Part 6

Minä uskon, sanoo uskontunnustus, ruumiin ylösnousemisen. Raamattu opettaa meitä uskomaan, että jokainen meistä, ihmisolentoina, miehinä ja naisina, pääsemme mukaan tuona ihanana päivänä; ei ainoasti henkinä, jotka ovat tulleet erilleen ruumiista (semmoisista puhuu Raamattu, Jumalan kiitos, vähän eli ei ollenkaan), vaan todellisina elävinä ihmisolentoina, omine uusine ruumiineen, uuden maan päällä ja uuden taivaan alla. Sentähden, sanoo David, on minun lihanikin asuva turvassa (Ps. 16:9) eikä ainoasti minun henkeni ja sieluni, vaan minun ruumiinikin. Sillä Herra, joka ei ainoasti kuollut, vaan nousi jälleen ylös ruumiillaan, Hän on herättävä meidänkin ruumiimme, sopusoinnussa sen mahtavan työn kanssa, jonka kautta Hän tekee itselleen alamaiseksi kaikki; ja silloin on jokaisen olento, ruumis, sielu ja henki, saapa täyden kehityksensä ja loistava Hänen ijankaikkisessa, loppumattomassa ihanuudessaan. Tätä me toivomme.

National Sermons.

Ne jotka kuolevat Jumalan pelossa ja Kristuksen uskossa, eivät todella maista kuolemaa; heillä ei ole mitään kuolemaa, vaan he ainoasti muuttavat toiseen paikkaan ja toiseen olomuotoon; he siirtyvät samassa uuteen elämään kaikkine lahjoineen ja tunteineen; yhä edelleen ovat he samoja eläviä, ajattelevia, toimivia olennoita, kuin he olivat täällä maan päällä. ‒ ‒Lepoa he saavat — ja lepoa he tahtovat, jos he lepoa tarvitsevat. Mutta mikä on heidän leponsa? Ei työn puutetta, vaan mielen lepoa. Tosi lepoa on saada levätä synnistä, surusta, pelosta, epäilyksestä, murheesta — ennen kaikkea saada levätä pahimmasta uupumuksesta, nim. siitä että tietää velvollisuutensa eikä kykene sitä täyttämään. Se on totinen lepo — Jumalan lepo, joka aina tekee työtä ja aina lepää; samoin kuin tähdet päämme päällä aina liikkuvat, tuhansia peninkulmia päivässä, ja kuitenkin aina täydellisesti lepäävät; sillä ne liikkuvat määrätyssä järjestyksessä, sopusointuisesti ja täyttävät sitä lakia, jonka Jumala on niille antanut. Täydellinen lepo täydellisessä työssä, se on varmaankin autuaitten henkien lepo, kunnes kaikkien kappalten täydellinen suoritus tapahtuu, kun Kristus saapi valittuinsa luvun täyteen. Ja jos näin on, mikä lohdutus meille, jotka olemme kuolevat, ja mikä lohdutus meille, jotka olemme nähneet toisten kuolevan, jos kuolema vain on uusi syntyminen korkeampaan elämään ja jos kaikki, mikä meissä muuttuu, on ruumista — joka on meidän kotelo eli kuori — se on samallainen muutos kuin simpukalla, joka heittää pois vanhan nahkansa ja tulee ulos terveenä ja iloisena, taikka kuin matelevalla toukalla, joka murtautuu vankeudestaan eli kotelostaan ja levittää siipensä päiväpaisteessa kuin sievä kesälintu. Missä on siis kuoleman oka, jos ei kuolema voi vahingoittaa, myrkyttää tai turmella mitään siitä, jonka tähden ystävämme rakastavat meitä; ei mitään siitä, jolla me voisimme palvella Jumalaa tai ihmisiä? Missä on haudan voitto, kun se ei voi painaa meitä alas, vaan päinvastoin vapauttaa meidät juuri siitä, mikä painaa meitä — nim. kuolevaisesta ruumiista?

Water of Life — Sermons.

