Part 20

"Samalla tapaa kuin voitonottaminenkin. Vuokran saajat olivat hyvin harvalukuisia, niihin, jotka sitä maksoivat, kuuluivat melkein kaikki. Ne, jotka saivat korkoa, olivat harvat ja sen maksajat monet. Vuokra ja korko tarkoittivat siten, kuten liikevoittokin yhtämittaista yhteiskunnan ostokyvyn supistamista ja sen kokoomista pienen osan käsiin."

"Mitä sinulla on sanomista näistä kolmesta eri tavasta verratessa toisiinsa niiden hävittävää vaikutusta kansan kulutuskykyyn ja tuotannon kysyntään?"

"Se oli erilainen eri aikoina ja eri maissa riippuen se niiden taloudellisen kehityksen määrästä. Yksityiskapitalismia on verrattu kolmisarviseen härkään, sarvina ollen korko, vuokra ja liikevoitto, ollen eri pitkiä ja vahvuisia eläimen ijän mukaan. Yhdysvalloissa luentomme käsittämänä aikana liikevoitto oli vielä edelleen pisimpänä sarvena, vaikka muutkin olivat kasvamassa pelottavan suurella nopeudella."

"Me olemme nähneet, George", sanoi opettaja, "että jo kauan ennen suurta vallankumousta oli yhtä todistettu asia kuin nytkin, että ainoa raja omaisuuden tuotannolle yhteiskunnassa oli kulutuskyky. Me olemme nähneet, että yksityiskapitalismin aikana maailmaa piti köyhyydessä liikevoiton vaikutus yhdessä vuokran ja koron kanssa alentaa kulutuskykyä ja siten pilata tuotantoa kokoomalla kansan ostokyvyn muutamien harvojen käsiin. Se oli kuitenkin väärää asiain menoa. Ennen kuin jätämme tämän aineen, pyydän sinua selittämään meille muutamilla sanoilla, mikä oli oikea tapa. Kun kerran huomataan, että kulutus on tuotannon rajoittaja, mitä sääntöä tulee noudattaa jakaessa tuotannon tuloksia kulutettavaksi kehittääkseen kulutuksen huippuunsa ja siten taasen vuorostaan synnyttääkseen mahdollisimman suurta tuotannon kysyntää?"

"Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi ovat tuotannon tulokset jaettavat yhdenmukaisesti kaikkien tuottavan yhteiskunnan jäsenten kesken."

"Selitäpä, miksi sen tulee olla niin."

"Se on itsestään selvä matemaattinen väitös. Mitä useammalle ihmiselle leipäkappale tai joku muu tunnettu esine jaetaan ja mitä yhdenmukaisemmin se jaetaan, sitä pikemmin se tulee kulutetuksi ja uutta leipää tarvitaan. Sanoaksemme sen yleisemmässä muodossa, ihmisolentojen tarpeet johtuvat samasta luonnollisesta ruumiinrakennuksesta ja ovat itse asiassa samat. Yhdenmukainen tarpeellisen omaisuuden jakaminen heille on siten se yleinen keino, jonka kautta sellaisten esineitten kulutus heti saadaan laajenemaan mahdollisimman suureksi ja jatkumaan tässä määrässä ilman keskeytystä kaikkien yhteiseksi tyydytykseksi. Siitä seuraa, että tuotteiden tasanmukainen jakaminen on sääntö, jonka avulla suurin mahdollinen kulutus saavutetaan ja siten myös vuorostaan kiihotetaan mahdollisimman suureen tuotantoon."

"Mitä taasen johtuisi kulutukselle käytettävien tuotteiden epätasaisesta jakamisesta?"

"Jos jakaminen olisi epätasaista, tulisi seurauksena olemaan, että toisilla olisi enemmän kuin he voisivat kiduttaa vississä ajassa ja toisilla vähemmän kuin he olisivat voineet kuluttaa samassa ajassa tarkoittaen tämä yleiskulutuksen vähentymistä alle sen määrän, mitä se olisi voinut olla samalla ajalla tuotteita tasan jakaessa. Jos miljoona dollaria jaettaisiin tasan tuhannen miehen kesken, tulisi se pian kulutetuksi tarpeellisiin esineihin synnyttäen tuotannon kysyntää yhtä suuressa määrässä; mutta jos se koottaisiin yhden miehen käsiin, ei sadatta osaakaan siitä, vaikka ylellistä elämääkin käytettäisiin tulisi luultavasti kulutetuksi saman ajan kuluessa. Yleinen peruslaki yhteiskunnan omaisuuden opissa on siten, että määrätyn ostokyvyn vaikutus synnyttää kulutusta on suhteellinen suoranaisesti jaon laajuuteen ja on enimmän vaikuttava, kun se on tasaisesti jaettu kaikkien kuluttajain kesken, sillä silloin tulee se mahdollisimman laajimmalle jaetuksi."

