Part 9

-- Onneksi olkoon! Jos se radalla pitää sen, mitä tallissa lupaa, niin te olette tehneet hyvän kaupan. Mutta se on vähän liiaksi lihava.

-- Ei merkitse mitään -- vakuutti översti. -- Kaikki Wilken hevoset juoksevat parhaiten silloin, kun niillä on koko joukon enemmän lihaa kuin mitä muut jaksaisivat kantaa. Ja että tämä koni on Wilken rotua, sen voin vannoa, vaikk'ei omistaja tiedä siitä muuta kuin että hän osti tamman, joka seuraavana kevännä kantoi orivarsan. Jotensakin selvää on, että hän osti varastetun tamman, mutta se ei liikuta meitä.

Sillä välin olivat molemmat Aatamit saaneet oriin sangen kummannäköisten ajopelien eteen, jotka olivat jonkunlainen kaksi-istuiminen välimuoto ameriikkalaisen sulkyn ja suomalaisten kärryjen välillä. Niiden hullunkurinen muoto oli tuota pikaa koonnut ympärillemme joukon virnisteleviä neekeripoikia toisista talleista.

-- Tuolla samalla kalulla ajaen se tuo poika voitti kaikki kilpailijansa maanviljelyskokouksessa, -- selitti översti. Siitä voitte päättää, millainen meno konilla on.

Hevonen oli valjaissa, ja nuorempi Aatami nousi rattaille ja tarttui ohjiin.

-- Poika on kasvanut tallissa -- huomautti isä -- ja ajaa oritta paremmin kuin minä. Se tottelee poikaa kuin koira.

Pikku Aatami määrättiin ajamaan ainoastaan yhden kierroksen hiljaista ravia. Saamaansa määräykseen ei hän vastannut mitään. Mutta heti kun hän, neekeripoikain singahutellessa ilkkumasanoja hänen jälkeensä ja siitä tulipunaiseksi vihastuneena oli ajanut radalle, antoi hän oriin porhaltaa eteenpäin sellaisella voimalla, että se paikalla tukki ilkkujilta suun ja saattoi överstin kiroilemaan.

-- Se p--leen poika pilaa koko pelin -- torui hän. Jos vaan joku merkitsee ajan neljännespenikulmankaan matkalla, niin meidän toiveemme hyvästä kurssista iltapäivällä ovat hukassa.

Aatami nuoremman kiukku mahtoi sillävälin lauhtua, sillä ennenkun hän vielä oli ehtinyt puolipeninkulma-patsaan luo, hiljensi hän huomattavasti vauhtia, ja antoi vasta viimeisen parinsadan askeleen matkalla oriin taas juosta lujemmin.

Komeasti hevonen käyttihe. Mataloin, pitkin askelin ja kaula ojona pyyhälsi se tavattomalla nopeudella eteenpäin; sen voi jokainen huomata tarvitsematta ottaa sen aikaakaan lukuun.

Seuraus olikin se, että kun poika palasi talliin, tuli heti luoksemme eräs jotenkin epäiltävän näköinen olento ja kysyi, kenenkä hevonen oli.

-- Minun -- vastasi Urola, kun en minä eikä översti puhunut mitään.

-- Mikä sillä on hintana?

-- Minä olen kaupoissa siitä, -- ilmoitti översti kuivasti.

-- Kuka? Tekö? -- kysyi mies, heittäen överstiin katseen, joka ei suinkaan ilmaissut mitään ylenmääräistä kunnioitusta häntä itseään tai hänen varallisuuttaan kohtaan. Sitten kääntyi hän uudestaan Urolaan.

-- Jos hevosenne ennättää 2:30, maksan minä siitä kolmetuhatta käteistä rahaa -- sanoi hän -- ja se on aina enemmän kuin kaksi sen vertaa luvattuna.

Mutta översti ei ollut mies kärsimään sellaista menettelyä. Hän kävi miestä kaulukseen ja pyöräytti hänet ympäri, niin että he tulivat silmä vasten silmää.