Katsokaa kukkasia kedolla. Meidän on otettava Herramme sanat tarkasti. Hän puhuu liljoista, niistä lyökkikasveista, jotka joka kevät kukkivat tuhatlukuisin itämaitten heinikoissa. Koko talven ovat ne kuolleina, maan sisälle kätkettyine juurineen. Mutta niin pian kuin kevätaurinko paistaa niitten haudoille, heräävät ne äkkiä elämään ja kaunistuvat semmoisiksi kuin Jumala ne haluaa, ja jokainen siemen saapi erityisen muotonsa. Ne kylvetään katoovaisina, ne nousevat ylös katoomattomina; ne kylvetään heikkoina ja nousevat ylös voimakkaina; ne kylvetään häpeällisinä ja nousevat ylös kunniassa (1 Kor. 15:42, 43); heikkoina, väririkkaina, täyttäen ilman tuoksuilla ovat ne kuolemattomuuden kuvina, jotka soveltuvat enkelien kruunuiksi.

Katsokaa liljoja kedolla, kuinka ne kasvavat. Sillä samoin on myöskin kuolleitten ylösnousemus. Niin, ei ilman Jumalan sallimusta tai oikeastaan jumalallisen neuvon kautta on tuo siunattu Pääsiäisen aika määrätty kirkon keskuudessa kaikiksi ajoiksi vietettäväksi sinä vuoden aikana, jolloin maa puistaa talviunen päältään, jolloin linnut palajavat takasin ja kukkaset alkavat puhjeta, jolloin jokainen siemen, joka putoaa maahan ja kuolee ja nousee maasta jälleen uuden muotoisena, on meille todistuksena Kristuksen ylösnousemisesta; ja samalla on se todistuksena siitä, että me nousemme kuolleista, että samoin kuin siemenen on käynyt, samoin on meissäkin elämä voittanut kuoleman. Samoin on jokainen lintu, joka palajaa takasin laulamaan ja rakentamaan pesänsä meidän läheisyyteen, jokainen kasvi, joka puhkeaa kukalle, todistuksena meille meidän Herramme ylösnousemisesta ja meidän ylösnousemisesta. ‒ ‒ Ne kuulevat Herran kutsumista, Hänen, joka antaa elämän, ja palaavat takasin elämään ikäänkuin edustajina ja merkkinä meille Kristuksesta, niitten Luojasta, joka oli kuollut, mutta on tullut eläväksi jälleen, joka hävisi tuonelaan Pääsiäis-iltana, ja joka löydettiin jälleen taivaassa ijankaikkisiksi ajoiksi. Sillä tavoin joka kerta kuin tuo siunattu Pääsiäis-aika palajaa, muistutetaan meitä maan heräämisellä talviunestaan meidän Herran Jesuksen Kristuksen ylösnousemisesta ja se on meille todistuksena, että kerran on elämä voittava kuoleman, valo voittava pimeyden, vanhurskaus voittava synnin, ilo voittava surun, sitte kun koko luomakunta, joka huokaa ja kärsii tuskaa aina tähän asti, on toimittava sen, mitä varten se työtä tekee — kun syntyy uusi taivas ja uusi maa, jossa ei ole huokausta eikä surua, vaan jossa Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä.

Discipline and other Sermons.

Kuolema ei ole kuolema, jos se ei tapa meissä muuta kuin sen, joka estää meitä täydellisestä elämästä. Kuolema ei ole kuolema, jos se silmänräpäyksessä kohottaa meidät pimeydestä ylös valkeuteen, heikkoudesta voimaan, synnistä pyhyyteen. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät lähemmäksi Kristusta, joka on elämän lähde. Kuolema ei ole kuolema, jos se täydelliseksi tekee uskomme ja antaa sen toteutua näkemisessä ja antaa meidän nähdä Hänet, johon olemme uskoneet. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät niitten luo, joita olemme rakastaneet ja kadottaneet, joitten edestä olemme eläneet ja joitten edestä edelleen halajamme elää. Kuolema ei ole kuolema, jos se yhdistää lapsen sen äidin kanssa, joka oli mennyt tuonelaan edeltä. Kuolema ei ole kuolema, jos se ainiaaksi poistaa edeltä päin menneeltä äidiltä hänen tuskansa ja pelkonsa ja antaa hänen nähdä, Vapahtajansa armollisten kasvoin edessä, tietyn ja varman lupauksen siitä, että kaikki hänen jälkeensä jättämät ovat turvassa, turvassa Kristuksen luona ja Kristuksessa, tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja vaaroissa. Kuolema ei ole kuolema, jos se vapauttaa meidät epäilyksestä ja pelosta, vaiheista ja muutoksista, ajasta ja paikasta ja kaikesta, mitä aika ja paikka synnyttää ja sitte hävittää. Kuolema ei ole kuolema; sillä Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja niitten puolesta, jotka uskovat Häneen.

