v. 1821 julisti Tampereen vapaaksi kaupungiksi, jonka kautta sen

keinoilijat saivat muita Suomen kaupunkia suurempia etuoikeuksia. Tämä perustuskirje, johon kaupunki sitten on turvannut ja joka on viimeisiin aikoihin asti ollut sen asukkain ajallisen elämän lähde ja kunnia, on näin kuuluva:

ME ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ec. ec. ec. Teemme tiettäväxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten matkaansaattaminen ja kaswo Maakunnasa olis odotettawana, jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis priwilegiumeilla edeskatsotuxi; niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hywäxi löytäneet, että senkaldaisexi Wapa-kaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun ja Björne-borin Läänisä, joka Kaupungi siihen erinomattain paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa sowelias, ja myöskin wuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja Ammatti-säändöin jälkeenelämisestä.

ME olemma siis Armosa tahtoneet säätää ja asettaa, että kaikenlaiset Fabriki-, Konsti- ja Käsityön harjoittajat, joilla on hywä nimi ja mainio, niin koto- kuin ulkomaan miehet, mutta erinomattain ne, jotka askaroitsewat Raudasta, Teräxestä, Metalleista ja Mineraleista (kaikkenlaisista Kiweistä), eli töitä toimittawat, kuin näiden kanssa owat yhdistetyt, saawat, wapasti ja estämätä mainittuun Tamberen Kaupungiin itsens asumaan asettaa, että niiden Porwari-oikeutten ja etuin nautinnon alla kuin yhteisesti tygötulewat Maakunnan Asujamille siitä säädystä, johon he luetaan, ilman wähindäkän Ammatti-Asetusten estettä, walmistaa senkaldaisia Fabriki- ja Käsitöitä, kuin he hywänsä taitawat ja tahtowat, olkoon se yhdesä eli usiammasa Käsityönwirasa, oikeudella sen siwusa, että oman hywäxi löytämisens jälkeen, ottaa niin monda työntekiä, kuin he työllä edeskatsoa taitawat: Ja että Käsityömiehet, joilla on taipumus ja woima, että senkaldaisia töitä toimittaa, mahtawat sitä enemmin ylöskehoitettaa, että niitä harjoittain täsä Wapakaupungisa etsiä elatustansa ja etuansa, olemma ME kaikille niille, jotka täsä päällekatsannosa tästälähin Wapakaupungiin itsens asumaan asettawat, Armosa tahtoneet luwata ja suoda seurawaiset wapaudet ja edut, nimittäin: etu-oikeuden kaikkein muiden edellä awoimiin ja rakendamattomiin tontteihin ja paikkoihin Kaupungisa, jotka tontit, sen jälkeen, kuin edespäin säätettämän pitä, tulewat heille huokiata maxoa wastaan jätettäwäxi, ja jonga siwusa tila, wirtaa nautita, niille Fabrikin harjoittaille annetaan, jotka toimituxens tähden sitä tarwitsewat: alinomainen wapaus hengiluku- ja muista ulosteoista Kruunulle, ilman eroitusta, niin hywin itse edestänsä, waimonsa ja lastensa, kuin työntekiäinsä ja tarpellisen palkka-wäkensä edestä, niin myös Kartanoinsa, työhuonettensa, Wesi-rakennustensa ja tekonsa edestä: wapaus majanpidosta Sota- ja muulle Kruunun wäelle ja Majanpito ulosteoista: oikeus, että ostaa niin hywin työ aineensa kuin elatuksen tarpeensa, koska ja kusa he hywänsä tahtowat ja hyödyllisimmäksi löytäwät, niin myös että tekonsa estämätä Kaupungeisa ja Maalla Suomenmaasa myydä ja waihettaa, awoimisa puodeisa, wähittäin ja joukottain, niin markinoilla kuin muutoin: ja wapaus tullista ei wähemmin sisälletulewaisten Fabrikin työainetten, työasetten ja rakennusten, kuin omain tekoinsa edestä kuin ulkomaalle wiedän: jonga siwusa myös kaikenlainen luwallinen kaupanteko Wapa-Kaupungisa kaikkina aikoina wuodesta saapi harjoitettaa että Fabrikin haldiat woittaisit sitä helpomman tilan, saada tarpensa.

Niinkuin ME aiwomme yhdesä erinäisesä Reglementisä edespäin Armosa likemmin säätää, mitä tämän Wapa-Kaupungin eduxi ja menestyxexi tulla taitaa ja järjestyxen woimasa pitämiseen siellä, niin olemma ME sillä wälillä Armosa tahtoneet selittää, että kaikkein niiden jotka harjoittaxensa Fabriki- eli Käsityö liikundota, Wapakaupungiin muuttawat, pitä seisoman siellä olewaisen Kaupungi-Oikeuden alla, joka ynnä muiden asianomaisten Oikeutten ja Wirkamiesten kanssa peräänkatsoo, että ne nyt Armosa suodut Wapakaupungin edut ei saa hywäxi nautittaa personeilda, joilla siihen ei ole oikeutta. Jonga jälkeen kaikkein asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojendaa. Sitä suuremmaxi wakuudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje Selosa s. 1 p. Elokuusa 1821.

ALEXANDER

Robert Rehbinder

Wielä enemmäksi armonsa osotukseksi kaupunkia kohtaan päätti sama Keisari armollisen julistuksen kautta kesäkuun 16 p. v. 1824, että Tampereen kaupunki rauhan-aikoina pääsee sotaväen majotuksesta kokonaan vapaaksi.

Armollisen julistuksen kautta joulukuun 20 päiv. v. 1856 Hänen Majesteetinsä meidän nyt hallitseva Keisari ja Suuri-ruhtinas Aleksander toinen, Suomen kenraali-kuvernörin alamaisesta esityksestä, vakuutti ja vahvisti kaikkia vuonna 1821 suotuja vapauksia ja etuoikeuksia, Tampereen kaupungin edelleen nautittaviksi viisikymmentä vuotta, luettuna 1856-vuoden alusta.

Keisari _Aleksander_ ensimmäiselle, täällä käydessänsä, oli asunto valmistettu silloisen etevimmän kauppamiehen Gustaf Lundahl'in talossa. Sen perästä ovat tehtaan isännän von Nottbeck'in tykönä asuneet ei ainoastaan keisari _Aleksander_ toinen koko saattonsa kanssa vuonna 1856 maaliskuun 28 päivänä ja hänen veljensä Suuret ruhtinaat _Nikolai_ ja _Michael_, kesällä v. 1855 Suuriruhtinas _Nikolai Nikolajevitsch_, ja vuonna 1862 Suuret ruhtinaat _Aleksei Aleksandrovitsch_ ja _Nikolai Konstantinovitsch_.

Mainitun vuoden Helsingfors tidningit kertovat tästä Keisarin matkustuksesta seuraavata:

Hänen Majesteetinsä Keisari lähteissänsä Turusta v. 1856 maaliskuun 27 päivänä ehtooyöllä oli vähäisen seisahtanut Maarian kirkolla kuuntelemaan reestänsä ur'uin soittoa ja Tyrvään kaunis kirkko oli ollut silloin valaistu. Tampereen Hänen Majesteetinsä ynnä suuriruhtinasten kanssa saapui kello 1/2 2 päivällä, odotettuna jo yökautena monelta, ja aikaisin aamusta kadut kihisi väestä. Joukko maalla majoitetusta sisälle kutsutusta ruhtinas Barclay de Tollyn karabinieri-sotaväestöstä seisoi Turun tullissa, josta Hänen Majesteetinsä piti tuleman. Wasta kello 10 e.pp. hänen ylhäisyytensä kenraali-kuvernöri tuli. Kaupungin pormestari, vanhimmat ja muut porvarit olivat asetetut tullin likelle ynnä suuren sääty- ja maaväestön kanssa, vastavarten tulleena Hänen Majesteetillensa kunnioitustansa ja uskollisuuttansa osoittamaan. Kello 1 seisahti sievä kuomireki vähä matka tullista, kuomi laskettiin alas, ja Hänen Majesteetinsä keisari korkeain veljeinsä kanssa tervehti ääretöntä väkijoukkoa, joka samassa eläköön-huudolla tervetuletti rakasta hallitsijansa. Hanen Majesteetinsä katsoi hyväksi mennä tehtaanisännän von Nottbeck'in taloon, jossa maja Hänen Majesteetille ja hänen korkeille veljille oli valmistettu. Hiukan aikaa sen perästä Hänen Majesteetinsä tavallisella reellä ajoi kirkon torille jossa hän tänne majoitettua sotaväkeä katsottua läksi sotaväen sairaushuoneen ja tehtaanyhtiön lapsukaiskouluun, jossa seisotetut lapset Hänen Majesteetille lauloivat venäjän kansallislaulun, josta Hänen Majesteetinsä kiitoksensa ja siunauksensa heille jätettyä kello 3 1/4 j.pp. jatkoi matkansa Hämeenlinnaan. Herra Nottbeck'in pihan ulkopuolella oli kunnia-vartiat asetetut, jotka pakenivat kohta Hänen Majesteetinsä majahansa noustua. Hänen K.K. Suuriruhtinaan Nikolain käyntiä vasten edellisenä vuonna tehtaanyhtiöltä Finlayson & komp. pystytetty knnniaportti Kuninkaankadun päässä oli nyt uudestaan maalattu, korjattu, liputettu seppelein ja kirjoituksen kanssa. Sen vastapäätä oli Mältin vuorella toinen ihan uusi knnniaportti rakennettu, jonka keskessä suuri A oli sovitettu. Soreasti kaunistettuun puistikkoon tehtaanhaltian von Nottbeck'in asuntomajan läheisyyteen on nykyinen haltia ihanaan vähäiseen koskensaareen näiden molempain keisarien matkamuistoksi asettanut kaksi kullattna taiteilijan Chopin'in Pietarissa tekemää taulua, rinnakkain kalliohon juotettuina, ja joiden ylitse aika suuri valovaskinen kotka leijailee. Niissä on seuraavaiset kirjotukset, joita me tähän liitämme alkukirjoituksena ja suomennettuna, näin:

Aleksander I

Rossiae Imperator Fenniae Magnus Dux stans in hac rupe d.X.m. Sept. a.p. Chr. a. MDCCCXlX primus jussit ut undae spumantes hominibus succurrant. Qvae nunc diligenter constructa vides, viator, hominum permultorum in usum Viva voce laudant memoriam patris patriae in coelum erecti.

Aleksander II

Rossiae Imperator Fenniae Magnus Dux d. XXVIII m. Martii a.p. Chr. a. MDCCCLVI Ex hac rupe oculis collu- strans undarum torrentium vim, _hominum_ graves Iaboros, Patrui benedicti aeque ac Genitoris bea- tissimi vestigia secutus regionis hujus industriam novis beneficiis benigne ornavit.

Aleksander I

Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas seisoen tällä kalliolla Syysk. 10 P. v. 1819 Krist. syntymästä ensimmäisenä käski vaahtoavia kuohuja olemaan ihmisillen apuna. Monen monien ihmisten hyödyksi huolikkaasti rakennetut laitokset mitkä nyt näet, matkamies, suurella äänellä muistoa ylistävät isänmaan isän taivaasen koroitetun.

Aleksander II

Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas Maalisk. 28 p. v. 1856 Krist. syntymästä Tästä kalliosta katsoen kuohuvien lainetten voimaa, ihmisten ankaraa työntekoa, siunatun setänsä ja isä-vainajansa jälkiä noudattain, tämän maakunnan keinollisuutta uusilla armoilla suosiollisesti kaunisti.

Sitte kun ylempänä mainitut etuisuudet Tampereen kaupungille myönnytettiin, ja jotka varmaankin sen menestystä paljon ovat kartuttaneet, ovat uudemmat vapaamieliset aatteet valtiotaloudessa päässeet valtaan ja tuottaneet sääntöjä, jotka, jos eivät ole kumoonneetkaan Tampereen etuoikeuksia, kuitenkin niiden tärkeyttä ja alkuperäistä tarkoitusta tehneet mitättömiksi. Sentähden vapaan-kaupungin etuisuudet tätä nykyä ja vastedes eivät ole muuna pidettävinä kun entisen ajan sulo-muistona. Helmikuun 24 p. 1868 hävisi ammattilaisuus ja samassa suuri osa niistä etuoikeuksista jotka Keis. julistuksen kautta elokuun 1 p. 1821 kaupungin käsityöläisille suotiin. Kun uusi Keinolaki tämän vuoden päätettyä ennättää voimaansa päästä, etuoikeudet lakkaavat. Mitä tehtaiden työväen verottomuuteen tulee, niin sekin etuoikeus on kumottu asetuksen kautta helmikuun 2 p. 1865, joka laskee verolliseksi jokaista katsomatta säätyhyn taikka asuntoon. Tulli-vapaus saatti kaikki muut kaupungit kateuteen; se etuoikeus supistettiin asetuksen kautta elokuun 15 p. 1856, joka määräsi Senatin tutkittavaksi, kutka ulkomaan tuonnit olivat raaka-aineita, joita myöden siis suuri osa tuontitavaroista joutui tullittavaksi, ja päälliseksi pumpuli, tuo pumpulitehtaalle nimeenomaan tärkeä raaka-aine, on nyt jo tullittomasti jokaisen tuotava ulkomailta toisen yhtä hyvin kun toisen.

* * * * *

_Kyttälän osto_.

Likeisessä yhteydessä Tampereen kanssa on Hatanpään kartano, jonka maata kaupungiksi kahdesti on otettu. Sen vanhin nimi vanhoilta pitäjäläisiltä sanotaan olleen Tausko. Presidentti paroni Boijen kuoltua ruununvouti assessori Ahlman avisionissa hänen konkursipesän hyväksi kartanon osti, ja sääsi testamentin kautta annettuna v. 1798 heinäkuun 2 p. että sekä koko Hatanpään kartano että kaikki muu hänen omaisuutensa oli lankeava Suomen Talousseuralle Turussa, ja myöskin että siitä, rahaksi muutettuna, asetettaisi rahasto, josta, pait muuta, kansakouluja laitettaisi pitäjihin Tampereen ympärillä. Kiitostansa osoittaaksensa tästä suuresta lahjastansa panetti Talousseura hänen hautansa päälle Kivikirkon vanhalla kirkkomaalla kuvanveistäjän Nils Stenstam'in tekemän hautapatsaan, jossa on luettavana pöyhkiä kirjoitus, jonka vertaista tuskin liene, ja joka sanotaan lähteneen Turun kaunopuheen Professorin I. Fr. Wallenius'en kynästä: "Uppå den AIlsmägtiges vink öpnades Evighetens port och _Gabriel Ahlman_ inträdde oförgängligheten den 5 October 1799, sedan han i 62 år uppfyllt sin bestämmelse". Suomeksi: Kaikkivaltiaan viittauksesta avettiin Ijankaikkisuuden portti ja Gabriel Ahlman astui katoomattomuuteen Lokakuun 5 päivänä, täytettyänsä 62 vuodessa tarkoituksensa. Talousseuralta eversti Leijonankar osti Hatanpään kartanon, häneltä Lars Gustaf Lefrén, Tampereen paperiruukin perustaja, ja Lefrén'in leski v. 1833 sen möi julkisessa avisionissa. jonka kautta laamanni Nils Johan Idman joutui sen suuren maatilan omistajaksi. Idman'in yhteisiltä perillisiltä kaupunki lunasti Kyttälän esikaupungin Tampereen kaupungin alle.

Suuresti entiset erhettyivät, kun kaupunkia perustaissa sen sioittivat ainoastaan yhdelle puolelle koskea, jonkatähden ei ainoastaan menetettiin toisen puolen vesivoimaa, vaan myöskin, kun tulevaan aikaan toinen kaupunki, esikaupunki, nousi, joka ei kuulunut kaupungin piiriin ja hallintoon, kaikellaisia sekaannuksia ja epäjärjestyksiä syntyi. Molempain rantain tarvihtaissa kaupungille, otettiin jo 1830-luvulla puheiksi, laamanni Idman'ilta, joka vasta oli Hatanpään isännäksi tullut, lunastaa koko Hatanpään kartano, taikka kumminkin sen kosken takuista likempää osaa. Useat kaupunkilaisista siihen kyllä suostuivat, mutta sopu ei syntynyt, kun yritys näytti vaikialle, liikoja maksavaksi. Taas ruvettiin 1850-luvulla sitä asiaa puuhamaan, ja oikein toden perästä. Hallitus asiaa puolusti, varsinkin silloinen kenraal-kuvernöri kreivi Berg koetti sitä perille saattaa ja Hämeenlinnan kuvernöri paroni Rehbinder parhaasta päästä asiaa ajoi Hatanpään isännän tykönä. Lunastettavasta maasta, joka oli paljo vähempi kun mikä sitten ostettiin, pyydettiin 120,000 ruplaa hopeassa, jota paitsi kaupungin pitäisi sitoutumaan isännälle vuosittain maksamaan 420 tynnyriä rukiita korvaukseksi mylly-oikeudesta koskessa, joka yksinomaisesti Hatanpäähän kuului. Se hinta nähtiin kaupungille liika kalliiksi, vaikka valtiokin mahdollisesti vähä auttaisi, ja siihen asia sillä kertaa jäi, kunnes kauppamies L. J. Hammarén kaupungin vanhinten kokouksessa 1871 uudestaan otti sen puheiksi. Wähä oli vieläkin toivoa tyydyttävällä tavalla paremmin perille päästä kun ennemminkään. Hatanpään maaosasta Näsijärvestä Wiinikkaan asti ja koskesta Takahuhdin rajalle pyydettiin 750,000 Suomen markkaa pait kaupungin velvoittamista maksamaan Talousseuran Hatanpään kartanoon kiinnitetty velka.

