Part 5

Muutamia seikkoja minä näen selvästi ja pidän niistä kiini lujasti ja epätoivosesti — yksi kaikkien Isä taivaassa; yksi Jumalan Poika, joka on pukeutunut lihaan ja vereen kaikkien edestä (tämä ihmiseksi tuleminen on yhtenä tosiasiana, joka minulle on kaikki kaikessa, siksi että se tekee kaiken muun mahdolliseksi ja käsitettäväksi ja ilman sitä tulisin minä heikkomieliseksi); ja yksi Isän ja Pojan Henki, kaiken hyvän lähde maan päällä — joka vaikuttaa sekä tahdon että työn hyvän suosionsa jälkeen — kenessä? niin, jokaisessa ihmisolennossa, jossa on kipenekään todellista hyvää, pienin toivekaan tehdä oikein tai tulla hyödyksi. Ulkopuolella tätä näen minä ainoasti vähäsen, lukuun ottamatta sitä, että oikea on jumalallista ja kaikki voittavaa, mutta väärä on aivan pirullista ja kuitenkin heikkoa, mieletöntä, meluisaa heijastusta, joka pakenee jokaista miehuullista iskua, kun meillä vain on rohkeutta lyödä Jumalan nimessä.

Letters and Memories.

Ei ole mitään murhetta, mitä ihminen voipi maistaa, jota Jesus Kristus ei olisi täysin maistanut. Hän täytti surkeuden maljan ääriään myöten ja tyhjensi sen sakkaan asti. Hän maistoi kuoleman jokaisen ihmisen edestä ja painui alas kauhun ja häpeän ja kuolintuskan ja kuoleman syvimpään syvyyteen, ja mikä kaikista kauheinta oli, tuntien että Jumala oli hyljännyt Hänet, ettei ollut mitään apua eikä toivoa Hänellä taivaassa eikä maan päällä; sanalla sanoen Hän astui alas tuonelaan, vieläpä kaikkein syvimpään pimeyteen, missä ihminen hetkeksi tuntee, ettei Jumala ole hänelle mitään eikä hän mitään Jumalalle. Jesus suostui menemään siihenkin syvyyteen meidän edestämme. Kauheimman kaikista kiusauksista, josta David maistoi vain pisaran, kun hän huudahti: »Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun ylenannoit?» (Ps. 22:2), sen tyhjensi Jesus pohjaan asti meidän edestämme. Hän astui alas helvettiin meidän tähtemme ja voitti helvetin ja kuoleman ja tuon tuntemattoman maailman pimeyden ja nousi ylös jälleen kirkastettuna sieltä, voidakseen opettaa meitä olemaan pelkäämättä kuolemaa ja helvettiä; voidakseen tietää miten Hänen oli lohdutettava meitä kuolon hetkellä ja tuomiopäivänä, kun olemme sairasvuoteella tai jossain katkerassa häpeässä eli ahdistuksessa, kun valehtelija perkele uskottelee meille, että Jumala on tuominnut ja kadottanut ja hyljännyt meidät, ja kun kaikki tekemämme synnit nousevat eteemme ja tuijottavat meitä vasten kasvoja.

National Sermons.

Mitkä ikinä lienevätkään elämän ja kuoleman salaisuudet, on olemassa yksi salaisuus, jonka Kristuksen risti ilmoittaa meille, ja se on Jumalan ääretön ja ehdoton hyvyys. Anna kaiken muun jäädä salaisuudeksi, kunnes Kristuksen risti antaa sulle uskon kaikkeen muuhun. Uskon, sanon minä. Pahuuden, pelon ja kuoleman salaisuuksia ei Evankeliumi tahdo täydellisesti valaista meille, vaan se sanoo meille, että on nähty senkin salaisuuden voivan tulla valkeuteen; sillä Jumala itse on ottanut työkseen valaista sen; ja Kristus on osoittanut omalla menettelytavallaan, ettei mitään pahaa maailmassa ole Hänen, sillä Hän vihaa sitä, taistelee sitä vastaan, ja Hän soti sitä vastaan kuoloon asti. Risti sanoo: Usko Jumalaan. Elä sentähden kysele enää: »Miksi olet Sinä luonut minut tämmöiseksi?» Elä kysele enää: »Miksi pahalle käy hyvin maan päällä?» Elä kysele enää: »Mistä tulee tuskaa ja kuolemaa, sotia ja nälänhätää, maanjäristystä ja rajuilmaa, ja kaikkia niitä onnettomuuksia, jotka kaikkea lihaa kohtaavat?» Kaikki tarpeettomat kysymykset, kaikki tyytymättömät valitukset ovat tästä lähin poistetut Kristuksen kuoleman ja kärsimyksen kautta.

