Part 23

"Tällaisen taloudellisen toiminta-alueen jakaantumisen vuoksi joukkoon yksityisiä tai ryhmittäisiä määrättyjä etuja täysin ilman minkäänlaista yhteyttä tai keskinäistä suunnitelmaa jokainen pysyen pystyssä tai sortuen itsekseen saavutettiin jokainen askel kehityksessä taiteitten ja tieteitten alalla yksinomaan vasta melkoisen häviön ja tappion hinnalla jossain yhteiskunnan osassa ikäänkuin olisi siellä raivonnut ruoste ja ruttotaudit. Kehityksen polku oli täynnä lukemattomien onnettomuusuhrien valkenevia luita. Kehruukone astui rukin sijalle ja nälänhätä hiipi englantilaisiin kyliin. Rautatiet anastivat ajurien tilan ja tuhansia mäkikyliä katosi samalla kun yhtä useita uusia syntyi laaksoissa ja Idän maanviljelijät köyhtyivät uuden maanviljelyksen vuoksi Lännessä. Lamppuöljy seurasi valaanrasvaa ja satoja satamakaupunkeja katosi. Kivihiiltä ja rautaa löydettiin Etelässä ja heinä alkoi kasvaa Pohjoisessa olevien raudanvalmistuskeskuksien kaduilla. Sähkö seurasi kaasua ja biljoonien arvosta rautatieomaisuutta katosi. Mutta mitä kannattaa pitentää luetteloa, jota voisi jatkaa loppumattomiin? Perussääntö on aina sama: jokainen tärkeä keksintö toi aina korvaamatonta vahinkoa jollekin osalle kansaa. Lukemattomat vararikot, armeijoittani joutilaisuuteen pakotetut työmiehet, kokonainen meri kaikenlaatuisia kärsimyksiä olivat hinta, minkä esi-isämme maksoivat jokaisesta edistyksen askeleesta."

"Myöhemmin kun uhrit olivat haudatut tai kuljetetut syrjään, oli esi-isillämme tapana juhlien viettää näitä teollisuuden voittoja ja sellaisissa tilaisuuksissa oli yleisenä sananpartena juhlapuhujain suussa seuraava säe:

"Peace hath her victories not less renowned than those of war."

(Rauhalla on yhtä kunniakkaat voittonsa kuin sodallakin.)

"Puhujat eivät välittäneet ottaa huomioonsa sitä tosiseikkaa, että nämät voitot, joita he niin väärin kutsuivat rauhanvoitoiksi, tavallisesti olivat ostetut yhtä suurella ihmishenkien ja kärsimysten hinnalla -- vieläpä usein suuremmallakin -- kuin niin kutsuttujen sotien voitot. Me olemme kaikki lukeneet Tamerlanin pyramiidistä Damaseuksen luona, joka oli tehty seitsemänkymmenen tuhannen hänen uhrinsa pääkallosta. Sanottakoon tässä ainoastaan, että jos; niiden eri keksintöjen uhrit, jotka olivat yhteydessä höyrynkeksinnön kanssa, olisivat myöntyneet antamaan pääkallonsa Stevensonin tai Arkwrightin kunniaksi rakennettavaa muistopatsasta varten olisi tämä jättänyt Tamerlanin muistopatsaan mitättömyydeksi. Tamerlan oli raakalainen ja Arkwright ihmisiä auttamaan lähetetty nero ja kuitenkin vanhanajan taloudellisen järjestelmän liettävät juonet saattoivat hyväntekijän aiheuttamaan yhtä paljon inhimillistä kärsimystä kuin raakalaisvoittajakin. Huonosti asiat todellakin olivat silloin kun miehet kivittivät ja ristiinnaulitsivat: niitä, jotka tulivat heidän avukseen, mutta yksityiskapitalismi teki heille vieläkin pahemman konnatyön muuttamalla heidän tuomansa: lahjat kiroukseksi.

"Ja ryhtyivätkö työmiehet ja kapitalistit, joiden etuja keksintöjen kehitys uhkasi, varsinaisiin toimiin tämän kehityksen vastustamiseksi ja sortaakseen keksintöjä ja keksijöitä?