Asia ajaksi seisahtui, enimmästi sen vuoksi että kaksi asian parasta harrastajaa kaupungin valtiomiehinä olivat poissa 1872-vuoden valtiopäivillä, mutta asia otettiin taas puheiksi, ja kaupunkilaiset valitsivat toimikunnan edelläkättä kauppaa valmistelemaan. Sitä varten lunastettava maa-ala annettiin mitattavaksi, ja kartattavaksi insenööri Isak Inberg'ille ja hyöty-arvio tehtiin Hatanpään omistamista Kyttälän ja muista tiloista sekä Juha Eklundin omistamasta Ala-Erkkilän talosta Hatanpään piirin sisällä, joka oli tarpeena saada lunastetuksi. Kun näiden pitkällisten alkutöiden lopetettua asia jälleen esiin tuotiin maistratin kokoukseen helmikuun 25 p. 1874 kutsutuille kaupunkilaisille, päättivät ne yksimielisesti suostua Hatanpään omistajain mainittuun hintaan 750,000 markkaan ja velkaan Talousseuralle, sekä Eklundille, joka Erkkilästä vaati 150,000 markkaa, tarita 100,000 markkaa, vaan ellei hän siihen tyytyisi, pyytää Erkkilän lunastamista pakolla ja panna hallitukselle hakemus yhden miljonan lainasta eli mainittuin tilusten lunastamiseksi riittävä summa. Tarpeellisten rahain hankkimiseen, kaupan päättämiseen ja muun tarpeellisen ajoon valittiin ja valtuutettiin pormestari Procopé, kaupungin-lääkäri tohtori Blåfield ja kauppias Hammarén.

Kaupungin valtuusmiehet panivat Suomen Senaattiin alamaisen anomuksen näyttävän miten kaupunki oli avaramman tilan tarpeessa, Kyttälän esikaupungin läheisyys kaupungille vaikutti kaikenlaista poistettavaa sekasotkua, sekä että kaupunki jo oli Hatanpään perillisten kanssa tehnyt kauppaa eräästen sen alle kuuluvain tilusten ostosta ja myös oli aikonut pakkokaupan kautta saada kaupungin alle seppä Eklundin maatilan Erkkilän Alaista, jota varten pyydettiin yhden miljonan markan suuruinen laina valtiovaroista, sekä Hatanpää-Otavallan säterien velvollinen ratsuvelvollisuus siirrettäisi muutamihin vielä veroittamattomiin uudistaloihin Hämeenlinnan läänissä, ja että Tampereen kaupunki pidettäisi siinä yksinomaisessa tullimylly-oikeudessa Tampereen koskessa ja koko sillä alalla, joka Hatanpään isännälle kaupanteossa Ruotsin ruunun kanssa oli vakuutettu. Siihen keis. Senaatti kirjeen kautta Hämeenlinnan kuvernörille maaliskuun 4 p. 1875 antoi päätöksen, että jos asian muista suhteista Senaattia tyydyttävällä tavalla sovittanee, Senaatti Hänen Majesteetille on esittelevä 850,000 markan lainaa kuoletusrahastosta kunnan velvoitusta vastaan vuosittain koko rahasta suorittaa 4 1/2 prosenttia eli 38,250 markkaa, neljä prosenttia koroksi, puoli kuoletukseksi, jota myöden laina 56 vuodessa tulisi maksetuksi, sillä ehdolla että kaupunki kirjallisesti sitouu velan maksuun sekä että kaupunki Hatanpään omistajain kanssa tekee semmoisen sopimuksen, ettei kiusaksi kaupungille vastaiseksi ketään muuta kun maaviljeliöitä asutettako siihen Hatanpään kartanon alusmaahan, joka on kaupungin ja kartanon aseman välillä. K. Senaatti ei katsonut soveliaaksi myöntää Hatanpää-Otavallan ratsuvelvollisuuden siirtoon muihin taloihin, jota vastoin K. Senaatti, jos kaupunkikunta ottaa ratsuvelvollisuuden kantaaksensa, on tahtonut vakuuttaa Tampereen kaupungille oikeuden yksinomaisesti Tampereen koskessa asettaa ja käyttää veromyllyä, kuitenkin ainoastaan siksi ajaksi, joka aivotun lainan maksamiseksi on määrättävänä, ja vielä sillä ehdolla että etuoikeus hävitettäisi, ellei laina määrätyssä järjestyksessä maksettaisi.

Kaupasta ensin keskusteltaessa laskettiin Talousseuran Hatanpäähän kiinnitetty saatava, oleva velkakirjan mukaan joulukuun 17:sta p:stä vuonna 1807 25,700 Riksdaler Specie Banko, joka raha siihen asti oli arvattu yhtä merkitsevän kun Riksdaler Banko ja vastaavan 53 à 54,000 Suomen markkaa, jonka arviosta myös korko tähän asti oli maksettu; mutta nyt Talousseura, selittäen että Riksdaler Specie Banko oli sama kun Specie eli Hopea Riksdaler, vaati saatavansa maksettavaksi tällaisessa rahassa ja velan sitä myöden nousevan noin 145.000 markkaan Suomen rahassa [asia päätettiin sitten Talousseuran selitysten mukaan], jonka ohessa maisteri Karl Gustaf Idman Hatanpään haltiain asiamiehenä sitoutui 40.000 markalla ottaa osaa maksuhun, jos se viimeksi mainittua laskua myöden suoritettavaksi tuomitettaisi.

Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa huhtikuun 14 p. 1875 päätettiin Kyttälä lunastettavaksi K. Senaatilta nyt määrätyillä ehdoilla, nimittäin että kaupunki sitoutuu ratsuvelvollisuuteen ynnä maisteri Idman'ilta myönnyttämällä helpoituksella Talousseuran saatavaan maksoon, kuitenkin sillä ehdolla että lunastettava maaosa hallinnon-, lainkäynnin ja kirkollisuuden suhteen kuuluisi kaupunkiin, ja samassa päätettiin tarjota Eklundille 100.000 markkaa Erkkilästä, mutta, ellei hän tähän tarjoomukseen tyytyisi, hakea tilan pakko-lunastamista. Päätöksessänsä toukokuun 19 p. 1875 ilmoitti K. Senaatti ei taitavansa vahvistaa Hatanpään haltiain kanssa ehdollisesti tehtyä kauppaa, kun valtuusmiehet eivät ole selvittäneet, josko ja kuinka puheen-alainen maa-osa, sisältävä 1804 tynnyrinalaa, josta kauppa on tehty, Tampereen kehittämiseen ja vaurastumiseen sekä järjestyksen pitämistä varten sille välttämättömästi tarpeellinen olisi, tullen valtuusmiesten sekä ilmoittaa kuinka avaraksi mainittuun suhteen kaupungin piiri olisi laajennettava, että kaupunkia velvoittaa maksamaan pakkolunastus-arviolla maaosasta määrättävää hintaa, jos edelleen tahtovat saada Senatilta jo luvattua lainaa. Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa elokuun 20 p. 1875 nähtiin koko maa-ala kosken ja Eklundin Erkkilä-Alasen metsän-jakauksen välillä tarkoituksehen välttämättömäksi, ja päätettiin samassa panna anomus siihen suuntaan, että, jos puheena oleva maa-ala pakko-lunastamalla kaupungin alle tulisi, myös osa Wiinikan ja Hatanpään kartanon aseman välistä maata (975 kyynärän pituiselta Pinnin sillasta etelään päin Lempälän maantien varrella) saataisi lunastetuksi kaupungin piiriin, kiusan välttämiseksi siellä ehkä nousevasta uudesta esikaupungista; että mylly, ehk'ei kaupungille välttämättömästi tarpeellinen, kuitenkin oli lunastettava, sekä että kaupunki sitoutui maksamaan pakkolunastus-hinnan mainitusta alasta. Pakkolunastuksen tähden antoi Senaatti, saadaksensa selville kuinka avaralta kaupunki välttämättömästi tarvitsisi piirinsä laajentamista, käskyn katselemukseen läänin kuvernörin ja maamittaus-tilitirehtörin läsnä ollessa, josta seurasi kaupungin valtuusmiesten yhtäpitävä lausunto, jonka johdosta Senaatti vaati kaupungin valtuusmiesten lausuntoa, ottaisivatko kaupunkilaiset maksaaksensa pakkolunastusrahan koko mainitusta alasta, vai erittäin sopia Hatanpään haltiain kanssa. Kaikki asian haarat saivat lopullisen päätöksensä sillä, että Idman luopui kaupungin velvoittamisesta Talousseuran maksusta, ja kauppasummaksi määrättiin 800,000 markkaa.