Kärsitkö sinä? Sinä et voi kärsiä enempää kuin Jumalan Poika. Onko sulla myötätuntoisuutta toisia kärsiviä kohtaan? Sinulla ei voi olla enempi myötätuntoisuutta heitä kohtaan kuin Jumalan Pojalla. Halajatko sinä saada heitä oikealle tielle, vapauttaaksesi heitä, vaikkapa palkkasi siitä olisi sinun oma veresi? Sinä et voi halata sitä innokkaammin kuin Jumalan Poika, joka toimeen pani halunsa työssä ja kuoli heidän tähtensä ja sinun tähtesi. Mitähän jos se työ ei olisi vielä loppunut? Mitähän jos paha vielä pitää puoliaan? Mitähän jos lääke ei ole vielä voittanut sairautta? Ole kärsivällinen, usko, toivo, kun seisot Kristuksen ristin juurella ja pidät siitä kiini, kuten sielusi ja ymmärryksesi niin hyvin kuin sydämesikin ankkurista. Sillä kuinka kieroon tahansa maailma meneekin ja näyttää menevän, on risti kuitenkin se ijankaikkinen merkki, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, ettei säästänyt ainoaa poikaansa, vaan antoi Hänet mielellään sen edestä. Mikä tahansa muuten lieneekin epäiltävää, tämä on vähintäinkin varmaa, että Jumala on voittava, koska Jumala on hyvä; että pahan täytyy joutua tappiolle, sillä Jumala vihaa pahaa, jopa kuolemaan asti.

Westminster Sermons.

Kuinka voipi pohjaton syvyys, jos me siihen putoamme, tulla rapuksi ijankaikkiselle kalliolle? David sanoo meille: »Syvyydestä huudan minä Sinua, Herra!» Ps. 130:1. Hän huusi Jumalalle, — ei itselleen, ei luottanut oppiinsa, viisauteensa, lahjoihinsa — vaan hän huusi Jumalaa vetämään itseään ylös tästä syvyydestä. Ei hän turvautunut opinkappaleisiin, kirjoihin, kirkonkäyntiin, ei rakkaimpaan maalliseen ystävään, ei omiin kokemuksiinsa, uskonsa vakuutuksiin, muotoihin tai tunteisiin. Asia oli liika kauhea, niin ettei siitä voinut suoriutua tällä eikä millään muulla tavalla. Hän oli kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa yksin, ja äärimäisessä heikkoudessa, äärimäisessä sielun alastomuudessa huusi hän Jumalan itsensä puoleen. Se oli opetusta. Jumala otti kaikki pois häneltä, ettei hänellä olisi ketään muuta, kenen puoleen huutaisi, kuin Jumala.

Ja jokaisen ihmissielun kanssa käypi, kun se on syvyydessä, huutaen syvyydestä Jumalan tykö, samoin kuin kävi Moseksen kanssa, kun hän meni yksin Jumalan vuorelle ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä maanjäristyksessä ja ukkosrajuilmassa ja kallioitten keskellä, jotka sulivat Herran edestä. Ja katso, silloin kun se oli ohi, puhui hän kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, samoin kuin mies puhuu ystävänsä kanssa, ja hänen kasvonsa loistivat taivaallisesta valosta, kun hän tuli voittajana alas Jumalan vuorelta.

Good News of God — Sermons.