"He tekivät kaikkensa tähän suuntaan. Jos työmiehet olisivat olleet kyllin voimakkaita, olisivat he panneet täydellisen vastalauseensa keksintöihin nähden, jotka koettivat vähentää raa'an käsityön kysyntää heidän ammateissaan. Kuten nyt oli asianlaita, he tekivät kaiken vallassaan olevan tätä saavuttaakseen ammattiuniomääräysten ja väkivaltaisuuksien kautta; eikä kukaan voi moittia miesparkoja siitä, että he vastustivat kaikkia keksintöjä, jotka paransivat heidän tilaansa ryöstämällä heiltä elämisen mahdollisuudet. Kuularuisku tuskin olisi ollut kuolettavampi, jos se olisi käännetty sellaisena päivänä työmiehiä kohti kuin työtä säästävä kone. Sellaisina katkerina aikoina mies, joka tuli heitetyksi pois työstä, johon hän oli itsensä harjoittanut, olisi yhtä hyvin voitu ampua ja ellei hän voinut saada muuta työtä, kuten silloin monelle kävi, olisi hänelle varmasti ollut parempi, jos hän olisi kaatunut taistelussa sotatorvien ja rumpujen soidessa ja toivossa hankkia perheelleen eläke. Kuitenkin olisi työmiesten ollut käytävä yksityiskapitalismijärjestelmän eikä työtä säästävän koneen kimppuun, sillä järjellisen taloudellisen järjestelmän aikana kone olisi ollut paljaastaan hyväntekijä."

"Miten vastustivat kapitalistit keksintöjä?"

"Pääasiallisesti negatiivisin keinoin, vaikkakin paljoa vaikuttavammin kuin väkivaltaisuudet, joita työmiehet käyttivät. Alkutoiminta kaikessa kuului kapitalisteille. Kukaan keksijä ei voinut saada käytäntöön keksintöään, miten mainio se sitten olikaan, ellei saanut kapitalisteja sitä hyväksymään ja tätä eivät nämä tavallisesti tehneet, ellei keksijä jättänyt heille suurinta osaa keksinnöstään toivomistaan voitoista. Paljoa tärkeämpi este keksintöjen käytäntöön otolle johtui siitä seikasta, että ne, joita liikutti keksinnön lunastaminen, olivat juuri niitä, jotka harjottivat liikettä, johon keksintö vaikutti ja heidän etunsa useimmissa tapauksissa vaati uudistuksen pidättämistä, joka uhkasi tehdä arvottomaksi koneiston ja menettelytavat, joihin heidän pääomansa oli sijoitettu. Kapitalistin tuli olla täysin vakuutettu ei ainoastaan siitä, että keksintö oli itsessään hyvä, vaan myöskin, että se oli hänelle itselleen siksi voittoa tuottava, että se korvaisi hänen pääomalleen syntyneen vahingon ennen kuin hän ryhtyi siihen käsiksi. Jos keksinnöt kokonaan poikkesivat menettelytavoista, jotka olivat olleet voitonoton perusteena, oli usein suoranaista itsemurhaa kapitalistille hyväksyä niitä käytäntöön. Elleivät he voineet pidättää tällaisia keksintöjä muulla tavalla, oli heidän tapanaan ostaa ne ja poistaa ne siten näyttämöltä. Vallankumouksen jälkeen löydettiin kylliksi tällaisia patentteja, joita oli ostettu ja käytäntöön tulemasta estetty kapitalistien itsesuojelukseksi pitämään maailmaa uusissa keksinnöissä kymmeniä vuosia, ellei uusia olisi keksitty. Yksi vanhan järjestelmän historian surullisimpia lukuja ovat ne vaikeudet, vastukset ja elämän ajan kestävät pettymykset, joiden kanssa keksijäin oli taisteltava, ennen kuin he saivat keksintönsä hyväksytyiksi sekä petokset, joiden kautta useimmissa tapauksissa heidän voittonsa puijasivat kapitalistit, joiden kantta he saivat keksintönsä käytäntöön. Nämä kertomukset tuntuvat todella nykypäivinä melkein mahdottomilta uskoa, jolloin kansa on kernas ja halukas kasvattamaan ja innostuttamaan jokaista huomattavampaa keksijähenkeä, ja jolloin jokainen, jolla vaan on uusi keksintö mielessä, voi maksutta vaatia hallituksen viranomaisia turvaamaan hänen vaatimastaan etuoikeudesta keksintöön ja hankkimaan hänelle kaikki mahdolliset helpotukset tietojen, aineksien ja laitosten hankkimiseksi keksintöään täydentääkseen.

