Part 4

Kuta syvempi ja katkerampi sinun yksinäisyytesi on, sitä enempi olet sinä Hänen kaltaisensa, joka huusi ristillä: »Minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun hylkäsit?» Hän tietää miltä semmoinen suru tuntuu. Hän tuntee pienimmänkin sinun tähtesi. Vaikka kaikki hylkäisivät sinut, Hän on vielä sinun kanssasi, ja jos Hän on sinun kanssasi, mitäpä se silloin tekee, jos kuka tahansa on sinut vähäksi ajaksi hylännyt? Ei toki mitään, sillä autuaat ovat, jotka nyt itkevät; sillä ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa; ja sentähden että Hän rakastaa köyhiä, sallii Hän heidän tulla syvälle nöyryyteen. Kaikki ovat nyt siunatut, paitse synti; sillä kaikki paitse synti ovat vapaaksi ostetut Jumalan Pojan elämän ja kuoleman kautta. Siunatut ovat viisaus ja rohkeus, ilo ja terveys, kauneus, rakkaus ja avioliitto, lapsuus ja miehuus, jyvät ja viinipuun hedelmä, muut hedelmät ja kukkaset; sillä Kristus osti ne elämällään vapaiksi. Ja siunatut ovat myöskin kyyneleet ja häpeä, siunatut ovat heikkous ja rumuus, siunatut ovat kuoleman tuska ja sairaus, siunatut ovat meidän syntiemme surullinen muisto ja särjetty sydän ja katuvainen henki. Siunattu on kuolema ja siunatut ne tuntemattomat tienoot, missä henki odottaa ylösnousemisen päivää; sillä Kristus lunasti ne kuolemallaan. Siunatut ovat kaikki, heikot yhtä hyvin kuin voimallisetkin. Siunatut ovat kaikki päivät, pimeät kuin valosatkin, sillä kaikki ovat Hänen ja Hän on meidän; ja kaikki ovat meidän, ja me olemme Hänen ainiaaksi.

Sentähden huokailkaa vain, te murheelliset, ja iloitkaa keskellä murhettanne; kärsikää edelleen, te kärsiväiset, ja iloitkaa keskellä surujanne. Iloitkaa siitä että olette tulleet surevain pyhän veljeskunnan jäseniksi; iloitkaa että teidät on katsottu mahdollisiksi Jumalan Pojan kärsimysten yhteyteen. Iloitkaa ja uskokaa edelleen; sillä surun jälkeen tulee ilo. Uskokaa edelleen; sillä ihmisen heikkoudessa on Jumalan voima tuleva täydelliseksi. 2 Kor. 12:9. Uskokaa edelleen; sillä kuolema on elämän portti. Pysykää lujana loppuun asti ja pitäkää sielunne kärsivällisyydessä lyhyen aikaa (Luk. 21:19), ja ehkä hyvinkin lyhyen aikaa. Kuolema tulee pian, ja pikemmin vielä ehkä Herran Jesuksen päivä. Kuta syvempi suru on, sitä lähempänä on pelastus: Yö on pimein juuri ennen päivän nousua; kun tuska on suurin, syntyy lapsi; ja Jesuksen päivä on nyt käsissä.

National Sermons

Sinä joka olet uupunut ja vaivautunut; sinä joka muutamin ajoin kuvailet että Herran käsi on lyhetty, ettei se voi pelastaa, ja olet valmis huudahtamaan: Jumala on minut unohtanut; ota sinä vastaan lohdutus ja katso Kristukseen. Sinä et voi koskaan tulla varmaksi Jumalan rakkaudesta, niin kauvan kuin et muista, että se on sama kuin Kristuksen rakkaus; ja katsomalla Kristukseen opit sinä tuntemaan sinun Isäsi ja Hänen Isänsä, jonka kaltainen ja jonka kuva Hän on, ja sinä saat nähdä että se Henki, joka käypi ulos Heistä molemmista, on laupeuden ja rakkauden Henki, joka ei voi olla menemättä ulos etsiäkseen ja pelastaakseen sinua, siitä yksinkertasesta syystä että sinä olet kadotettu. Katso Kristukseen, sanon minä; ja ole varma siitä, että mitä laupias Samarialainen teki haavoittuneelle matkustajalle, sen saman tekee Hän sinulle, koska Hän on Ihmisen Poika, inhimillinen ja ihmisrakas.