Kauhealla ristillä rukoili Kristus murhaajainsa puolesta: »Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät». Luk. 23:34. Tämä on se mielenlaatu, jonka monet ihmiset voivat saada pimeästä syvyydestä. Se mielenlaatu on: tuntea kaikkein edestä, tuntea kaikkein kanssa; iloita iloitsevain kanssa ja itkeä itkeväin kanssa; ymmärtää ihmisten koettelemuksia ja sietää heidän kiusauksiaan; asettua heidän asemaansa, kunnes näemme heidän silmillään ja tunnemme heidän sydämillään, kunnes emme tuomitse ketään ihmistä ja toivomme kaikkein puolesta; tulla oikein arvostelevaksi, kärsivälliseksi ja helläksi jokaista kohtaan, ketä tapaamme; ei halveksia ketään, ei joutua epätoivoon kenestäkään, koska Kristus ei halveksi ketään eikä joudu epätoivoon kenestäkään; katsoa jokaiseen, kenen tapaamme, rakkaudella, melkein säälillä, koska ehkä hekin ovat olleet alhaalla kauhujen kuiluissa tai joutuvat sinne joskus; nähdä omia syntejämme toisten synneissä, tuntea että mekin olisimme voineet tehdä, mitä he tekevät ja tuntea, niinkuin he tuntevat, siinä silmänräpäyksessä kuin Jumala hylkäisi meidät; antaa ja anteeksi antaa, elää ja antaa elää, samoin kuin Kristus antaa ja anteeksi antaa meille, ja elää meidän edestämme ja antaa meidän elää kaikista meidän synneistä huolimatta.

Good News of God.

Iloitkaa että on olemassa Jumalan tuli, sen Isän, jonka nimi on rakkaus, tuli joka aina palaa eikä koskaan sammu, tuli jonka tulee hävittää jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkien kansain sydämissä, sekä aineellisessa että henkisessä maailmassa, kaiken mikä on pahennukseksi ja tulee valheeksi; ja iloitkaa että tähän tuleen Poika varmaan tahtoo heittää kaiken petoksen, valheen, teeskentelyn ja väärän opin. Eikö ole hyvä sanoma, että _se_ tuli ei ole sammuva eikä _sen_ käärme kuoleva? Se tuli voidaan sytyttää meidän edessämme — se käärme voipi ahdistaa meidän sydämiämme. Suokoon Jumala että meillä sinä päivänä olisi rohkeutta antaa tulen ja käärmeen tehdä työnsä — voidaksemme sanoa Kristukselle: »Myöskin nämät ovat Sinun lähettämäsi ja Sinun rajattomasta rakkaudestasi ovat ne tulleet. Sinä halajat totuutta sydämen sisimmässä (Ps. 51:8), ja minä tahdon kiittää Sinua kaikista keinoista, kuinka katkeria ne lienevätkään, joita Sinä käytät tehdäksesi minua rehelliseksi. Minä haluan tulla rehelliseksi ihmiseksi ja vanhurskaaksi ihmiseksi. Ja mikä ilo! Siksi haluat Sinäkin minun tulevan. Mikä ilo! Vaikka minä pelkurimaisesti haluan tukahuttaa Sinun tulesi, en minä sitä voi. Puhdista minua sentähden, oi Herra, vaikkapa sen tekisit tulella. Polta pois minun turhuuteni, itsepäisyyteni, kiivaitten mielipiteitteni, pinttyneitten opinkappaleitten! kuonat, — ne kuoret, jotka eivät ole sielulleni ravinnoksi, joihin minä en voi olla tyytyväinen, joitten tähden minä joka päivä saan hävetä — ja jos minusta löytyisi muutamia vehnäjyviä, joku sana tai ajatus tai toimintavoima, joka voisi tulla hyödyksi kansalleni minun jälkeeni, kokoo ne, oi Herra, Sinun latoosi.» Amen.

Letters and Memories.

Jumalan tuli koventaa ja pehmittää ihmistä samalla kertaa. Hän tulee siitä ulos sen kokemuksen koventamana, jota tarvitaan, niin kuin kirjotettu on: »Kärsi vaivaa niin kuin luja Jesuksen Kristuksen sotamies»; ja taaskin: »Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon pitänyt.» 2 Tim. 2:3; 4:7. Ja kuitenkin hän on pehmennyt sen lempeyden kautta, josta on kirjoitettu: »Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat, ja antakaa anteeksi toinen toisellenne, niinkuin Jumala teillekin on Kristuksen kautta anteeksi antanut», (Ef. 4:32) ja vielä: »Meillä ei ole se ylimäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka on kaikissa kiusattu niinkuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.» Hebr. 4:15.

