Part 6

Mutta herra Köyhänen on energinen mies. Hän ilmestyi kotiinsa 1/2 metrin pituisen timpermanninkairan kanssa ja alkoi kaivaa reikiä lattioihin ja kattoihin. Tällöin hän huomasi, että sekä Jakubovitshin että hänen huoneustonsa ilmajohtotorvet olivat suorassa yhteydessä keskenään. Sitäpaitsi hän huomasi, että huoneustojen väliseinät, jotka olivat rakennusmestari Kepulisen keksimää massaa, ulottuivat ainoastaan lattiapintaan asti, joten Jakubovitshin ja hänen huoneustonsa olivat lattian alapuolelta ihan välittömässä yhteydessä. Siihen nähden, että lattialankuiksi oli käytetty täysin tuoretta puutavaraa, oli lattiassa melkoiset raot, ja tästä syystä levisivät J:n itämaiset tuoksut ja kotieläimet herrasväki Köyhäsen huoneustoon.

Tämän jälkeen nähtiin sanomalehdissä seuraava ilmoitus:

"Myytävänä

2 huon. ja keitt. asuinh. kaik. nykyaj. mukav. Etu-Töölössä. Huom.! Varma yhtiö. Edull. maksuehdot. Vast. t.l. kontt. nim. 'Hyvä kauppa'."

Pari kuukautta tämän jälkeen näemme herrasväki Köyhäsen tavarat kuorma-auton korissa, sillä herrasväki on onnistunut myymään huoneustonsa ja siirtyy onnesta säteillen vanhaan paksuseinäiseen taloon Kruunuhakaan.

ROUVIEN PARISSA.

Kukapa ei pitäisi hyvästä kahvista. Kun sitten vielä kahvin lisäksi annetaan monet sortit hienoa leipää, ja vieräytetään suuri kakkupalanen kristallilautaselle, niin kyllä siinä kielenkanta heltiää molemmilta sukupuolilta, ja niin ollaan painuttu keskustelemaan palvelijatarkysymyksestä, joka on nykyhetken polttava kysymys. Istuimme tässä tuonnoin kolmen rouvan kanssa, jotka hyvästä kahvista huolimatta olivat murheellisella tuulella, sillä heidän palvelijattarensa olivat ensin esittäneet kohtuuttomia palkankorotusvaatimuksia ja sen jälkeen jättäneet talon. Kun sitten uudet palvelijattaret oli saatu ja näiden oli pitänyt ryhtyä tehtäviinsä, niin olivat he kukin huomauttaneet, että he tarvitsisivat apulaisen, sillä he eivät olleet tottuneet suorittamaan tehtäviään ilman apua. Ja koska tällaista apulaista ei ollut saatavissa, niin nämä kaikki kolme sanoivat itsensä irti ja poistuivat asianomaisista taloista. Tämän jälkeen kääntyivät nämä kolme rouvaa yksimielisesti meidän puoleemme ja sanoivat, että te, herra Tatu, joka olette niin auttavainen ja käytännöllinen ja kirkasajatuksinen mies, antaisitte meille neuvoa tässä asiassa.

Ja huomautti eräs rouvista, että kaada nyt Tatulle lisää kahvia ja tarjoa sitä kakkua, sillä Tatuhan ei ole vielä juonut kuin kolme kuppia.

Ja sanoi toinen rouvista, että ensi kesänä näkisimme herra Tatun niin mielellämme huvilallamme, ja että pieni moottori- tai automatka ehkä tekisi Tatun hermoille hyvää.

Ja me heitimme suuren kakkupalasen naamaamme ja kaasimme kuohukermaa kahvikuppiimme ja sanoimme, että tämä palvelijatarkysymys alkaa käydä jokaisessa maassa polttavaksi. Mutta että me olemme keksineet keinon sen ratkaisemiseksi.

Ooh! sanoivat kaikki rouvat yhteen suuhun, Tatu on hyvä ja ottaa näitä mantelileivoksia ja tätä ihanaa vehnäleipää! Mikä on tämä keino?

