Part 2

»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he lepäävät töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.

He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat kaikki heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä, taantumisensa, jotka tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät täydellisesti voineet tehdä Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä seuraavat heitä. Se hyvä, mitä he tekivät maan päällä — se ei ole ohitse eikä ole loppunut. Se ei voi kuolla. Se elää ja kasvaa ijankaikkisesti, se seuraa heidän jälessään, kauvan sen jälkeen kuin he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää ijankaikkista elämää varten ei ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita he eivät ole koskaan nähneet ja vielä syntymättömissä sukupolvissa.

Good News of God — Sermons.

»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te näette minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme puhuessaan omasta kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh. 16:16. Ja jos näin on Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös niitten kanssa, jotka ovat Kristuksen omat ja joita me rakastamme. He ovat osalliset Hänen kuolemaansa ja sentähden myös osalliset Hänen ylösnousemiseensa. Uskokaamme tämä siunattu sanoma kokonaan ja olkaamme rauhassa. Vähän aikaa näemme heitä, ja vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta miksi emme? Siksi että he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja voiman, kaiken valon ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he saisivat elämää Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia. Totisesti ei turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan päällä eivätkä käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he tulevat Kristuksen kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin Hän on, niin totisesti eivät he käytä lahjojaan itseään varten, mutta Kristuksen tavalla käyttävät niitä rakkaittensa hyväksi. He voivat varmaankin samoin kuin Kristus tulla ja mennä näkymättöminä. Samoin kuin Kristus voivat he kenties hengähtää rauhattomiin sydämiimme ja sanoa: »Rauha olkoon teille!» Eikä se ole turhaan — sillä mitä he tekivät meidän edestämme ollessaan vielä maan päällä, sen he voivat tehdä paljoa kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He näyttävät jättäneen meidät ja me kenties itkemme ja murehdimme. Mutta se päivä on tuleva, jolloin harso otetaan pois silmiltämme ja me näemme heidät semmoisina kuin he ovat — Kristuksen kanssa ja Kristuksessa ijankaikkisesti — emmekä enää muista suruamme ilon tähden, että vielä yksi ihmisolento on tullut ainoaan totiseen, todelliseen ja ijankaikkiseen maailmaan, jossa ei ole tautia, ei epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta eikä kuolemaa, sillä sehän, ei ole muu kuin Isän helma.

All Saints' Day Sermons.

Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran toiseen kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on näkymättömän maailman järki) meiltä muuta kuin että teemme sen johtopäätöksen, että jos on jotain muutosta rakkaudessamme, on se totisesti paljoa parempaan päin?

Letters and Memories.

Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja Kristuksen elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin toimellisessa, uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten olentojen ainoa totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa — taivaassa yhtä hyvin kuin maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne enkeleitä ja pyhiä taivaassa (sillä jokaisella lienee jonkinlainen käsitys heistä), ja koetelkaa kuvailla, mitä teidän rakkaimpienne sielut siellä haudan tuolla puolen nyt toimivat; mutta muistakaa että jos hurskaat taivaassa elävät ijankaikkista elämää, elävät he varmaan hyödyllistä elämää, joka on täynnä rakkautta ja hyviä töitä.

On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin taipuvaiset unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla itsekästä eikä tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla onnellisia. He uskovat etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia, vaan että he ijankaikkisesti ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät tarvitseville sieluille kaikellaisia hyviä palveluksia. Minä en ymmärrä, miksi he eivät olisi oikeassa. Sillä jos hurskasten halu oli tehdä hyvää maan päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä on se hyvä halu taivaassa. Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja lohduttivat murheellisia täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he ovatkaan auttamaan ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on ijankaikkisen elämän täysi voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into. Jos Jumalan rakkauden tuli lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään täällä, kuinka paljoa enempi siellä! Jos he elivät Jumalan rakkauselämää täällä, kuinka paljoa enempi siellä, Jumalan istuimen ja Kristuksen kasvoin edessä!

Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa eivät voi auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan minä: Milloin olette nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä? Jos te joskus olisitte olleet siellä, olkaamme varmat että teillä olisi parempia tietoja tuotavana meille kuin tämä, että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä, ovat menettäneet voimansa, joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka taistelemme täällä alhaalla.

Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan ystävän, on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä meitä läsnä, vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he vielä taistelevat puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun ympärillä ja vielä tekevät työtä meidän edestämme Hänen rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he elävät Hänessä ja Hänestä ijankaikkisesti.

Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa meitä heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan tahdon eikä omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille on kylliksi, jos rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja mitä on meidän rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin maassa kuin taivaissa!»

Good News of God — Sermons.

Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat Kristuksessa? He nukkuvat Kristuksessa ja sentähden rajattoman hellyyden, osanoton, huolenpidon ja rakkauden ympäröiminä. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on elämä, siksi nukkuvat he elämässä. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on valkeus, sentähden nukkuvat he valkeudessa. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on rakkaus, sentähden nukkuvat he rakkaudessa. Ja mikä voipi olla parempi? Se on parempi — että he, jotka nukkuvat Jesuksessa, varmaan heräävät. Sillä niinkuin on kirjoitettu, on Hän virvoittava, herättävä, elämää antava Henki; sentähden on Hänessä nukkuminen samaa kuin nukkuisi itsessään elämän ja voiman lähteessä ja alkuperässä. Koska kaikki meidän kyvyt ja lahjat täällä maan päällä tulevat Jesukselta, on Hän varmaan antava meille enempi ja jalompia antimia, kun me nukumme Hänessä ja heräämme Hänessä ijankaikkiseen ylösnousemuselämään. Ja mikä enempi, sillä kirjoitettu on, että Hän on ottava luokseen ne, jotka Jesuksessa nukkuvat. Viimeisenä päivänä me näemme heidät, joita rakastimme, kasvoista kasvoihin — ja ennenkin sitä päivää, elkää epäilkö sitä. Usein kun Kristus lähestyy meitä hengessä, ei Hän tule yksin, vaan rakastavat sielut, sielut, joita tunsimme heidän vaeltaessaan lihassa täällä maan päällä, tulevat Hänen seurassaan ja viivähtävät sydämemme läheisyydessä ja sekoittavat kuiskeensa Hänen ääneensä ja kehoituksiinsa, joka rakastaa meitä ja tahtoo johtaa meitä neuvoillaan täällä ja sitte vastaan ottaa meidät ihanuuteen, jossa saamme tavata nämä meidän rakkaamme — ei semmoisina laihoina varjoina, jotka liitelevät autioilla ja muodottomilla aukeilla, niinkuin esi-isämme heitä kuvailivat — vaan semmoisina kuin kerran tunsimme heidät, sillä eroituksella ainoasti että liha on poissa, mutta todellinen hengellinen ruumis on jälellä, jonka peitteenä ja kuorena liha ja veri vain on ollut, ja joka on täydellisemmin ja kokonaisemmin elävä ja rakastava kuin aikaisempi ruumis, koska se on Kristuksessa, joka on elämän lähde, ja koska se on ijankaikkisesti Hänessä vapautettu helvetistä ja kuolemasta.

Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa pyhälle ehtoolliselle ja ottakaa leipä ja viini merkiksi siitä, että teidän ruumiinne ja heidän, teidän sielunne ja heidän ravitaan samasta ijankaikkisen elämän lähteestä — tuosta kuolleesta, ylösnousneesta ja ijankaikkisesti elävästä Jesuksen Kristuksen ruumiista, jonka Hän on antanut alttiiksi maailman elämän edestä.

M.S.S. Sermons.

Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja merkilliset murheet. Ne tulevat meille, Jumala meitä kaikkia auttakoon! Mutta keneltä ne tulevat? Kuka on elämän ja kuoleman Herra? Kuka on ilon ja surun Herra? Eikö se ole tärkein kaikista kysymyksistä? Ja eikö vastaus siihen ole tärkein kaikista vastauksista? Se on Jumalan Pyhä Henki, se Henki, joka käy ulos Isästä ja Pojasta; sen Isän Henki, joka rakasti maailmaa niin, ett'ei säästänyt ainoaa Poikaansa; sen Pojan Henki, joka rakasti maailmaa niin, että alensi itsensä sen edestä ristinkuolemaan asti; se Henki, joka on Lohduttaja ja joka sanoo: »Minä olen nähnyt sinun tiesi ja tahdon parantaa sinut, Minä tahdon myös johtaa sinua ja antaa sinulle ja sinun surevaisillesi lohdutuksen. Minä puhun rauhaa sille, joka on lähellä ja sille, joka kaukana on, sanoo Herra; ja Minä tahdon parantaa hänet.» Es. 57:18,19. Eikö se ole mitä siunatuin sanoma, että Hän, joka ottaa, on se sama, joka antaa? Että Hän, joka murheelliseksi tekee, on se sama, joka lohduttaa?

All Saints' Day Sermons.

Se on siunattu sanoma, että Jumala itse on Lohduttaja. Se on siunattu sanoma, että Hän, joka lyöpi, tahtoo myös parantaa; että Hän, joka ojentaa surun maljan, tahtoo myös antaa voimia tyhjentämään sen. Se on siunattu sanoma, että koetus ei ole rangaistus, vaan Isän kuritus. Se on siunattu sanoma, että koko meidän tehtävämme on lapsen tehtävä — Pojan, joka kuolon tuskassaan sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi eikä Minun. Se on siunattu sanoma, että meidän Lohduttajamme on Henki, joka lohdutti Kristusta, itseään Poikaa, ja käypi ulos sekä Isästä että Pojasta ja tahtoo sanoa meille, että Kristuksessa olemme me todellisesti ja varsinaisesti Jumalan lapsia, jotka suurimmassa puutteessamme voimme huutaa Hänelle: »Isä!» täysin ymmärtäen, mitä tämä kuninkaallinen sana sisältää.