-- Korjatkaa luunne täältä! -- karjasi hän ja rytyytti miestä armottomasti. Vielä saadaan tämän hevosen kauppa tehdyksi kunnon miestenkin kesken. Vasta sitten, jos me luovumme siitä, voitte te koettaa.

Pahoin pidelty hevosen tavoittelija livisti tiehensä heti, kun översti oli hellittänyt hänet, mutta lausui mennessään sen uhkauksen, että översti hyvinkin pian saisi katua käyneensä käsiksi häneen.

-- Jos te vaan voitte tehdä jonkun konnankoukun, ette suinkaan jätä sitä tekemättä, siitä olen varma -- vastasi översti ja ilmaisi minulle, että mies, Jackson nimeltään, oli yksi konnamaisimpia veto-asioitsijoita. Sentähden pyysi hän minua viemään Urolan kanssani hotelliin ja tarjoomaan hänelle yhden eli pari cocktailia, koettaakseni saada oriin kauppaa päätetyksi niin hyvin kuin mahdollista.

-- Puhdas peli on paras -- lopetti hän ohjeensa. -- Tarjotkaa hänelle kuusituhatta, jos koni juoksee 2:25, jonka se varmaan tekee, ja selittäkää, mitenkä asiat ovat. Meidän ei sovi kitsastella, jos mielimme saada asiasta valmista, ja minun täytyy mennä sijoittamaan viisisataseni iltapäivän kilpailuja varten, ennenkun tuo mies ennättää nostaa kurssin. Paljoko te panette?

Minä annoin hänelle viidendollarin setelin, selittäen, että siinä oli kaikki, mitä minulta liikeni, ja kutsuin hänen mentyään Urolan ravintolaan, johon hän paikalla oli suostuvainen.

Hänellä ei ollutkaan mitään vastaan paria cocktailia, ja kun minä arvelin parhaaksi käydä pitemmittä mutkitta asiaan, tarjosin hänelle heti oriista kuusituhatta dollaria, jotka olivat maksettavat kilpailujen jälkeen, jos hevosen ennätys olisi 2:25 eli siitä alle. Rahapalkinnot yhdestä tai useammasta kilpailusta tulisivat myöjälle, joka saisi pitää hevosen siihen saakka, kunnes kauppasumma olisi maksettu.

-- Se on hyvä tarjous -- sanoi Urola hetken mietittyään -- parempi kuin mitä ennen tänne tuloani voin aavistaakaan. Tiedän kyllä, että tässä maassa maksetaan vieläkin enemmän parhaista juoksijoista, mutta suuret palat repäsevät suun, vaan pienistä vatsa täyttyy. Överstihän minut lähetti tänne, ennenkun vielä tiesinkään, miten hyvä oriini oli.

Se oli iloinen uutinen överstille, joka hetken kuluttua saapui paikalle. Mutta itsellään hänellä ei ollut erittäin hyviä uutisia ilmoitettava. Kurssi "the Unknownia" vastaan, niinkuin hän oli oritta ilmoituksessa nimittänyt, oli kohonnut kolmeen yhtä vastaan, vaikka kaikki muut osanottajat, joilla ei ollut entistä ennätystä, merkittiin iltapäivän kilpailuissa viiteen yhtä vastaan.

-- Se on Jacksonin elkiä -- sanoi hän. Se roisto ymmärsi kyllä yskän kuultuaan, että minä halusin ostaa oritta. Se ei ole mikään salaisuus, ett'ei minulla pitkiin aikoihin ole ollut varaa maksaa tuhansia markkoja hevosesta.

Hän oli joka tapauksessa hyvin tyytyväinen kauppaansa Urolan kanssa. Ja samalla hän ilmoitti tehneensä sopimuksen ajamisesta Ben Carriganin kanssa, joka oli tunnettu taitavaksi, mutta epärehelliseksi kilpa-ajajaksi, ja jonka tähti kaikenmoisten epäiltävien kujeiden vuoksi oli jo jonkun ajan ollut laskemaan päin.