Idman'in kanssa lopullisesti näin kauppaehdoista sovittua ja kaupungin valtuusmiesten ne huhtikuun 15 p. 1876 hyväksyttyä, tekivät allekirjoittaneet kontrahdin, joka, saatua K. Senaatin vahvistuksen, vielä sitte kauppakirjana allekirjoitettiin marraskuun 4 p. 1876, ja sisältää seuraavata:

_Kauppakirja_.

Kun minä omasta puolestani sekä valtuutettuna asianajajana muitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perintöosallisten puolesta: leskirouva Kamarineuvosleski Adelaide Holmberg lapsinensa, lääketieteen tohtori Axel Holmberg, leskirouva Aina Tammelander ja valtaneuvosrouva Hilma Moerder ja myös viimeksi mainitun mies todellinen valtaneuvos Jean Moerder, Tampereen kaupungin valtiomiesten kanssa toukokuun 5 p. tänä vuonna olen tehnyt kauppakontrahdin näin kuuluvan:

_Kauppakontrahti_.

Myytävistä Tampereen kaupungille allakirjoittaneitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perillisten omistamasta entiseen Tammerkosken kahdenkertaisesti ratsuvelvolliseen säteriin lisätalon verosta annetusta, mutta Tampereen perustettavan kaupungin suhteen joulukuun 16 p. 1777 tehdyn vaihtokirjeen kautta meidän omistamien Hatanpään ja Otavallan Spinnin neljäkertaisesti ratsuvelvollisten säterien alle Messukylän pitäjässä annetusta myllystä Tammerkoskessa ynnä sen maan-osan kanssa Otavallan Spinnin rysthollin alasta, joka on pohjoispuolella Wiinikan jokea ja Iiresjärveä, joka mylly ja maanosa on laskettu vastaavan kolmeneljättäosaa Hatanpään ja Otavallan Spinnin sätereistä, sekä meidän mainituille sätereille lisätaloiksi annetuista rysthollin alla viljellyistä taloista liki kaupunkia, nimittäin Siukolan kylän Ylinen ja Alanen, Kyttälän Ylinen ja Alanen sekä Erkkilän Ylinen ja puoli Alasesta mainitussa pitäjässä, ja jälellä olevasta mainitun myllyn osasta ynnä sen veroitettuin kiviparien kanssa ovat allakirjoitetut perilliset ja Tampereen kaupungin valitsemat miehet seuraavailla ehdoilla sopineet:

1:ksi. Luonnollisia ja viljelykselle sopivia rajoja varten kaupungille myytävän maa-alan rajaksi tämän kautta määrätään: pohjoispuolella Näsijärvi, lännen puolella sama järvi, Tammerkoski ja Pyhäjärvi, etelän puolella viimemainittu järvi, Wiinikanjoki ja Iiresjärvi sekä Järvensivun rysthollin raja Wuohensiltaan päin, itäispuolella mainitusta rajakulmasta Tammerkosken lohkokunnan ja Messukylän Takahuhdin väliraja, kuitenkin niin että se raja tehdään suoraksi niillä paikoilla, kussa Tammerkosken lohkokunta ja Takahuhdin kylänmaa ovat rajoittain. Tämän kaupan teossa on lukuun ottamatta se maa-ala ja vesi, joka Tampere-Hämeenlinnan rautatietä varten on pakkolunastettu.

2:ksi. Wastaan-ottaissaan myllyn, tilat ja vastamainitsemat arentikontrahdit, joka on tapahtuva tammik. 5 p. 1877, Tampereen kaupunki meille myyjille on maksava kauppahinnan kahdeksansataatuhatta (800,000) markkaa Suomen rahassa.

3:ksi. Tampereen kaupunki ottaa vastataksensa kolme neljättäosaa kaikista Hatanpään ja Otavalta Spinnin neljä-kertaisesti ratsuvelvollisten säterien veroista ja ulosteoista minkä nimellisiä ja minkälaisia hyvänsä, vuotisia taikka satunnaisia, siksi kun Hatanpään ja Otavalta Spinnin säterit laillisesti pääsevät kolmesta neljänneksestä vielä nyt velvollista ratsumiehen-varustusta sekä maksettavia veroja ja ulostekoja.

4:ksi. Tampereen kaupungin näin puolestansa ratsuvelvollisen myllyn haltiaksi päästyä, joka tähän asti on ollut osa Hatanpään ja Otavallan Spinnin säteri-rysthollia, sekä myös viimeksi mainittuun rystholliin kuuluvan maan omistajaksi, ja me myyjät pitäissämme ikuisesti hallussamme ei ainoastaan mainittujen talojen vähäpätöisempiä tiluksia, jotka yllämainitun sovitun rajamääräyksen kautta voivat Hatanpään kartanoon kuulua, vaan myös mainittuin talojen tiluksia ja maasarkoja, jotka ovat tämän kauppakirjan 1:n pykälän myytyin maiden ulkopuolella, luovutamme, Hatanpään ja Otavalta Spinnin haltioina, kaikeksi vastaiseksi Tampereen kaupungin omaksi itseltämme aputaloveron mainitusta Siukolan ja Kyttälän Ylisen ja Alasen aputaloista sekä Erkkilän kylän Ylisen ja puolen Alasen aputalosta ja valtuutamme Tampereen kaupunkia kaikeksi vastaiseksi kantamaan toisen puolen meille myyjille ei kuuluvaa mainitun Erkkilän kylän Alasen aputalon apuveron, ollen luovutetut aputaloverot olevia ei ainoastaan sen ratsuvelvolliselle myllylle ja mainitulle maalle tulevana osuutena Hatanpään-Otavallan säterien alle pannuista aputalon-veroista, vaan myöskin vuotisena arentikorvauksena meidän, paitsi 1:ssä pykälässä rastittuja rajoja, viljelevistä ja ikuisesti pidettävistä niitten talojen tiluksista. Sitä vastoin vaadimme itsellemme ja vastaisille näitten säterien haltioille vastaiseksi ja edelleen kantaa lisätaloverot kaikista muista Hatanpään ja Otavalta-Spinnin säterien aputaloista.

5:ksi. Tampereen kaupungille lankee meidän mainittuin tilusten oikeus kalaveteen, yllämainittuin myytyin tiluspiirien alla Näsijärvessä ja Tampereen koskessa ja Pyhäjärvestä vesi pohjoispuolella vedettävää viivaa kaupungin alustan Nalkalanniemestä Wiinikanjoensuun pohjoispuoliseen rantaan asti.

6:ksi. Annetaan Tampereen kaupungille oikeus, vasta tarvittaissa, kuudensadan (600) Suomen markan vuotuista veroa vastaan vuorota Pyhäjärven Wiinikanlahtea kahdeksansataa kyynärää sen suusta suoraan n.k. Wiksholmaa kohti.

7:ksi. Waadimme me Hatanpään kartanon omistajat kaikeksi vastaiseksi hiedansaantia meille sopivista, kaupungin ja maistraatin määräämistä, paikoista.

8:ksi. Maksamme myyjät kaikki tilusten verot ja ulosteot, kunnallis- ja ruununverot vuodelta 1876, mutta sen peräiset verot sekä kaikki kaupanteon maksut karttapaperista, ratsuvelvollisuuden vaihdosta ovat kaupungin suoritettavat.