"Ottaen huomioon", sanoi tohtori, "että näiden seikkain, mikäli ne koskevat yksityisten etujen synnyttämää vastustusta parannusten eteenpäin marssille, on täytynyt olla vielä selvemmin huomattavia esi-isillemme kuin meille, mitä arvelet uskosta, joka heillä todella näyttää olleen, että yksityiskapitalismi järjestelmänä oli suotuisa keksinnöille?"

"Epäilemättä", vastasi tyttö, "se johtui siitä, että milloin keksintöjä esiintyi, ne ilmestyivät kapitalistien suojeluksen alaisina. Tämä taasen luonnollisesti oli välttämätöntä sen johdosta, että kaikin taloudellinen yritteliäisyys supistui kapitalistien käsiin. Meidän esi-isämme huomatessaan, että keksinnöt milloin niitä ollenkaan otettiin käytäntöön, ilmaantuivat yksityiskapitalismin kautta, jättivät huomioonsa ottamatta sen seikan, että tavallisesti vasta sitten, kun kapitalismi oli käyttänyt kaikki voimansa vastustaakseen keksintöä, se suostui auttamaan sen käytäntööntuloa. He olivat tässä suhteessa kuten lapset, jotka nähdessään veden juoksevan yli sulkupadon, päättävät siitä, että pados oli apulaitoksena virran juoksulle sen sijaan, että se olisi ollut sille esteenä, joka päästi vasta sitten virran yli, kun sitä ei enää voinut kauempaa pidättää."

"Luentomme", sanoi opettaja, "varsinaisesti supistuu ainoastaan vanhan järjestelmän taloudellisiin seurauksiin, mutta toisinaan aine osottaa entisten yhteiskunnallisten olosuhteitten olevan liian tärkeitä voidakseen ne sivuuttaa mitään mainitsematta. Me olemme nähneet, miten estävää laatua oli yksityisten etujen järjestelmä parannusten käytäntöönpanolle ja keksinnöille taloudellisella alalla. Mutta oli olemassa toinenkin ala, jolla sama vaikutus, oli huomattavissa vielä tärkeämmin ja vahingollisimmin vaikuttavana. -- Kerropa meille, Florence, jotain tavasta, jolla yksityisten etujen järjestelmä koetti vastustaa uusien aatteiden ilmaantumista ajatuksen, moraalin, tieteen ja uskonnon alalla."