-- En voinut enään saada ketään muuta -- sanoi hän -- ja ajaa se mies osaa siinä, missä toinenkin.

Urola pudisti päätään ja arveli, ett'ei kukaan voisi ohjata oritta paremmin kuin pikku Aatami, joka tunsi sen maitovarsasta pitäen. Mutta översti ei ollut ollenkaan samaa mieltä siinä asiassa.

-- Sillä pikku pöllöllä ei ole mitään muuta ajatusta kulmikkaassa kallossaan kuin että saisi näyttää oriin vinhaa menoa, -- sanoi hän minulle. -- Ilman hänen tyhmyyttänsä tänään olisin minä saanut rahoistani vähintään viisi yhdestä.

Iltapäivän kilpailusta ei ollut suurta huvia muille kuin meille. The Unknown saavutti koko joukon huomiota, kun se Aatami nuoremman ohjaamana tuli tepastellen valjastuspaikalle, ja vielä enemmän, kun Carrigan nousi sulkyyn ja ajoi sen radalle lämmittääkseen sitä vähän laskemalla penikulman verran hölkkäjuoksua. Mutta muuten sisälsi kilpailuohjelma vaan tuon laihan ilmoituksen: "The Unknown -- pedigree Unknown -- omistaja: översti Beckridge, Kentuckystä -- ajaja: Benj. C. Carrigan."

Tämä pysyttelihe jokaisen kolmen ajon aikana, jotka vaadittiin kilpailun ratkaisemiseen, kainosti ensimmäisten hevosten takana aina radan viimeiseen kolmannekseen saakka, vaan siinä antoi hän oriin parantaa vauhtiaan hiukan ja tuli ensimmäisenä perille, vaikka ainoastaan parin hevosenmitan voitolla. Näkyi selvästi, että the Unknown saattoi voittaa niinkuin vaan halusi. Paras aika oli kaksi minuttia kaksikymmentä yhdeksän sekuntia ja kolmensadan dollarin palkinto, jonka Urola tyytyväisenä pisti taskuunsa.

Översti voitti vedossa tuhat viisisataa dollaria ja minä viisitoista, jotka minä pyysin hänen paikalla asettamaan uudestaan peliin, pantuani kumminkin ensiksi varovaisuuden vuoksi laihanpuoleiseen kukkarooni takaisin sen viitosen, jonka olin sieltä ottanut.

Satamalla satoi överstille kysymyksiä oriista ja hän katsoi parhaaksi vastata todenmukaisesti sen vähän, minkä tiesi.

-- Ei ne sitä kumminkaan usko -- sanoi hän. Mutta kun ne ei puheillaan voi mitään vahinkoakaan tehdä, niin uskokoot, mitä tahtovat.

Sen verran vaikuttivat kuitenkin puheet, ett'ei seuraavan päivän kilpailussa 2:30 luokassa voitu the Unknownia vastaan saada parempaa kurssia kuin raha rahasta, niin että översti sai ainoastaan kaksinkertaisena omansa -- ja minä myös. Viidensadan dollarin palkinto lisäsi Urolan tyytyväisyyttä tähän Iowan matkaan.

Ainoa, joka ei tuntenut itseään tyytyväiseksi, oli pikku Aatami. Hän oli alusta pitäen sanonut, että ori oli "liian hyvä myytäväksi", ja oli heti näyttänyt nurjaa mieltä Carrigania kohtaan, joka hänkään puolestaan ei näyttänyt katselevan poikaa suopein silmin. Ei hän ainakaan kohdellut häntä vähääkään paremmin kuin neekeri-tallipoikiakaan.