9:ksi. Me myyjät sitoumme vastata mainittuihin tiluksihin kiinitetty velka Suomen Talousseuralle, sekä pääoma että korko ja sitä myöden niitä siitä kiinityksestä vapauttaa.

10:ksi. Me kannamme kaikki tammikuun 2:ksi p. 1877 asti maksettavat verot ja arennit j.m. kaupan alle kuuluvista tiluksista, asemista ja laitoksista, mutta kaikki samana päivänä taikka sen perästä maksettavat arennit ja muut ovat Tampereen kaupungin kannettavat.

11:ksi. Sitoumme itse sekä jälkeläisemme Hatanpää-Otavallan säterissä ettemme, Tampereen kaupungin vastaiseksi kiusaksi, salli ketään muita kuin maanviljelijöitä asumaan sillä Hatanpään alalla, joka on kaupungin ja kartanon aseman välillä.

12:ksi. Jos myllynrakennus sattuisi palamaan ennen vastaanottopäivää, sitoumme me myyjät, ellei se ennen vastaanottoa meiltä olisi uudestaan rakennettu, kaupungille jättää palovakuutuspalkkiosta sen verta kun myllyn korjaukseen ei ole käytetty.

13:ksi. Tähän kauppakirjaan on suljettu kaikki meidän myyjäin huoneet ja rakennukset mitä lajia ikänänsä, jotka ovat sekä ensimäisessä pykälässä kirjoitetulla alalla että Tampereen koskessa; jonka ohessa niistä luopuen siirrämme kaupungille kaikki arentikontrahdit, jotka koskevat mainittua maan-alaa ja sinne rakennettuja laitoksia.

14:ksi. Emme myyjät sitou mihinkään kaupanvastaukseen.

15:ksi. Jos Tampereen kaupungille suodaan oikeus ottaa laina tätä kaupantekoa varten, pitää kauppakirja sen suuntaiseksi kirjoitettaman. Tampereen kaupunki taas sitouu siihen että jos vasta maksamattoman, ikuisen nautinto-oikeuden laillistamiseksi 1:ssä pykälässä rajoitettuin Hatanpää-Otavallan Pinnin tiluksia, arentikontrahtia eli muuta asiakirjaa tarvittaisiin, sen tehdä. Hatanpää toukokuun 5 päivänä 1876.

_Carl Gustaf Idman_. Omansa ja muitten Hatanpään haltiain puolesta valtuuskirjeen mukaan.

Yllämainittuun kontrahtiin lausuvat allekirjoitetut, Tampereen valtuusmiesten lisälukuisessa kokouksessa huhtikuun 15 p. sitä varten valitsemat asiamiehet, Tampereen kaupungin tyytyvän. Paikka ja aika yllä.

Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

Todistajina: O. Helenius. Elesier Johansson. v.t. Asemanpäällikkö. Maatalon haltia.

Siis ja kun Hänen Keisarillinen Majesteetinsä jo Armosta on myöntänyt Tampereen kaupungille lainan tähän kaupantekoon, minä tämän kauppakirjeen viidentoista pykälän johdosta tämän julkisen kauppakirjeen kautta oman ja mainittuin muitten perintöosallisten puolesta Tampereen kaupungille siirrän ja myyn tässä kauppakontrahdissa viime 5:ltä päivältä nimitetyn maa-alan niinkuin siinä kirjoitettu on, kauppakontrahdissa mainituilla ehdoilla, sekä ilmoitan viime toukokuun 5:ltä päivältä tehdyn kauppakontrahdin vahvaksi ja pysyväksi. Hantanpää marraskuun 4 p. 1876.

_Carl Gustaf Idman_.

Yllämainittuun kauppakirjeesen julistamme me Tampereen kaupungin tyytyvän ja sidomme kaupungin kaikin puolin täyttämään ja vastaamaan tässä kauppakirjeessä ja siihen liitetyssä kauppakontrahdissa mainitut velvollisuudet. Aika ja paikka niinkuin yllä.

Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

Todistajina: O. Helenius. Elieser Johansson. v.t. Asemanpäällikkö. Maatalon omistaja.

Tätä kauppakirjaa on kaksi kappaletta tehty, toinen myyjille, toinen Tampereen kaupungille, joka tunnustetaan. Hatanpää niinkuin yllä.

Carl Gustaf Idman. Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

Yllämainitut kahdeksansataa tuhatta markkaa kuitataan. Hatanpää tammikuun 5 p. 1877.

_Carl Gustaf Idman_. Adelaide Holmberg. Jean ja Hilma Moerder. Aina Tammelander.

Adolf Törngren'in kauta, valtuutettuna: Axel Holmberg.

Todistajina: O. Helenius. Axel Hårdh.

Yhdessä tämän kauppakirjan vahvistamisen kanssa antoi K. Senaatti kaupungille ennemmin luvattua lainaa 850,000 markkaa ja määräsi samassa, että Eklundin Erkkilän Alanen-talo tulee kaupungin eduksi pakkolunastettavaksi. Pakkolunastushinta siitä tilasta, joka ei monta vuotta sitten tarjottiin 16.000 markan hinnasta, ei noussut täyteen siihen summaan, 100.000 markkaa, joka kaupungilta Eklundille oli tarjona. Eklund ei siihen tytynyt, vaan veti asian oikeuteen, eikä se vielä ole ylimmässä oikeudessa päätetty. Pakkolunastuksen maksamiseksi Eklundin talosta sai kaupunki 50,000 markan lainan, viidessätoista vuodessa takaisin maksettavaksi.

Tammikuun 5 p. 1877 siirtyi Hatanpäältä ostettu ala kaupunkiin ja maisteri Idman Tamperelaisia suurilla juhlapidoilla kunnioittain vahvisti kaupanteon, joka koko ajan kaupungin puolesta erinomattain ajettiin maistratin kokouksessa v. 1874 valituilta asiamiehiltä, jotka monta kertaa kävivät pääkaupungissa neuvottelemassa hallituksen jäsenten kanssa, jotka kohdastansa suosiollisesti asiata puolustivat ja jouduttivat ynnä saattivat sitä toivottuun hyvään päätökseen.

Armollisten asetusten kautta syyskuun 26 p. 1876 ja maaliskuun 26 p. 1877 säädettiin, että kaikki kaupunkihin nyt siirretyt tilat toukokuun 1:stä päivästä 1877 kirkollisesti, ja heinäkuun 1:stä päivästä samana vuonna lainkäynnissä sekä hallitusasioissa kaupungin alle kuuluivat. Uuden kaupungin-puoliset, jotka ennen kaupan päättämistä yleisesti ilmoittivat tytyvänsä joutumaan kaupunkiin siirrettäväksi, ovat sitten mielensä muuttaneet. Ehkei se paikka, johonka talonsa ovat rakentaneet, heidän oma ollut, olivat he kuitenkin tottuneet sen omanansa pitämään, sentähden useat heistä eivät ymmärrä, että heidän, paitsi maa-arentia, on myös kaupungin veroja maksaminen muihin kaupunkilaisiin yhdenvertaisesti. Ensimäisenä toimena oli uuden kaupungin järjestäminen, ja koskentakuisia tappiosta säästämiseksi suotiin heidän asuntonsa pysyä entisellensä viisitoista vuotta, toukokuun 1:stä p:stä 1877 luettuna, ellei talonpaikkaa yhteiseen tarpeesen sitä ennemmin olisi, ja siinä kohden talollinen oli saava korvausta jälellä olevan ajan suhteen. Uusi koskentaustan järjestämis-ehdotus on toimikunnalta tehty, mutt'ei vielä kaupungin valtuusmiesten keskusteltavana ollut. Suurin ansio siitä suunnituksesta on kaupungin arkkitehti Calonius'en, jonka tekemä myös tähän vihkoon liitetty vähämittanen koskentaustan kartta on. Rautatien takana on karttaan piirustettu vastasyntyvän kaupunginosan maa-ala, likeisen töllin nimellä kutsuttu Tammelan kaupunginosa. Se osa arvattavasti hyvän asemansa tähden tulee piakkoin rakettavaksi, erittäin kuin Kyttälän järjestettäissä avarampaa tilaa tarvitaan. Kartan selitykseksi mainittakoon vielä, että viivoitut linjat osoittavat nykyistä uutta ja vanhaa maantietä, Leveetä katua ja Siukolan katua.

Kaupungin asento.