Water of Life — Sermons.

Jumalan äärettömästä helmasta, kaiken elämän lähteestä, olemme me tulleet; itsekkään, myrskyisen nuoruuden kuluttua vuodattaen katumuksen kyyneleitä — ei juuri liika myöhään; ei aivan täydellisesti hyödyttömän miehuuden ijän elettyämme; hitaan ja kylmän vanhuuden vietettyämme käännymme takasin Hänen luokseen, josta olemme tulleet; Jumalan helmaan vielä kerran — voidaksemme tulla perille jälleen toivottavasti varustettuina uusilla tiedoilla ja uudella voimalla jalompiin töihin. Amen.

Essaya.

VII.

RUKOUS SYVYYDESTÄ.

»Oi Jumala, kuule minun rukoukseni, eläkä peitä itseäsi minun innokkaalta pyynnöltäni! Ota minusta vaari ja kuule minua, että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun.» Ps. 55:2,3.

»Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; ja Hän kuulee minun ääneni templistään, ja minun huutoni tulee Hänen eteensä, Hänen korviinsa.» Ps. 18:7.

»Herra on läsnä kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat ‒ ‒ Hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.» Ps. 145:18,19.

»Silloin kun minä Sinua avukseni huudan, niin Sinä kuulet minua, ja annat minun sielulleni suuren väkevyyden.» Ps. 138:3.

Kuta vanhemmaksi minä tulen, ja kuta enempi minä näen tämän katoovaisen elämän tapahtumia ja muutoksia, ja ihmissydämen tarpeita ja kaipauksia, sitä tärkeämmältä näyttää tämä kysymys: Onko jossain paikassa avaruudessa olentoa, joka voipi kuulla meidän rukouksiamme? Onko rukous tarpeeton hulluus vai korkein viisaus? Minä sanon: Onko olemassa olentoa, joka aina voipi kuulla rukouksiamme? Minä en tarkoita olentoa, joka aina vastaa niihin ja antaa meille kaikki, mitä pyydämme; mutta semmoista, joka pienimmässäkin tahtoo kuulla, tahtoo kuunnella, tahtoo tutkia, mikä on hyödyllistä antaa meille, ja sitte siihen katsoen antaa meille tai kieltää meiltä sen, mitä olemme rukoilleet.

Niin pian kuin ihminen alkaa pyrkiä raakalaisesta muodostumaan sivistyneeksi olennoksi, herää hänen sydämessään omituinen halu Jumalan palvelukseen; onko tämä halu pidettävä lapsellisena unelmana, kun ihminen kehittyy vielä korkeammalle kannalle? Ovatko kaikkien ihmisten kokemukset, pakanain yhtä hyvin kuin kristittyin, kaikkina aikakausina tyhjäksi arvattavat? Ovatko tämän kärsivän ja epäilevän ihmiskunnan kaikki valitukset turhaan nousseet korkeuteen? Ovatko pyhäin rukoukset, laulajain ylistyslaulut, marttyyrien kuolintuskat, runoilijain pyrinnöt, viisasten ajatukset, sorrettujen huudot, äidin rukoukset lapsensa puolesta, nuoren tytön esirukoukset kaukana taistelutantereella olevan rakastettunsa edestä, sotilaan vastaukset hänen rukouksiinsa, kun hän sanoo sieltä kaukaa: »elä pelkää, minä olen Jumalan käsissä» — — kaikki nämä ihmiskunnan jaloimpien, puhtaimpien, kauneimpien ja jumalallisimpien tunteitten ilmaukset — ovatko ne olleet turhat? Ovatko ne olleet häpeemättömiä vaatimuksia, kaunisten unelmain utukuvia, jotka haihtuivat tyhjään ja turhaan? Onko turhaan tuijottanut jokainen kärsivä, etsivä sielu, joka läpi aikakausien on tuijottanut ylöspäin pimeyteen tuntematonta kohti, toivossa saada kerran nähdä vilahdukselta jumalallisen Silmän, joka näkee kaikki ja järjestää kaikki ja huolta pitää kaikesta? Voi, hyvät ystävät, ne jotka uskovat tai kuvailevat uskovansa semmoisia (että tämä kaikki olisi turhaa) ja voivat semmoisia oppia levittää muille säälimättä ja surematta, eivät totta tosiaan tiedä mitä ryöstävät ihmissuvulta, joka jo on kyllin kurja oman hulluutensa ja oman syntinsä tähden — ihmissuvulta, joka toivomatta Jumalaan ja Kristukseen todellakin on muinaisen Homerin sanoessa kurjempi kuin eläimet kedolla.