Ja me sanoimme seuraavaa: On perustettava talousapulaisyliopisto. Sisäänpääsyvaatimukset: suoritettu keskikoulukurssi, ja takuu siitä, että asianomainen ylöspidostaan kykenee suorittamaan vähintäin 1,000 mk kuukaudessa. Ennen opistoon pääsyä vähintäin 3 vuoden palkaton harjoittelu opiston rehtorin hyväksymissä perheissä. Tämä 3 vuoden harjoittelu voidaan alkaa heti. 5 vuoden opintojen jälkeen kotitaloustieteen tohtorin arvonimi.

Tohtoritittelin toivossa rupeaa kultaista nuorisoa kilpaillen pyrkimään harjoittelupaikoille ja rouvat saavat palvelijattaria ilmaiseksi niin paljon kuin haluavat. Kurssin suoritettuaan ja arvonimen saatuaan ovat asianomaiset velkaantuneet, joten heidän on pakko ottaa vastaan toimia millä palkalla tahansa. Saadaan syntymään sivistynyt palvelijatar- eli n.k. kotitaloustirehtöörien proletariaatti. Niin pian kuin sivistynyt proletariaatti jollain alalla saadaan luoduksi, ei ole pelkoa siitä, ettei alalle antautujoita löytyisi. Jokaiseen auki julistettuun kotitaloustirehtöörin paikkaan ilmestyy puolisataa hakijaa. Ja velkainen, sivistynyt proletaari on mieleltänsä yhtä nöyrä kuin pienipalkkainen valtion virkamies, joka ei jätä paikkaansa, vaikka hänen palkkansa alennettaisiin puolella. Sitäpaitsi saadaan julkisesti ja vaikka kansankokouksissa parjata uutta sivistynyttä proletaariaattia huonosta työtehosta ja laatia esim. ohjelmia siitä, että yhden tirehtöörin pitäisi hoitaa esim. 3 perhettä, jolloin hänen palkkansa voitaisiin korottaa vaikka kaksinkertaiseksi, ja yhä nöyremmäksi vain tirehtööriemme mielet käyvät.

Jaa'ah, sanoivat rouvat. Kyllä tämä Tatu sentään on viisas mies. Saisiko olla vähän jäätelömarenkia? Minun mieheni serkku on valtiopäivillä ja minun lankoni on ministeri, niin että minä panen heti paikalla tämän kotitalousharjoittelun alkuun.

Niinkuin ylläolevasta nähdään, niin voi neuvokas harkitseva ja tulevaisuuteen tähtäävä, kokenut henkilö suoriutua ja auttaa toisia suoriutumaan millaisissa tilanteissa tahansa.

Oppikaa, hyvät lukijat, tästä ainakin se, että jos joltakin alalta työvoima alkaa puuttua, niin on sille kiireimmän kaupalla luotava sivistynyt proletariaatti.

AINOASTAAN MIEHILLE.

Olemme kirjoittaneet tämän otsikon koska otaksumme, että naisetkin tämän juttumme lukevat. Ja se, mitä tässä on kirjoitettu, ei suinkaan ole sellaista, etteivät myöskin naiset voisi, jos heitä haluttaa, tähän perehtyä. Mutta niinkuin sanottu, niin ainoastaan miehille tämä kirjoitus on aiottu.

Sen jälkeen täytyy meidän siirtyä erääseen juhlapuheeseen, jonka meidän ystävämme maisteri Viinatsalo piti naisille v. 1868. Siihen aikaan puhuttiin akateemisissa piireissä vielä ruotsinkieltä ja alkoi hän puheensa sanoilla: kvinnan har funnits från äldsta tider eli suomeksi sanottuna: nainen on ollut olemassa aina Aatamin ajoista asti.

Viinatsalo alkoi puheensa aivan oikein, sillä aina kun johonkin asiaan ryhdytään, on otettava esille asian historiallinen puoli. Ja olemme siis aivan samaa mieltä maisteri Viinatsalon kanssa, että saamme siirtyä hyvin kauaksi harmaaseen muinaisuuteen ja siitä huolimatta emme tapaa sellaista historiallista hetkeä, jolloin ei naista olisi ollut olemassa.