Onnellisia, kolmin kerroin onnellisia ovat ne, jotka siten ovat vaeltaneet läpi kuolon varjon laakson ja ovat havainneet sen olevan polkuna, joka johtaa ijankaikkiseen elämään. Onnellisia ovat ne, jotka jonkun aikaa ovat tuskailleet Jumalan kauheassa tulessa, ja ovat saaneet itsestään poltetuksi kuoret ja kuonan, ja kaiken mikä on pahennukseksi ja tekee heidät turhamaisiksi ja kevytmielisiksi, vaikkakin se tekee heidät tylsiksi ja vetää heitä alaspäin samalla aikaa; kunnes ainoasti Jumalan vanhurskauden puhdas kulta on jälellä seitsenkertaisesti koeteltuna tulessa, katoomatonna, kallisarvoisena Jumalan ja ihmisten silmissä. Semmoiset ihmiset eivät tarvitse, eivät tahdo valittaa kaikkea, mitä ovat saaneet kokea. Tuli on tehnyt heidät rohkeiksi, raittiiksi ja kärsivällisiksi. Se on heille antanut »lujan ymmärryksen, varovaisen tahdon, kestävyyden, aavistuksen, voiman ja kunnon», ja siis kasvattanut heitä Kristuksen kaltaisuuteen, joka tuli täydelliseksi kärsimyksissä; ja joka, vaikka Hän Poika oli, kuitenkin lihansa päivinä uhrasi rukoukset ja nöyrät anomiset ja huusi itkien Isänsä puoleen ja tuli kuulluksi Jumalan pelkonsa tähden; ja sentähden vaikka Hän kuoli ristillä ja astui alas tuonelaan, voitti Hän kuoleman ja helvetin kuolemallaan ja sinne alas astumisellaan ja voitti ne alistumalla niitten alaiseksi. Hebr. 5: 7,8.

Good News of God — Sermons.

VI

KUOLEMAN SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman kauhut ovat langenneet minun päälleni.» Ps. 55:5.

»Vaikka minun ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin Sinä Jumala kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus.» Ps. 73:26.

»Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa; sillä Sinä olet minun kanssani.» Ps. 23:4.

»Sillä Sinä olot minun sieluni pelastanut kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, minun jalkani kompastuksesta.» Ps. 116:8.

Mitä meistä on tuleva, kun kuolemme? Minkälaiselta tulee näyttämään tulevassa maailmassa? Minkälaiselta näyttänee taivaassa? Mahtanenko minä viihtyä siellä? Tulenenko olemaan ihmisenä siellä taikka ainoasti henkenä, henkenä ilman ruumista?

Tähän vastaa Paavali, että Kristus, Jumalan Poika, ilmestyttyään tänne lihassa otettiin ylös ihanuuteen. Hän ei kerro meille, minkälaiselta taivaassa näyttää, vaikka hän oli otettu hamaan kolmanteen taivaasen; sillä mitä hän siellä näki, oli sanomatonta. Eikä hän kerro meille sitäkään, minkälaista tuleva elämä tulee olemaan; kaikki mitä hän meille sanoo, on että Ihminen Jesus Kristus, joka vaelsi täällä maan päällä niinkuin muut ihmiset, otettiin ylös ihanuuteen, eikä Hän jättänyt pois täällä maan päällä ihmismieltään, ihmissydäntään eikä ihmisruumistaan. Hän vei mukanaan taivaaseen koko miehuutensa, henkensä, sielunsa ja ruumiinsa, vieläpä naulan reijät käsissään ja pyhissä jaloissaan sekä keihään haavan pyhässä kyljessään. Se riittää meille; sentähden että Ihminen Jesus Kristus on taivaassa, saamme me ihmisinä luvan mennä ylös taivaaseen. Missä Hän on, siellä saamme mekin olla. Ja mitä Hän on, saamme mekin olla, siinä määrin kuin Hän on Ihminen. Ja sen me tiedämme, että me tulemme Hänen kaltaisekseen; sillä me saamme nähdä Hänet semmoisena kuin Hän on.

National Sermons.

Ihmiset pelkäävät kuolemaa, etupäässä luullakseni siksi, että he pelkäävät tuntematonta. Eikä siksi että he pelkäävät kuolon tuskia. Eikä siksi että he pelkäävät helvettiä. Eikä se ole siksikään että he pelkäävät, etteivät pääse taivaaseen. Mutta kun he ajattelevat todella pitävänsä kuolla, tuntuu heistä toiseen maailmaan meneminen kuin heitettäisiin heidät pimeään yöhön, vieraaseen maailmaan, pois kodista ja kaikkien niitten luota, joita he ovat tunteneet ja rakastaneet; ja sentähden he kauhistuvat kuolemaa.