Westminster Sermons.

Kun ihmissydän kysyy: Eikös meillä ole ainoasti Jumala taivaassa, vaan myös Isä taivaassa? — niin voipi siihen kysymykseen vastata ainoasti meidän Herramme Jesus Kristus. Hän sanoi oikein: »Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin Minun kauttani.» Joh. 14:6. »Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on ilmoittanut Hänet.» Joh. 1:18. Ja sentähden voimme löytää loppumattoman lohdutuksen sanoissa: »Semmoinen kuin Isä on, semmoinen on Poika ja semmoinen on Pyhä Henki». Sillä nyt tiedämme että keskellä Jumalan valtaistuinta istuu _Ihminen_, joka on Jumalan kunnia kirkkaudessaan ja Hänen olentonsa perikuva, — ylimäinen pappi, jolla voipi olla myötätuntoisuutta meidän heikkouksillemme, kun me näemme että Häntä kiusattiin kaikessa samoin kuin meitä. Hebr. 4:15. Hänen puoleensa voimme huutaa ihmisen innolla ja ihmisen sanoilla, koska tiedämme että Hänen ihmissydämensä vastaa meidän ihmissydämille, ja että Hänen ihmissydämensä on liitetty yhteen Hänen jumalallisen Henkensä kanssa, ja että Hänen jumalallinen Henkensä on sama kuin Hänen Isänsä jumalallinen Henki; sillä Heidän tahtonsa ja Heidän mielensä ovat yksi, ja Heidän tahtonsa ja Heidän mielenlaatunsa ovat rajatonta rakkautta syntisiin ihmisiin.

Niin, me voimme suuressa hädässämme uskossa katsoa Kristuksen pyhiin kasvoihin ja uskossa turvautua Hänen pyhään sydämeensä ja sanoa: Jos se on hyvä minulle, antaa Hän mitä minä rukoilen; ja jos ei Hän anna, tapahtuu se siksi että sekin on hyvä minulle ja myöskin muille. Kaikissa tämän kuolevaisen vaelluksen vaiheissa ja muutteissa voimme sanoa Hänelle, samoin kuin Hän sanoi tuona juhlallisena hetkenä: »Jos mahdollinen on, niin menkään pois minulta tämä kalkki! ei kuitenkaan niin kuin Minä tahdon, vaan niin kuin Sinä» (Mat 26:39), ja voimme olla varmat että Hän kantaa tämän rukouksen Hänen Isänsä ja meidän Isämme eteen, Hänen Jumalansa ja meidän Jumalamme eteen; ja mikä ikinä tämä vastaus tuleekaan olemaan, minkä Hän antaa, jonka tiet eivät ole niin kuin meidän tiemme ja jonka ajatukset eivät ole niin kuin meidän ajatuksemme, niin rukous ei ole turhaan kaikunut ylös Kristuksen tykö.

Westminster Sermons.

Minä olen rukoillut kauvan ja totisesti enkä ole enää pelkoa täynnä. »Kaikki mitä te rukoilette uskossa Minun nimeeni, sen te saatte.» Mat. 21:22. »Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.» Mark. 9:9. Nämä kaksi lausetta olivat minun linnoitukseni, kun kurjuuden yö oli pimeimmillään, ja näitten voimasta pääsemme voitolle. Sentähden elä kiusaa itseäsi, elä ole suruinen; mitä Jumalalla on mielessään, sen Hän tekee.

Letters and Memories.

Kuta kauvemmin minä elän, sitä tarkemmin näen että Herran Rukous on kaikkien rukousten malli; päätä itse olisko mitään ajatusta rukoilla Jumalaa muuttamaan maailman kulkua yhdessä hengen vedossa, kun sanomme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä» ‒ ‒ Ei minulla ole mitään sitä vastaan että rukoilemme erityisiä asioita. Jumala siitä varjelkoon! Teenhän minä itsekin niin. Minä voin yhtä vähän jättää sen tekemättä kuin lapsi voipi pimeässä olla kutsumatta äitiään. Kun me rukoilemme: »Elä salli meidän tänään mihinkään vaaraan saattaa itseämme», näyttää minusta kuin pitäisi meidän huomauttaa painolla enempi sanoja »saattaa itseämme» kuin »vaaraan», eikä rukoilla Jumalaa ottamaan pois vaaraa muuttamalla luonnon järjestystä, vaan antamalla meille valoa ja johtoa välttämään vaaraa.

