v. 1680 asukasten nimitetyistä paikoista muuttaa Oulun, Kokkolan

ja Joensuun kaupunkeihin. Mutta ei tullut siitä muutosta estetten tähden mitään, ja ne saivat olla alallansa. Kauppa oli kasvamassa. Ennen oli tarvetkapineita enimmästi ostettu ulkomaalaisilta, yksin ne karkeat hatutki, joita talonpoikaiset kantoivat; mutta nyt ruvettiin kaikkea senlaista kotimaassa askaroimaan. Pohjanmaalla ja Viipurissaki rakennettiin laivoja, ja ulkoa hankittiin taitavia tekomestareita talonpoikia tämmöiseen työhön opettamaan. Muuten oli tämä aika rikas lakein laatimisestaki. Meri-, Sota-, Hovi- ja Kirkkosäännöt, niinkuin myöski Käytösorteleita virkamiehille, annettiin järjestyksen edesauttamiseksi.

Joka Terseeruksen perästä Kuningas Kaarle XI:ta aikana Turun hiippakuntaa hallitsi, oli Johani Getselius, lisänimellä Vanhempi erotteeksi pojastansa.[16] Syntymäpaikkansa oli hänellä Ruotsissa, Vestmanlannin maakunnassa ja Getsalan rusthollissa, jossa hänen isänsä eli talonpoikana ja josta hän otti Getseliuksen nimensä. Koulut käytyä tuli hän Upsalassa Studentiksi, josta lähti silloin perustettuun Dorpatin Akademiaan.[17] Siellä tuli hän Professoriksi, oli kuuluisa opiltansa ja kirjoitti monta kirjaa, varsinki Greekan kielessä. Vuonna 1649 joutui hän saamaan Skedevin pastorintilan Daalareissa, jossa hän hiljaisuudessa vaikutti 10 vuotta, ja pantiin sittä Livonmaan Superintendentiksi. Sitä virkaa edesseisottuansa kolme vuotta Seurakunnan hyväksi, asetettiin hän v. 1664, kun Terseerus pantiin viralta pois, pispaksi Turkuun, jossa hän vaikutti 25 vuotta aina kuolemaansa asti. Kaikissa, missä hänellä oli tekemistä, jätti hänen järjestävä ja parantava kätensä tässäk ammatissansa hyväntekeväisiä jälkejä. Pispanviran kanssa oli Akademian Siakanslerin arvo yhdistetty. Korkiopiston rahanasiat olivat sangen huonolla jälellä hoitajittensa huolimattomuuden kautta, jota kohtaa Getselius pyysi saada selvemmäksi. Tämän kaikkinaisten hyväin taitojen levityspaikan kasvu ja kunnia oli hänellä tarkasti sydämellä. Varsinki piti hän papinalkujen johdattamisesta huolta ja opetti heille asianmyötäisemmän saarnauslaadun, kun oli muuten siihen aikaan jo tullut tavaksi saarnata ei kansan hyväksi, vaan oman oppinsa näytteeksi. Kouluja koki hän saada parempaan asuun ja neuvoi opettajille mukavampia opetuskeinoja. Rahvaan valistuminen oli hänen hellimpänä murheena. Siinä tarkoituksessa piti hän visiteerinkejä ja papinkokouksia useammasti kun joku muu Suomen pispa, lähetti tiheästi kirjallisia kehoituksia papeille, aina ja joka paikassa neuvoin Katekhismuksen vireään ja soveliaahan harjoittamiseen. Ja tältä ajalta onki se Suomen kansan erinomainen etu varsin juonnettava, että rahvas on pian yleensä kirjanlukemiseen harjautunut ja siis hänellä siltä kohdalta Raamatun avarat ja rikkaat yrttitarhat avoinna. Mutta se laitos, jolla hän sai toimensa varsin menestymään, oli omituinen kirjanpräntti, josta verrattomasti hyvää Suomen Seurakunnalle vuoti.[18] Akademialle, kouluille ja rahvaan ylösrakennukseksi präntättiin siinä runsaasti kirjoja, joitten puutet oli tähänasti ollut suurena valistuksen esteenä. Suomalaisia kirjoja alkoi tähän aikaan joksiki löytyä. Getseliuksen präntistä toimitettiin