Tampere kuului ennen Turun ja Porin lääniin. Sen ja Hämeenlinnan läänin vaakunat seisoivat Tampereen sillan keskellä. Lääninrajain puuhissa v. 1830 oli sanoma levinnyt, että Tampere oli eri läänin pääkaupungiksi katsottu, ja se luultiin jo niin tiettynä asiana, että varatuomari Berndt Schrey Kauppakadun varrella rakensi hänen mielestänsä tänne tulevalle maaherran virastolle pian tarvittavan talon. Tuomari G.A. Blåfield sen sitten osti ja häneltä kaupunki sen sai 6000 ruplalla pankossa. Talo monta vuotta käytettiin kouluna siksi kun Karl Lindberg sen v. 1875 osti 67,000 markalla.

Kun Turkuun oli kolmatta vertaa pitempi matka kun Hämeenlinnaan, Waasan, Turun ja Hämeenlinnan kuvernörit, senatori paroni von Born puheenjohtajana, rajain jäjestämisestä Turun, Hämeenlinnan ja Waasan läänien välillä pitivät helmikuun 15 päivänä v. 1866 Tampereella kokousta, johon myös oli neuvottelemaan kutsuttu asiamiehiä Tampereen kaupungista ja sen ympäristöltä. Siitä seurasi Arm. Julistuksen kautta marraskuun 2 p. 1868 Tampereen siirto Turun läänistä Hämeenlinnan lääniin tammikuun ensimmäisestä päivästä v. 1870.

Satakunnan maakunnan taikka Kokemäenkartanon, sitten Porin läänin vaakuna on Dahlbergin mukaan [Svecia Antiqua & Hodierna], tämän vihkosen nimilehteen kuvattu ja sen rinnalle Tampereen kaupungin keisari Nikolain maaliskuun 8 p. v. 1839 vahvistama vaakuna. Se on vaakunan-kilpi ilman kruunutta, viistoen siniseltä koskelta jaettu; sen ylipuolella on punainen T kultasen pohjan päällä, alipuolella kultanen Merkurian-sauva pantu kultasen vasaran poikki.

W. 1800-luvulla postimestari, luutnantti E.F. Tihlman oli kaupungin järjestysmies. Hänen perästä Fredrik Adam Sacklén tuli järjestysmieheksi v. 1827 ja v. 1830 pormestariksi kun huhtik. 26 p. 1830 annetun armoll. päätöksen johdosta kaupunginoikeudelle annettiin nimi Raastuvanoikeus ja Maistraati sekä kaupungin järjestysmiehelle pormestarin nimi. Sacklén sai virkavapauden helmikuun 19 p. 1861, josta ajasta asti Fredrik Wilhelm Procopé teki virkaa. Sacklénin kuoltua v. 1866 Procopé nimitettiin v. 1867 varsinaiseksi pormestariksi.

Kaupungin viskaalia on olleet:

Edvard Brander. Karl Fredrik Renfors 1866, k. 1867. Ernst Alexander Wigren 1868.

Tampereen vanhimman kartan vahvisti Kuningas Gustaf III Gripsholman linnassa 1 p. Lokakuuta 1779. Tämä kartta, jonka mukaan kaupungimme läntinen raja ulottui nykyiseen läntiseen pitkäkatuun saakka, sisältää kahdeksan pienempää ja neljätoista suurempaa kortteria. Torin varrella on raatihuone saanut omaksensa saman paikan, jolle se tulevaisuudessa on rakennettava. Torin ympärillä löytyy neljä tonttipaikkaa, aiotut, kuten kartasta luemme, asemapaikoiksi neljälle kirkolle eri uskontoa tunnustavia varten. Nämät paikat ovat tämän vihkoon liitetyllä kartalla jätetyt värittä. Muuten ovat kaikki tällä vanhalla kartalla löytyvät asemapaikat hienoilla viivoilla osoitetut vihkon kartassa. Wielä on tallella toinen vanha kartta, jonka on piirtänyt Johan Limon vuonna 1780 ja J.O. Bergman v. 1851 kopioinnut. Tämä kartta on muuten saman pitävä edellisen kanssa paitsi että tontit ovat numeroilla merkityt ja lisäksi ovat siinä istutusmaat, jotka arvan heiton kautta lankesivat talonomistajille, mitatut ja merkityt. Nämät istutusmaat olivat silloin luvultaan 95. Tonttien luku oli 92 paitsi kaksi Pyynikin rannalla, merkityt numeroilla 93 ja 94. Kun kaupungin väestö lisääntyi, entisten taloin asemat eivät enää riittäneet, vaan jo 1800-luvulla valitettiin asemain puutetta, jonka tähden kaupunkilaiset 1824 pyysivät asemain lisäämistä ja uusi kaupungin asemakartta vahvistettiin v. 1830. Tämä laajentaa kaupungin talonrivit puiston (Esplanadin) toiselle puolelle niin kutsuttuun uuteen kaupunkiin. Wuoden 1805 tulipalon perästä tehtiin uusi järjestys, jonka H. Majesteetti Zarskoje Selossa helmikuun 10 p. 1868 vahvisti. Päämuutokset siinä oli Hämeenkadun muutos 50 kyynärän leviäksi, Uudenkadun ja Rantakadun laajentaminen, jonka vanhalla varrella ainoastaan kivihuoneita saa rakentaa; sitten vielä annettin puistolle sadan kyynärän leveys, kun oli ennen 60 kyyn. leviä ollut, ja kaupunki laajennettiin länteenpäin niin paljo että asemapaikkain luku kasvoi 261:een asti, pait 80 vähempää tonttia työväestöä varten aiottuja. Isompi osa uusista talonasemista ovat jo rakennetut, ja pienempäin luku nähtiin pian niin riittämättömäksi että lisäksi 24 vielä vähäisempää asemaa varsinaisen kaupungin ulkopuolella jaettiin, ja myös nekin ovat rakennetut.

_Uusi raastupa_, määrätty rakennettavaksi vanhan raastuvan asemalle kauppatorin varrella yhteydessä vankihuoneen kanssa Hämeenkadun varrella, on vuodesta 1870 saakka ollut aivottu, nyt on siihen yli-arkitehdin L. Lindqvist'in tekemä piirustus valmis. Se rakennus, kulunkiarvioa myöden 380,000 markkaa maksava, on oleva kaksikertainen matalammalla keskikerralla, jonka asuinhuoneet kukin erikseen ovat yhteydessä alisen kerran kahdeksan kauppapuodin kanssa. Ylisessä kerrassa on isompi kaupunginvaltuusmiesten kokoushuone ja tarpeellisia huoneita raastuvanoikeudelle, maistratille ja rahatoimikamarille (drätsellkammare). Piirustus, joka oli näytteellä viimeisessä Parisin näyttelössä, maksoi 4,375 markkaa.

Kaupungin rakennussääntö on annettu elok. 12 p. 1823 ja uudistettu toukok. 8 p. 1869.

Palosääntö annettu jouluk. 12 p. 1826 uudistettiin jouluk. 9 p. 1865.

Tulipaloja on usein ollut Tampereella ja tänäkin vuonna 1879 ainakin kuusi, joista viimeinen syysk. 26 p. Joka kerta on suurempia taloja joutunut liekkien uhriksi, mutta valkeaa on aina voitu rajoittaa pienempään alaan. Ainoa tulipalo, jolla oli suurempi laveus, raivoi 19 p. elokuuta 1865, jolloin yli 30 taloa, joista useammat olivat Kauppakadun varrella ja siitä alaspäin Rantakatuun, kokonaan paloi; 32 talosta sai kaupunkien yleinen palovakuutus-yhtiö silloin maksaa palkintoa 309,458 markkaa.

Suomen kaupunkien yhteisessä Palovakuutusyhtiössä on Tampereella ollut vakuutettuna.

Wuonna Taloja Wakuutussumma Suomen markoissa

1841 55 481,648 1853 74 1,064,346 1854 80 1,146,886 1855 82 1,181,373 1857 88 1,298,435 1858 90 1,331,788 1859 97 1,386,840 1862 116 1,821,355 1863 128 2,022,104 1864 140 2,206,392 1865 140 2,226,973 1866 152 2,422,410 1867 155 2,534,264 1868 161 2,600,022 1869 168 2,674,335 1870 174 2,758,886 1871 179 2,897,306 1872 183 2,994,789 1873 185 3,144,157 1874 189 3,256,418 1875 194 3,430,871 1876 195 3,554,471 1877 203 3,986,581 1878 208 4,198,200

Paitsi kaupungin omat palosammutuskeinot on suurimmilla tehtailla myös omat oivalliset sammutuskoneet. Wapaehtoinen palokunta perustui täällä 1873 ja sen säännöt vahvistettiin huhtikuun 21 p. 1874.