Mutta 2:30:n kilpailussa oli ori vähällä tärvellä meidän aikeemme. Hän teki näet ensimmäisellä kierroksella itsensä syypääksi niin pahaan sotkokseen, että kadotti sen. Ja seuraavalla kierroksella pakotti sama kova onni, joka oli saattanut hänet rikkomaan, the Unknownin sellaiseen vauhtiin, että aika ja siinä samassa hänen oma ennätyksensä laskeutui 2:21:een. Yksi sekunti lisää olisi estänyt hänet kilpailemasta luokassa 2:24, johon hänet oli ilmoitettukin, sillä 2:20:ssä oli raja seuraavaan luokkaan.

Mutta kun luokassa 2:24 esiintyi muuan ruuna, jonka jokainen tiesi juosseen koepenikulman 2:16:ssa -- aika oli otettu yksityisesti, eikä ollut siis ennätys -- laskeutui kurssi taas the Unknownia vastaan, niin että översti voi asettaa 2,500 dollaria kurssin mukaan neljä yhtä vastaan. Tämä koski kilpailua kokonaisuudessaan, sillä oriin kestävyyteen luotti översti rajattomasti, mutta kun hän piti mahdollisena, että ruuna voisi voittaa yhdessä tai parissa kierroksessa, ei hän pannutkaan peliin enempää kuin sata ensimmäiseen koetukseen. Minun rahani seurasivat överstin pääomaa.

Pelättyä ruunaa oli sentään pidetty liian etevänä, sillä sen paras teko oli se, että pakoitti oriin viemään voiton ensi kierroksessa tasan 2:20:ssä, yhdellä kaulanmitalla.

-- Luokassa 2:20, niin totta kuin minä olen syntinen ihminen! huudahti översti ihastuksissaan, kun numerot pantiin näkyviin. Hänen oli onnistunut saamaan ensi kierroksesta viisi yhdestä ja voi siis olla tyytyväinen.

Mutta kun mielipide äkkiä kääntyi ja teki the Unknownin suosikiksi sekä ensi kierroksella että yleensä koko kilpailussa, niin että kurssi huippasi yhteen kahdeksaa vastaan, vannoi översti karmean valan, ett'ei hän sinä ilmoisna ikänä panisi kahdeksaa dollaria voittaakseen yhden. Ja minä myönsin empimättä hänen olevan oikeassa.

Se olisi kumminkin kannattanut, sillä seuraavalla kierroksella voitti ori helposti 2:25:n matkalla, niin ett'eivät vedonvälittäjät tarjonneet siitä mitään kurssia.

Carrigan veti suunsa irvistävään hymyyn, kun översti lupasi hänelle aimo lisäpalkinnon, jos hän voittaisi seuraavankin kierroksen ja sillä koko kilpailun.

-- Perhana, ett'ei pitänyt olla rahoja vetoon -- sanoi hän vaan. -- Tässähän olisi voinut ansaita pienen omaisuuden!

Huolimatta miehen erinomaisesta taitavuudesta, en minä ollut mitenkään voinut päästä siitä vastenmielisyydestä, jota hän heti ensi näkemällä oli minussa herättänyt. Ja hänen huomautuksensa rahojen puutteesta vaikutti minuun niin tympäisevästi, että minä purin epäilykseni hänen rehellisyyteensä sanoiksi, kun överstin kanssa menin takaisin valjastuspaikalle.

-- Kyllä se on roisto -- myönsi tämä. -- Mutta hän tietää, että on jo kerran ollut kysymys hänen pois sulkemisestaan kaikilta yleisiltä radoilta maassa. Yksi kepponen lisää veisi hänet perikatoon, kun taas rehellinen peli the Unknownin kanssa antaa hänelle erinomaisia toiveita. Sellaisia hevosia ei tavatakaan joka päivä, niin että me luullaksemme voimme luottaa häneen.

En sentään voinut olla mietiskelemättä Carriganin rehellisyyttä sekä myötä että vastaan, odotellessamme kolmatta kierrosta. Ainoastaan neljä kilpailijaa tuli huutoon. Toiset olivat heittäneet kaiken toivon.

Johdon otti heti se nopea ruuna hurjalla vauhdillaan, mutta Carrigan pysyttäysi sentään sen kintereillä, vaikk'ei ori näyttänyt suurestikaan voimiaan ponnistavan.

