Part 10

-- Saattaapa olla -- mutisi översti, rientäessämme eteenpäin. -- Mutta vieköön minut h--vetti, jos joku voi sanoa, että översti Beckridge on pelkuri! Olisin pannut viimeisen centini, joll'en olisi tarvinnut niitä laskujeni suorittamiseen.

Ori oli valmiina, kun me tulimme takaisin ja nähtävästi uljaimmalla tuulellaan, kaapien maata sirojen sulky-ratasten aisoissa vuoron toisella, vuoron toisella etukaviollaan, ja silloin tällöin hangaten hienoa päätään pikku Aatamin olkaan.

-- Aja minkä voit -- sanoi översti -- ja aja parasta menoasi alusta loppuun. Ei kellään toisista ole lähestulkoonkaan samaa kestävyyttä, jos kohta Sandersonin Kentucky-tamma onkin nopeampi. Jos me voimme väsyttää sen, niin ei kukaan vielä tiedä, kuinka käy. Elä siis hätäile ollenkaan, jos se voittaakin pari ensimmäistä kierrosta.

-- Ja sen se tekeekin -- sanoi hän minulle, kun me lähdimme valjastuspaikalta nähdäksemme pojan ajavan radalle. -- Minä en ollenkaan hämmästyisi, vaikka tamma voittaisikin kolme kierrosta yhteen kyytiin ja samalla koko kilpailun.

Aatami nuorempi ajoi radalle niin tyynenä kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään kuin ajanut tuhansien dollarien hevosia. Mutta yleisö nauroi ja vihelsi pienelle, hullunkuriselle olennolle, jonka lyhyet jalat olivat enemmän kuin suoran kulman levällään, ulottuakseen sulkyn aisoille.

Yhdeksän hevosta otti osaa kilpailuun, jonka tähden lähdön järjestäjälläkin oli loppumaton vaiva saadakseen ne kaikki liikkeelle jotakuinkin samaan aikaan. Kahdeksan kertaa peräkkäin soitti hän ne takaisin väärän lähdön vuoksi, ja joka kerta oli Carriganilla kuuma tuska Kentucky-tamman kanssa, jota ei tahtonut saada hillityksi, eikä käännetyksi takaisin lähtöpaikkaan. Mutta niinpä olikin se hyppinyt itsensä hikeen, kun the Unknown sen sijaan totteli joka kerralla heti ja oli sen vuoksi yhtä pirteä kuin radalle tullessaankin. Yhdeksäs lähtö oli tyydyttävä ja hevoset syöksähtivät eteenpäin kaikki yhdessä rykelmässä.

Huimaa vauhtia pölähtivät ne katsojaparvien ohitse, Aatami nuorempi selkä vauhdin suunnassa, näyttäen enemmän jättiläis-sammakolta kuin kilpa-ajajalta, ja ori niin täydessä menossa, että se jo neljännes-patsaan kohdalla oli pari mittaansa toisten edellä. Ja kun puoli penikulmaa oli tultu, oli se jo niin paljon edellä, että poika voi vetäytyä sisäpuolisen aituuksen viereen. Silloin syöksyi Kentucky-tamma, jota alussa tahallaan oli pidätetty jälessä, joukosta ulos ja pääsi aina Aatamin sulkyn pyörän kohdalle, missä se itsepintaisesti pysyttelihe tuskin mittaansa jälempänä. Vauhti oli huima ja tuli toisella penikulman puoliskolla vielä sitäkin kovemmaksi, vaan kumpikaan ei saanut toisestaan voittoa.

Kolmannen neljännes-patsaan kohdalla räpäytti Carrigan tammaa ja silmänräpäyksessä ponnahti se eteenpäin, kilpailijansa rinnalle. Mutta poika hellitti ohjaksia tuuman tai pari ja oli seuraavassa silmänräpäyksessä taas kaulanmitan edellä.

"Ori voittaa! ori voittaa!" kuului huutoja katsojien joukosta, jotka olivat hurjina innostuksesta, kun molemmat hevoset pyrynä menivät määräpylvään ohitse. Carrigan kohotti vielä kerran ruoskaa kädessään, ja tamma paransi, mutta rikkoi samassa. Ja seuraavassa silmänräpäyksessä ajoi jo pikku Aatami voittajana palkintolavan ohitse, jylisevien hurraahuutojen kaikuessa. Aika 2:18.

-- Hyvin tehty, niin totta kuin elän! -- sanoi översti käheällä äänellä. Ja samassa menimme me alas radan portille tapaamaan Aatami nuorempaa, joka pian oli punnittu ja itse johdatti oriin pois.

-- Olisi pitänyt yrittää jo ensimmäisestä kierroksesta! -- suututteli översti. -- Olisi saanut minkä kurssin tahansa, mutta eihän kukaan voinut aavistaa, että tamma rikkoisi ja se pelasti the Unknownin.