"Ennen suurta vallankumousta", vastasi tyttö, "jolloin korkein sivistys ei ollut niin yleistä kuin se on meillä, vaan supistettuna ainoastaan pieneen joukkueeseen, tämän joukkueen jäsenet, jotka olivat tunnetut oppineiden ja tiedemiesluokan nimellä, tulivat välttämättömästi kansakunnan moraalisiksi ja sielullisiksi opettajiksi ja johtajiksi. He muodostivat kansalle sen ajatuskannan, asettivat heidät omaan käsitykseensä asioista ja hallitsemalla heidän mielipiteitään johtivat heidän taloudellisia etujaan ja määräsivät sivistyksen suunnan. Nykyisin ei mitään tällaista valtaa ole jonkun erityisen luokan yksityisoikeutena, koska yleisen kasvatuksen korkea asema tekisi mahdottomaksi jollekin miesluokalle johtaa kansaa sokeasti. Kun kuitenkin huomataan, että sellaista valtaa harjotettiin sinä aikana, ollen se supistettuna niin pieneen luokkaan, oli mitä tärkeintä, että tämä olisi ollut kykenevä täyttämään niin tärkeän velvollisuutensa yleistä parasta tarkoittavassa hengessä ilman harhaan johtavia vaikutuksia. Mutta yksityiskapitalismijärjestelmän aikana, joka teki jokaisen henkilön ja ihmisryhmän taloudellisesti riippuvaiseksi yksinomaan hänen itsensä ja: hänen luokkansa edustaman ammatin edullisuudesta, tämä tarkoitusperä oli mahdoton saavuttaa. Oppineitten luokka, opettajat, papit, kirjailijat ja tiedemiehet olivat lopulla vaan ammattilaisia kuten suutarit ja nikkaritkin ja heidän hyvinvointinsa oli ehdottomasti sidottu siitä kysynnästä, jota heidän edustamillaan aatteilla ja opeilla ja heidän ammattiinsa kuuluvilla töillä oli. Jokaisen miehen opettaja tai saarnamiesala oli hänen yksityinen etunsa -- hänen elantonsa ehto. Kun asianlaita oli täten, olivat oppineiden ja virkamiesten luokan jäsenet samalla tapaa heidän alallaan ilmenevien muutosten alaisia kuin suutarit tai nikkarit olivat heidän ammattiaan koskevien uudistusten alaisia. Siitä seurasi välttämättömästi, että kun jotain uutta aatetta esitettiin uskonnon, lääketieteen, tieteitten, taloustieteen, yhteiskuntaopin ja todella kaikilla ajattelun aloilla, oli ensimmäisenä kysymyksenä, jonka teki itselleen tätä alaa hallitseva ja siitä elantonsa saava oppineiden joukko, ei että oliko aate hyvä ja oikea ja yleistä hyvää tarkoittava, vaan miten se tulisi heti ja suoranaisesti vaikuttamaan oppeihin, tapoihin ja laitoksiin, joiden kanssa heidän omat persoonalliset etunsa olivat samat. Jos esitetty oli uusi uskonnollinen kysymys, pohti pappi ensiksi kaikesta, miten tulisi se vaikuttamaan hänen lahkoonsa ja hänen asemaansa siinä. Jos se oli uusi lääketieteellinen aate, kysyi tohtori ensiksi, miten se tulisi vaikuttamaan siihen kouluun, jota hän edusti. Jos se oli uusi taloustieteellinen kysymys, silloin kaikki ne, joiden ammattipääomana oli heidän maineensa opettajina tällä alalla, kyselivät ensiksi, miten tämä uusi aate sopi oppeihin ja vaatimuksiin, jotka muodostivat heidän ammattivarastonsa. Kun nyt täten jokainen uusi aate aivan luonnollisesti synnytti epäluuloa saman alan entisten aatteiden joukossa, oli siitä seurauksena, että oppineitten luokkien omat taloudelliset edut vaistomaisesti ja melkein poikkeuksetta olivat vastaisia parannuksille ja muutoksille heidän ajatusalallaan."

"Ollen ihmisolentoja voi heitä tuskin moittia enempää sen johdosta, että he katselivat ehdottomasti vastenmielisyydellä uusia aatteita heidän erikoisalallaan kuin kutojaa tai tiilentekijää, jotka vastustivat uusien keksintöjen käytäntöönottoa, joiden tarkoituksena, oli ryöstää leipä heidän suustaan. Ja kuitenkin, ajatelkaa millainen kauhea, melkein ylipääsemätön este ihmiskunnan kehitykselle syntyi sen tosiasian kautta, että kansan henkiset johtajat ja ajatuskannan muodostajat taloudellisen riippuvaisuutensa vuoksi jo nykyisin vallassaoleviin aatteisiin, tulivat vastustavalle kannalle edistykseen nähden omien etujensa vaikuttimista. Kun ajattelemme kyllin tämän seikan tärkeyttä, emme me enää ihmettele ihmiskunnan edistyksen hitautta entisaikana, vaan pikemmin sitä seikkaa, että kehitystä on ollenkaan ollut."

XXVIII LUKU.

MITEN VOITTOJÄRJESTELMÄ TEKI MITÄTTÖMÄKSI KEKSINTÖJEN HYÖDYN.

"Kysymys yksityiskapitalismin vihamielisyydestä edistystä kohtaan", jatkoi opettaja, "jakaantuu itsessään, kuten jo olen sanonut kahteen osaan. Ensiksi perusteellinen vastakohtaisuus erityisen yksityisetujärjestelmän ja kaikkien ratkaisemattomien muutosten välillä, joka huolimatta siitä millainen loppuseuraus tulee olemaan, ehdottomasti vahingoittaa näitä etuja. Nyt pyydämme sinua, Harold, ottamaan käsitelläksesi toisen osan kysymystä -- nimittäin voittojärjestelmän vaikutusta vähentää, ellei kokonaan tehdä mitättömäksi yhteiskunnalle tulevaa hyötyä sellaisista keksinnöistä ja parannuksista, jotka kykenivät voittamaan yksityisten etujen vastustuksen saattamalla itsensä käytäntöön-otetuiksi. Yhdeksästoista vuosisata, myös siihen liittyen viimeinen neljännes kahdeksattatoista vuosisataa oli huomattava hämmästyttävän ja ennen kuulumattoman lukunsa vuoksi suuria keksintöjä taloudellisella alalla. Mistä johtui tämä keksivien nerojen purkaus?"