Letters and Memories.

Rukoile yötä päivää hyvin hiljaa, niinkuin pieni väsynyt lapsi, kaikkea mitä tarvitset sekä ruumiin että sielun tarpeeksi — pienintä yhtä hyvin kuin suurinta — ei mikään ole liika paljo rukoilla Jumalalta — ei mikään ole liika suurta Hänelle antaa — ja koeta kiittää Häntä kaikesta. Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!

Letters and Memories.

Kun sinä olet syvyydessä — olkoon se mikä tahansa syvyys — huuda Jumalalle: Jumalalle itselleen eikä kenellekään muulle kuin Jumalalle. Jos sinä voit tulla puhtaan lähteen silmukkaan, miksi joisitkaan joesta, joka on voinut koota likaisuutta juostessaan? Jos voit mennä Jumalan itsensä luo, miksi menisitkään jonkun Jumalan luodun olennon luo, olkoonpa hän kuinkakin pyhä, puhdas ja rakkautta täynnä? Mene Jumalan luo, joka on valojen valo, elämäin elämä. Hänestä kaikki hyvyys virtaa.

Mene siis Hänen itsensä luo. Huuda Jumalalle, Herralle itselleen, syvyydestä, olkoonpa se kuinka syvä tahansa. Jos David, vanhan ajan juutalainen, voi sen tehdä, kuinka paljoa enemmän me, jotka olemme Kristukseen kastetut; kuinka paljoa enempi me, jotka pääsemme yhdessä Hengessä Isän tykö; kuinka paljoa enempi me, jotka joka paikassa voimme »astua uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupeuden saisimme» ja löytäisimme armon, koska apua tarvitsemme. Hebr. 4:16. Jos Hän on sen luvannut, eikö Hän silloin annakin sitä? Jokaiselle teistä — kuinka heikko, kuinka tietämätön, kuinka syntinen oletkaan, jos sinä halajat tulla vapaaksi niistä synneistä — on tämä armo annettu; meillä on vapaus huutaa syvyydestä Jumalan itsensä puoleen, joka loi auringon ja tähdet, koko taivaan ja maan; meillä on vapaus seista kasvoista kasvoihin Isän kanssa, joka on luonut kaikki ihmishenget, ja kiintyä siihen ainoaan Olentoon, joka ei koskaan voi erehtyä taikka muuttua, ainoaan kuolemattomaan, ijankaikkiseen Jumalaan.

Westminster Sermons.

Se siemen, jonka kylvämme — katumuksen siemen, nöyrtymisen siemen, murheellisten rukousten ja avun huutojen siemen — on juurtuva ja kasvava ja kantava hedelmän, me emme tiedä miten, Jumalan soveliaana aikana, jota ei voida muuttaa. Me olemme kenties murheellisia ja uupuneita; meidän silmämme odottavat ja kaipaavat Herraa, ehkäpä enempi kuin niitten, jotka odottavat päivän koittoa, sitä aamua, joka on tuleva ja tuleekin; sillä aurinko on varmasti nouseva ja päivä on varmasti valkeneva, ja Vapahtaja on varmasti vapahtava ne, jotka Hänen puoleensa huutavat.

Westminster Sermons.

Sille sieluraukalle, joka on alakuloinen, joka on alhaalla ja syvyydessä, joka tuntee oman heikkoutensa, hulluutensa, tietämättömyytensä, syntisyytensä, ja joka syvyydestä huutaa Jumalalle kuin eksynyt lapsi huutaa isänsä jälkeen — niin, samoin kuin eksynyt vuona huutaa emonsa jälkeen — semmoisesta sieluraukasta, jonka rukoukset ehkä ovat sekavia, typeriä ja huonosti sointuvia, — semmoisesta on kirjoitettu: »Herra tukee kaikkia kaatuvia; läsnä on Herra kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat; Hän tekee mitä Häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa ja pelastaa heitä.» Ps. 145:14,18,19.

Westminster Sermons.

VIII.

RUKOUKSIA JA TUNNUSTUKSIA.

