Part 5
Prinssi jätti kuninkaan. Hän riisui sivuhuoneessa naamiaispuvun, pani päällystakin päälleen, kutsutti Filipin ja käski lähteä kanssaan hänen palatsiinsa. Täällä täytyi Filipin sanasta sanaan kertoa kaikki, mitä hän Julianin sijaisena oli kuullut ja puhunut tanssiaisissa. Filip totteli. Julian taputti häntä olkapäälle ja sanoi: "Kuules, Filip, sinä olet älykäs mies. Sinua voin minä tarvita. Minä olen tyytyväinen sinuun. Mitä sinä minun nimessäni sanoit kamariherra Pilzowille, kreivitär Bonaulle, Marsalkalle, ja hänen rouvalleen, eversti Kaltille, raha-asiainministerille ja muille, huomaan minä täysin järkeväksi ja pidän kuin olisin sen itse sanonut. Sitä vastoin täytyy sinun vastata lauluista, jotka minä sinun nimessäsi lauloin. Sinä menetät rangaistukseksi yövartijanvirkasi, mutta älä ole milläsikään. Sen sijaan teen minä sinut linna-puutarhurikseni. Minä annan hoidettavaksesi molempien linnojeni Heimlebenin ja Quellenthalin puutarhat. Rahat, jotka annoin morsiamellesi, olkoot teidän myötäjäisenne, ja Marsalkka Blankenschwerdin vekselin lunastan minä heti paikalla sinulta viidellätuhannella guldenilla. Nyt mene, palvele minua uskollisesti ja käyttäydy hyvin."
15.
Kuka oli onnellisempi kuin Filip. Hän juoksi täyttä vauhtia Ruusun kotiin. Tämä ei ollut vielä vuoteessa; hän istui äitinsä kanssa pöydän ääressä ja itki. Filip heitti täyden kukkaron pöydälle ja sanoi hengästyneenä: "Ruusu, siinä ovat myötäjäisesi! ja tässä viisituhatta guldenia, ne ovat minun. Minä tein yövartijana virheen; sen tähden kadotin toivon isäni virkaan ja ylihuomenna muutan prinssi Julianin linnapuutarhurina Heimlebeniin. Ja teidän, äiti ja Ruusu, täytyy tulla kanssani Heimlebeniin. Samoin isäni ja äitini. Minä voin nyt teidät kaikki hyvin elättää. Huhhei! Jumala suokoon kaikille hyville ihmisille niin hyvän uudenvuoden!"
Äiti Bittner ei tiennyt, uskoako korviaan Filipin kertoessa ja silmiään nähdessään rahat. Mutta kun Filip oli kertonut hänelle kaikki, ei kuitenkaan enempää kuin oli tarpeellista tietää, ja kuinka se oli tapahtunut, nousi hän nyyhkyttäen ylös, syleili häntä ja pani Ruusun hänen syliinsä. Nyt hyppi ja tanssi ilon juovuttama rouva huoneessa ja kysyi: "Tietävätkö myöskin isäsi ja äitisi jo kaikki?" ja kun Filip antoi kieltävän vastauksen, huusi hän: "Ruusu, sytytä tuli, pane vesi kiehumaan ja keitä hyvä kahvi meille viidelle! otti villaisen viittansa, kääriytyi siihen ja meni ulos."
Mutta Ruusu unhoitti Filipin rinnoilla tulen ja veden. He seisoivat vielä lujassa syleilyssä, kun rouva Bittner tuli takasin vanhan Gottliebin ja äiti Kaarinan seuraamana. He ympäröivät siunaten lapsensa; jos äiti Bittner tahtoi kahvia, niin täytyi se hänen itsensä keittää.
Että Filip menetti yövartijan viran, että Ruususta tuli kahden viikon perästä hänen vaimonsa, että molemmat muuttivat vanhempineen Heimlebeniin — se ei kuulu seikkailuun uudenvuodenyönä, joka ei tullut kellekään turmiollisemmaksi kuin raha-asiainministeri Bodenlosille. Sen jälkeen ei myöskään ole kuultu, että prinssi Julian olisi tehnyt samanlaisia neronleimauksia.