Mutta miksi oikeastaan nainen on saanut päähänsä pukeutua hameisiin, on asia, jota ei kukaan kykene selvittämään aivan yhtä vähän kuin kukaan lienee yrittänyt selvittää sitä, minkävuoksi miehet pukeutuvat vastaavasti housuihin. Mutta sitävastoin olemme voineet aivan viime vuosina todeta, että hameet ovat melkein jo voitettu kanta. Ne ovat alkaneet jo kohota miltei aavistamattomiin korkeuksiin ja yhteen aikaan tuntui siltä kuin ne kokonaan häviäisivät käytännöstä.

Me olemme ennustaneet pitkien hameiden aikaa, mutta sitä ei ole ikävä kyllä tullut, vaan sitävastoin olemme huomanneet vähitellen jo siirryttävän siihen, että ne näyttävät kehittyvän siihen muotoon, ettei niistä voida sanoa, ovatko ne pitkiä vai lyhyitä, sillä takaapäin katsoen voi näyttää, että asianomainen on puettu hyvinkin pitkään hameeseen, mutta edestä katsoen on sangen vaikea tietää onko asianomaisella hametta nimeksikään vaiko vain silkkinauharusetti.

Mutta joka tapauksessa ne ruumiinosat, joilla asianomainen Evan tytär kävelee, ovat yhä edelleen sangen vaatimattomasti, lämpötilamme huomioon ottaen, puettavat. Olemme nim. tiedustelleet silkkisukkien hintoja ja niillä melkein jo saisi aivan kunnolliset lappalaiset säpikkäät. Me olemme aikoinamme seikkailleet myöskin Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella ja sattui meillä olemaan matkassamme silkkinenäliina, jota muudan Lapin emäntä siveli ja kysyi, että mihinkä tarkoitukseen oikeastaan tällaista vehjettä käytetään. Me ilmoitimme, että tämä on oikeastaan koristekapine, jolla joskus olemme niistäneet nenäämme, mutta samalla ilmoitimme, että meidän kotimaassamme eli n.s. Etelässä naiset pukeutuvat tällaisesta kankaasta tehtyihin vaatteisiin.

Jonka jälkeen tämä lappalaisakka sanoi meille, että mahtaa niitä raukkoja paleltaa, mutta viluisen näköinenhän te olette itsekin, ja mitä tuohon kangaskappaleeseen tulee, joka teillä on mukana, niin pienet ja huononlaiset kädethän teillä on, mutta kyllä niillä sentään pitäisi voida nenää niistää, ilman että siinä tarvitaan tuollaista kangaskappaletta.

No niin, niinkuin tavallisesti, niin olemme joutuneet asiasta sivuun näistä naisten muodeista puhuessamme, joutuneet kertomaan itsestämme, niinkuin on tavallista näissä pakinoissamme, mutta sittenkin olemme samaa mieltä kuin tämä lappalaiseukko, että naisillamme ei ole mitään syytä palelluttaa itseänsä, varsinkin kun heillä oli tilaisuus vetää villasukat jalkaansa, johon minun käsittääkseni Suomen nainen pystyy aivan yhtä hyvin pienillä käsillään kuin me ottamaan kiinni nenästämme, jonka liikkeen tämä lappalaiseukko piti niin luonnollisena.

TERVEISET MAALTA.

Oppikoulut ovat päästäneet oppilaansa ja opettajansa kesälaitumelle. Kesäleskien aika ei ole vielä aivan täysin alkanut, vaikka tätäkin ammattikuntaa jo näkee kaupungin kahviloissa ja ruokapaikoissa. Heidän aviopuolisonsa ovat poistuneet mukavista kaupunkiasunnoista, joissa on vesijohtonsa, kaasunsa ja sähkövalonsa, johonkin hataraan maalaismökkiin, ja kesäleski itse odottelee koko viikon lauantai-iltapäivää, jolloin hän pääsee pölyisestä kaupungista viettämään sunnuntaita kesäisen luonnon vehreydessä. Sitäkin väitetään, että aviomiehet suuresti nauttivat kesäleskeydestä, mutta tämä tuskin pitää paikkaansa. On tietysti niitäkin, jotka etsivät itsellensä liiankin iloista seuraa, mutta huonosti näille miekkosille tavallisesti käy, sillä heidän edesottamisiaan seuraavat paitsi omaatuntoa, monet argus-silmät.