Oletko sinä ryöstetty, haavoitettu, hyljätty, jätetty kuolemaan, kulunut elämän taisteluissa ja pudonnut maailman epätasaiselle maantielle ilman neuvoa, ilman voimaa, ilman toivoa, ilman suunnitelmia? Silloin muista että täällä maailmassa kulkee Yksi, näkymätön, vaan kaikkialla läsnä oleva, jonka näkö on kuin Ihmisen Pojan näkö. Ja Hänellä on aikaa, ja Hänellä on tahtoa pysähtymään ja palvelemaan semmoisia kuin sinä! Ei ole ketään ihmisolentoa niin halpaa, ei mitään inhimillistä surua niin pientä, jota kohtaan Hänellä ei olisi aikaa, tahtoa ja voimaa osottaa laupeutta, koska Hän on Ihmisen Poika. Sentähden tahtoo Hän myös pysähtyä sinun luoksesi, olepa ken tahansa, jos olet väsynyt ja vaivautunut etkä voi löytää mitään lepoa sielullesi, ja Hän pysähtyy juuri siinä silmänräpäyksessä ja sillä tavalla, joka on paras sinulle. Kun sinä olet kärsinyt kyllin kauvan, vahvistaa, voimistaa ja perustaa Hän sinua. Hän on sitova sinun haavasi ja vuodattava niihin Hänen Henkensä — Pyhän Hengen, Lohduttajan — öljyä ja viiniä ja hoitava sinut omaan majaansa, josta on kirjoitettu: »Sinä suojelet heitä kasvojesi edessä ihmisten salajuonilta, Sinä kätket heitä majassasi riiteleväisiltä kieliltä. — Hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, että he suojelevat sinua kaikilla teilläsi (Ps. 31:21; 91:11); ja lopuksi antaa Hän sinulle levon Isän helmassa, josta sinä niinkuin kaikki ihmissielut olet alussa lähtenyt, ja johon sinä lopuksi olet palautuva yhdessä kaikkien niitten ihmissielujen kanssa, joilla on itsessään Jumalan ja Kristuksen Henki ja ijankaikkinen elämä.

Discipline and other Sermons.

Me pidämme kaikki lohdutuksesta. Mutta minkälaisesta lohdutuksesta me emme ainoasti pidä, vaan myös hyödymme? Semmoisestako, joka miellyttää? Ja että saisimme olla vapaita pelosta, tuskasta ja surusta? Semmoista lohdutusta me ihmisraukat emme tarvitse tässä matoisessa maailmassa, että saamme elää hyvinvoinnissa, vaan että tulemme voimakkaiksi. Meidän tarvitsemamme lohduttaja ei ole semmoinen, joka tahtoo sanoa ainoasti ystävällisiä sanoja, vaan joka tahtoo auttaa meitä — auttaa uupunutta, yksinäistä, raskautettua sydäntä, jolla ei ole aikaa levähtää. Me emme tarvitse loistavia, hymyileviä kasvoja, vaan voimallista, auttavaa kättä. Sillä me voimme olla semmoisessa tilassa, että hymyily loukkaa meitä ja että ystävällisyys — joskin olemme siitä kiitolliset — ei lohduta meitä enempää kuin ihana soitanto ihmistä, joka on hukkumaisillaan. Me voimme olla kurjat emmekä voi muuten olla ja ehkä emme tahdokaan jättää kurjuuttamme. Me emme halua luopua surustamme, emme tahdo unohtaa sitä, emme uskalla sitä. Suru on niin kauhea, niin vihlova, niin selvä, että Jumala, joka on meidän sydäntemme opettaja ja holhooja, toivoo kai meidän näkevän sen kasvoista kasvoihin ja kantavan sitä. Isämme on antanut meille kalkin — eikö meidän ole juotava se? Oi jos meillä olisi lohduttaja, joka auttaisi meitä juomaan loppuun katkeran maljan, että voisimme uskoa ja sanoa Jobin kanssa: »Katso, vaikka Hän minut tappaisi, enkö minä vielä sittekin toivoisi?» — että saisimme viisauden ottaa rauhallisesti vastaan surumme ja oppia se läksy, minkä sen on meille opetettava, — että se antaisi meille lujan tahdon pysymään raittiina ja hiljaa keskellä maallisen elämän rientoja ja vaihteluita. Jos meillä olisi semmoinen lohduttaja, emme välittäisi, joskin hän väliin näyttäisi enempi ankaralta kuin lempeältä; me voisimme kärsiä nuhteita häneltä, jos me vain saisimme häneltä viisauden ymmärtää nuhteet ja rohkeuden kantaa kuritusta. Missä on semmoinen lohduttaja? Jumala vastaa: Tämä Lohduttaja olen Minä, taivaan ja maan Luoja. Maan päällä on lohduttajia, jotka voivat auttaa sinua viisailla sanoilla ja jaloilla neuvoilla, jotka voivat olla voimallisia kuin mies ja helliä kuin nainen. Mutta Jumala on voimallisempi kuin mies ja hellempi kuin nainen; ja kun miehen voimakas käsivarsi ei enää sinua kanna, ovat sinun tukenasi kuitenkin Ijankaikkiset Käsivarret.