All Saints' Day Sermons.

Kun sinä olet peloissasi, levotonna ja murheissasi, kun olet kuoleman kovissa kourissa etkä tiedä, mihin sinun tulee kääntyä, silloin tämä siunattu ajatus: »Kristus on noussut ylös kuolleista», on oleva sinun kilpenäsi ja voimanasi, jota ei mikään muu ajatus voi antaa. Herra on noussut ylös — ihminen, Hänen ihmis-ruumiillaan ja Hänen ihmis-hengellään, Hänen inhimillisellä rakkaudellaan ja lempeydellään; Hän on ottanut kaiken tämän mukaansa taivaaseen. Hän on vieläkin ihminen, vaikka Hän on totinen Jumala totisesta Jumalasta, Hän nousi ylös kuolleista kuin ihminen, ja sentähden voipi Hän ymmärtää ja tuntea minun edestäni vieläkin — juuri nyt — täällä Englannissa yhdeksännentoista vuosisadalla aivan yhtä paljon kuin Hän voi vaeltaessaan täällä maan päällä vanhassa Judeassa.

Kun tämä maailma häviää meidän silmistämme, ja me menemme, tietämättä minne, ja jätämme jalolle kaikki tuttavamme ja ystävämme, joita olemme ymmärtäneet; silloin on ennen kaikkea tämä ajatus: »Kristus on ylösnoussut kuolleista», ainoa joka voipi pelastaa meidät surullisista, synkistä ajatuksista, pelosta ja epäilyksestä tai tyhmästä kevytmielisyydestä ja mykän eläimen kuolemasta, johon liika monet ihmiset kuolevat. »Kristus on ylösnoussut ja minä olen ylösnouseva. Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja Hän on sen voittava minunkin puolestani. Kristus otti ihmis-ruumiinsa ja sielunsa mukaansa haudasta Jumalan oikealle kädelle ja Hän on herättävä minun ruumiini ja sieluni viimeisenä päivänä, jotta minä saisin olla Hänen kanssaan aina ja nähdä Hänet, semmoisena kuin Hän on.» Tämä on ainoa, mikä elämässä ja kuolemassa on pelastava meidät synnistä sekä haudan takaisen elämän kauhusta ja pelosta.

National Sermons.

Miksi kuoli Hän? kysymme me. Jokaisen ihmisenkin kuolemalla pitänee olla erityinen syy, tarkoitus, muutenhan se olisi kauhea tapaus — outo asia ilman ajatusta — luuranko ilman sielua. Miksi kuoli Hän? »Minä vaikenen enkä avaa suutani; kyllä Sinä sen teet.» Ps. 39:10. Näin sanoo hautauspsalmi. Sanokaamme me sitä samaa. »Minä vaikenen»: en raivosta enkä epätoivosta, mutta siksi että Sinä puhut, ja silloin on se hyvin tehty. Se ei ollut mikään satunnainen tai välttämätön teko. Sillä se oli Isän työ, eikä ilman Häntä yksikään varpunen putoa maahan; Pojan työ oli se myös, joka kuoli ristillä, siksi että Hän viimeiseen asti halusi pelastaa ihmiskunnan; se oli Pyhän Hengen työ, joka on kaiken luodun Herra ja Elonantaja. Se oli Hänen työnsä, jolla on halu elämään eikä kuolemaan, iloon eikä suruun, valkeuteen eikä pimeyteen, järjestykseen eikä epäjärjestykseen, hyvään eikä pahaan. Sillä oli määrätty syy, ajatus, tarkotus; ja se tarkotus on hyvin hyvä. Mikä se on, emme tiedä; emmekä tarvitse sitä tietää. Arvailla sitä olisi todellakin sekautumista asioihin, jotka ovat meille liika korkeita. Sentähden olkaamme ääneti. Elkäämme olko ääneti epäilyksestä, vaan uskosta; ei ääneti niinkuin heittiö, joka on väsynyt apua huutamasta, mitä hän ei saa, vaan ääneti kuin lapsi, joka istuu äitinsä helmoissa ja katsoo ylös hänen kasvoihinsa ja tarkastaa hänen liikkeitään, joka ei ymmärrä vielä mitään niistä, vaan on varma siitä että kaikki on tehty rakkaudessa.

