkasi kansan vaellus kaupungeista ja tasapaino saatiin perustetuksi."

"Minusta tuntuu", huomautin, "että joka tapauksessa kaupungeissa, kun niihin kansaa enemmän on keskittynyt, täytyy yhä olla jonkun verran parempi yleinen palvelus kuin pikku kylissä, sillä luonnollisesti sellaiset mukavuudet kysyvät vähemmän kustannuksia siellä missä tiheämmässä asuva väestö on ylläpidettävä."

"Siinä suhteessa", vastasi tohtori, "jos joku henkilö haluaa asua jossain etäisessä kolkassa kaukana naapureista täytyy hänen alistua muutamiin epämukavuuksiin. Hänen tulee noutaa tarpeensa lähimmästä yleisestä puodista ja luopua moninaisista yleisistä mukavuuksista joita lähempänä toisiaan asuvat saavat nauttia; mutta ollakseen todella poissa näiden mukavuuksien ulottuvilta täytyy mennä sangen kauas. Teidän tulee muistaa että nykyaikana liikenne- ja kulkulaitoskysymykset sekä yleisiä että yksityisiä tarkoituksia varten ovat niin täydellisesti ratkaistut että välimatkat jotka teidän aikananne olivat mahdottomat ovat nykyään merkitystä vailla. Viiden ja kymmenen mailin päässä olevat kylät ovat yhtä lähellä yhteiskunnallisen kanssakäymisen ja taloudellisen hallinnon suhteen kuin teidän kaupunkinne vierekkäiset vaardit. Joko omillansa tai yhdessä toisten pienempäin kyläkuntain kanssa he nauttivat kaikellaisia yleisiä mukavuuksia yhtä täydellisesti kuin kaupunkilaisetkin. Kaikilla on yleiset puodit ja keittiöt sekä telefooni- ja jakamisjärjestelmä, yleiset kylpylaitokset, kirjastot sekä korkeimmat kasvatuslaitokset. Ja mitä tulee heille varattujen palvelusten ja mukavuuksien laatuun, niin ne ovat ehdottomasti yhtä oivalliset kuin missä tahansa. Telefoonin ja elektroskoopin avulla joka puolella maata asuvat, vaikka olisivat miten syvälle uppoutuneet metsiin ja vuorille, voivat sitäpaitsi nauttia teaattereista, konserteista ja puheista aivan yhtä edullisesti kuin suurempienkin kaupunkien asukkaat."

METSÄIN ELPYMINEN.

Yhä me liitelimme mailin toisensa perästä sisämaata kohti ja yhä alla oleva maanpinta oli samoin puistomaisen näköinen kuin kaupungin läheisimmässä ympäristössäkin. Jokainen luonnon piirre näytti tulleen ihannoiduksi ja kaikki sen salaiset merkitykset olivat esille tulleet täydellisen maisemataiteilijan rakastavan neron kautta, ja ihmistyöt loistivat täydellisessä sopusoinnussa luonnon kasvojen rinnalla. Sellaiset rakennelmat eivät olleet varsin harvinaisia minunkaan aikanani, jolloin suurkaupungit valmistelivat kalliita huvituskenttiä, mutta en ollut koskaan kuvitellutkaan mitään tällaisessa asteikossa.

"Miten pitkälle tätä puistoa kestää?" kysyin vihdoin. "Sillä ei näytä olevan mitään loppua."

"Se ulottuu Tyyneeseen mereen", vastasi tohtori.

"Tarkoitatteko että koko Yhdysvallat ovat tällä tavoin muodostetut?"

"Ei juuri tällä tavalla suinkaan, vaan sadoilla eri tavoilla maan pinnan luonnollisten edellytysten mukaan ja mitä vaikuttavimmin sen kanssa sopusoinnussa. Tällä alueella esimerkiksi, missä on harvoja jyrkkiä luonnon piirteitä saavutettiin paras vaikutus hymyilevällä rauhallisella maisemalla, jossa on niin paljon yksityisiä vaihtelevaisuuksia kuin mahdollista. Vuorialueilla päinvastoin, jossa luonto tarjoaa vaikutelmia joita ihmisen taito ei voi vahvistaa, on toimintamuotona ollut antaa kaiken olla ehdottomasti luonnon jäljellä, vain liikenteen ja katselemisen välttämättömät mukavuudet varaten. Kun käytte White Mountainilla tai Berkshire Hillillä, huomaatte luullakseni niiden lammet olevan perkamattomammat, kosket hurjemmat, metsät tuuheammat ja jylhemmät kuin sata vuotta sitten. Ainoat todistukset ihmisten kätten töistä joita siellä löytyy ovat tiet jotka johtavat jokaiseen vuoren solaan ja kukkulan huipulle, saattaen matkustajan nähtäville luonnon kaiken viileyden jylhyyden ja kauneuden."

"Mitä metsiin tulee, niin eipä ole minun tarvis käydä vuorilla huomatakseni että puut eivät ainoastaan ole säännöllisesti paljon tuuheammat, vaan niitä on äärettömän paljon enemmän kuin minun aikanani."

"Niin", sanoi tohtori, "olisipa merkillistä, ellette huomaisi erotusta maisemassa. Sanotaan että on nykyään viisi tai kymmenen puuta siinä missä vain oli yksi teidän aikananne ja suuri osa noista joita tuolla alhaalla näette ovat 75-100 vuoden vanhoja, laskien syntynsä metsien uudelleen elpymisestä asti."

"Mikä oli metsien uudelleen elpyminen?" kysyin.

"Se oli metsien korjaaminen vallankumouksen jälkeen. Yksityiskapitalismin aikana yksityisten ahneus tai tarve oli johtanut niin yleiseen metsien haaskaamiseen että virrat paljon kuivuivat ja maata alituiseen kiusasi kuivuus. Vallankumouksen jälkeen huomattiin että mitä tärkein tehtävä oli maan uudelleen metsittäminen. Tietysti on ottanut kauan aikaa ennenkuin uudet istutukset ovat täydellisiksi kasvaneet, mutta luullakseni noin viisikolmatta vuotta sitten metsitysaikeet saatiin täydelliseen kuntoon ja muinaisen haaskauksen viimeiset jäljet katosivat."