All Saints' Day Sermons.

— — — Te olette pettyneet. Muistakaa, jos te tulette alakuloisiksi työnne tähden, ettei siitä mitään ole hukkaan mennyt. Muistakaa että hyvä puoli jokaisesta hyvästä työstä pysyy ja leviää ja pyrkii yhä pitemmälle; ja se mikä epäonnistuu ja hukkaan menee on tapausten ulkonainen kuori, joka ehkä olisi voinut olla paremmin tehty; mutta paremmalla tai huonommalla ei ole mitään tekemistä tosi hengellisen hyvän kanssa, jota sinä olet tehnyt ihmissydämille, ja siitä Jumala varmaan tahtoo palkita sinua Hänen omana aikanaan ja Hänen omalla tavallaan.

Letters and Memories.

Elä masennu, joskin ulkonaista nöyryytystä, pettymystä ja onnistumattomia yrityksiä annetaan sulle aluksi. Kun Jumala totuudessa ja todella on Isämme, niin kurittaa Hän jokaista, ketä Hän rakastaa, samoin kuin isä sitä poikaa, josta Hän iloitsee. Ja »ennen kuin sinä olet tyhjennetty omasta itsestäsi, ei Jumala voi täyttää sinua» on kuitenkin totinen ja käytännöllinen sääntö, vaikka se onkin vanhain mystikkojen lause. Käy tietäsi eteenpäin, vaikkakin tie totiseen valoon käypi pitkää polkua ylöspäin.

Letters and Memories.

Mitä minun suunnitelmiini tulee, on se vähäinen asia, ovatko ne onnistumattomia tai ei. Mutta vaikkakin satoja suunnitelmia epäonnistuisi, ei se kuitenkaan minun vakuutustani muuta, että ne ovat kokeita oikeaan suuntaan; ja minä tahdon kuolla toivossa saavuttamatta lupauksia, mutta nähden ne kaukana ja tunnustaen, että minä olen vieras ja pyhiinvaeltaja.

Siis minä olen tyytyväinen, kun minulle epäonnistuu. Koetuksieni kautta olen minä oppinut arvaamattomia totuuksia itsestäni, lähimäisistäni ja Jumalan Kaupungista, joka on ijankaikkinen taivaassa, ja joka alituisesti tulee alas ihmisten joukkoon ja tulee yhä lähemmäksi toteutumistaan kullekin tulevalle miespolvelle.

Letters and Memories.

Me toivomme Kristukseen tulevassa elämässä niin hyvin kuin tässäkin — toivomme että Hän tulevassa elämässä tahtoo antaa meille voimaa, että se onnistuu, joka täällä epäonnistuu meille; että Hän on tekevä meidät hyviksi ja hyvää tekeviksi ja joskaan emme siellä tee toisia hyviksi (sillä me uskomme että siellä ovat kaikki hyviä), niin täysin saamme nauttia sitä iloa, jota olemme kaivanneet maan päällä — sitä iloa että näemme toisia hyviä, niinkuin Kristus on hyvä ja täydellinen, niinkuin meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.

