Part 3

Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu — s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät oman mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään Jumala tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen hallitsijain vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä, jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon Jumalan näkevän sen hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä paljoa syvemmin kuin minä voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja sentähden on oikein uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa sitä hyvää ja kurittaa ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee sitä, rakastaa sitä ja antautuu sille; minä en epäile että semmoinen ihminen, jos hän ei ole kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista kuritusta kauheana, ja se onkin sitä parempi hänelle. Enempää en voi sanoa.

Letters and Memories.

Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen lapsi, uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä kasvatusta. Ja semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä tähän suuntaan ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty olkoon Sinun nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi jokapäivästä leipäänsäkin siitä syystä eikä mistään muusta, minä uskon hänen tulevan kokemaan, että itserakkaus ja itsekkyys kuolee pois hänestä ja toimellinen hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi huomaamaan, että kärsityt surut ja ohi menneet lankeemiset näkyisivät odottamatta koituvan hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja sitä tehden muillekin, ja riemukseen hän huomaisi, että hänen Isänsä oli kasvattanut häntä, vaikka hän kuvaili kasvattavansa itseään; eikä hän saisi aikaa eikä tilaisuutta vaivata päätään etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän yksinkertasesti tekisi, mitä hänen eteensä tulisi hänen voimillaan tehtäväksi.

Letters and Memories.

Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme sokeat itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en näe tietäni enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman tiensä, ja että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen kaikista meidän synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa armollisia lupauksiaan. »Jotka Häntä katsovat, heidät valaistaan; heidän kasvonsa ei tule häpeään.» Ps. 34:6.

Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea Hänen teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko miellyttävillä tai vastenmielisillä keinoilla.

Letters and Memories.

Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan, pelastaa hän sielunsa, niin että se _elää_ — eikä hänen syntiään ja pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri sinun syntikuormasi voipi olla (jos voidaan puhua mistään mitasta hengellisessä), en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän, että niin kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon hereillä ajatuksissasi, olet sinä vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan; niin kauvan kuin sinä asetat synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän ne selkänsä taakse.

Letters and Memories.

Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo, jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä sydämestä, siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen haudalla; siitä sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä sydämestä, joka sanoi siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle naiselle: »Mene rauhassa, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut»; siitä sydämestä, joka suree jokaisen syntisen ja eksyväisen sielun tähden koko Jumalan maan päällä ja huutaa kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä en Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte elää.» Hes. 18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.

National Sermons.

Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja rikoksistasi huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan Jesukseen elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi. Sen sanoman tuopi se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on sinun Isäsi koti sinulle vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen rakkaus on valmiina tulemaan sinua vastaan jo kauvempaa siinä silmänräpäyksessä kuin sinä sydämestäsi huudat: »Isä, minä olen syntiä tehnyt enkä enää ole kelvollinen sinun lapseksesi kutsuttavaksi»; ja että sinun on käännyttävä ja Jumalan, sinun Isäsi, luo mentävä, ei ainoasti kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä, joka tunti, niin usein kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon Hänelle. Tämä on sen siunatun sakramentin sanoma — että joskaan sinä et voi nauttia sitä oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia sitä Hänen moninaisen ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et sinä ole kelvollinen kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän kuitenkin se sama Herra, jonka etuoikeus aina on olla myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi peseytyä Kristuksen kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja Hän sinussa ainiaaksi.

National Sermons.

Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan perilliset, kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei koskaan häviä, — teillä on oikeus, joka on teille annettu Kaikkivaltiaan Jumalan lupauksen kautta, toivoa itsenne, lähimäisenne ja eksyneen kurjan maailman hyväksi; oikeus uskoa että on olemassa koko maailman varalle vanhurskauden, rauhan ja onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte päästä osallisiksi siihen ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen aurinko ei enää koskaan laskeudu. Tutki Raamatuita ja lue sieltä Jumalan lupauksista, jotka ovat teidän oikean toivonne perustuksena. »Katso Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin.» Kuinka me uskallamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi, jotka olemme kastetut Hänen nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen armoaan, joilla on Hänen rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja uudistava voima — kuinka uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois ottaa koko maailman synnin? Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi vuodelta on Herra voittava; sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on laskenut kaikki viholliset jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois maailman synnin, ja Hän on Jumala eikä voi valehdella.

National Sermons.

III.

PELON JA TUSKAN SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on langennut minun päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni, ja kauhistus peittää minut.» Ps. 56: 5,6.

»Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —» Ps. 17:3.

»Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.

»Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.

»Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän pelasti minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.

Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: — »Jumala on niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin väärintekijä, saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja mahtava, mutta minä olen niin pieni ja heikko! Mitä on minun tehtävä? Eiköhän Jumala vihaa ja halveksi minua? Eikö Hän tahtone ottaa minulta pois kaikkia, mitä minä enin rakastan? Eikö Hän tahtone heittää minua loppumattomaan kidutukseen, kun minä kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä? Kuinka kurja ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni! Kuinka minä siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin saada Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen Hänestä?»

Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko koskaan kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen Jumalan vihan ja helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi ihmisiksi? Minä ainakaan en ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette niitten yläpuolelle — niin korkealle niistä kuin taivas on helvetistä, niin korkealle kuin vapaa poika on kurjasta, matelevasta orjasta, — vahingoittavat ne teitä enempi kuin hyödyttävät. Tämä orjuuden henki, tämä orjallinen pelko ei lähennä meitä Jumalaan, vaan työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa meitä vihaamaan pahaa, se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta siitä.

Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja kurjuutta ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän kasteenne selittää. Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun Isäsi, Hän ei vihaa sinua, joskin olisit suurin syntinen maan päällä. Hän rakastaa sinua, sillä sinä olet Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo syntisen kuolemaa, vaan tahtoo kaikkien pelastusta. Hän ei vihaa mitään, jota luonut on.» Tämä on sinun kasteesi sanoma — että sinä olet Jumalan lapsi, ja että se on Jumalan tahto ja toivo, että sinun tulee kasvaa ja tulla Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä rakkaudessa, luottamuksessa ja miehuullisesti, ja että Hän voipi ja tahtoo antaa sinulle voimaa siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle sen voiman, jos sinä vain tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta sinun on pyydettävä ja käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole oltava ainoasti Jumalan itsepäinen, tietämätön ja itserakas lapsi, joka tottelee Häntä rangaistuksen pelosta, vaan sinun tulee olla Hänen kuuliainen, rakastavainen ja totinen poikansa.

National Sermons.

Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä työnteettäjä, jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on Isä, joka rakastaa lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka antaa kaikkea runsaasti soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään syntisen kuolemaa, vaan soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja elävän. Hes. 33:11. Hänen tahtonsa on hyvä tahto, ja kuinka paljon tahansa ihmisten synti ja hulluus voipikin vastustaa sitä ja joksikin ajaksi näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän kuitenkin liika suuri ja liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään ihmistä, ei edes pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa Jumala — odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa; odottaa että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa muussa, on huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee takaisin Hänen tykönsä, kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken ihmiselle todella sopivan elämän kaivolle. Kun hullu huomaa hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu itsepäisyydestään, kun kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika palajaa takaisin Isänsä kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään nuhdetta, ei mitään kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus tulvii vastaan niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan luomakuntaansa, koska Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa, vaan luotujen olentojensa rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi että ihminen palajaisi takasin, ei vapisevana orjana herransa luo, vaan poikana, joka vihdoinkin huomasi, minkälainen isä hänellä oli, jonka hän oli hylännyt, ja tuli sen tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen tulla semmoisena takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi annettu, ja kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.

Discipline and other Sermons.

Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee, silloin alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin katsomme me kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös taivaaseen ja kysymme: Onko taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken tämän? Käsittääkö Jumala minun vaikeuteni? Tunteeko Jumala minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala minun vaikeudestani? Tietääkö Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai onko minun taisteltava elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä eikä auta minua, joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin tuopi Kristuksen sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu eikä kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille: Jumala ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut. Kristus tuntee sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi; Kristus on kärsinyt sinun kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et voi saada mitään kokea, jota ei Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan Poika, kärsi köyhyyttä, pelkoa, häpeää, kuolon tuskaa jopa kuoleman sinun tähtesi, että Hän taitaisi tuntea sinun heikkoutesi ja auttaa sinua kestämään ja johtaa sinua turvallisesti kaiken läpi voittoon ja rauhaan.

Westminster Sermons.

Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten ennen aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien kautta, on kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on uskottava, sillä se tulee meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava niinkuin Jumalan ääntä, ja se on meidän oman synnin, hulluuden ja heikkouden pelko, joka tulee meille unissa ja unettomina öinä. Me voimme oppia jotain näistä yöllisistä haaveista ja yöllisistä unista; sillä ne ovat usein Jumalan sanomana meille, ja kutsuvat meitä katumukseen ja elämän parannukseen. Ne ovat usein Jumalan tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat kirjotetut ja jonka Jumala levittää eteemme näyttääkseen meille niitä, mitä olemme tehneet. Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat näkemään entisyyttämme ja muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin helposti ovat unohtuneet; ja nämä nöyryyttävät, katumusta herättävät unet ovat Jumalan varoitus siitä, että luonnon saastutus on uudesta syntyneissäkin ja ettei mikään ilman Jumalan Hengen alituista apua voi varjella meitä jälleen lankeemasta tai Jumalasta poistumasta.

Discipline and other Sermons.

Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista. Jumalan vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat itsessään näyttää pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne käsittävät, koska he eivät ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen tosiasian ohella, että Hän on armollinen niin hyvin kuin vanhurskas Jumala, muistakaa että Hänen sisin olentonsa on rakkaus, ja silloin ukkospilvi tiukkuu kultaa ja täyttyy hiljaisesta sateesta ja puhtaasta valosta. Kaikki Jumalan syvyydet ovat kirkkaat ja loistavat; sillä Jumala on valkeus.

Letters and Memories.

Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka tähän asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä elämää, joka meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä, uudistaa nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on hyvää meille?

Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu: »Niinkuin sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos. 33:25. Eikö vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli onnen maljan tulla kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole olleet siunattuja opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet ulos? Siten saapi Jumala aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin välttämättömästä saapi Hän aikaan voimaa. Korkein hengellinen kasvatus on täynnä mitä pienimpiä ajallisia tapauksia, ja halvinkin satunnainen puute voipi tulla välikappaleeksi herättämään eloon uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.

Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan kytkettyjä eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan meidän eläimellistä luontoamme. Olkaamme sentähden vain kärsivällisiä, kärsivällisiä; ja antakaamme Jumalan, meidän Isämme, opettaa meille Hänen omat opinkappaleensa Hänen omalla tavallaan. Koettakaamme oppia se hyvin ja oppia se pian; mutta elkäämme kuvailko että Hän alkaa soittaa koulun kelloa ja laskee meidät ulos leikkimään, ennen kuin meidän oppijaksomme on opittu.

Letters and Memories.

Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän sinua — mitä Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että Hän lähettää meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät seikat ovat oikeat ja tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä tarkotuksella ja niitten takana on erityinen ajatus kätkettynä; ja joka napisee niitä vastaan, hän ei usko elävään Jumalaan (ei ainakaan siinä silmänräpäyksessä).

Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena, vaan ei kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus tavallisesti sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret siirtyisivät (ja minä niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».

Letters and Memories.

Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki tarpeelliset ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä sitä Jumalassa riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys, ainoa oikea voima. Oikein sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää ihminen (nim. vankeuksista, surusta, sairaudesta), ja niitten kautta koko minun henkeni elämä ylläpidetään». Es. 38:16.

M.S. Letters.

Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä suruunsa.» Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana on tosi? Ketkä ovat ne ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi elämässään vähimmillä vaivoilla? Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä? Ovatkoon ne niitä, jotka kuvittelevat itselleen kaikellaisia vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen kysyvät: mitähän jos tuo eli tämä tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi mahdolliseksi päästä semmoisten vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä. Elkäämme kuluttako sitä voimaa, minkä Jumala on antanut meille täksi päiväksi, turhaan pelkoon eli turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin päivällä on kylliksi huolia ja suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi siksi päiväkseen ja sen siunaukset samoin. Tämä päivä ja huominen voipi saada kokonaan toisen lopun kuin me olimme toivoneet. Niin kyllä — mutta ne voivat myöskin saada aivan toisen lopun kuin olimme pelänneet. Elä katso kovin kauvaksi tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään tulevaisia, ennen kuin voit kestää sitä näkyä. Jos me saisimme edeltä päin nähdä tulevia vaikeuksia, voisi se ehkä murtaa sydämemme; ja jos saisimme edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi se ehkä hämmentää päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan tyynnyttäkäämme sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena niin kuin pienet lapset, jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin päivän läksyjen lukuun ja leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla varmat, että Taivaallinen Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja miten Hän tahtoo kasvattaa meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä, vaikk'emme sitä tiedä emmekä tarvitse muuta tietää kuin sen, että se tie, jota myöten Hän johtaa jokaista meistä — jos me vain tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta — viepi ylös kohti ijankaikkista elämää.