Westminster Sermons.

Kristus on ylösnoussut! Mikä ajatus noille siunatuille marttyyreille, ihmis-raukoille, jotka olivat kuoleman tuskissa pelosta ja häpeästä, ja jotka odottivat että heidät pian revittäisiin kappaleiksi tai poltettaisiin elävältä. »Kuolema, tuo kauhea kuolema ei voi voittaa minua, vaikkakin minä olen heikko ja pelokas, sillä minun Herrani ja Mestarini, jonka tähden minun nyt on kärsittävä, on voittanut kuoleman eikä Hän tahdo sallia sen voittaa minua. Hän on voimallisempi kuin helvetti ja kuolema, eikä Hän hylkää minua viimeisellä hetkelläni eikä salli kuolon tuskain tähdenkään minun luopua Hänestä. Hän on taivaan ja maan Kuningas, ja Hän tahtoo hoitaa omansa.» — Kuinka suuri lohdutus onkaan voida sanoa: »Niin, minut erotetaan pois vaimosta ja lapsista ja kaikesta, mitä minä rakastan maan päällä, vaan ei ijäksi, ei toki ijäksi; sillä Kristus nousi ylös kuolleista ja minä, joka olen Kristuksen oma, olen nouseva niin kuin Hän. Tämä minun ruumisraukkani voipi joutua tulen ruuaksi, ahneitten villipetojen syötäväksi. Mitä se haittaa? Kristus, kaikkien ihmisten Kuningas on ylösnoussut kuolleista ja on tullut esikoiseksi kaikista nukkuneista. Se sama Henki, joka saattoi Hänen ruumiinsa takasin haudasta ja tuonelasta, on minunkin ruumiini tuova takasin haudasta ja tuonelasta jalompaan, onnellisempaan elämään Hänen kanssaan sanomattomassa ilossa, missä Kristus nyt istuu Jumalan oikealla kädellä ja puolustaa minua, armahtaa ja siimaa minua, pitäessään minunkin varallani ihanuuden kruunua, jota ei koskaan oteta pois.»

National Sermons.

Nämä seikat ovat hyvin katkerat [tarkoittaa erästä kuoleman tapausta sodassa], enkä minä voi nähdä niissä muuta lohdutusta kuin sen ainoan, että ne kaikki johtavat meitä kasvoista kasvoihin ihmiselämän todellisuuden kanssa, semmoisena kuin se on ollut kaikkina aikakausina, ja antaa meille vakavampia ja kuitenkin enempi rakkautta uhkuvia, enempi inhimillisiä ja enempi jumalallisia ajatuksia itsestämme ja töistämme täällä alhaalla sekä niitten kohtalosta, jotka ovat pois menneet, ja herättää meidät noista tarpeettomista, kevytmielisistä haavekuvista (jotka kuitenkin ovat täynnä kovia tuomioita), joissa me olemme eläneet niin kauvan, luottamaan elävään Isään, joka todellisesti ja käytännöllisesti hallitsee tätä maailmaa ja kaikkia maailmoita, ja joka ei tahdo ketään kadotettavaksi, ja sentähden ei ole unohtanut eli yhtäkkiä ruvennut vihaamaan eli kiusaamaan yhtä ainoata sielua, joka on lähtenyt tästä elämästä toiseen. Kaikki ovat meidän Isämme kädessä; ja, oi siunattu ajatus, vaikkakin he menisivät alas tuonelaan, niin Sinä sielläkin olet». Ps. 139:8.

Letters and Memories.