All Saints' Day Sermons.

Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet jumalallisen janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, häpiävät itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset vaivaavat, vaikutukset, joita he eivät voi selittää, voimat, joita he eivät voi käyttää, velvollisuudet, joita he eivät voi täyttää, eksyttävät opit, joita he eivät voi saada selville; monta on, jotka tahtoisivat ilolla tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä kauheinta, joka tekisi heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi, hyödyllisemmiksi, selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja jotka kuolemaa ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä kuolemaa minä etsin, elämää minun hermoni harrastavat, enempi elämää ja täydempää elämää minä tarvitsen. — Heille voimme sanoa, minkä Jumala on sanonut jo kauvan sitte: Olkaa hyvässä turvassa. Armolahjojaan ja kutsumistaan ei Jumala kadu. Rom. 11:29. Jos sulla on jumalallinen jano, tulee se varmaan tyydytetyksi. Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi ja vaimoiksi, niin te varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille korkeammille vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja tukahuttamatta tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen, huolimatta erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä, vieläpä huolimatta synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne kurittaa teitä, vaikkakin Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista pettymyksistä taistelkaa edelleen. Autuaat olette te, jotka isootte ja janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan. Mat. 5:6. Teille sanotaan tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat: tule! Joka janoo, hän tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä lahjaksi.» Tim. 22:17.

Water of Life—Sermons.

Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin on kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps. 42:3. Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä, antaa anteeksi hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet olen minä löytänyt Raamatusta enkä mistään muualta, paitse elämän johdatuksista, joita Raamattu yksin selittää.

Letters and Memories.

Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä tutkimuksia, hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää, täynnä taistelua pahaa vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja taisteluita sisällisesti, alituista ruumiillista ja sielullista työtä ulkonaisesti; pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä ja ankaria koetuksia ja katkeraa surua. Se oli Kristuksen elämä — se on melkein jokaisen hyvän ja suuren miehen elämä, kenestä vain olen kuullut. Se oli Kristuksen kalkki, josta Hänen oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin kuin Hänen; se oli se tulikaste, jolla he olivat kastettavat samoin kuin Hän; sen oli oltava heidän uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka läpi heidän ja kaikkein muitten suurten pyhimysten oli mentävä taivasten valtakuntaan. Sillä se on varma että kuta kovemmin ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä kovemmin paha taistelee vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin varma että kuta kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi on hän Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon hän saavuttaa taivaassa.

Village Sermons.

V.

EPÄILYKSEN, PIMEYDEN JA HELVETIN SYVYYDESTÄ.

»Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä Sinun puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki tuonelaa. — Sinä olet minun painanut syvyyksien kaivoon, pimeyteen ja kadotukseen.» Ps. 88: 2—4,7.

»Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin olet. — Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee niinkuin päivä.» Ps. 139:12.

»Minä hartaasti odotin Herraa, ja Hän kallisti korvansa minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja Hän veti minun ylös turmion haudasta ja syvästä loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Ja Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistysvirren meidän Jumalallemme.» Ps. 40:2—4.

»Mutta Jumala on vapahtava minun sieluni tuonelan vallasta, sillä Hän korjaa minun luokseen.» Ps. 49:16.