"Sinä et ole kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan, että kaavana suurimmalle rikkauksien tuotannolle -- se on, yhtäläiselle tuotteiden jakamiselle yhteiskunnassa -- on myöskin tuotannon käyttötapa, joka tuottaa enimmän inhimillistä onnellisuutta."

"Minä puhuin kysymyksen puhtaasti taloudelliselta puolelta."

"Eiköhän vanhoja taloustieteilijöitä olisi hämmästyttänyt kuulla, että parhaan rikkauksien tuotantojärjestelmän salaisuus oli yhdenmukainen Jesuksen Kristuksen opettaman kaikkien ihmisten yhdenarvoisuuden eetillisen opin kanssa?"

"Epäilemättä, sillä he opettivat väärin, että on olemassa kahdenlaista ihmisen kohteluoppia -- moraalista ja taloudellista; ja kahdenlaatuista ajatustapaa -- taloudellista ja eetillistä, molemmat ollen aloillaan oikeita. Me tunnemme asian kuitenkin paremmin. Voi olla olemassa ainoastaan yhdenlainen oppi käytöksestä ja se on eetillinen. Jokainen taloudellinen esitys, jota ei voida lausua eetillisessä muodossa, on väärä. Mikään ei voi olla taloustiedettä, ellei se tunnu puhtaalta etiikalta. Sen vuoksi ei ole mikään sattuma, vaan järkiperäinen välttämättömyys, että sekä etiikan, että taloustieteen suurimman sanan tulee olla sama -- yhdenvertaisuus. Kultainen sääntö yhteiskunnassa käytäntöön otettuna on todellakin yhtä hyvin yltäkylläisyyden kuin rahan tekijänä."

XXIII LUKU.

VERTAUS VESISÄILIÖSTÄ.

"Se on oikein, George. Lopettakaamme luento tähän. Meidän keskustelumme, minä huomaan, on venynyt pitemmäksi kuin odotinkaan ja lopettaaksemme aineemme tarvitsemme me vielä lyhyen luennon iltapäivällä. -- Ja nyt lopettaessamme täksi aamuksi, aijon minä omasta puolestanikin tarjota jotain. Toissa päivänä olin museossa penkomassa suuren vallankumouksen kirjallisuutta löytääkseni jotain, joka pystyisi valaisemaan ainettamme. Tällöin löysin minä erään pienen lentolehden tältä aikakaudelta, kellastuneen ja melkein mahdottoman lukea, jonka tutkittuani huomasin olevan hauskan pilkkakirjoituksen eli satiirisen palasen voittojärjestelmästä. Minulle juolahti mieleen, että luentomme voisi valmistaa meitä käsittämään sitä ja kopioin sen senvuoksi. Sen nimenä on 'vertaus vesisäiliöstä' ja kuuluu se seuraavasti:

"Oli kerran muuan erittäin kuiva maa, jonka asukkaat olivat, kipeästi veden puutteessa. Ja he eivät tehneet muuta kuin etsivät vettä aamusta iltaan ja useita hukkui, kun he eivät sitä voineet löytää.

"Oli kumminkin muutamia miehiä maassa, jotka olivat voimakkaampia ja ahkerampia kuin muut ja nämä olivat koonneet vesivarastoja sinne, missä toiset eivät voineet sitä löytää ja näille miehille annettiin kapitalistien nimi. Ja niinpä seurasi, että maan asukkaat tulivat kapitalistien luo ja pyysivät näiltä saada juodakseen heidän kokoamaansa vettä, sillä heidän tarpeensa oli suuri. Mutta kapitalistit vastasivat heille ja sanoivat:

"'Menkää tiehenne, te hullut! Miksi antaisimme teille vettä, jota olemme koonneet, sillä silloin me joutuisimme samaan tilaan kuin tekin ja hukkuisimme teidän kanssanne? Mutta odottakaahan, mitä voimme hyväksenne tehdä. Ryhtykää palvelijoiksemme ja te saatte vettä.'

