Väinö: Elämäntarina

Se ihminen, jota tässä hänen omien "Muistelmiensa" ja jälkeensä jättämien kirjeitten nojalla olen koettanut kuvata, oli monessa suhteessa harvinainen. Aina hänen kuolemastaan as...

Raippasen seurassa tehtiin toinenkin Helsinginmatka lääkärin määräämänä aikana. Poliklinikka ja hoitajatar olivat jo vanhoja tuttavia ja Väinön silmät loistivat ilosta hänen aja...

Ennen hän kyllä oli pelännyt sairautta kuin uhkaavaa aavetta, mutta hän ei kuitenkaan ollut koskaan tulevaisuutta suunnitellessaan ottanut sitä vakavasti huomioon. En tosin tied...

Hän aloittaa toteamalla, kuinka ihmeelliseltä hänestä tuntuu käyttää äidin nimeä, hänestä, jolla on ollut erikoisasema elämässä ja jolla ei koskaan, niin kauan kuin hän voi muis...

Voi Martta, Martta! Sinä, joka suljetuin silmin kuljit rikkaan sydämen ohi, jonka lämmöstä itsekin olisit voinut saada runsaan osasi, ehkä sinä kerran ymmärrät, mitä sinulta on...

Sitten joimme Äidin kanssa kahden tervetuliaiskahvit hyvillä mielin. Muut eivät olleet kotona. Tytär oli nimittäin matkustanut pois ja setä oli työssä. Äiti oli iloinen ja onnel...