Se on välistä totta että myrskyn jälkeen tulee päiväpaiste. Välistä — kukapa voisi muuten elää? — vaan ei aina. Samoin on totta, että useimpain ihmisten elämässä on vaikeita aikoja, jolloin iskut seuraavat iskuja, laineet laineita, vastakkaisilta ja odottamattomilta tahoilta, kunnes kaikki Jumalan aallot ovat vyöryneet sielun ylitse. Kuinka pikkumaisia ja turhia ovatkaan semmoisina pimeinä aikoina kaikki ylpeät koetukset riippua syvyyden päällä itseensä luottaen, ja siinä koettaa kehittää itselleen luonnetta olosuhteitten avulla. Ihmisestä näyttää kyllä helpolle ilman Jumalaa kasvattaa itseään, niin kauvan kuin hän loikoo mukavasti toimetonna sohvallaan. Mutta toista on joutua ihmiskunnan todellisten ja tavallisten kokemusten pyörteisiin ja vihkiytyä vasten tahtoaan epäilyksen, pelon ja pimeyden kauhujen kautta murheitten veljeskunnan jäseneksi, ja siellä tulevat saman kaltaisiksi yksinkertaisin talonpoikaisvaimo ja mitä suurin sielu, joka on vaikuttanut useihin sukupolviin. Olkoonpa juutalainen, pakana tai kristitty, olkoonpa mies mitä vastakkaisimman uskon ja elämän katsannon tunnustaja — olkoonpa Moses tai Sokrates, Esaias tai Epictel, Augustinus tai Muhammed, Dante tai Bernhard, Shakespeare tai Bacon — heillä kaikilla on yksi yhteinen tuntomerkki, nim. että he vähintään yhden kerran elämässään ovat vajonneet pohjattomaan syvyyteen ja siellä ovat he synkimmässä pimeydessä kysyneet kaikkein tärkeimmän kysymyksen: »Onko olemassa Jumala? ja jos on, mitä tekee Hän minulle? — Kun ihminen tuntee olevansa turvaton näkymättömän voiman käsissä, voimatta irtautua, ja tietämättä onko se vain satunnaista tai välttämätöntä tai onko se hävittävä vihollinen; kun hän on tässä asemassa, niin mikäpä pakopaikka olisi vetäytyä kovasti kuoreensa ja huutaa: »minä tahdon kestää, vaikka koko maailma olisi minua vastaan». Se kuuluu kyllä kauniilta! Mutta kuka on niin tehnyt? Ei, on olemassa ainoasti yksi tie, yksi halkeama, jonka läpi me voimme nähdä valon, yksi kallio, jonka päällä meidän jalkamme voivat saada tuen syvyydessäkin; ja se on se usko, vaistomainen, myötäsyntynyt, joka ei riipu järkisyistä eikä opista, että nuo aallot ovat Jumalan lähettämät; ja että vaikka me tuonelaan alas laskeutuisimme, on Hän sielläkin; se usko, että Hän kasvattaa meitä, vaan emme me itse; ja että nämä toisistaan riippumattomilta näyttävät surkeudet, myrsky maanjäristyksen jälkeen ja maanjäristys tulen jälkeen, niinkuin kaikkien pahojen henkien vehkeet olisivat lasketut irralle meitä vastaan, Hänen ajatuksissaan ovat yhtenä hengellisenä jaksona, elimellisenä kokonaisuutena, jolla on tarkoitus, vaikk'emme sitä näe; sen uskon kautta näemme, että nämä surut eivät tule kukin erikseen, ainoasti siksi että Hän tahtoo tehdä työn meidän henkemme hyväksi lyhemmäksi, vaan siksi että kuta suuremman vaikutuksen Hän näkee toisella iskulla olevan, sitä pikemmin antaa Hän toisen seurata, kunnes suuressa ja monivaiheisessa käännekohdassa, joka meistä näyttää pitkälle, vaan joka on lyhyt kuolemattomuuteen verrattuna, meidän henkemme voipi tulla: »Tulipunaseksi palaen tuskasta, kylpien halveksimisen kyynelissä, ja tuomion vasaran lyömäksi, että se muodostuisi ja kuluisi.»

Two Years Ago.