Uskollisuudesta ja Jumalan kaltaisuudesta.

Ijankaikkinen Karitsa! joka olet yli kaiken ajan ja paikan! Oi Jumalan Karitsa, joka olit lyöty ijankaikkisuudessa, ennen kuin maailman perustus laskettiin! Oi Karitsa, joka makaat lyötynä ijankaikkisesti Jumalan valtaistuimen keskellä! Anna elämän veren, joka vuotaa Sinusta ulos, valmistaa minulle anteeksi antamus kaikesta menneestä; suo elämän veden, joka vuotaa sinusta, antaa minulle voimaa tulevaisuuteen. Minä tulen heittääkseni pois oman elämäni, minun itseni ja itsekkyyteni elämän, jonka petolliset halut ovat turmelleet, etten enää eläisi sitä elämää, vaan ottaisin vastaan Sinun elämäsi, joka on luotu Jumalan kuvaksi, vanhurskaudeksi ja totiseksi pyhyydeksi, että minä eläisin sitä elämää aina ja ijankaiken, ja tuntisin sen olevan itsessäni elämän lähteen, joka minussa kuohuu ijankaikkiseen elämään. Ikuinen Hyvyys, tee minut hyväksi niin kuin Sinä. Ikuinen Viisaus, tee minut viisaaksi niin kuin Sinä. Ikuinen vanhurskaus, tee minut vanhurskaaksi niin kuin Sinä. Ikuinen Rakkaus, tee minut rakastavaiseksi niin kuin Sinä. Amen.

Valkeudesta.

Oi Herra! Rakkaus, joka täyttää koko maailman, Valo, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen (Joh. 1:9), ota pois minusta kaikki minun sieluni pimeys ja minun sydämeni kovuus. Täytä minut Sinun valollasi, että minä näkisin kaikki valkeudessa. Täytä minut Sinun rakkaudellasi, että minä rakastaisin kaikkia, mitä Sinä olet luonut. Amen.

Tule luoksemme, oi Herra! avaa sielumme silmät, ja näytä meille ne asiat, jotka kuuluvat rauhaamme ja elämämme vaellukseen, että vaikkakin kaikki ihmisen keksinnöt ja suunnitelmat saavat lopun, ulottuvat Sinun käskysi määrättömiin (Ps. 119:96) — kyllin laajalti rikkaille ja köyhille, oppineille, kauppiaille ja työmiehille, onneksemme tässä elämässä ja pelastukseksemme tulevassa elämässä. Amen.

Totisesta ihanuudesta.

Oi Jumala, poista meistä kaikki, mikä on itsekästä, turhamaista ja alhaista, ja herätä meissä eloon kaikki, mikä on Jumalan kaltaista ja Jumalan puolesta, niin että me lopuksi pääsemme totiseen ihanuuteen, joka ei johdu itsekkäästä kunnian himosta, ei itsekkäästä ylpeydestä, ei itsekkäästä mukavuudesta, vaan salli meidän vapautua kaikista itsekkyyden muodoista — päästen siihen ihanuuteen, joka yksin Kristuksella on täydellisyydessä — siihen ihanuuteen, jonka edessä kerran kaikki polvet notkistuvat, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat (Fil. 2: 10) — ja myöskin siihen ihanuuteen, että opimme tekemään velvollisuutemme, ottamatta huomioon, mitä se maksaa meille, siinä asemassa, mihin Hänen taivaallinen Isänsä on kunkin meistä kutsunut. Amen.

Pyhyydestä.

Oi Herra Jesus Kristus! Kohota minua ylöspäin Sinun kanssasi, että oppisin tuntemaan elämän salaisuuksia, että käyttäisin maallista elämää erityisenä ilmauksena ja esikuvana taivaallista elämää varten; ja, käyttäessäni Sinun kunniaksesi luonnollista ruumistani, että minut kohotettaisiin ylös voidakseni käyttää hengellistä ruumista. Amen.

Puhtaudesta ja hyvyydestä.

Puhdista Sinä, Herra, minua, muuten en koskaan puhdistu; pese Sinä minua, sillä ainoasti siten voin minä tulla puhtaaksi. Sillä Sinä et vaadi mitään ulkonaista tai tunteita, et ylpeyttä etkä itsepetosta, vaan totuutta kaikkein sisimmässä, ja Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään viisautta salaperäisellä tavalla.

