v. 1822 ei myöskään myöntynyt heidän anomukseen siirtää Tyrvään vähä

ennemmin lakkautetut markkinat Tampereen sentähden, että se päivä, kesäkuun 30, on maanviljelykselle tärkeä. Näitä Heinä-maarian markkinoita sittenki kieltoa vastoin vietettiin, joissa veneitä erittäin Teiskosta on kaupaksi, vieläpä vanhan tavan jälkeen kansa tulvaili laskiais-, pääsiäis- ja ja Tuomon markkinoille, ja lisäksi monen pyhän "runtupäiviä" pidettiin. 1867-vuoden valtiopäiväin johdosta hävitettiin kaupungin kaikki entiset markkinat ja yksi uusi, helmikuun, säädettiin. Tätä kesti ainoastaan kaksi vuotta, ja v. 1869 vanha Perttu taas pääsi entiseen oikeuteensa -- nykyiset ainoat lailliset markkinapäivät. Tampereen markkinoille kokoontui paljo kauppamiehiä rantakaupungeista tavaroitansa myymään, likeistä ja kaukaista herrasväkeä ja maakansaa, kuka sokeria, kahveita ja muita vuotuisia tarpeitansa halvemmalla hinnalla ostamaan, kuka muutoin huvittelemaan. Suurimmat seurakokoukset olivat vuoden 1840-luvulla tavallisia. Mutta markkinain pahempi puoli on jo astunut näkyviin: ajan ja rahan tuhlaus, loisteellinen ylpeys, hevoshuijaus, varkaus, pahatauti ja kaikellainen irstaisuus. Kun Tampereen kauppiaat ovat oppineet asiojansa paremmin ymmärtämään, markkinat ovat kadottaneet alkuperäistä kauppa-tarkoistustansa eivätkä enää sovi nyky-ajan tarpeisiin. Parempi kotona maalla säästää ja työtä tehdä, kun markkinoilla kauniin palmikkonsa vaihettaa juutalaisten ja reppuryssäin räpäleihin.

Sopimatonta tapaa vielä harjoitettiin maalaisilta talosta taloon kuljetella tavaroitansa; mutta piirilääkäri Lönnrotin ja aptekari Tennbergin valituksesta armoll. asetuksen kautta säädettiin lokak. 28 p. 1823 että myydä sai ainoastaan kaupungin torilla.

_Kauppa_ oli viimeisillä vuosikymmenillä parhaasta päästä maatavarakauppaa. Entisistä kauppioista mainittakoon kauppaneuvos _Gustaf Lundahl_, joka oli hyvin etevä mies. Katovuosina 1820-luvun alulla oli hän muita paremmin miettinyt maakunnan tarpeita ja taisi sen vuoksi hädänalaisia auttaa. Siitä hän sai maalaisten, ei ainoastaan likeisten, vaan kaukaistenkin suuren luottamuksen. Gustaf Lundahl oli syntynyt Tampereella v. 1783, kuoli 1846. Hänellä oli kaksi veljestä Johan ja Joel, nekin kauppamiehiä täällä. Heidän isänsä Birger Lundahl oli syntyänsä ruotsalainen ja perehtyi Tampereella v. 1782. Kauppaneuvos G. Lundahlin pojat olivat Gustaf, tähtitieteen professori Helsingissä, Karl lääketieteen tohtori, tunnettu eteväksi luonnontutkijaksi; ja tytär Augusta, naitu Pirkkalan provastille Wallenius, etevä kirjallisissa yrityksissä. "Helsingfors Morgonblad'in" ensimmäisissä vuosikerroissa on useampia hänen kynäilemiä tuotteita.

Mainittavaa liikettä Tampereen vesillä ei ollut ennenkun masuunin ja liinatehtaan isännät varatuomari _Adolf Törngren_ ja ruukinisäntä _Gustaf Wasastjerna_ v. 1858 rakensivat höyrylaivat Ahti Näsijärveä ja Laukko Pyhäjärveä käymään. Laukolla, joka oli aivottu tavaraa viemään kaupungin ja Törngrenin kartanon Laukon välillä Wesilahdessa, oli paljo vastuksia, kun kulkureitti ei vielä ollut viitotettu, ja Sotkan virta vajavaisesti perattu. Höyryaluksen kerran valmiina ollessa, ja kun se oli näyttänyt osaavansa tätä tietä käydä, nämät hankaluudet hallituksen kautta vähittäin poistettiin, ja Laukko raivasi tien ei ainoastaan itsellensä, vaan monelle seuraajalle. Muutamia vuosia myöhempänä höyrylaivat Elias Lönnrot ja Wanaja rakennettiin liikettä kannattamaan Tampereen ja Hämeenlinnan välillä sillä tavalla, että Elias Lönnrot kulki Lempoisiin asti Lempälässä, Wanaja taas sen maakannaksen toiselta puolelta jatkoi käydä Hämeenlinnaan. Tätä liikkeen hankaluutta hallitus poisti sillä että se Lempoisiin teetti kaivannon, joka syksystä 1868 laivaliikkeelle avettiin. Monta muuta höyrylaivaa sitten rakennettiin, ja liike tällä kulkuvälillä tuli aina vilkkaammaksi, kunnes rautatie Tampereen asti joutui valmiiksi, jonka perästä sitä ainoastaan on ruvettu kulkemaan. Jotkut pienemmät höyryalukset tavaraa ja väkeä kaupunkien ja ympäristöjen välillä vielä kuljettavat. Ruoveteläisten pyynnöstä v. 1825 Muroleen virta perattiin, jonka kautta kulkutietä saatiin kaukaisille toimeen; vilkkaammaksi liike pohjoisista pitäjistä kuitenkaan ei tullut. Polttopuita saadaksensa masuunin isännät rakensivat purjelaivan "Kurulainen", ainoa isompi Näsijärven aaltoja kyntävä alus siksi kun Ahti syntyi ja liikkeelle aina lisääntyvää vauhtia antoi. Neljättäkymmentä puualusta puita toivat Tampereelle, ja uusia höyryaluksia melkein vuosittain tuli lisään. Höyryalusten kanssa puualusten oli vaikia kilvata, ja ovat ne Tampereella vuosi vuodelta vähentyneet. Lopulta vuotta 1878 oli Näsijärvellä 16 höyryvenettä 250 hevoisvoimalla, niistä 10 lästiä ja sitä enemmän vetäviä 11 ja 5 höyryvenettä. Wuonna 1879 rakettiin 3 pientä hyyrypurtta 26 hevosvoimalla. Kaupungilla on 9 jahtia 114 lästillä ja 14 proomia 314 lästillä.

Kaikkein tärkeintä Tampereen liikkeelle on rautatie. Waltiopäivillä