Kaupungin haminajärjestys on annettu jouluk. 1 p. 1874.

Asuntoja v. 1878 kaupungin vanhassa osassa oli 526 ja Kyttälän kaupunginosassa 572, yhteensä 1098. Niistä oli kivestä 25 ja puusta 1072.

Rahatoimikamari perustettiin 1875, sen sääntö on vahvistettu toukokuun 9 p. 1865. Sen virkamiehet:

kaupungin kassööri, Petter Molin 1867. kaupungin kamreeri, Fredrik Jäderholm 1875. kaup. arkitehti Frans Ludvig Calonius 1876.

Suomen pankin asioimisto: asiamies, Karl Hilden 1861-78, johtaja Karl Holmberg 1878.

Suomen Yhdys-Pankin Tampereen kontoorin toimitus-johtajia: W. von Nottbeck 1862-1866, Anshelm Grahn 1867.

Pohjoismaiden Osakepankin asioimisto Tampereella: Toimitusjohtaja, Frans Sumelius.

Tullitoimisto: johtaja, Axel von Zansen 1877.

Kaupungin edusmiehet valtiopäivillä:

1863 ja 1867 F.W. Frenckell. 1872 ja 1877 F.W. Procopé ja L.J. Hammarén.

Kaupungin valtuusmiesten puhemiehet:

Karl Otto Johan Blåfield 1875-1878. Lars Johan Hammarén 1878.

Tampereella on olleet seuraavat lääninlääkäriä:

Nils Lönnrot. Lars Henrik Törnroth 1824. Karl Henrik Ringbom 1834. Gustaf Asp 1845. Lars Isak Ahlstubbe 1856. Nils Johan Wilhelm Idman 1859. Karl Edvard von Bonsdorff.

Kaupungin lääkäriä:

Nils Joh. Wilhelm Idman 1849. Karl Otto Johan Bläfield 1859.

Toinen kaupungin lääkäri: Axel Hårdh.

Ensimäinen eläinlääkäri oli Erik Lumén 1870.

Apteekaria:

1:sen apteekin omistajat:

Långhjelm. A. Wilhelm Tennberg. Gustaf Adolf Serlachius. Karl Molin.

2:sen apteekin omistajat:

Edvard Julius Granberg. Otto Mellgren. Thomas Clayhills.

_Sairashuone_ 35 vuoteella avattiin marrask. 1 p. 1848 Keisar. marrask. 30 p. 1847 annetun päätöksen johdosta, niillä ehdoilla että kaupunki sai valtiolta vuosittain 1,800 ruplaa hopeassa sillä toimittaaksensa sairashuoneen ylläpito. Marrask. 1 p. 1864 valtio otti haltuunsa tämän laitoksen joka sitten perustettiin vakinaisella kannalla, nimellä "Yleinen Sairashuone Tampereella". Sairashoidon toimittaa kaupungin lääkäri.

Talossa N:o 28 joka on n.k. Mollerin ja nyt yhtiön Finlaysonin & komp. talo oli kaivo raudansekaista vettä, jota käytettiin terveyslähteenä. Huone oli sitä varten erittäin tehty ja niin monta juojaa oli ettei vesi tahtonut riittää tarpeesen.

Tampereen eläinsuojelusyhtiön säännöt vahvistettiin toukok. 5. p. 1876.

_Postikonttori._ Missä suhteessa kirjevaihto on edistynyt Tampereella nähdään seuraavasta lähetettyin kirjetten lisääntyneestä luvusta.

W. 1853 -- 8,219 kirjettä, joista 1234 vapakirjaa. " 1858 -- 13,414 " " 1154 " " 1862 -- 19,419 " " -- " " 1863 -- 21,278 " " 1274 " " 1864 -- 23,710 " " 1483 " " 1865 -- 24,862 " " 1602 " " 1867 -- 27,941 " " -- "

Postilaitoksen tilastollisesta luettelosta viimeisiltä vuosilta ei enää saa tarkempia tietoja lähetetyistä kirjeistä vaan ainoastaan tulleista ja oli näitten kirjeitten luku v. 1877 70,000 kirjettä, 4000 kirjekorttia ja 7200 ristisiteillä varustetuita.

Kolmas viikkoposti Helsingistä saatiin 1860-luvulla, ja vasta rautatienkulun aljettua tuli jokapäiväinen posti toimeen. W. 1865 postinkulku kerran viikossa täältä Ikalisiin laitettiin. Postilaatikoita kaupunkiin asetettiin v. 1866, ja senaikuinen postimestari Reuter valmistutti 12 pennin postimerkkiä kirjevaihtajain käyttää kaupungin lähipaikkoihin. W. 1867 alusta Pohjanmaa sai kolmanen viikkopostin etelästäpäin Pohjanmaalle Tampereen kautta.

Nykyinen postimestari G.A. Forsström muutti Tampereelle 1867.

Telegrafi-konttori avattiin lokak. 11 p. 1865.

Kaupungin tuloja vv. 1873-1876.

1873 1874 187S 1876 (Smk)

Arentia pilaripuodeista ja muista huoneista....... 4,551 6,333 6,963 10,246 " plantaasista sekä muista paikoista........... 8,963 8,835 10,864 12,606 " niittymaista ja kalavedestä 565 702 835 -- Aiotun ratastien lupauksesta.. -- 1,000 -- -- Satamatuloja.................. 4,639 7,681 8,501 4,342 Korkoja....................... 614 1,327 1,475 1,465 Tuloja kaupanteosta ja keinollisuudesta.............. 4,668 8,041 9,242 4,930 Apua Ruunun puolesta: sakkorahoja................... 599 855 1,075 473 kansa- ja sunnuntaikouluille.. -- -- 953 5,000 Kaupunkilaisten veroja....... 27,973 32,765 38,685 60,688 Myytyä omaisuutta............ 23.494 -- 15,000 702 Waivaishoidon rahasto........ -- -- 5,946 1,437 Kansakoulun rakennuksen rahasto -- -- 25,429 --

Kaupungin menoja vv. 1873-1876.

1873 1874 1875 1876 (Smk)

Wirkamiesten palkat.......... 13,150 17,139 18,786 24,196 Sunnuntai- ja ehtokoulut y.m. 3,995 3,789 3,862 20,173 Palo-toimisto................ 3,016 4,038 3,480 3,652 Waivais-Hoito................ -- -- -- 16,422 Markkinan poliisi ja vanginhoito................ 1,872 1,762 2,030 1,206 Kestikievarin ylöspito ja hollikyyti.............. 2,007 2,000 2,475 2,394 Katujen valaistus............ 3,468 2,978 2,612 2,559 Katujen ja teitten ylöspito.. 5,096 4,972 4,284 4,429 Kaikenlaisia yhteisiä menoja. 5,216 2,898 7,969 8,291 Yhteisiä rakennustöitä....... 10,035 31,848 756 -- Wankihuoneen rakennus........ -- -- 53,793 17,913 Kansakoulu " ........... -- -- 8,852 -- Wanonius'en talon Kyttälässä lunastussumma ............... -- -- 3,146 -- Esplanaadit.................. -- -- 2,682 4,010 Wiemäri-oja pitkin itäistä esplanaadi katua............. -- -- -- 9,564

Kaupungin kassan tila Joulukuun 31 p. 1878.

Tuloja: Markkaa.

Saldo vuodelta 1877.................... 36,440 Takserattnja varoja ja lainoja......... 135,077 Arenti-maitten lasku................... 5,782 Palotoimiston lasku.................... 62 Puotihyyryjen lasku.................... 7,203 Bura-maksujen lasku.................... 2,150 Wiina-veron lasku...................... 1,290 Kaikenlaisten varain lasku ............ 4,318 Waivaiskassan lasku.................... 1,654 Kansakoulun lasku...................... 5,412 Satama-varojen lasku................... 2,739 Markkina maksujen lasku ............... 1,249 Laitumen maksujen lasku ............... 598 Elatus-keino maksujen lasku............ 345 Istutusmaitten (plantaasien) lasku..... 6,274 Sunnuntai ja iltakoulun lasku.......... 291 Kyttälän tulojen ja menojen lasku...... 43,325 Suom. markkaa 254,215

Ylläseisovista summista ovat pennit poisjätetyt.

Menoja: Markkaa.