All Saints’ Day Sermons.

IV.

YKSINÄISYYDEN, ONNISTUMATTOMUUDEN JA PETTYMYSTEN SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut kuin heinä. Minä olen kuin yksinäinen lintu katolla.» Ps. 102: 5,8.

»Minun ystäväni ja sukulaiseni pysyvät erillään minun vaivoistani, ja minun lähimäiseni seisovat kaukana.» Ps. 38:12.

»Katso minun oikealle puolelleni ja näe! Siellä ei yksikään tahdo minua tuntea; turvaa ei ole minulla missään, ei kukaan välitä minun sielustani. Herra, Sinua minä huudan ja sanon: Sinä olet minun turvani. Koska minun henkeni on ahdistuksessa, tiedät Sinä kuitenkin minun tieni.» Ps. 142:4—6.

»Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias. Minä olin viheliäinen, ja Hän pelasti minut.» Ps. 116: 5,6.

Suru — suru ja onnistumattomuus — pakoittavat ihmiset uskomaan, että on Yksi, joka kuulee rukouksen, pakoittavat heidät korottamaan silmänsä sen Yhden puoleen, joka heitä auttaa. Kun meitä todellisuudessa kohtaavat pelättävät vaarat, kuolema, pettymykset, häpeä ja häviö — ja etenkin ansaittu häpeä ja ansaittu häviö — sulavat kaikki syyt pois; ja se mies eli nainen, joka aikanaan oli liika kernas sanomaan: »Voi, Jumala ei näe eikä kuule», alkaa kiihkeästi toivoa, että Jumala todella näkee, että Jumala todella kuulee. Synkkinä hetkinä, jolloin ei mitään lohdutusta tai apua ole ihmisellä, jolloin hänellä ei ole mitään pakopaikkaa, eikä kukaan ihminen välitä hänen sielustaan, silloin tulee tuo pelätty, mutta mitä siunatuin kaikista kysymyksistä esille: Mutta eikö ole Yksi, joka on korkeampi kuin kukaan ihminen, jonka turviin minä voin paeta? Eikö ole Yksi, joka on korkeampi kuin ihminen, ja joka välittää minun sielustani ja niitten sieluista, jotka ovat minulle rakkaammat kuin oma sieluni? Eikö ole ketään ystävää? Ketään auttajaa? Ketään vapauttajaa? Ketään neuvon antajaa? Eikö ole edes ketään tuomaria? Eikö ketään rankaisijaa? Eikö Jumalaa, olkoonpa niinkin että Hän on kuluttava tuli? Olenko minä surkeudessani yksin avaruudessa? Onko minun kurjuuteni aivan aatteeton ja toivoton? Ellei ole ketään Jumalaa, niin on kaikki minulle toivotonta ja kuolon omaista. Mutta jos on olemassa Jumala, silloin voin minä toivoa, että on jotain tarkotusta minun surkeudellani; että se tulee minulle erityisestä syystä, olkoonpa niinkin että se on minun oma syyni. Silloin voin minä keskustella Jumalan kanssa, joskin ehkä yhtä kiihkeillä sanoilla kuin Job ja kysyä: Mikä on tämän surun tarkotus? Mitä olen minä tehnyt? Mitä pitäisi minun tekemän? Minä tahdon sanoa Jumalalle: »Elä minua tuomitse, anna minun tietää, miksi sinä taistelet minun kanssani! — Minä tahdon puhua Kaikkivaltiaalle, ja minä haluan todistaa asiani Jumalan edessä.» Job. 10:2; 13:3. Oi, ystäväni, minä uskon että ihminen voipi saada rohkeutta ja viisautta puhua näin ainoasti Pyhän Hengen kautta. Mutta kun hän kerran on sanonut näin sydämestään, alkaa hän tulla vanhurskautetuksi uskosta; sillä hän uskoo Jumalaan. Hänellä on ollut luottamus Jumalaan — niin, paljoa enempi — hän on tunnustanut Jumalan vanhurskauden. Hän on tunnustanut, ettei Jumala ole ainoasti voima tai luonnon laki, ei ainoasti hirmuhaltija tai kiusanhenki; vaan järkevä Olento, joka tahtoo kuulla järkevää puhetta, ja vanhurskas Olento, joka tahtoo osoittaa vanhurskautta Hänen luomiaan olentoja kohtaan.

Westminster Sermons