All Saints’ Day Sermons.

II.

SYNNIN SYVYYDESTÄ.

»Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet; minun syntini ovat minun ottaneet kiini, niin etten minä taida nähdä, ne ovat useammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on vaipunut minussa.» Ps. 40:13.

»Minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua ainoata vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein Sinun edessäsi.» Ps. 51:5,6.

»Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni; ja Sinä annoit anteeksi minun syntini vääryyden.» Ps. 32:5.

»Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi, ja jonka synnit ovat peitetyt.» Ps. 32:1.

»Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Ps. 130:4.

Jumala ei ole teitä vastaan, vaan teidän puolestanne elämän kaikissa taisteluissa; Hän toivoo teidän pääsevän varmasti niitten läpi ja voittavan; ja Hän tahtoo kuulla teidän huutonne syvyydestä ja auttaa teitä. Kun te sentähden huomaatte joutuvanne harhaan, hyvin harhaan, elkää silloin huutako tälle tai tuolle ihmiselle: »Tule ja auta minua; auta minua vähän oikeaan, ennenkuin Jumala tulee ja löytää minut väärältä tieltä ja rankaisee minua». Huuda Jumalalle itselleen, Kristukselle itselleen; rukoile Häntä nostamaan sinua jaloilleen, rukoile Häntä saattamaan sinut jälleen oikealle tielle. Elä ole niinkuin Pietari ennen kääntymistään eläkä huuda: »Mene pois minun tyköäni, Herra; sillä minä olen syntinen ihminen; odota vähän, kunnes minä olen noussut ja pessyt pois likapilkkuni ja siistinyt itseni jotakuinkin siedettävään järjestykseen». Elä näin huuda, vaan huuda: »Tule pian Herra, nyt heti — juuri siksi että minä olen syntinen ihminen; juuri siksi että minua on helppo eksyttää ja estää pyrkimästä eteenpäin taistelussani minun omia syntiäni ja pahuuttani vastaan; siksi että olen laiska ja tyhmä; siksi että minä olen väärä ja paheita täynnä, _sentähden_ nouse Sinä voimassasi ja tule minun luokseni, Sinun kurjan olentosi, Sinun kadotetun lapsesi luokse, ja tue minua suurella voimallasi. Kohota minua, sillä minä olen hyvin syvälle langennut; vapauta minut, sillä minä olen eksynyt Sinun terveelliseltä ja varmalta maantieltäsi syvälle liejuun, jossa ei ole mitään lujaa perustusta. Minä en voi auttaa itseäni, ja ellet sinä auta minua, olen minä kadotettu.»

Tehkää niin. Rukoilkaa niin. Elkää antako syntinne ja pahuutenne tulla eroittajaksi Kristuksen ja teidän väliin, vaan pitäkää se suurimpana syynä huutaa Kristuksen puoleen, joka on läsnä. Silloin tahtoo Hän vapauttaa teidät joko lempeillä tai ankarilla keinoilla, ja Hän tahtoo asettaa jalkanne lujalle perustukselle ja johtaa teidän tienne, että te kärsivällisesti vaeltaisitte teidän eteenne asetetulla elontiellä ja Jumalan käskyjen poluilla, joilla ei kuolemaa ollenkaan ole.

Good News of God, Sermons.

Mitä on meidän tehtävä, kun meidän syntimme tekevät meidät kerran rauhattomiksi, niinkuin varmaan on kerran tapahtuva? Mitäpä muuta kuin avata silmämme ja nähdä, että Jumalan luomille miehille ja naisille on ainoa keino totella Häntä. Mitenkä voisimme viihtyä tekemällä muuta? Pahoin on taistella Jumalaa vastaan. Mutta joku voipi ehkä sanoa: »minä tiedän syntiä tehneeni, ja minä toivon ja halajan totella Jumalaa; mutta minä olen niin heikko ja minun syntini pitävät minua niin kiini, etten minä voi totella Jumalaa. Minä halajan sitä. Minä tunnen ja tiedän, kun katson jälelleni päin, että kaikki minun syntini ja häpeäni johtuu siitä, että minä olin ylpeä ja itsepäinen ja päätin kulkea omia teitäni. Vaan minä en voi tehdä sitä oikein.»

