v. 1662 pränttäytti Ruotsin kielellä, sillä eivät kaikki taitaneet

latinata. Siinä hakivat hänen vihamiehet, varsinki Jumaluusopin Professori Turussa Svenonius, kaikki paikat esiin, joista vääntelemällä häntä vääräoppiseksi saattoivat syyttää. Terseeruksen asiata tutkittiin Ruotsissa, jossa hänen kanssa niin armottomasti meneteltiin, että tuli v. 1664 viraltansa pois lasketuksi. Sen perästä eli hän muutaman ajan virkaheittona, mutta tuli sitte saamaan Kirkkoherran tiloja Tukhulmissa ja lopulla pispanviran Linkööpingissä, jossa hän oli 7 vuotta ja jossa hänen päivät v. 1678 päätyivät.

Kuningas Kaarle X:lle Gustaville oli Roskhildin rauhan perästä vielä tullut sota Danskalaisen kanssa, joka ei ruvennut täyttämään niitä ehtoja, kun oli luvannut. Tässä sodassa tappasi Kaarle enimmiten, ja monta riikiä nousi Danskan puolesta Ruotsia vasten, niin että tila tuli sangen peloittavaksi, siksikun Englanni ja Franska joutui auttamaan. Mutta samassa kuoli Kuningaski v. 1660. Hän oli ollut sodassa ja muutenki miehekseen kiitettävä, mutta alituiset metelit estäneet häntä parannuksia valtakuntansa sisämäisissä asioissa tekemästä. Nyt tahtoi Kristiina saada kruununsa rakasin, vaan turhaan, sillä edesmenneen Kuninkaan poika Kaarle XI:ta nostettiin isälliselle istuimelle. Koska hän vielä oli pieni lapsi, niin piti hänen alaikäisyyden aikana viisi valtakunnan korkeinta Herraa, Leski-Drotningin kanssa, hallituksesta huolta. Hallituksen ensimmäinen toimi oli saada viholliset sovintoon. Puolan kanssa lyötiin rauha Oliivassa (v. 1660), jossa se tuli saamaan kaikki paikkakunnat niinkuin ennen sotaaki, mutta täytyi jättää aikomisensa Ruotsin kruunuun ja Livon maahan. Danskan kanssa tehtiin rauha Kööpenhaminassa, jossa Ruotsi tuli saamaan kaikki ne paikat kun viimmerauhassaki, paitsi Trondhiemiä ja Bornholmaa. Vallisaaren sotilakon perästä oli Venäjän kanssa rauhasta keskusteltu, ja se saiki aikaan Kardiksessa v. 1661. Siinä laitettiin kaikki samalle jälelle, kun oli Stolbovassa päätetty. Nyt oli Ruotsin valtakunnalla kaikilta puolin lepo, mutta Hallitus oli niin kelvotoin, että antoi ulkomaalaisen lahjoilla viekotella itsensä sekaumaan vieraisiin riitoihin ja sotiin, joissa paljo valtakunnan varoja hupeni. Muuten hallitsivat he enimmästään pahasti ja ainoasti omaksi hyväksensä. Mutta v. 1672 vastaanotti Kuningas itse hallituksen. Hänen alaikäisyydessä oli Ruotsi tullut liittoumaan Franskan kanssa, joka nyt tuotti Kaarlelle muutamain vuotten perästä ankaran sodan. Siinä lyötiin Ruotsalaiset Brandenburin Kuuhri-Ruhtinaalta, ja vielä lisäksi nousivat Hollanni, Hispania, Österriiki ja Danmarkki Ruotsia vasten, niin että Ruotsalaiset ennen vuoden 1678 loppua olivat sikseen poisajetut Saksanmaalta. Sillä aikaa oli Danskalainen v. 1676 karannut Ruotsiin, ja vaikka ei ollut Kuninkaalla paljoksi väkeä viedä häntä vasten, niin lisäsi hätä ainaki urhoollisuudessa sen, mikä paljoudessa puuttui, ja hän voitti vähillä sotamiehillään vihollisen suurimmat laumat. Merellä ei ollut samanlaista onnea, sillä Ruotsin laivasto tuli pian sikseen tuhotuksi. Viimmen saatiin rauha matkaan muittenki vihollisten kanssa, ja Danskan kanssa v. 1679 Lundissa, jossa valloitetut paikkakunnat kummanki puolen annettiin takasin. Tämän Ruotsille määrättömiä maksavan sodan perästä rupesi Kaarle XI:ta Valtakuntansa sisämäistä tilaa kaikella huolella parantamaan, jonka kautta hän on itsellensä ikuisen muistomerkin perustanut. Saattaaksensa kenenkään estämättä tehdä parantavia muutoksiaan, tahtoi hän alamaisiltansa täyttä itsevaltaa, joka 1680:n vuoden kokouksessa hänelle myönnettiinki, ja se tuli seuraavissa kokouksissa tarkemmin määrätyksi ja asetetuksi. Tällä mahdilla varustettu, rupesi hän ylimyksille lahjoitettuin kruununomaisuutten jällenottamista eli Reduktiuonia toimittamaan, samalla tavalla kun Gustavi I:mäinen oli ottanut papistolta heidän määrättömät omaisuutensa ja tavaransa. Sen kautta tuli Suomessaki Braahesuvun, ja muittenki, suuret omaisuudet jällensä otetuksi kruunulle, joka tämän kautta taas sai hyvään voimaan. Alaikäisyydessä hallitsevien Herrain kanssa piti Kuningas kovaa tilintekoa, ja heidän täytyi selvittää kruunulle ne kostannukset, kun se oli heidän tähden tullut tekemään. Sotamiehet jaettiin maantiloilla elämään, ja uusi laivasto rakennettiin valtakunnalle. Paljon tehtiin huoneenhallituksen auttamiseksi, ehkä siinä joskus väärinki toimia käytettiin, niinkuin kaupan asettamisessa. Tervankauppa annettiin Suomessaki yksinäiselle seuralle käsiin, josta Pohjanmaalaiset ja Viipuri kantoivat valituksia, kun sillä tulivat häviämään. Kumpaisetki vasta rakennetut Braahen ja Pietarsaaren kaupungit estivät vanhempain naapurikaupunkein nousemista, eikä yksikään näistä päässyt rikastumaan. Sentähden käski Kaarle