Mutta jätämme tällä kertaa kesälesket ja seuraamme niitä onnellisia, jotka ovat päässeet maalle Suomen luontoon kesäänsä viettämään. Kun kaikki tavaranassakat on koottu kesäasunnon suurimpaan huoneeseen, todetaan ensin, mitä on unohtunut. Tavallisesti unohtuu jotain tuiki tärkeätä, esim. välttämättömiä talouskaluja, vaatekappaleita j.n.e. Sen jälkeen todetaan, mitä matkalla on särkynyt tai hävinnyt. Osa lasi- ja porsliinitavaroita kaivetaan pakkauksestaan sirpaleina ja sitäpaitsi todetaan, että bentsiinipullo on vuotanut sokeriin ja tenttupullo sekahedelmiin, että leipäkori on matkalla kastunut, ollen siihen jollain ihmeellisellä tavalla vuotanut ties mitä nestemäistä ainetta. Osa liinavaatteista on liinavaatelaatikon hajaantuessa hankaantunut kärrynpyörään j.n.e.

Sitten kuin syylliset ja syyttömät ovat saaneet tuomionsa, aletaan asettua. Esineet asetetaan kaappeihinsa, jolloin vielä huomataan, että se ja se kauppaliike, jolta jotain tavaraa jo aikoja sitten oli tilattu, on jättänyt tavarat lähettämättä, ja juuri sellaiset tavarat, joita olisi tarvittu heti ensi päivinä. Havaitaan myös, että tilattujen esineiden ja tavaroiden sijalle on osaksi saatu jotain aivan toista, mutta mieli on jo siksi turtunut, etteivät tällaiset pettymykset enää mitään merkitse.

Pian alkaa myös tuntua, että maalla on kylmempi kuin Helsingissä. Pienokaiset alkavat valitella vilua ja itse äitikin huomaa kylmän oudosti puistattavan. Teevehkeet on kuitenkin saatu esille, ja niin päätetään keittää lämmittävä tropiikin juoma. Palvelijatar lähtee noutamaan halkovajasta halkoja ja teetä keittämään, ja tällä aikaa purkaa perheen emäntä yhä edelleen tavaroita lasten auttaessa.

Aika kuluu ja odotettua teekupposta ei kuulu. Lopulta pistäytyy emäntä keittiöön, ja siellä kohtaa häntä surkea näky. Takan ääressä nähdään talon uusi palvelijatar naama noesta mustana ja silmät tulen puhaltamisesta päässä killillään. Saadaan kuulla, että puut ovat aivan märkiä, ja että hellaan on mahdoton saada tulta.

Talon emäntä päättää itse ryhtyä toimeen. Hän asettaa halot uudelleen pesään, panee joukkoon sytyttämänsä tuohipalan, ja hetken perästä leimahtaa ilmoille iloinen tuli.

Eihän näitä halkoja mikään vaivaa, sanoo rouva, mutta Fiina ei vain näytä osaavan sytyttää tulta hellaan.

Mutta ilo on ennenaikainen. Sillä pian sihisevät ja puhisevat taas puut, ja tuli takassa on sammunut.

Ei auta muu kuin työntää pesään pakkilaatikon kansia, lastuvilloja, sanomalehtipaperia y.m., ja lopulta saadaan teevesi kuumaksi ja kiehautetaanpa vielä kananmuniakin.

Sen jälkeen kootaan perhe ensimäiselle kesäaterialle.

Mutta missä on Pikku-Matias?

Juostaan rantaan toteamaan, että Pikku-Matiasta ei näy vedessä, kurkistetaan kaikki ulkohuoneet, vilkaistaan torpan vinnille, ja lopuksi huutaa viisiääninen kuoro sen kuin keuhkoista lähtee: Matiaas, Matiias, Maatias!!!

Lopulta kuuluu joltain suunnalta heikkoa ääntä.

Kaikki syöksyvät ja löydetään kuin löydetäänkin Matias aidan raosta.