-- Mainiota! -- mutisi översti, joka kiikarilla seurasi hevosia. Musta (ruuna) ei voi millään tavalla kestää loppuun saakka tuota menoa, ja silloin on meidän vuoromme.

Niin kävikin -- osittain. Puolen penikulman päästä hiljeni vauhti huomattavasti, niin että Carrigan pääsi kilpailijansa rinnalle. Mutta ohitse hän ei näyttänyt pääsevän. Ja kun ruuna sadan askeleen loppumatkalla teki viimeisen, suurenmoisen ponnistuksensa, pääsi hän sen verran oriista edelle, että hyökkäsi voittajana perille, tuskin päälle puolen päänmitan voitolla. Aika 2:18 1/2!

Översti ei puhunut aluksi mitään, pureskeli vaan pitkiä viiksiään, toista ja toista, aivan kuin olisi tahtonut juurineen nyhtää ne irti. Vasta kun olimme tulleet alas katselijalavalta, rohkaisihe hän ennalleen.

-- Sehän on vaan yksi ajo -- sanoi hän lohduttaen, -- ja me olemme voittaneet kaksi. Enpä luule ruunan voivan toista kertaa tehdä sitä kepposta.

Sama mielipide tuntui olevan muillakin, sillä vedonvälittäjät eivät vielä näyttäneet aikovan heittää the Unknownia suosiostaan, vaikka he tarjosivatkin sitä vastaan vaan kolme yhdestä ja siten viettelivät överstin uudestaan panemaan kuusisataa hevosensa puolesta. Carrigankin näytti vielä yhtä rohkealta kuin ennen.

-- Yksi kierros ei merkitse mitään -- sanoi hän huolettomasti. -- Ori ei ole vielä likimainkaan väsynyt, vaikka siltä kovin juoksuhalu on mennyt. Mutta nyt minä aion koettaa ruoskaa, jos se ei viitsisi juosta.

Pikku Aatami, joka parhaillaan hankasi hevosen jalkoja, samalla kun hänen isänsä pyyhkieli sen kylkiä ja selkää, puri hammasta kuullessaan ajajan uhkauksen, aivan kuin olisi väkisin koettanut niellä sanottavansa. Mutta se oli hänelle nähtävästi mahdotonta, ja senvuoksi oikasi hän itsensä, katsoi jäykästi Carriganiin ja virkkoi:

-- Se on vale, että tämä hevonen tarvitsee ruoskaa. Silloin kun isä kerran koetti lyödä sitä, potkasi se rattaat pirstaleiksi, niin että on parasta antaa olla lyömättä.

Carrigania hämmästytti ja suututti moinen odottamaton neuvo.

-- Hoo, opeta sinä muoriasi munimaan -- sanoi hän halveksien. -- Se on helpompaa kuin opettaa minua ajamaan.

Aatami nuorempi punastui kiukusta, eikä vastannut. Sen sijaan selitti hän minulle suomeksi, että hänestä oli yhdentekevää, kuinka juoksu kävisi. -- Jos ori ei voita, niin pitää isä sen, ja minusta on niin päin parempi.

Ennenkun luokka 2:24 soitettiin uudestaan esiin, juoksivat erään toisen luokan hevoset yhden kierroksen, mutta silloisten asianhaarain vallitessa emme me kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Vasta kun the Unknown ja sen kolme kilpailijaa taas ajettiin radalle, nousimme me ylös lavalle.

Ori näytti yhtä vilkkaalta ja voimakkaalta kuin ennenkin, huolimatta siitä, että se jo oli tehnyt kolme kiivasta koetusta vajaassa kahdessa tunnissa. Mutta ei tuntunut musta ruunakaan vielä saneen tarpeekseen, niinkuin översti oli arvellut, vaan osoitti yhä suurta juoksunhalua.