Jesus on Vapahtaja, Pelastaja, tuo suuri Parantaja, joka parantaa sekä sielun että ruumiin. Ei mitään tuskaa tunneta eikä kyyneliä vuodateta maan päällä, joista Hän ei huolehtisi. Ei ketään ihmistä maan päällä kuole nuorena, jota Hän minun luullakseni ei murehtisi. Sitä emme voi sanoa, mikä Häntä nyt estää parantamasta jokaista tautia, huojentamasta jokaista murhetta, kuivaamasta jokaista kyyneltä. Mutta sen _voimme_ sanoa olevan Hänen tahtonsa, ett'ei kukaan hukkuisi. Sen _voimme_ sanoa että Hän on yhtä halukas kuin koskaan parantamaan sairaita, puhdistamaan spitalisia, ajamaan ulos perkeleitä, opettamaan tietämättömiä, sitomaan särjetyitä sydämiä. Sen _voimme_ sanoa, että Hän tahtoo edelleen tehdä tätä yhä enempi ja enempi, vuosi vuodelta, polvi polvelta. Sen _voimme_ sanoa, Raamatun mukaan, että Kristus on voimallisempi kuin perkele. Sen _voimme_ sanoa että Kristus ja kaikki hyvät ihmiset, hurskasten ihmisten henget, jotka tehdään täydellisiksi, viisaat ja suuret Jumalan silmissä, jotka ovat hyljänneet kirjansa, puheensa, kirjotuksensa samoinkuin kalliit perintönsä, ja ovat taistelleet, taistelevat ja tahtovat taistella loppuun asti vihollista vastaan, ja syntiä, sortoa, kurjuutta, sairautta ja kaikkea vastaan, mikä turmelee ja pimentää Jumalan hyvän maanpiirin — sen voimme sanoa että he voittavat lopuksi; sillä Kristus on voimallisempi kuin perkele; hyvä on voimallisempi kuin paha, valo on voimallisempi kuin pimeys; Jumalan Henki, joka antaa elämää, terveyttä ja järjestystä, on voimallisempi kuin kaikki pahat tavat ja epäjärjestys ja julmuus ja taikausko, jotka tekevät monen elämän onnettomaksi ja mikäli me voimme nähdä, hävittävät tuhansien sielut. Niin, minä sanon, että Kristuksen valtakunta on semmoinen valtakunta, jossa ruumis ja sielu tulee terveeksi ja vapautuu, ja se on voittava, se on leviävä ja se on kasvava, kunnes tämän maailman kansat ovat tulleet Jumalan ja Hänen Kristuksensa kuningaskunniksi. Kristus hallitsee ja tahtoo hallita, kunnes Hän on saanut kaikki vihollisensa jalkainsa astinlaudaksi, ja viimeinen Hänen vihollisistaan, joka on hävitettävä, on kuolema. Kuolema on Hänen vihollisensa, jonka Hän on voittanut nousemalla ylös kuolleista; ja se päivä on tuleva, jolloin ei mitään kuolemaa enää ole — jolloin sairaus ja suru ovat tuntemattomat, ja Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä. Minä sanon sen uudelleen — elä koskaan sitä unhota — Kristus on Kuningas, ja Hänen kuningaskunnassaan vallitsee terveys, elämä ja vapahdus kaikesta pahasta. Niin on aina ollut ensimäisestä kerrasta, jolloin meidän Herramme paransi spitalisen Galileassa, ja niin on aina oleva maailman loppuun asti.

National Sermons

Kristuksen kasvojen hengellinen ihanuus Kirkastusvuorella osoitti Hänen oppilailleen, että Hän oli hengellinen Kuningas, jonka suuruus on voiman, viisauden, kauneuden ja rakkauden Hengessä, jonka Jumala oli Hänelle antanut rajattomasti; se osoitti myös että oli jotain semmoista kuin hengellinen ruumis — jommoisen me kaikki kerran saamme, jos meidät löydetään Kristuksessa, silloin kun vanhurskasten ylösnousemus tapahtuu — semmoinen ruumis, joka ei salaa ihmisen henkeä, niin kuin täällä tapahtuu, kun ruumis on elämän vaivojen ja sairauden ja turmeluksen alaisena; mutta on olemassa hengellinen ruumis — ruumis, joka on täyttyvä meidän hengellämme, joka on tuleva meidän hengellemme täysin kuuliaiseksi — ruumis, jonka läpi meidän henkemme ihanuus on loistava, samoin kuin Kristuksen Hengen ihanuus loisti Hänen ruumiinsa läpi kirkastuksessa. »Veljet, me emme tiedä, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, että koska Hän ilmestyy, tulemme me Hänen kaltaisikseen; sillä me saamme nähdä Hänen semmoisena kuin Hän on.» 1 Joh. 3:2.

Village Sermons.