Maksettuja lainoja..................... 44,368 Palkkojen lasku........................ 36,980 Yleisten laitosten lasku............... 9,442 Palotoimiston lasku.................... 6,120 Wiinaverojen lasku..................... 690 Kaikenlaisten varain lasku............. 6,078 Waivaiskassan lasku.................... 20,291 Kansakoulujen lasku.................... 12,656 Wankihoidon lasku...................... 2,819 Katujen ja teitten ylläpitämis lasku.................... 10,294 Kestikievari- ja hollikyyditsemisenlasku.............. 4,000 Satama menojen lasku................... 865 Kasvujen lasku......................... 417 Waltiopäivä-menojen lasku.............. 3,373 Markkina maksujen lasku................ 688 Laitumen menojen lasku................. 220 Kustannuksien lasku.................... 1,255 Realikoulun lasku...................... 4,590 Sunnuntai- ja iltakoulujen lasku....... 3,473 Kyttälän tulojen ja menojen lasku...... 52,416 Saldo vuodelle 1879.................... 33,171 Suom. markkaa 254,215

Menoista 1873-vuoden yhteisiin rakennustöihin on 8000 markkaa pantu vankihuoneeksi ja kansakouluhuoneeksi, mutta ilman nimittämättä tilinteoissa paljonko kumpaiseksi; samate saapi samasta 1874 vuoden meno-kohdasta vetää pois 26,000 markkaa, samoiksi rakennuksiksi myöskin.

1847 vuoden palkkausmääräyksen vahvistamisessa säädettiin että ne istutusmaat eli plantasit, jotka entisestä olivat eräille virkamiehille määrätyt, vasta palautettaisi kaupunkiin.

Palkkaus-määräys Tampereen kaupungin virkamiehille ja palvelioille.

Palkka hopee ruplassa.

1830 1847 1857 Maan ja Ilman plantaasin maata ja kanssa plantaasia

Pormestari...................... 200:-- 300 335 700 Neljä neuvosmiestä yhteensä..... 57:14 140 200 400 Wiskaali........................ 28:57 -- 60 100 Kaupungin notarius.............. 57:14 -- 100 150 Avisionin tirehtöri............. 28:57 35 -- -- Kaupungin vouti................. 28:57 85 50 75 Kruunun kassoöri................ -- -- 100 50 Kaupungin kassööri 85:71 -- -- 50 Kaupungin haavalääkäri.......... -- -- 35 50 Wanhempi kaupunginpalvelija..... | -- 20 50 Nuorempi kaupungin palvelija.... |75:-- -- 36 35 Nuorempi kaupungin palvelija.... | -- -- 25 Wahtimestari ja Wankinihti...... 28:57 -- 35 40 Kätilöin........................ -- -- 42 50 Nuorempi samoin................. -- -- -- 15 Nuohoja......................... -- -- 40 90 Rumputtaja...................... -- -- 31 1/2 5 Yhteen 58,929 560 1,056 1/2 1,885

Palkkaussääntö, vahvistettu v. 1877. Smk.

1 Pormestari................................. 8,000. 1 Oikeusueuvosmies........................... 3,000. 2 Kunnallisneuvosmiestä...................... 2,000. 1 Kaupunginnotarius.......................... 1,200. 1 Kaupunginviskaali.......................... 2,500. 1 Kaupunginkamreeri.......................... 3,000. 1 Kaupunginarkkitehti........................ 2,000. 1 Kaupunginvouti............................. 600. 1 Kruununkasööri............................. 800. 1 Kaupunginkasööri........................... 2,000. 2 Kaupunginpalvelijaa, kumpikin 400.......... 800. 1 Poliisikonstaapeli......................... 1,000. 8 Poliisipalvelijaa, kukin 700 m., yhteensä.. 5,600. 1 Raastuvan vahtimestari..................... 1,200. 1 Kaupunginlääkäri........................... 3,500. 1 Wanhempi kätilöin.......................... 300. 1 Nuorempi ".............................. 200. 1 " ".............................. 100. 1 Rumpari, palkkiota......................... 40. 20 Palovartijaa, kukin 240 m., yhteensä....... 4,800. 1 Eläinlääkäri............................... 600. Yhteensä 43,240.

Wero-osien eli n.k. puolisextonteelien luku v. 1873 oli 4,807 ja vero 5 markkaa äyriltä; v. 1874 niitä oli 5,336 ja vero sama kun entisenä vuonna. -- W. 1875 ensi kerta kun vero 1873-vuoden kunnallislain mukaan laskettiin, oli veroäyrien luku 9,877; vuonna 1876 9,513 ja tuli kumpikin vuosi 6 markkaa veroäyriltä.

Kaupungin hoitamat lahjoitusrahastot ovat:

Johan Kasper Grek'in koulurahasto oli v. 1865 -- Smk. 17,825. Frans Wilhelm Frenckell'in........................... 10,000. Leskirouva Johanna Grönlund'in eläkerahasto 1879..... 8,800.

Kaupungin säästöpankkiin oli v. 1878 talletettavaksi pantuna 251,476 markkaa.

Kanppa ja teollisuus.

_Markkinoita_ muinaan kaikissa maissa vietettiin. Suomessa ne olivat tärkeät erittäin Tampereen tienoilla, sentähden niistä tässä erittäin vähäsen:

_Markkinoita_ Yli-Satakunnassa ennen oli paljo. Kauppa ja markkinat ovat kristeyttä vanhempia koko mailmassa. Lappalaisten kanssa Pirkkalaiset sortu-kauppansa pitivät arvattavasti talvella. Talve, dalve, Lapin kielessä on talvi, mutta talvadas (kuljetus talvella) on paikka missä kirkkoa ja markkinoita pidetään. Markkinat oli kirkkopyhiä; mutta niiden aikoja ja paikkoja on paljo muuteltu. Kurun Aureella "Saksan talo oli ennen kun Pirkkalassa oli kirkko". Koko Näsijärven avara maakunta oli rantamaihin verraten supussa; kun Ristinan kaupunki v. 1649 perustettiin, vei joku ainoa kurulainen Ikaalisten kautta sinne pienen tavarakuormansa; taikka vaihtoivat ylimaiset tuskallisesti jyviänsä silakoihin Taivassalon Kallen-markkinoilla. Markkinoita Pirkkalassa kutsuvat "pitäjän häiksi" ja tieten vanhimmat pidettiin tällä paikkakunnalla Harjun kirkkomäellä. Sieltä ne siirrettiin Tammerkoskelle. Wanhan virsikirjan ajantieto v. 1673 mainitsee markkinat Tamberkoskella elokuun 15 päiv. [Tamp. Sanom. 1875 N:o 21.] Wanhin almanakka v. 1705 tietää kahdesta markkinasta Tammerkoskella: Tammikuun 1-6 päivinä ja Pertun markkinoista elokuun 24 päiv. Kun ne muka Tampereella eivät olleet soveliaat, niin ne muutettiin 1708 sieltä poijes entiseen paikkaansa [Commerce Colleg. ordres] ja piispan keräjissä 1730 päätettiin ne kirkon läheisyydestä muuttaa Piispalaan taikka Tampereen kylään. Piispala olikin vanhanaikasta käsitystä myöden sovelias, sen kaksi taloa oli Turun piispan verotaloa, ja semmoiset oli tavallisesti olleet pakanain uhripaikkoja, jotka sitten pyhitettyinä etupäässä määrättiin, "morsiuslahjana Kristukselle", kirkollisiin tarpeihin, joissa uskoa saarnattiin kauppoihin kokoontuneille. Tampereen kaupunki on vähitellen niellyt kaikki likipitäjäin markkinat, Hämeenkyrön Mahnalan, Häihän Mouhijärvellä, Riihiälän Kangasalustalla, Laukialan Urjalan kirkonkylässä, Wesilahden Narvan Alholahden rannalla, Tyrvään Paavilan ja Orihveden markkinat. Harjun ja Piispalan mainiot markkinat olivat Tampereen kaupungin alku. Wuonna 1741 se markkinapaikka ehdoteltiin kaupungiksi. Kunink. päätös elokuun 7 p:nä 1801 vahvisti vastaiseksi "entiset kahdet vapaat markkinat: syyskuun 2 ja joulukuun 12 päivänä," mutt'ei suostunut Tamperelaisten valtuusmiehen 1800:n valtiopäivillä Juha Stadigh'in pyyntöön saada kolmannet "vanhuudestaan helmikuun 7:nä päivänä pidetyt, kun heillä vielä oli suppea liike ja varattomuus ostella maalaisten jyviä ja heidän tarpeitansa hankkia." Keisar. päätös