Carrigan ajoi tällä kertaa edellä, jota vastoin ruunan ajaja näytti pysyvän odottavassa asemassa. Penikulmapuolisko meni 1:12:ssa, eli koko joukon vähemmällä nopeudella kuin edellinen koetus. Ja nopeus pysyi samana vielä seuraavan neljänneksen, mutta silloin pyyhälsi ruuna yhtäkkiä edelle niin odottamatta, että se pääsi koko mittansa Carriganin ohitse, ennenkun ori alkoi parantaa.

Kymmenkunta sekuntia pysyi musta edellä, oriin voimatta päästä ohitse, niin hurja kuin sen vauhti olikin. Silloin kohotti Carrigan ruoskansa ja antoi navakan iskun the Unknownille, joka samassa silmänräpäyksessä nosti päänsä pystyyn ja rikkoi.

-- Saatana! -- kirosi översti hammasta purren. Ja katseltuaan hetkisen, mitenkä ori, sen sijaan että olisi asettunut, yhä pisti lyhyttä neliä, jääden sillä menolla joka sekunti yhä enemmän jälkeen, laski översti kiikarinsa alas ja sanoi sävyisästi: mennään pois. Tämäkin kilpailu on mennyttä kalua, mutta meillä on vielä yksi toivo.

-- Odottakaahan!

Ori laukkasi yhä vielä, eikä tuntunut pääsevän paikaltaan. Pari sekuntia vielä ja ruuna tuli perille, monta mittaansa edellä n:o 2:ta, ja the Unknown jäi viimeiseksi kaikista neljästä, eikä ollut vielä päässyt määräpylvääsen, kun musta jo juoksi ohitse palkintotuomarien lavan. Ori sulettiin pois kilpailusta.

Översti ähki ja voihki. Hänen kaksituhatta viisisataansa (samalla kuin minun kolmekymmentäni) oli mennyt ja samassa kaikki toivo päästä the Unknownin omistajaksi.

Me menimme talliin, mihin Carrigan oli ajanut hevosen, tulematta ollenkaan lavan eteen. Hän näytti merkillisen tyyneltä, päinvastoin kuin pikku Aatami, joka kiukusta tulipunaisena ja itkuun puhkeamaisillaan koetti tyynnyttää oritta, joka vielä oli niin hermostunut, että jok'ikinen jäsen vapisi.

-- Tällä kerralla hän tappasi tahallaan -- sanoi poika osottaen ajajaa. -- Minä näin, kuinka se kävi ja minä tunnen hevosen.

-- Mitä sinä rohkenet puhua, räähkä? -- karjasi Carrigan ja kohotti kätensä lyödäkseen poikaa. Mutta vanhempi Aatami, joka oli seurannut hänen liikkeitään, kävi hänen käteensä kiinni ja väänsi sitä niin, että toinen kiemurteli kuin mato.

-- Jos tahdot tapella, niin käänny tänne päin, -- sanoi hän sävyisesti suomeksi, mutta kumminkin niin helposti ymmärrettävällä äänenpainolla, että Carrigan heti irti päästyään vetäytyi syrjään.

Mutta hän koetti korvata tappionsa syytämällä suustaan semmoisen tulvan haukkumasanoja, että överstin piti rientää väliin.

-- Mitään muuta en voinut tehdä, kun se ei tahtonut koettaa viimeistään -- piti ajaja äkäisesti puoliaan. -- Olkoon minun puolestani koskematta tästä lähtien.

-- Niin saa ollakin -- vakuutti Aatami nuorempi, joka ei voinut rauhoittua. -- Pidä vaan ohjakset tiukalla, niin se juoksee vaikka henkimenoonsa ja juoksee milloin tahansa mustan ohitse.

Carrigan ei suvainnut vastata hänelle mitään, vaan mutisi tahtovansa katsella seuraavaa kilpailua ja läksi radalle. Mutta överstiä ja minua ei ollenkaan huvittanut nähdä ruunan varmaa voittoa, vaan jäimme me talliin katselemaan, kuinka poika nopeasti ja taitavasti sai oriin tyyntymään.