"Ja kansa vastasi: 'Kunhan vaan annatte meille vettä, niin me tulemme palvelijoiksenne, me ja lapsemme.' Ja niin tapahtuikin.

"Kapitalistit olivat ajattelevaisia ja järkeviä miehiä. He määräsivät kansan, joka oli heidän palvelijoinaan, joukkoihin kapteenien ja vartijain johdolla ja osan panivat he kaivoille ammentamaan vettä ja lopun etsimään uusia kaivoja. Ja kaikki vesi tuotiin yhteen paikkaan, jonne kapitalistit rakensivat suuren säiliön sitä varten ja tämä säiliö kutsuttiin markkinoiksi, sillä sieltä tuli kansa ja kapitalistien palvelijatkin vettä hakemaan. Kapitalistit sanoivat kansalle:

"'Jokaisesta vesisaavista, jonka te tuotte meille kaataaksemme sen ammeeseemme, annamme me teille pennin, mutta jokaisesta vesisaavista, jonka me siitä otamme antaaksemme teidän, vaimojenne ja lastenne juoda, on teidän annettava meille kaksi penniä ja ero olkoon meidän voittonamme, koska ellemme tätä voittoa saisi, me emme ryhtyisi tätä hyväksenne tekemään ja te kaikki hukkuisitte.'

"Tämä oli oikein kansan mielestä, sillä he olivat ymmärrykseltään tylsiä ja he kantoivat vettä ammeeseen useita päiviä ja jokaisesta vesisaavista, jonka he toivat, kapitalistit antoivat heille aina pennin; mutta jokaisesta saavista, jonka kapitalistit ottivat säiliöstä antaakseen sen kansalle, katso! kansa luovutti kapitalisteille kaksi penniä.

"Ja jonkun ajan kuluttua vesisäiliö, joka oli markkinat, täyttyi yleensä, kun jokaisesta saavista, jonka kansa siihen kaatoi, se voi ostaa ainoastaan puolen saavia: Sen vuoksi ylijäämä, joka jokaisesta saavista jäi, saattoi säiliön tulvilleen, sillä kansaa oli paljon, mutta kapitalisteja vaan vähän, eivätkä he voineet juoda enemmän kuin muutkaan. Siitä syystä tuli vesisäiliö lopulta täyteen.

"Ja kun kapitalistit näkivät, että vesi juoksi yli, sanoivat he kansalle:

"'Ettekö te näe, että vesisäiliö, joka on markkinat, valuu ylitse? Levätkää sen vuoksi ja olkaa kärsivällisiä, sillä teidän ei tarvitse tuoda meille enempää vettä, ennenkuin vesisäiliö on tyhjänä.'

"Mutta kun kansa ei enää saanut kapitalisteilta pennejä tuomastaan vedestä, eivät he voineet ostaa vettä kapitalisteilta, kun heillä ei ollut mitään millä ostaa. Ja kun kapitalistit näkivät, ettei heille enää ollut voittoa, kun ei kukaan ostanut heiltä vettä, huolestuivat he. He lähettivät miehiä kaikille teille ja aroille huutamaan: 'Jos ken on janoissaan, tulkoon hän vesisäiliöllemme ja ostakoon meiltä vettä, sillä säiliömme vuotaa yli.' Keskenään he sanoivat: 'Katso, ajat ovat huonot; meidän täytyy ilmoittaa.'

"Mutta kansa vastasi sanoen: 'Miten voimme me ostaa, ellette meitä pestaa, sillä miten muuten me voimme saada, jolla ostaisimme? Pestaa meidät sen vuoksi kuten ennenkin ja me ostamme kernaasti vettä, sillä kärsimme janoa eikä teidän tarvitse ilmoitella.' Mutta kapitalistit sanoivat kansalle: 'Pitäisikö meidän palkata teidät kantamaan vettä, kun vesisäiliö, joka markkinat on, jo vuotaa ylitse? Ostakaa sen vuoksi ensin vesi ja kun säiliö tyhjä on ostamisenne kautta, me palkkaamme teidät uudelleen.' Ja niinpä kun kapitalistit eivät heitä enempää palkanneet vettä tuomaan, ei kansa voinut ostaa vettä, jonka he ennen tuoneet olivat ja kun taas kansa ei voinut ostaa vettä, jonka he ennen tuoneet olivat, eivät kapitalistit enää heitä palkanneet uutta vettä tuomaan. Ja silloin sanottiin maailmalla: 'Nyt on kireä aika.'