Hän oli päättänyt lähteä jaloittelemaan, nähnyt naapurin vasikan ja yrittänyt paeta aidan läpi, mutta osaksi rako oli liika pieni ja osaksi oli vankka oksa sekaantunut Matiaksen vaatteisiin. Hän oli joutunut ansaan ja huutanut äänensä käheäksi. Ja kaikki luontokappaleet olivat ryhtyneet häntä pilkkaamaan, muurahaiset kontanneet pitkin hänen selkäänsä ja harakka aidan seipäästä nauranut hänelle vasten naamaa. Pakomatkallaan oli Matias sitäpaitsi aikalailla ryvettänyt hienot kesätamineensa. Baskilaislakkia ei löytynyt mistään.

Riemukulussa saatetaan Matias kotia. Enkelin kärsivällisyydellä alkaa äiti poimia muurahaisia ja muita hyönteisiä hänen punehtuneelta iholtaan.

Lopuksi nautitaan jäähtynyt tee ja jäähtyneet kananmunat, ja valoisan kesäyön alkaessa näemme maalle muuttaneen perheen hytisevän hallaisen kesäyön kourissa kylmällä, olkisella vuoteellaan.

Kesän ilot ovat alkaneet.

ULKOMAANPASSEISTA.

Kansainväliset suhteet alkavat taas olla ennallaan, ja yhä enemmän koetetaan helpottaa mahdollisuuksia matkustaa maasta toiseen. Jokainen, joka on joutunut matkustamaan ulkomaille, tietää, kuinka monen mutkan takana matkalle lähtö on. Kun vihdoin on saanut mielestään kunnolliset paperit, niin voi sattua, että matkalla havaitaankin niistä jonkun sinetin puuttuvan, ja silloin on tie pystyssä ehkä viikkomääriksi.

Oli ehdotettu, että ruvettaisiin antamaan kansainvälisiä passeja, joilla saisi vapaasti matkustaa, missä vain haluaa. Joka tapauksessa on passikysymys kaikkialla päiväjärjestyksessä, ja senvuoksi on mielenkiintoista kuulla, mitä siitä asiantuntijat sanovat. Muudan englannin parlamentin jäsen on käsitellyt tätä asiaa laajassa haastattelussa ja tulee seuraaviin loppuponsiin: 1) passi ei saa maksaa enempää kuin 2 sh. ja 6 penceä (noin 25 mk.), 2) passin tulee olla voimassa vähintäin 5 vuotta, 3) passin antakoon poliisi tai joku muu paikallinen viranomainen, ja 4) viisumeja ei ole vaadittava muilta kuin vihollisvaltojen alamaisilta.

Nythän on matkailun aika ovella, ja senvuoksi moni par'aikaa hikoilee passien ja viisumien kanssa. Ulkomaanpassin hankkiminen useampia valtioita käsittävää matkaa varten on tosiaankin käynyt siksi monimutkaiseksi, ettei siihen pysty muut kuin toimistojen ammattimiehet. Ja ei sillä hyvä, että täytyy hankkia passi ulkomaanmatkaa varten, kotimaassakaan ei joka paikkaan ilman passia pääse.

Viisumipaikkoja on jo paljon poistettu, ja toivottavaa tosiaankin olisi, että ne saataisiin kokonaan häviämään. Tällä olisi jo hyvin paljon voitettu, sillä unelma kansainvälisestä passista tuskin lienee toteutettavissa. Tosin voidaan tavallisessa kirjeessä minkä maan postimerkillä tahansa siirtää ulkomaille kuinka vallankumouksellisia ajatuksia hyvänsä, mutta passeista ei vielä ole tullut yhtä mahtavaa tekijää kuin postimerkistä, niin että sen avulla voisi siirtää itsensä mihin haluaa. Hyvin hullunkurisia ovat läpikulkuviisumit. Kun passit kuitenkin rajalla tarkastetaan, ja voidaan siis kontrolloida, että asianomainen tosiaankin jatkaa matkaansa, niin eipä luulisi erikoista viisumia tarvittavan sitä varten, että joku siirtyy toisen maan yli toiseen maahan.