-- Pojalla on sentään erinomainen vaikutusvoima hevoseen -- sanoi översti puolittain minulle ja puolittain pikku Aatamille, joka täydelleen ymmärsi hänen kiitoksensa.

-- Se tottelee minua aina -- vakuutti hän -- niin että minä voisin ajaa sitä melkein ohjaksitta.

Hetken päästä lähdimme pois, vaan översti sanoi tulevansa illalla takaisin.

-- Se on tänään ponnistellut aimo lailla -- sanoi hän minulle palatessamme kaupunkiin. Minun pitää katsoa, miltä se näyttää illalla, ennenkun päätän mitään huomisesta kilpailusta.

-- Mitä arvelette tämän päivän tuloksista?

-- En mitään vielä -- vastasi hän äänellä, joka ilmaisi päinvastaisen ajatuksen. Mutta minä tiedän, että se oli Carriganin viimeinen elki muutamiin vuosiin, jos se oli tahalla tehty, eikä tapaturmasta. Ja tiedänpä vielä, että kurssi the Unknownia vastaan on edullinen huomenna, joll'ei olekaan juuri sellainen, että voisin voittaa kuusituhatta muutamalla sadalla.

-- Minun alkuperäinen viitoseni on myöskin käytettävänänne -- sanoin leikilläni ja onnistuin saamaan överstin alakuloiset kasvot hymyilemään.

-- Se on oikein, me emme hätäile ensi tingassa! -- sanoi hän.

Sen pitemmältä ei puhuttu tappiosta, ja kun pari muuta hevosmiestä ravintolan kahvilassa ilmaisi epäilynsä, ett'ei kaikki ollut käynyt rehellisesti, nauroi översti vaan, eikä sanonut uskovansa sitä miksikään muuksi kuin huonoksi onneksi.

-- Tulkaa, herrat, juomaan lasi huomispäivän paremmaksi onneksi! -- lopetti hän. -- Hoi, Carrigan! Käy esiin ja ota ryyppy. Elä istu huuli torpallaan pikku asiain vuoksi!

Ajaja, joka kahden vaiheilla oli istunut syrjemmässä, tuli esiin ilkeästi hymyillen.

-- Oikein, översti! -- sanoi hän. -- Me emme lannistukaan ensi iskusta, me kaksi.

Illalla menimme me takaisin talliin ja tapasimme the Unknownin syömässä kaurojaan parhaimmalla ruokahalulla. Siteet otettiin pois sen jaloista, jotka eivät olleet ajetuksissa, eivätkä kuumatkaan, ja kun me lopulta valjastimme sen matkarattaitten eteen lähteäksemme pienelle ilta-ajelulle, puri se kuolaimiaan, hyppi ja tepasteli, juuri kuin ei olisi muuta toivonut kuin päästäkseen juoksemaan yhden penikulman lisää.

-- Kyllä se huomenna tekee parastaan, -- sanoi översti. -- Jos vaan Carrigan tekee tehtävänsä, voimme me sillä vielä vähän hämmästyttää katsojia. Ja minä luotan vielä siihen, että hän tekee sen.

Mutta vielä kerran tuli översti tehneeksi väärän laskun. Kun me seuraavana iltapäivänä runsaasti puolta tuntia ennen kilpailun alkamista tulimme talliin, näimme Jacksonin, vedonvälittäjän, keskustelevan Urolan kanssa. Hän poistui heti meidät nähtyään.

-- Mitä hän tahtoi? -- kysyin minä.

-- Tarjosi minulle kahdeksan tuhatta oriista -- vastasi Urola.

Översti vihelsi, kun minä käänsin vastauksen.

-- Soo, vai sieltä päin tuuli nyt puhaltaakin -- sanoi hän. Nyt ymmärrän Carriganin juonet. Se on mukana tässä kaupassa. -- Hänen äänensä ei ennustanut hyvää ajajata kohtaan.