"Ja kansan jano oli suuri, sillä nyt ei ollut, kuten oli ollut heidän isiensä aikana, jolloin maa oli heille avoinna jokaisen etsiä itselleen vettä, sillä nyt olivat kapitalistit ottaneet itselleen kaikki kaivot ja kaikki lähteet ja vesimyllyt ja laivat ja vesisaavit, niin ettei kukaan voisi saada vettä paitsi vesisäiliöstä joka markkinoina oli. Ja kansa nurisi kapitalisteja vastaan ja sanoi: 'Katso vesisäiliö juoksee yli ja me kuolemme janoon. Antakaa sen vuoksi meille vettä, ettemme hukkuisi.'

"Mutta kapitalistit vastasivat: 'Ei niin. Vesi on meidän. Te ette sitä saa juoda, ellette osta sitä meiltä penneillä.' Ja he vahvistivat sen kirouksella, sanoen tapansa mukaan: 'Liike on liikettä.'

"Mutta kapitalistit tulivat levottomiksi, kun kansa ei enää ostanut vettä, joten heillä ei enää ollut voittoja ja siksi he puhuivat toisilleen sanoen: 'Näyttää siltä kuin voittomme olisivat lopettaneet uudet voittomme ja ettemme voittojen vuoksi, joita tehneet olemme, voi tehdä uusia voittoja. Mistä se johtuu, että voittomme ovat meille hyödyttömiksi tulleet ja että ne meidät köyhiksi tekevät? Lähettäkäämme siis tietäjiä kutsumaan, että he meille mahtavat selittää tämän asian', ja he lähettivät tietäjiä kutsumaan.

"Mutta tietäjät olivat oppineita mustissa konsteissa ja yhtyivät kapitalisteihin heidän vetensä vuoksi, että he sitä saada voisivat ja siitä elää, he ja heidän lapsensa. Ja he puhuivat kansalle kapitalistien puolesta ja olivat heidän lähettiläinään kansalle, sillä he ymmärsivät, etteivät kapitalistit olleet nopea-ajatuksisia ja valmiita puhumaan.

"Ja kapitalistit vaativat, että he selittäisivät tämän asian heille, mistä se johtui, ettei kansa ostanut heiltä enempää vettä, vaikka vesisäiliö tulvillaan oli. Ja toiset tietäjistä vastasivat ja sanoivat: 'Sen syynä on ylituotanto' ja toiset sanoivat, 'se on liikarunsaudesta;' mutta molempien sanojen merkitys on sama. Ja toiset sanoivat: 'Ei, katso, tämä asia johtuu auringonpilkuista.' Ja vielä toiset vastasivat sanoen: 'Ei se ole ylirunsaudesta eikä auringonpilkuista, kun tämä paha on kärsittäväksemme tullut, vaan luottamuksen puutteesta.'

"Ja sillä välin kuin tietäjät kiistelivät keskenään, tapansa mukaan lepäsivät voitonnauttijat ja nukkuivat ja kun he heräsivät, sanoivat he tietäjille: 'Jo on kylliksi. Te olette puhuneet meille hyvin. Nyt menkää ja puhukaa yhtä hyvin tälle kansalle, niin että he rauhassa pysyvät ja antavat meille meidän rauhamme.'

"Mutta tietäjät, joita myös noidiksi jotkut kutsuivat, pelkäsivät mennä kansan eteen, etteivät kivitetyiksi tulisi, sillä kansa ei heitä rakastanut. Ja he sanoivat kapitalisteille:

"'Mestarit, meidän ammattimme salaisuus on siinä, että jos kansa on kylläinen eikä janoa, vaan on rauhallinen, silloin havaitsevat he puheemme järkevyyden kuten tekin. Mutta jos he ovat janoissaan ja nälissään, eivät he siinä lohdutusta löydä, vaan pilkkaavat, sillä näyttää siltä kuin viisautemme olisi kansasta tyhjyyttä, elleivät he ole ravittuja.' Mutta kapitalistit sanoivat: 'Menkää te vaan. Ettekö te ole oikeita miehiä olemaan lähettiläinämme?'