"Samasta syystä." vastasi poika, "mikä aiheutti kansanvaltaisen liikkeen nousemisen ja aatteen inhimillisestä yhdenvertaisuudesta tänä aikana -- se tahtoo sanoa, ajatuskyvyn laajeneminen kansan keskuudessa, joka ensi kerran tullen yleiseksi, kertasi kymmentuhansin kerroin ihmiskunnan ajatusvoimaa ja poliittiselta asiain kannalta siirsi ajattelun tarkoitusperän yksilöiden eduista enemmistön etuihin."

"Meidän esi-isämme", sanoi opettaja, "nähdessään tämän keksintöjen purkauksen tapahtuvan yksityiskapitalismin aikana, päättivät tästä, että jotain oli olemassa systeemissä, joka oli erittäin suotuisaa keksintökyvyille. Onko sinulla jotain sanomista tässä suhteessa, paitsi mitä jo olet sanonut?"

"Ei ole muuta", vastasi poika, "paitsi että saman säännöin perusteella meidän olisi annettava tunnustuksemme kuninkaallisille laitoksille, aatelistolle ja ylimysvallalla niistä kansanvaltaisista aatteista, jotka heidän hallinnossa olonsa aikana kasvoivat kukoistukseensa suuren vallankumouksen aikana."

"Arvelen, että se jo riittää siinä suhteessa", vastasi opettaja. "Nyt pyydämme sinua kertomaan meille jotain yksityiskohtaisempaa tästä suuresta keksintöjen aikakaudesta, joka alkoi loppupuolella kahdeksattatoista vuosisataa."

HAROLD PUHUI TOSISEIKOISTA.

"Muinaisuuden ajoista kahdeksannentoista vuosisadan viimeiseen neljännekseen saakka", sanoi poika, "ei ole ollut juuri mitään kehitystä koneteollisuuden alalla paitsi laivojen ja aseitten valmistuksessa. Vuodesta 1780 tai niiltä paikkeilta ovat alkuinsa voimanlähteitten keksintösarjat ja niiden käyttäminen taloudellista tarkoitusta varten käytettäviin koneisiin, joka seuraavan vuosisadan aikana täydellisesti mullisti teollisuus ja kauppaolot. Höyry ja kivihiili merkitsivät ihmisvoiman lisäystä rikkauksien tuotannossa, joka oli melkein mahdoton arvostellakaan. Teollisuusoloissa ei ole liian paljon sanottu sanoessa niiden muuttaneen ihmisen kääpiöstä jättiläiseksi. Ne olivat kuitenkin ainoastaan suurimpina tekijöinä lukemattomiin uusiin keksintöihin, joiden kautta suunnattomat työnsäästämiset aiheutuivat kaikilla aloilla, joilla ihmiselämää ylläpidetään ja ohjataan. Maanviljelyksessä, jossa suurena osakkaana on luonto, jota ei voi suuria kiiruhtaa ja jossa senvuoksi ihmisen valta on vähemmän hallitseva kuin muilla teollisuuden aloilla, olisi odottanut tuottavan kyvyn lisääntymisen olevan vähimmän. Ja kuitenkin on tällä alalla arvioitu, että maanviljelyskoneisto enimmin kehittyneenä Amerikassa oli tehnyt noin viisitoistakertaiseksi yksityisen työläisen tuotannon. Useimmissa muissa tuotannon lajeissa, jotka olivat vähemmän riippuvaisia luonnosta, keksinnöt tänä aikana olivat lisänneet työn tuottavaisuutta vieläkin suuremmassa määrässä, vaihdellen se viisikymmen ja satakertaisesta määrästä tuhatkertaiseen määrään, yksi mies kyeten saamaan aikaan yhtäpaljon kuin pieni armeija kaikkina entisinä aikoina."