Me emme kumpikaan pitäneet vähintäkään lukua seuraavasta kilpailusta, vaan käytimme ajan 2:20:n luokan seuraavaan koetukseen saakka hoitamalla oritta parhaamme mukaan. Översti itse pesi sen kokonaan suurella sienellä, ennenkun silat taas pantiin sen selkään.

-- En rohkene toivoakaan -- sanoi hän, kun ilmoittaja nosti lippunsa, -- mutta hullummasti on sen lurjuksen laita, joka eilen lahjoi Carriganin ja luuli voittavansa viisikymmentä yhdestä, kun minulla ei ollut ajajaa.

Lähtö onnistui jo toisella kerralla, ja tällä kertaa ajoi pikku Aatami, joka voittonsa johdosta oli saanut paikan sisäpuolisen aitauksen vieressä, heti muista edelle, Carrigan kintereillä.

Tämä näytti selvästi päättäneen ajaa täydellä voimalla kierroksen alusta loppuun.

Mutta taas hän erehtyi laskuissaan. Ei kertaakaan onnistunut hänen päästä tuuman vertaa oriin edelle, vaikka hän viimeisellä neljänneksellä yhtenään ripautteli hevosta pitkällä ruoskallaan. Se ei rikkonut, mutta ei voinut muutakaan tehdä kuin pitää paikkansa, niin että nuo komeat juoksijat mennä jymistivät tuomarilavan ohitse toisissaan kiinni, ori tuskin puolta kaulanmittaansa edellä.

-- Koetuksen voittanut the Unknown. Aika 2:15 1/2 -- julistettiin lavalta.

Översti siristi vasenta silmäänsä. -- Tämä alkaa näyttää joltakin -- sanoi hän. -- Joll'en erehdy, on tamma saanut tarpeensa tästä lystistä.

Vetopankissa vallitsi sanomaton melu, kun suuri joukko, ensimmäisen koetuksen päätyttyä, oli pannut vetoa the Unknownista ja ne nyt tulvivat kantamaan vetorahojansa.

Jackson tuli meitä vastaan. -- Tahdotteko ottaa viisikymmentä prosenttia ja peräytyä? -- sanoi hän hermostuneesti.

-- Eilen ehkä olisin sen tehnyt, ennenkun olin saanut vihiä Carriganin elkeistä, mutta en tänään -- vastasi översti päättävästi. -- Tavataan ensi koetuksen jälkeen!

-- Hän tarjosi enemmän kuin oriin hinnan -- sanoin minä vähän säälitellen.

-- Se maksaa vielä enemmän, kun saa kiusata sitä lurjusta vielä puoli tuntia. Ja toisekseen ei meillä ole koskaan ollut parempia toiveita kuin juuri nyt.

The Unknown oli yhä vielä sangen reipas, mutta hieman näkyi sentään ponnistus alkavan vaikuttaa siihenkin, niin ett'en minä voinut päästä jonkunlaisesta levottomuudesta.

-- Se kyllä kohennakse ennalleen taas -- lohdutti översti. Ja Aatami nuorempi arveli varmaksi, ett'ei se missään tapauksessa ollut läheskään niin uupunut kuin tamma.

-- Joll'ei vaan Carrigan tee mitään konnankoukkua, niin minä kyllä voitan -- sanoi hän. -- Mutta mies on vaarallinen.

Översti pureskeli hetken aikaa mietiskellen viiksiänsä.

-- Poika on oikeassa -- päätti hän lopulta. -- Luuletko, että ori tekisi eilisen temppunsa, jos Carrigan antaisi sille ruoskan iskun?

-- Ei voi tietää -- vastasi Aatami epäillen. -- Se tottelee tavallisesti laukan ottaissaan, kun minä vaan viehättelen sitä, mutta en tiedä, mitä se tekee, jos Carrigan lyö sitä.

-- Hm! -- ymähti översti. -- Meidän pitää asettua siten, että näemme, mitä hän tekee. Hoida nyt hevosta parhaasi mukaan, eläkä anna kenenkään vieraan lähestyä sitä. Ja aja sitten niinkuin suinkin kavioista lähtee. Me kaksi piiloudumme sill'aikaa häntä pitämään silmällä -- joll'ei teillä ole mitään sitä vastaan.

Minä suostuin ja seurasin häntä radan ulkopuolitse vievää syrjätietä sen vastapäiselle puolelle.

-- Jos Carriganilla on mielessä jotain semmoista, kuin minä epäilen olevan -- selitti översti tuumansa -- niin ei hän ole niin tyhmä, että tekee mitään, ennenkun on tullut pois radan käänteestä. Silloin hän on kauvimpana katsojista ja viimeisellä suoralla kohdalla, jossa jo muutama hevosenmitta merkitsee paljon.

Saavuttuamme sopivaan paikkaan, asetuimme niin mukavasti kuin mahdollista muutamien pensasten suojaan aituuksen sisäpuolelle ja tupakoimme vähän aikaa vaijeten.