"Ja tietäjät menivät kansan luoksi ja selittivät sille ylituotannon salaisuutta ja miten se johtui, että heidän tuli nääntyä janoon sen vuoksi että oli liiaksi vettä olemassa ja miten sitä ei voinut olla kylliksi, koska sitä liiaksi oli. Ja samoin puhuivat he kansalle auringonpilkuista ja myöskin miten nämät kärsimykset olivat heidän päällensä tulleet luottamuksen puutteen tähden. Ja kaikki oli niin, kuten tietäjät sanoneet olivat, sillä kansasta näytti heidän puheensa tyhjyydeltä. Ja kansa pilkkasi heitä sanoen: 'Menkää ylös, paljaspäät! Tahdotteko pilkata meitä? Synnyttääkö runsaus puutetta? Eikö paljosta mitään tule?' Ja he kantoivat kiviä kivittääkseen heidät.

"Ja kun kapitalistit näkivät, että kansa vielä napisi eikä tahtonut kuunnella tietäjiä ja kun he myöskin pelkäsivät, että kansa voisi tulla vesisäiliölle ja ottaa vettä väkivoimin, toivat he heille muutamia pyhiä miehiä (mutta nämät olivat vääriä profeettoja), jotka puhuivat kansalle, että sen tulee rauhassa pysyä eikä vaivata kapitalisteja sen vuoksi että he janoissaan olivat. Ja nämät pyhät miehet, jotka olivat vääriä profeettoja todistivat kansalle, että nämät kärsimyksensä oli heidän päällensä lähettänyt Jumala heidän sielujensa autuuden tähden ja että jos kestävät sitä kärsivällisesti eivätkä vettä himoitse eivätkä kapitalisteja häiritse, tulisi heille käymään, että kun he kuolleet ovat, he tulevat maahan, jossa ei ole kapitalisteja, mutta runsaasti vettä. Kuitenkin löytyi myös muutamia oikeitakin Jumalan profeettoja ja nämät armahtivat kansaa eivätkä ennustaneet kapitalistien puolesta, vaan pikemmin puhuivat aina heitä vastaan.

"Kun nyt kapitalistit näkivät, että kansa yhä napisi eikä tahtonut rauhallisena pysyä tietäjien eikä väärien profeettain sanoista huolimatta, menivät he itse heidän keskuuteensa ja kastelivat sormensa vedessä, joka säiliöstä yli juoksi ja pirskottivat vesitippoja sormistansa kansan joukkoon, joka säiliön ympärillä tunkeili ja näiden vesitippojen nimenä oli armeliaisuus ja olivat ne tavattoman katkeria.

"Ja kun kapitalistit yhä näkivät, etteivät tietäjien sanat eikä pyhien miesten, jotka vääriä profeettoja olivat, eivätkä vesitipat, joita armeliaisuudeksi kutsuttiin, rauhoittaneet kansaa, vaan pikemmin sitä kiihottivat ja kokosivat vesisäiliöiden luo ikään kuin he aikoisivat vettä väkivallalla ottaa, pitivät he yhteisen neuvottelun ja lähettivät miehiään salaisesti kansan keskuuteen. Ja nämät miehet etsivät mahtavimmat kansan joukosta ja kaikki, joilla oli sotataitoa ja ottivat heidät syrjään ja puhuivat voimakkaasti heille sanoen:

"'Katso, miksi ette te yhdistä osaanne kapitalistien kanssa? Jos te rupeatte heidän miehiksensä ja palvelette heitä kansaa vastaan, ettei se vesisäiliöön pääse murtautumaan, silloin on teillä oleva yltäkylläisesti vettä, niin ettette te janoon näänny, te ja teidän lapsenne.'

"Ja mahtavat miehet ja ne, jotka sodassa taitavia olivat, kuuntelivat tätä puhetta ja antoivat käännyttää itsensä, sillä jano heitä vaivasi kovin ja he menivät kapitalistien luo ja tulivat heidän miehikseen ja keihäät ja miekat annettiin heille käsiin ja he tulivat kapitalistien puolustajiksi ja he hosuivat kansaa, kun se tunkeili vesisäiliön luo.

"Ja pitkän ajan kuluttua oli vesi säiliössä alentunut, sillä kapitalistit tekivät suihkulähteitä ja kalalammikoita sen vedestä ja kylpivät siinä, he ja heidän vaimonsa ja lapsensa ja tuhlasivat vettä omaksi huvituksekseen.