Eivät ne passit myöskään mitään helppohintaisia papereita ole. Passi voi maksaa suunnilleen saman kuin parin kolmen päivän oleskelu siinä maassa, jonne aikoo matkustaa, ja enemmänkin. Hyvä olisi siis, jos passien hinnat jollain tavalla kansainvälisesti rajoitettaisiin, niin että tosiaankin olisi olemassa niille kohtuullinen yleishinta.

Kun joku vuosikymmen on vierähtänyt, niin voidaan toivottavasti ulkomaan passi hankkia seuraavalla yksinkertaisella tavalla. Isontalon isäntä on päättänyt pistäytyä Berliinissä, Roomassa, Pariisissa, Madridissa j.n.e. Hän astelee siis maapoliisi Komulaisen luo ja sanoo, että minä aion tehdä ulkomaanmatkan, kirjoitappas Komulainen minulle passi. Komulainen ottaa esille lomakkeen, johon kirjoitetaan pari kolme riviä, sen jälkeen "Jussi Komulainen" ja lopuksi siihen lyödään sinetti. Tämän jälkeen kirjoittaa Antti Isotalo kahteen paikkaan nimensä, painaa peukalonsa värityynyyn ja lyö kahteen paikkaan peukalollaan sinettinsä. Lopuksi ottaa Isotalo taskustaan 25 mk. ja saa passinsa.

Hänelle on koko maailma avoinna. Jos hänen päähänsä pälkähtää Madridin sijasta matkustaa Lissaboniin ja Pariisin sijasta Bukarestiin, niin hänen ei tarvitse aukaista ainoankaan konsulaatin tai lähetystön ovea. Hän ostaa vain tiketin ja astuu junaan. Ja juna vie.

Sanotaan, että nykyaika on hyvin edistynyt, mutta huomatkaa, minkälaisia ihmeitä tulevaisuus voi meille näyttää ehkä jo 10 vuoden päästä.

JUTTU KESÄLESKESTÄ.

Kauppaneuvos Kukkaro lähetti äskettäin perheensä aurinkoiseen etelään. Se tapahtui vähän ennen kuningasvierailuja. Mutta niissä täytyi kauppaneuvoksen olla mukana niinkuin yhteiskunnan huippujen ainakin. Kaivohuoneen tanssiaisissa kauppaneuvos nautti illallista, mutta sen jälkeen hän tunsi olonsa yksinäiseksi tuossa ilakoivien nuorten parvessa ja päätti senvuoksi lähteä konsuli Rahasen kanssa kotiinsa keskustelemaan tärkeistä liikeasioista.

Ystävykset saapuivat siis kauppaneuvoksen loistohuoneustoon, joka oli aivan tyhjä, sillä palvelija oli jo siirtynyt kauppaneuvoksen huvilaan kaupungin ulkopuolelle, jonne kauppaneuvoksenkin piti ensi tilassa muuttaa. Mutta mitään hätää ei ystävyksillä ollut. Sillä vichyvesipullot saatiin pöydälle ja niiden yhteyteen ilmestyi erästä melkein samannimistä ruskahtavaa nestettä, jonka kauppaneuvos oli, luonnollisesti laillisella tavalla, hankkinut. Ja niin alkoivat liikeasiat huristaa. Ja ne luistivat sitä paremmin, mitä alemmaksi ruskahtavan nesteen pintapullossa laskeutui. Ja kun aamuauringon ensimmäiset säteet alkoivat väreillä taivaanrannalla, niin olivat kauppaneuvos ja konsuli yhdessä päättäneet siirtyä kauppaneuvoksen huvilalle, jossa seuraavana päivänä keskustelua piti jatkettaman.

Auto saatiin, ja niin kiidätettiin perille. Mutta koska kauppaneuvos on siivo mies, niin ei hän hennonut herättää talonväkeä, vaan päätti hiljaa hiipiä huoneisiinsa. Kaikki onnistui hyvin ja pian vaipuivat ystävykset sikeään uneen. Mutta jonkun ajan perästä kauppaneuvos heräsi. Hän tunsi kurkkuansa kuivaavan ja päätti lähteä noutamaan jotain kaulan kastiketta. Hän oli täysin selvillä tilanteesta. Oli vain astuttava saliin ja sieltä ruokasalin kaapille, jonka avaimen kätköpaikan kauppaneuvos aivan hyvin tiesi.