Ei ole sen mustempaa kiusausta kuin se, joka tulee ihmisen eteen, kun perkele kuiskaa hänelle tämmöisiä ajatuksia: »Jumala ei minusta välitä — Jumala vihaa minua. Onni ja kaikki muu on minua vastaan. Jonkinlainen kirous näyttää riippuvan minun päälläni. Miksi minun pitäisi muuttua? Tulkoon Jumala ensin toisellaiseksi minua vastaan, niin tulen minäkin toisellaiseksi Häntä kohtaan. Mutta Jumala ei tahdo tulla toisellaiseksi; Hän on päättänyt ettei osoita vanhurskautta minulle. Minä voin nähdä sen; sillä kaikessa käypi mulle huonosti. Mitäpä silloin auttaa katua? Minä tahdon kulkea omia teitäni — ja tulkoon mitä tulee. — Onko sulla koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Silloin kuule Herran sana sinulle: »Kun jumalaton kääntyy kaikista synneistään, joita hän on tehnyt, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää. Luuletko minulla olevan iloa jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, eikö paljoa enempi, että hän palajaa teistään ja saapi elää?» Hes. 18:21—23. Elä koskaan usko perkelettä, kun hän sanoo Jumalan sinua vihaavan. Elä usko häntä koskaan, kun hän sanoo sinulle Jumalan olleen liika kovan sinua vastaan ja asettaneen sinut semmoisiin olosuhteisiin kiusausten, tietämättömyyden, köyhyyden tai jonkin muun kuorman alaiseksi, niin ettet sinä voi tulla paremmaksi. Mitä sanoo sinun kasteesi lupaus? »Joskin olet köyhä, kiusattu, tietämätön, tyhmä, olepa mikä tahansa, niin sinä olet Jumalan lapsi — sinun Isäsi rakkaus kannattaa sinua, Hänen armonsa on alttiina sinulle.» Sinä tunnut heikolta parantueksesi. Rukoile Jumalan Henkeä antamaan sinulle tahdon voimaa, jota et koskaan ennen ole tuntenut. Sinä tunnut liika ylpeältä muuttuaksesi. Rukoile Jumalan Henkeä nöyryyttämään ylpeää sydäntäsi, pehmittämään kovaa sydäntäsi; ja sinä saat ihmeeksesi nähdä että kun ylpeytesi on hävinnyt, kun olet sisällisesti häpeissäsi itsesi tähden ja näet syntisi niitten oikeassa mustassa valossa ja tunnet itsesi arvottomaksi katsomaan Jumalaan ylös, silloin tulee sijaan jalompi, pyhempi ja miehuullisempi tunne — oman kunnioituksen tunto ja puhdas omatunto ja se ajatus, että heikkona ja huononakin olet sinä oikealla tiellä; että Jumala ja Hänen enkelinsä hymyilevät sinulle; että sinä jälleen olet sopusoinnussa maan ja taivaan kanssa, sillä sinä olet se, joksi Jumala sinua tahtoo. Et ole Hänen ylpeä, vaikeroiva, itsepäinen lapsensa, joka kuvailet olevasi kyllin väkevä kulkemaan yksin, kun sinä todellisuudessa olet omain himojesi, halujesi orja ja perkeleen leikkikalu; vaan sinä olet Hänen rakastava, harras lapsensa Jumalan voiman kautta ja kykenet tekemään mitä tahdot, sillä mitä sinä tahdot, sitä tahtoo Jumalakin.

National Sermons.

Välttääksemme Jumalan kieltämistä ja epäilystä muistakaamme, että elämän suhteitten Luoja ja Ylläpitäjä ei ole sattuma tai luonto, vaan meidän Herramme Jesuksen Kristuksen ja meidän Isä.

Kun tunnet olevasi syvimmässä ja pimeimmässä epäilyksessä, silloin rukoile epäilijän rukous ja huuda kovasti: »Herra, jos Sinä olet olemassa, anna minun tietää olemisesi! Johda ajatukseni tielle, jota minä en tunne, Sinun totuuteesi», ja Jumala kyllä vapauttaa sinut.

Letters and Memories.

Joskin kirjeesi oli surullinen, ilahutti se minua; sillä aina on ilo nähdä elämää tulevan kuolemasta, terveyttä tulevan jälleen sairauden perästä, vaikkakin lääkärien tiedon mukaan tukehtumisesta tai hukkumisesta parantuminen on aina yhtä kivullinen kuin ohimenevä kuoleman tila itsessään oli kivuton. Usko syntyy epäilyksestä. »Ei elämässä, vaan kuolemassa on kaikki liikkumatonta.» Ota kaikki nämä sinun epäilyksesi ja taistelusi yksinkertaisesti yhtä monena merkkinä siitä, että sinun taivaallinen Isäsi menettelee kanssasi kuin isä, ettei Hän ole hyljännyt sinua, ei ole vihanen sinulle, vaan opettaa sinulle sillä tavalla, kuin sinun luonteellesi parhaiten soveltuu, suurimman kaikista läksyistä: »Tyhjenny omasta itsestäsi, niin Jumala täyttää sinut». Heitä murheesi taivaalliselle Isällesi. Jos Isän nimi mitään merkitsee, merkinnee se sitä, että Hän ei tahdo kääntyä pois eksyvästä lapsestaan semmoisella tavalla, ett'et sinä ilkiäisi sillä tavalla kääntyä pois omasta lapsestasi. Jos on sääliä, pysyvää rakkautta, kärsivällisyyttä ihmisessä, on se kaikki tullut Jumalasta. Ne ovat ennen kaikkea Hänen ominaisuuksiaan. Usko Hänen omistavan niitä miljoonia kertoja enempi kuin kukaan maallinen olento.