"Ja kun kapitalistit näkivät, että vesisäiliö oli tyhjä, sanoivat he: 'huono aika on loppunut', ja he lähettivät kansaa pestaamaan, että nämät toisivat vettä sen uudelleen täyttääkseen. Ja vedestä, jonka kansa toi säiliöön, saivat he joka saavista pennin, mutta vedestä, jonka kapitalistit ottivat säiliöstä kansalle antaakseen he saivat kaksi penniä, että he voisivat saada itselleen voiton. Ja jonkun ajan kuluttua säiliö taasen oli tulvillaan kuten ennenkin.

"Ja kun kansa useita kertoja oli täyttänyt säiliön, kunnes se oli tulvillaan ja nähnyt janoa, kunnes kapitalistit olivat siinä olevan veden tuhlanneet, sattui, että maassa nousi muutamia miehiä, joita kutsuttiin agitaattoreiksi, sillä he kiihoittivat kansaa nousemaan vastustamaan. Ja he puhuivat kansalle kehottaen sitä yhtymään ja silloin heidän ei tarvitsisi enää kapitalisteja palvella eikä enää veden puutteessa kärsiä. Ja kapitalistien silmissä olivat nämät agitaattorit tuhoisia henkilöitä ja he olisivat varmasti ristiinnaulinneet heidät, mutta eivät uskaltaneet kansan pelvon tähden.

"Ja näiden agitaattorien sanat, mitä he puhuivat kansalle, olivat tähän malliin:

"'Hullut ihmiset, miten kauan te annatte itseänne valheella pettää ja uskotte omaksi vahingoksenne sitä, jota ei olemassa ole? Sillä katsokaa, kaikki nämät asiat, joita teille ovat sanoneet kapitalistit ja heidän tietäjänsä, ovat viekkaasti keksittyjä valeita. Ja samoin pyhät miehet, jotka sanovat, että se on Jumalan tahto, että teidän aina köyhiä ja kurjia ja janoovaisia olla pitäisi, katsokaa! he pilkkaavat Jumalaa ja ovat valehtelijoita, joita Jumala tulee ankarasti tuomitsemaan, vaikkakin hän kaikille muille anteeksi antaa. Mistä se johtuu, ettette te säiliön vettä käyttää saa? Eikö se ole sen vuoksi, ettei teillä ole rahaa? Ja miksi ei teillä rahaa ole? Eikö se johdu siitä, että te saatte yhden pennin jokaisesta saavista, jonka te tuotte säiliöön mutta saatte maksaa kaksi penniä jokaisesta saavista, jonka te siitä otatte, niin että kapitalistit voittonsa saisivat? Ettekö te näe, miten tämän vuoksi säiliön täytyy tulla tulvilleen, täyteen teidän puutteenne tähden ja teidän janonne vuoksi? Ettekö te näe, että mitä ahkerammin te teette työtä ja mitä ahkerammin te etsitte ja kokootte vettä, sitä pahempaa eikä parempaa on se teille voittojärjestelmän vuoksi ja niin on se aina oleva?'

"Tähän tapaan puhuivat agitaattorit useita aikoja kansalle eikä kukaan heistä välittänyt, mutta jonkun ajan kuluttua kuitenkin kansa heitä viimein kuuli. Ja he vastasivat ja sanoivat agitaattoreille:

"'Teillä on oikein. Kapitalistien ja heidän voittonsa vuoksi me puutteessa olemme, sillä me käsitämme, että heidän ja heidän voittonsa vuoksi emme me voi mitenkään saada työmme hedelmää, niin että työmme on turhaa ja mitä enemmän me teemme työtä säiliön täyttämiseksi, sitä pikemmin se tulee tulvilleen emmekä me voi mitään saada, koska vettä liiaksi on, tietäjäin sanojen mukaan. Mutta, katso, kapitalistit ovat ankaria miehiä ja heidän armeliaisuutensa on julmaa. Sanokaa meille, jos te tiedätte, keinon, minkä avulla me voimme vapautua heidän kahleistaan. Mutta ellette te tiedä mitään vapautumiskeinoa, niin me pyydämme teitä jättämään meidät rauhaan ja pysymään alallanne, että me voisimme unhottaa surkeutemme.'

"Ja silloin agitaattorit vastasivat ja sanoivat: 'Me tiedämme keinon.'