Ja niin hän lähti liikkeelle. Hiljaa hän hiipi sukkasillaan ruokasaliin ja samoihin aikoihin veti konsuli pitkiä hirsiä, päristen kuin lentokonemoottori.

Mutta yhtäkkiä hän heräsi kauheaan hätähuutoon. Se oli selvästi miehen ääni, ja hyvin pian alkoi myös kuulua naisen kirkuna.

Konsuli Rahanen oli urhoollinen mies. Hän syöksyi ääntä kohti, mutta ehti vain havaitsemaan kevyissä pukimissa olevan keittäjättären, joka huuti avuksensa sekä maanpäällisiä että maanalaisia voimia ja joka lopuksi lysähti pyörtyneenä maahan.

Mutta puutarhasta kuului etenevä bulldoggin haukunta, jota säestivät varkaan epäinhimilliset hätähuudot. Mutta konsuli kaappasi koltin ja syöksyi varkaan perässä. Eikä ollutkaan vaikea kulkea ääntä kohti, ja hyvin pian hän saattoi karjaista: kädet ylös taikka minä ammun! Mutta silloin tapahtui ihmeitä. Sillä bulldoggi jättikin varkaan ja syöksyi suoraa päätä konsulin kimppuun. Se iski suoraan hyvin hoidetut hampaansa konsulin pohkeeseen ja ei auttanut muu kuin ampua sitä.

Aivan oikein, hyvin keveästi puettuna ja surkean näköisenä astui kauppaneuvos pensaikosta puristamaan ystävänsä kättä. Myös hän oli saanut tehdä tuttavuutta bulldoggin hampaiden kanssa.

Käsi kädessä hiipivät ystävykset takaisin huvilaan. Kauppaneuvos itse herätti palvelijattaren, joka yhä vielä makasi pyörryksissä ruokasalin lattialla, ja sen jälkeen pestiin haavoja ja tehtiin siteitä.

Bulldoggi sai hiljaiset hautajaiset ja Liisa-keittäjätär kultaisen rintaneulan.

MITÄ VENÄJÄN NAINEN VOI OPETTAA MAAILMALLE.

Maxim Gorki, kuuluisa venäläinen kirjailija, joka on puhdistanut Neuvostolan tomut jaloistaan, on sepittänyt kiitoslaulun sille Venäjän naiselle, jonka vallankumous on luonut.

Tämä nykyinen Venäjän nainen eroaa entisestä, mikäli Maxim Gorkin selityksistä voi päättää, m.m. seuraavissa kohdin: 1) hän on täysin yhdenarvoinen miehen kanssa, 2) hänestä on tullut poliittinen tekijä, 3) hän on tullut tietämään, kuinka työskennellään liikemaailmassa.

Kaikkien näiden ominaisuuksiensa perusteella on Venäjän naisella paljon tehtäviä sekä omassa maassaan että koko sivistyneessä maailmassa. Nämä määrittelee Gorki seuraaviksi: 1) omassa maassaan hän pyrkii irti jokapäiväisyydestä, hän ei tahdo olla ainoastaan vaimo, vaan myös aktiivisesti ottaa osaa poliittiseen elämään; 2) Venäjän nainen voi kertoa eurooppalaisille kanssasisarilleen, kuinka jokapäiväiset huolet, asuntopula j.n.e. ovat katkeroittaneet hänen elämänsä, mutta kuinka useimmilla naisilla Venäjällä nykyään on paremmat olot kuin tsaarinaikaan; 3) Venäjän naisen suurin tehtävä on korottaa, äänensä rauhanaatteen hyväksi. Maailmansota on temmannut mukaansa 30 milj. ihmistä, mutta tästä huolimatta puhutaan ulkomailla yhä edelleenkin sodasta. Europan naisen on ymmärrettävä, että sota Neuvosto-Venäjää vastaan olisi Venäjän naisen mielestä sota hänen miestään ja hänen veljiään vastaan ja merkitsisi uutta taloudellista orjuuttamista.