-- Nyt ne tulevat! -- sanoi översti lopulta ja viskasi pois puoleksi poltetun sikarin.

Aluksi näytti kuin kaikki kilpailijat olisivat olleet yhdessä rykelmässä, mutta kun ne tulivat lähemmäksi, näimme me, että kaksi jo oli ratkaisevasti edellä.

Ne lähenivät yhä, the Unknown etumaisena, tamma kintereillään, mutta ei läheskään samalla vauhdilla kuin edellisessä kilpailussa.

-- Yksi ja kaksitoista! -- sanoi översti pitäen sekuntikelloa kädessään, kun ne sivuuttivat puolipenikulman pylvään. -- Carrigan ei kiirehdi tällä kertaa, niin että katsokaa tarkoin, mitä muuta hän tekee.

Noin viisikymmentä askelta ennen kuin ne ajoivat meidän ohitsemme, näin minä Carriganin antavan tuiman lyönnin tammalleen. Se paransi silmänräpäyksessä sellaisella voimalla, että se samassa oli puoli mittaansa oriin edellä, mutta tämäkin paransi heti menoaan. Sekunnin tai pari juoksivat ne rinnan, kun Carrigan taas heilautti piiskaansa, löi hevostaan ja iskeä läimäytti samalla the Unknownia lanteille.

Ori potkasi uskomattoman notkeasti ylös rattaiden tasalle ja alkoi nelistää, vaan tamma juoksi ohitse ja oli seuraavassa sekunnissa jo pari mittaansa edellä. -- "Sooh, poika! Sooh, poika!" kuului samassa pikku Aatamin ääni, joka vaikutti kerrassaan ihmeellisesti oriisen. Se otti enää vaan yhden laukka-askeleen, ravisti päätään ja mennä kääpäsi eteenpäin tuiminta ravia.

-- Näittekö? -- kysyi översti, kun me juoksimme alas radalle päin. -- Tätä kierrosta ei lueta hänen hyväksensä, siitä olen varma -- lisäsi hän hengästyneenä, kun me juoksimme radalta kilpatuomarien lavalle päin, heti paikalla panemaan vastalausettamme.

Mutta sitä ei tarvittukaan, sillä emme olleet kauvas ehtineet, kun jo katselijaparvelta kuului myrskyisä huuto:. -- "The Unknown! the Unknown! the Unknown voittaa!"

Viimeinen vimmattu ponnistus oli kokonaan lamauttanut tamman. The Unknown tuli joka sekunti sitä lähemmäksi, pääsi viimeisten sadan askeleen matkalla sen rinnalle, ja tuli perille niinkuin vihuri, voittaen kokonaisen mittansa.

Me riensimme suoraan valjastuspaikalle, johon ehdimme yhtaikaa Aatami nuoremman kanssa. Hän oli valkea kuin palttina ja näytti ainoastaan vaivoin pysyvän sulkyssään.

-- Nostakaa minut alas -- sanoi hän vaivaloisesti. -- Ori potkasi sääreeni. Minä luulen, että se on poikki.

Översti nosti hänet vaakaan ja tuki häntä, niin että hän punnitessa voi seista toisella jalallaan.

-- Minä voitin sittenkin -- sanoi pikku Aatami, överstin kantaessa häntä eräälle penkille ja kääriessä takkinsa palloon hänen päänsä alle. Ja sitten hän pyörtyi.

Översti ei vastannut mitään, ehkä sen vuoksi, että juuri samassa pari suurta kyyneltä valahti hänen viiksiinsä. Mutta kun minä saavuin takaisin lääkärin seurassa, joka oli katsojain joukossa, sanoi hän jurosti:

-- Minä kutsuin tuota poikaa kerran pöllöksi, mutta pöllö minä olen ollut itse, antaessani koskaan kenenkään muun ajaa the Unknownia.

Sääri oli poikki ja pantiin viipymättä lastoihin, jonka jälkeen Aatami nuorempi muutettiin hotelliin, jossa översti antoi hänelle oman huoneensa ja maksoi etukäteen runsaan summan niistä viikoista, jotka tapaturmaan joutuneen pienokais-ajajan täytyi viipyä siellä. -- "Kaikkein paraskaan ei ole liiaksi hyvää hänelle", oli överstin määräys ravintolan isännälle.

Isä Aatami rauhoittui jotensakin pian ja helposti, kun kuuli, että poika jo jonkun viikon kuluttua kykenisi jaloilleen. Onhan sekin mahdollista, että ne kaksituhatta dollaria, jotka hän samalla sai kilpailusta 2:20 luokassa, jossain määrin tyynnyttivät häntä pikku Aatamin onnettomuudesta.

Ja kun me tulimme takaisin Chicagoon, tarjosi översti voittonsa kunniaksi komeat päivälliset, joissa juotiin yksin Jacksoninkin malja -- vaikka sitten vasta, kun ensin oli juotu kymmenkunnan kertaa Aatami Urolain, isän ja pojan, sekä the Unknownin onneksi.