"Mutta kansa sanoi: 'Elkää meitä pettäkö, sillä tämä asiain tila on ollut olemassa alusta pitäen eikä kukaan ole keksinyt keinoa vapauttaa meitä siitä, vaikka useat ovat sitä huolellisesti etsineet; kyynelten valuessa. Mutta jos te tiedätte keinon, sanokaa se meille pian.'

"Silloin agitaattorit puhuivat kansalle keinosta ja he sanoivat:

"'Katsokaa, mitä te ensinkään tarvitsette näitä kapitalisteja, että teidän pitäisi antaa heille voittoa työstänne? Mitä suuria töitä he tekevät, jonka vuoksi te kannatte heille tämän kunniapalkinnon? Katso, se johtuu siitä, että he komentavat teitä joukoissa ja johtavat teitä ulos ja sisään ja antavat teille tehtäviä ja myöhemmin antavat teille vähäisen osan vedestä, jonka te tuoneet olette eikä he. Katsokaa tässä on keino vapautua kahleista! Tehkää se itsellenne, mitä olette tehneet kapitalisteille -- nimittäin hallitkaa itse työnne, johtakaa itseänne joukoissa ja jakakaa tehtävänne. Silloin ette ensinkään tarvitse kapitalisteja eikä teidän enään ole tarpeen luovuttaa heille voittoa, vaan kaikki työnne hedelmät te jaatte keskenänne kuin veljet, jokainen saaden yhtä paljon; ja silloin ei säiliö koskaan tule tulvilleen, ennenkuin jokainen on kylläinen eikä enää vettä tarvitsisi ja sen jälkeen te rakennatte ylitulvasta suihkulähteitä ja kalalampia itsenne ilahdukseksi kuten ennen tekivät kapitalistit; mutta näistä tulee olemaan iloa kaikille.'

"Ja kansa vastasi: 'Miten me voisimme ryhtyä näitä tekemään, sillä ne näyttävät meistä hyviltä?'

"Ja agitaattorit vastasivat: 'Valitkaa luotettavia miehiä toimimaan etupäässänne ja komentamaan teitä joukoissa ja johtamaan työtänne ja nämät miehet olkoon kuten ennen kapitalistit; mutta katso, he eivät ole teidän isäntiänne, kuten kapitalistit ovat, vaan ovat teidän veljiänne ja virkamiehiänne, jotka tekevät teidän tahtonne eivätkä he ota mitään voittoa, vaan jokainen mies osansa, niin ettei enää isäntiä ja palvelijoita olisi joukossanne, vaan veljiä ainoastaan. Ja aika ajottain, miten hyväksi näette, te valitsette luotettavia miehiä edellisten sijalle ohjaamaan teidän työtänne.'

"Ja kansa kuunteli ja neuvo oli heidän mielestään hyvä. Myöskään ei se näyttänyt heistä vaikealta. Ja yhteen ääneen he huusivat: 'Olkoon sitten niin, kuten sanoneet olette, sillä me tahdomme niin tehdä!'

"Ja kapitalistit kuulivat huudon, melun ja mitä kansa sanoi ja tietäjät kuulivat sen myöskin ja samoin väärät profeetat ja sotataitoiset miehet, jotka kapitalistien puolustuksena olivat; ja kun lie sen kuulivat, vapisivat he kovin, niin että heidän polvensa yhteen löivät ja sanoivat toinen toisillensa: 'Se on meidän loppumme!'

"Kuitenkin oli myös muutamia oikeita elävän Jumalan pappeja, jotka eivät tahtoneet kapitalistien puolesta todistaa; ja kun he kuulivat kansan huudon ja mitä se sanoi, he iloitsivat suuresti ja kiittivät Jumalaa pelastuksesta.

"Ja sen jälkeen kansa meni ja teki kaikkea, mitä agitaattorit olivat heitä käskeneet tekemään. Ja kaikki kävi, niinkuin agitaattorit olivat sanoneet, vieläpä kaikkien heidän sanojensa mukaan. Eikä enää ollut maassa janoa eikä ketään, joka olisi nälkää nähnyt tai ollut alaston, palellut tai muuten ollut puutteessa: ja jokainen mies sanoi lähimmäisellensä: 'veljeni', ja jokainen nainen sanoi toisellensa: 'sisareni', sillä he olivat toistensa kanssa kuin veljet ja sisaret, jotka yhdessä asuvat. Ja Jumalan siunaus asui ijäti sen maan päällä."

XXIV LUKU.

MINULLE NÄYTETÄÄN KAIKKI MAAN KUNINGASKUNNAT.