Elä lankea epätoivoon sentähden, sieluparka! Se on tuhannen kertaa parempi, kun sanot ett'et voi tehdä sitä oikein, kuin jos sanoisit voivasi tehdä sen. Sillä ne, jotka todella tuntevat, ett’eivät voi tehdä sitä oikein — ne, jotka todella ovat väsyneet ja nääntyneet syntikuormansa alla — ne, jotka ovat väsyneet omaan tahtoonsa ja tuntevat olevansa valmiit heittäytymään pitkälleen ja kuolemaan kuin uupunut hevonen ja sanovat: »Jumala, ota minut pois, mihin paikkaan tahansa; minä en kelpaa elämään tämän maan päällä, ja olen häpeäksi ja vaivaksi itselleni öin päivin» — ne, jotka ovat semmoisessa sielun tilassa, ovat hyvin lähellä ottamaan vastaan suloisen sanoman.

Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin, mitä vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei tietäisi? Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa, että Hän tekisi teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi, jotta te rakastaisitte, mitä Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja tekisitte, mitä Hän toivoo teidän tekevän; näin tulette te varmaan huomaamaan todeksi, että ne, jotka koettavat tehdä oikein ja kuitenkin tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein, Jumala on johtava oikeaan.

National Sermons

Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle paras sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että jokaista ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä minä näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä määrin kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen — tämä sana käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka samoin kuin ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.

Letters and Memories.

Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee murheena ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä onnea, jota ne ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän pysähytti teidät ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että Hän kohottaa meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.

Letters and Memories.

Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää kurjuudessa ja häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen sydän, koettaa unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan onnistu. Hän on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja tietää tuskin itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu, nälkä johonkin parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen Isänsä kotia. Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja hyviä sanoja hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen mieleensä. Hän oli unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa päivinä. Mutta nyt tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin sievät hengettäret, jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten edessä. Tuo vanha ja rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa eteen, ja lopuksi sanoo hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin pieni lapsi; vielä kerran pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä olen ollut mieletön ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa. Minä olen kaikessa tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani oma herrani; vaan kenties kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän, josta luin noissa vanhoissa sunnuntaikirjoissa, minun Herrani. Kaikessa tapauksessa en minä ole oma herrani; minä olen orja. Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan, Herraa Jumalaa vastaan, koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt minulle, että Hän on voimallisin meistä kahdesta.»

Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin? Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen, silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka Hänen luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.

National Sermons.

Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että Jumala on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki olevansa hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä hän oli oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli valvonut hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen kulkea vääriä teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on kulkea väärillä urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä, puhunut omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan totisen onnen puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee uppiniskaisen, itsepäisen lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut ihminen. Johtakoon Jumala suuressa laupeudessaan meitä tähän siunattuun tilaan, silloin kun Hänen aikansa on. Ja jos Hän johtaa meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse, tulemmeko siihen ilon vai surun kautta, kunnian tai häpeän kautta, Edenin puiston tai kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee, jos lääke on katkera, kunhan se pelastaa elämämme?

National Sermons.

Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti, luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa. Minä en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä Häntä itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä ollenkaan olet olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin kuuluisat lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi antamus ja tunto siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin rakastat minua vielä, vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja sentähden pidät huolta kaikesta!»

Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä ulkonaisessa pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin odottamaisillani, että Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään, niinkuin Hän teki Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain hiljaisella huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.

Letters and Memories.

— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa aikomuksemme ja luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja huutaa: »Puhdista Sinä minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi. Sinä vaadit totuutta sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään salattua viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko olisikaan perinpohjaisempi? Jos kerran on Jumala, joka alusta loi meidät, niin tottapa totisesti Hän, joka loi, voipi myöskin johtaa luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa syrjään. Onko oppi uudesta syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi kuin luomisen tapahtuma?

Letters and Memories.

Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra, kostat synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten meidän paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä erityisessä kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen siihen että Hän antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi, jos Hän kerran meitä työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä napinaa tai epäilystä, mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua lähinnä on.

Letters and Memories.

Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo suuri Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa meidät vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain erehdystemme seurauksista — ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan pitkällisen kasvatuksen kautta. Se on ehkä parempi meille, ettei Hän yhtäkkiä paranna meitä, sillä muuten kuvailisimme synnin olevan helpon asian, minkä voimme heittää pois luotamme, milloin tahansa meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi sen olevan sisällisen taudin, joka murtaa meidät ja hävittää, ja jonka palkka on kuolema. Sentähden on se niin, että koska Kristus rakastaa meitä, vihaa Hän meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä tai antaa meidän elää niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on niin armollinen ja rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin kauvan kuin varjo tai jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme sentähden Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan turmeltuneen sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten Hän sen tahtoo tehdä. Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä kuritetaan ja puhdistetaan. Antakaamme Hänen menetellä meidän kanssamme, niinkuin Hän parhaiten sopivaksi katsoo, niinkuin Hän muinaisina aikoina menetteli Davidin kanssa, jolle Hän antoi synnin anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen kuolemalla. Antakaamme Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä Hän aina pyhän tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.

All Saints’ Day Sermons.