"Se tahtoo sanoa", sanoi opettaja, "näyttää siltä kuin, vaikkakaan ihmissuvun tarpeet eivät olleet kasvaneet ollenkaan, sen kyky tuottaa näitä tarpeita oli rajattomassa määrässä kasvanut. Tämä summaton kasvu työkyvyssä oli puhdasta taloudellista voittoa maailmalle, jollaista ihmiskunnan edellinen historia ei voinut näyttää läheskään. Oli kuin Jumala olisi antanut ihmiselle täydellisen valtakirjansa komentamaan kaikkia luomakunnan voimia itseään palvelemaan. No, Harold, otaksupa, että sinulle olisi ainoastaan sanottu saman verran kuin sinä olet sanonut meille ihmiskunnan tuotantokyvyn satakertaisesta lisääntymisestä, joka tänä aikana tapahtui ja ilman enempiä tietoja sinut jätettäisiin itseksesi päättämään, miten suuri muutos parempaan päin ihmiskunnan oloissa olisi ollut luonnollisena seurauksena, mikä olisi otaksuttavana loppupäätöksenä?"

"Varmalta näyttäisi otaksua vähintäin", vastasi poika, "että jokainen muoto inhimillistä onnettomuutta ja puutetta, joka suoranaisesti tai välillisesti johtuu taloudellisista puutteista, olisi ehdottomasti tullut katoamaan maan päältä. Että itse 'köyhyys' sanan merkitys olisi kokonaan unohdettu, olisi näyttänyt suoranaiselta seuraukselta ajattelemaan alkaessa. Sen lisäksi me voisimme edelleen kuvitella kaikkia yleisen ylellisyyden alalla, mitä vaan haluamme. Arvelun perustaksi annetut tosiseikat oikeuttaisivat mahdottomimmatkin unelmat yleisestä onnellisuudesta, mikäli aineellinen yltäkylläisyys voi suoranaisesti tai välillisesti sitä aikaan saada."

"Aivan oikein, Harold. Me tiedämme, mitä meillä on odotettavissa, kun alat kertoa meille, mitkä historialliset tosiseikat ihmiskunnan taloudellisen kehityksen alalla varsinaisesti johtuivat kahdeksannentoista ja yhdeksännentoista vuosisatojen keksinnöistä. Ota kansanjoukkojen asema kehittyneimmissä maissa yhdeksännentoista vuosisadan lopulla, sen jälkeen kuin he olivat saaneet kivihiilen ja höyryn tuottamia etuja ja useimpia muita suuria keksintöjä vuosisadan kuluessa ja vertaa niitä heidän asemaansa sanokaamme esimerkiksi vuonna 1780, jolloin voit meille antaa käsityksen muutoksesta parempaan päin, joka heidän taloudellisessa hyvinvoinnissaan on tapahtunut. Epäilemättä oli se jotain ihmeellistä."

"Monien väittelyjen ja tarkkojen laskujen alaista on ollut", vastasi poika, "tokkopa kehittyneimmissä maissa eri luokat yhdessä otettuina ja huomioon ottamatta paljaita muotomuutoksia, mitään varsinaista parannusta oli huomattavissa kansan suuren enemmistön taloudellisessa asemassa."

"Voiko olla mahdollista, että parannukset olivat olleet niin vähäisiä, että voitiin nostaa kysymystä siitä, oliko niitä ollenkaan ollut?"

"Olipa kyllä. Esimerkiksi Englannin kansasta yhdeksännellätoista vuosisadalla on Florence meille antanut todistuksia puhuessaan ulkomaisen kaupan vaikutuksista. Englannilla ei ainoastaan ollut suurempi ulkomainen kauppa kuin millään muulla kansalla, vaan oli se myöskin aikuisemmin ja täydellisemmin ottanut käytäntöön suuret keksinnöt kuin muut kansat. Florence on kertonut meille, että yhteiskuntaopin tutkijoille ei ollut ollenkaan vaikeaa näyttää toteen, että Englannin kansan taloudellinen tila oli paljoa kurjempi yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella kuin se oli ollut vuosisatoja ennen, ennen kuin höyrystä osattiin ajatellakaan ja tämä oli samalla lailla totta Alankomaitten ja Saksan kansojen suhteen. Mikäli koskee työväen joukkoja Italiassa ja Espanjassa olivat ne olleet paljon paremmissa taloudellisissa oloissa Rooman keisarikunnan aikoina kuin mitä he olivat yhdeksännellätoista vuosisadalla. Jos Ranskassa oltiinkin hiukan paremmassa asemassa yhdeksännellätoista kuin kahdeksannellatoista vuosisadalla, johtui se kokonaan maan jakamisesta, jonka Ranskan vallankumous aiheutti eikä missään suhteessa suurista keksinnöistä."