Oi Jumala, Sinä olet hyvä, vaan minä olen paha; juuri siitä syystä tulen minä luoksesi. Minä tulen, että minut tehtäisiin hyväksi. Minä ihailen Sinun hyvyyttäsi, ja minä halajan saada sen omakseni, vaan minä en sitä taida, ellet Sinä auta minua. Puhdista minua, tee minut puhtaaksi. Puhdista minut salaisista virheistäni ja istuta minun sisimpääni totuus. Tee minun kanssani, mitä tahdot. Kasvata minua niinkuin tahdot. Rankaise minua, jos se on välttämätöntä. Tee minut ainoastaan hyväksi. Amen.

Sinä Herra tunnet meidän sydämemme salaisuudet. Elä sulje korviasi meidän rukoukseltamme; vaan armahda meitä, oi pyhä Herra! Oi kaikkivaltias Jumala! Sinä kunnian arvoisa, ikuinen Tuomari! Elä salli meidän luopua pois Sinusta minkään maallisen kiusauksen tähden taikka lihan tai kiusaajan houkutuksesta. Herra, minä olen tämmöinen kuin olen; ja mikä minä olen — hyvin köyhä, kurja, syntinen henkilö. Mutta Sinä Herra olet semmoinen kuin olet; ja mikä olet Sinä — täydellinen! Sinä olet hyvyys itse. Ja sentähden voit ja tahdot Sinä tehdä minut siksi, kuin minun lopuksi on tultava, hyväksi henkilöksi Sinulle voin minä jättää kuormani, tämän oman itseni, joka ei tahdo kuolla, jota minä kuletan ympäriinsä kanssani, liika usein häpeässä ja murheessa. Minä rukoilen Sinua auttamaan minua sitä kantamaan. Johda minua, neuvo minua, vahvista minua, kunnes minä tulen semmoiseksi kuin Sinä tahdot minut: puhtaaksi ja lempeäksi, totuutta rakastavaksi, yleväksi, rohkeaksi ja taitavaksi, kohteliaaksi ja jalomieliseksi, velvollisuutensa täyttäväksi ja hyödylliseksi niin kuin Sinun Poikasi, Jesus Kristus. Amen.

Rukous siitä ettei häpeään joutuisi.

Oi Herra, minä olen masentunut, murtunut — minun sydämeni on särkynyt minussa. Minulla ei ole mitään sanomista omasta puolestani. Ota Sinä minut huostaasi. Oi Herra, elä salli minun häpeään joutua. Minä tiedän olevani heikko, tietämätön ja onnistumaton; täynnä virheitä ja erhetyksiä, jotka saattavat minut häpeämään itseäni joka ainoa päivä elämässäni. Minä olen eksynyt niinkuin lammas, joka on jäänyt metsään. Mutta etsi Sinun palvelijaasi, Herra, sillä en minä unohda Sinun käskyjäsi. Minä koetan oppia, mikä minun velvollisuuteni on. Minä koetan tehdä velvollisuuteni. Minä olen riippunut Sinun todistuksissasi. Oi Herra, armahda minua eläkä salli minun joutua häpeään. Ihmiset voivat häväistä minua. Vaan Sinä Herra et voi Sinun armosi ja sääliväisyytesi tähden. Elä toki anna minun kuollessani tai ennen kuolemaani tulla huomaamaan, että kaikki minun työni on ollut turha; etten minä lopuksi kuitenkaan ole tullut viisaammaksi taikka hyödyllisemmäksi. Elä anna minun harmaat hiukseni joutua murheella hautaan. Elä anna minun kuolla se surkea ajatus mielessäni, että huolimatta kaikesta minun taistelustani tehdä velvollisuuteni on minun elämäni kuitenkin ollut epäonnistunut, ja minä olen ollut hullu. Elä toki anna minun herätä tulevassa elämässä joutuakseni yhä enemmän häpeään, huomatessani että minä läpeensä olen erehtynyt eikä minulla ole mitään muuta kuin hämmästystä ja häpeää edessäni. Oi Herra, Sinä joka kärsit kaiken häpeän minun tähteni, pelasta minut tästä häpeästä vielä. Sinä olet hyvä ja vanhurskas. Sinä et tahdo antaa minun sieluni jäädä helvettiin. Oi Jumala, Sinuun olen minä uskonut; elä salli minun koskaan joutua häpeään. Amen.

Sielun rauhasta.