Paavali oli pienimpään asti perehtynyt siihen mielentilaan, missä sinä olet. Hän sanoo löytäneensä yleislääkkeen sitä vastaan. Ja päättäen siitä tavasta, miten hänen sanansa ovat juurtuneet ja levinneet ja voittaneet, on niissä varmaankin syvyyttä ja elämää. Miks'ei siis koettaa niitä? Luepa Roomalaiskirjeen 9 ensimäistä lukua ja pidä totena, että ne merkitsevät yksinkertasesti mitä niissä sanotaan.

Letters and Memories.

Kun kiusauksen hetki tulee, palaja takasin, jos tahdot lankeemista välttää, siihen mitä kuulit äitisi helmoissa Jumalan armosta; sillä yksin armo säilyttää sinut pelastettuna, jos kukaan enkeli tai pääenkeli tai jokin luotu olento on pelastettu tässä ja tulevassa elämässä.

Sermons on David.

Mitä tämä kaikki merkitsee? huudan minä. Yötä päivää on taivas ollut mustana minulle. Sinä ehkä ajattelet että on syntistä hautoa semmosia ajatuksia. Minun kokemukseni on, että kun ne tulevat, on niitten kanssa taisteltava, on niitä katsottava kasvoihin, taisteltava niitten kanssa tarkoin mietityllä tavalla, oltava kärsivällisiä, jos ne joksikin aikaa voittavat meidät. Kaikkein semmoisten seikkain kautta ihmiset elävät; näissä on henkinen elämä. Ainoasti laskeutumalla alas tuonelaan voidaan herätä ylös kolmantena päivänä. Minä olen ollut tuonelassa monta kertaa elämässäni, sentähden on minulla ollut jonkin verran vaikutusta ihmissydämiin. Vaan minä en ole nähnyt tuonelaa niin likeltä kasvoihin kuin aivan äskettäin. Sentähden toivon minä sen kautta saavani uutta voimaa noustakseni ja nostaakseni muita ylös taivasta kohti.

Minä voin ainoasti huutaa: »Oi Herra, Sinuun olen minä luottanut, elä salli minun koskaan joutua häpeään. Miksi kelvoton sanoisi: missä on nyt hänen Jumalansa?» Mutta silloin kun minä olen enin rauhaton, sanoo sisällinen ääni minulle: »Mitä se haittaa, jos sinä joudut häpeään? Jumala ei joudu. Usko vain lujasti ja luottavasti, että Jumala on niin hyvä, kuin sinä rajoitetulla ymmärrykselläsi voit käsittää, ja Hän kyllä viimeinkin antaa sinun ymmärtää kuinka hyvä Hän on, ja sinä saat täydellisen siunauksen siitä, että näet Jumalan.» Sinä ehkä sanot että minä puhun vastakkaista. Niin minä teenkin; ja niin tekevät Davidin psalmitkin, jos ne rehellisesti luetaan. Kuitenkin juuri tämä vastakkaisuus tekee ne aina mahdollisiksi tunkeutumaan ihmissydämiin. Ne ovat ihmisen sanoja, joka on todellisessa epäilyksessä ja todellisessa pimeydessä, joka huutaa valoa ja joka ei huuda turhaan, niinkuin en minäkään luule turhaan huutavani.

‒ ‒ Minä vain tiedän, etten minä mitään tiedä, vaan toivon että Kristus, joka on Ihmisen Poika, opettaa minulle vähä kerrassaan, jos olen kärsivällinen ja valveillani, mitä minä olen ja mitä ihminen on.

Letters and Memories.