"Miten oli asian laita Yhdysvalloissa?"

"Jos Amerika", vastasi poka, "osottikin huomattavaa parannusta kansan asemassa, ei sitä ole ehdottomasti luettava keksintöjen kehityksen ansioksi, sillä uuden maan ihmeelliset taloudelliset edellytykset olivat antaneet kansalle suuren vaikkakin ehdottomasti ainoastaan hetkellisen edun muihin kansoihin nähden. Kuitenkaan ei näytä siltä, että olisi oltu enemmän yksimielisiä siitä, oliko todella kansanjoukkojen asema enemmän parantunut Amerikassa kuin vanhalla mantereellakaan. Viimeisellä vuosikymmenellä yhdeksättätoista vuosisataa, jolloin tyytymättömät palkkatyöläiset ja maanviljelijät olivat yhtymäisillään alkaen liike paisua vallankumoukselliseksi luonteeltaan, julkaisivat Yhdysvaltojen hallituksen asiamiehet muodosteltuja vertailuja palkkojen ja hintojen välillä, joissa he väittivät ilmenevän pienen parannuksen kokonaisuudessaan amerikalaisten käsityöläisten taloudellisessa asemassa vuosisadan kuluessa. Niin kaukaiselta ajalta emme me luonnollisesti voi arvostella näitä laskuja yksityiskohdissaan, mutta me voimme hyvällä syyllä epäillä lopputuloksista, että kansanjoukkojen tila olisi ollut suuresti parantunut päättäen siitä yleisestä tyytymättömyydestä, joita asettamaan nämä julkaisut olivat, vaikkakin turhaan sijotut. Turvalliselta näyttää olettaa, että kansa tunsi paremmin oman asemansa kuin sosiologistit ja varmaa on, että yhä kasvavana vakaumuksena amerikalaisten kansajoukkojen keskuudessa oli, että he yhä enemmän olivat menettämässä taloudellisella alalla ja vaarassa vajota entisen ja samanaikaisen Europan köyhälistön ja maalaisväestön alhaiseen asemaan. Kapitalismin puolustajien työtilastotauluja vastaan voimme me lisätä tärkeämpänä ja todistavampana seikkana Amerikan kansan taloudellisesta ahdinkotilasta loppupuolella yhdeksättätoista vuosisataa sellaisia ajanmerkkejä kuin kerjäläis- ja kulkurijuukkojen kasvamisen vanhalla mantereella tavattuun määrään, palkkatyöläisten katkerat kapinoimiset, jotka pitivät vallalla ainaista taloudellista sotaa ja lopuksi vararikkotilan, johon maataviljelevä väestö oli vaipumassa."

"Riittää jo tähän kysymykseen", sanoi opettaja. "Sellaisessa vertauksessa kuin tämä on, ovat pienemmät eroavaisuudet vähemmän tärkeitä. On kylliksi tietää, että jos ihmisen tuotantokyvyn rajatonta kertautumista keksintöjen edistymisen kautta olisi kehitetty ja käytetty jonkunlaisellakaan harrastuksella yleiseksi hyväksi, köyhyys olisi kadonnut ja hyvinvointi ellei täydellinen ylellisyys olisi ollut yleisenä seurauksena. Kun tämä tosiasia on selvä kuin aurinko, on tarpeetonta ryhtyä pohtimaan taloustieteilijäin hiuksenhalkomiseen meneviä väitelmiä siitä olivatko luokan tai toisen olosuhteet yhdessä tai toisessa maassa hiukkaa parempia tai huonompia kuin mitä ne olivat olleet. Kylliksi on väitteen todistamiseksi, ettei kukaan missään maassa väittänytkään, että olisi ollut huomattavaa parannusta edes alkaakseenkaan täydellistä muutosta ihmiskunnan oloissa parempaan päin, joista suuret keksinnöt yleiseen käytäntöön otettuina olivat antaneet täydellisen ja pikaisen lupauksen ja mahdollisuuden."