Minä selitin lyhyesti asian Urolalle, joka varmalla vakuutuksella lausui ainoastaan sanan: "rakkarit!"

-- Tähän se kaiketi nyt meidän kauppamme katkeaa -- sanoi översti hammasta purren. -- Minä olen menettänyt niin paljon, ett'en voi ostaa mitään hevosta nyt, niin että paras on teidän ottaa Jacksonilta rahat.

Urola katseli häntä silmänräpäyksen kummastuneena, ja vastasi sitte suurimmalla tyyneydellä:

-- Jos tahdotte koettaa jossain muualla, niin pysyköön meidän kauppamme. Poika voi lähteä sinne oriilla. Minä en myy sitä roistoille.

Joutuen nähtävästi hiukan hämilleen näistä nopeista käänteistä, joihin asia parin minuutin kuluessa oli joutunut, yskähti översti pari kertaa.

-- Onko se tosi tarkoituksenne? sanoi hän lopulta. Jos te uskotte hevosen minulle, jota tuskin tunnette, niin enpä, jumal'avita, heitä, ennenkun olen haalinut teille kokoon kahdeksan tuhatta minäkin, ja vielä jonkun summan palkinnoita kaupan päälle. Mutta nyt meidän täytyy pyyhkiä the Unknown papereista. Carrigan ei saa enää kajota siihen, ja toista ajajaa en tällä kertaa voi saada.

-- Minä voin ajaa -- sanoi Aatami nuorempi.

-- Poika voi ajaa -- vakuutti isä. Översti katseli ensin isää, sitten poikaa, jonka harmaat silmät tarkastelivat häntä rävähtämättä.

-- Luulenpa, saakeli soikoon, että sinä voit -- sanoi hän viimein. -- Valjasta ori, sill'aikaa kun minä riennän ilmoittamaan ajajan vaihtoa. Minä tulen paikalla takaisin.

-- Tästä saisitte antaa Carriganin kärsiä -- sanoi palkintolautakunnan sihteeri, heti kun me -- minä seurasin muassa -- tulimme palkintotuomarien lavalle.

-- Kuinka niin? -- kysyi översti hämmästyneenä.

-- Ettekö tiedä? Carrigan oli juuri täällä ilmoittamassa, ett'ei hän ajakaan the Unknownia, vaan Sandersonin tammaa, teidän ainoaa vaarallista kilpailijaanne, jonka pitäisi oleman jonkun vedonvälittäjän oma. Ettekö kuule rähinää vedonlyöntipaikalla? Tamma on tuota pikaa tullut suosikiksi yli kaiken kurssin, eikä yleisö tahdo panna ainoata centiä teidän hevostanne vastaan, jonka luullaan tulevan pois pyyhityksi.

-- Vai niin! -- sanoi översti tyynesti. -- Olkaa hyvä ja huomatkaa minun muistutukseni ajajan vaihdosta. The Unknownia ajaa Aa -- Aa -- mikä lempo sen pojan nimi taas olikaan? -- Sen kysymyksen hän teki minulle.

Minä kirjoitin kiireesti pojan nimen paperille ja me riensimme sieltä pois, kulkien vedonlyöntipaikan kautta, jossa oriista tarjottiin monenmoista kurssia, vaikka ilman menestystä.

-- Viisikymmentä yhtä vastaan, the Unknown! -- huusi Jackson suoraan överstin suuhun, kun me menimme hänen pöytänsä ohitse.

Översti pysähtyi paikalla ja pisti kätensä povitaskuun.

-- Tässä on, kolmesataa viisikymmentä -- sanoi hän kylmäverisesti.

Vedonvälittäjä nauroi.

-- Ei olla arkoja täällä! -- kerskui hän ja kirjoitti kuitin vedosta. -- Enemmän samaan kurssiin? Viisikymmentä yhtä vastaan! the Unknown!

-- Tässä on viitonen lisää -- sanoin minä ja sain kuitin niinkuin överstikin.

-- Helposti ansaittuja rahoja! -- ilkkui vedonvälittäjä.