Part 3

Pieppäs pikar' pivossais, Puhuk pullois luokse! Viina kiehuu kiassais, Voahi moahan juoksee; Kahok, kuin tuo juoma-härkä Vetelööpi viinan märkeä -- Juokaam', Juokaam'. Veli-kullat -- juokaam'!

(Vieras laulaa.)

Nyt on pulloin tyhjä toas, Ei ouk mitä juuaan; Nyt on kulkkuin kuiva toas. Kunnek' toista tuuaan.

Paha olla tässä hä'ässä! Ei ouk suussain, eikä peässä -- Juokaam', juokaam', Veli-kullat, juokaam'!

(Isäntä toas, toisellen.)

Otat kuppi kätteheis, Elä häntä heitä; Olet seuran-pettäjä. Jos et seuraak meitä. Juoppas, juoppas juoma-ratti, Huuhteleppas huuleis, matti: Juokaam', juokaam', Veli-kullat, juokaam'!

(Toinen.)

Sep' on mulle vaikia, (Elä eneä anna)! Kuka jaksaa kaikkia Pulloi suuhun panna.

(Kaikki yhteisesti.)

Et ouk poika, jos et koita Että pulloaisi voittaa! Juokaam', juokaam', Veli-kullat juokaam!

(Vieraat, yhessä.)

Ite ompi isäntä Hunajaa ja mettä, Joka aina lisentää Viinoa kuin vettä. (Isäntä:) Kiitos olkoon monin kerran, Eip' ouk vieraassakaan syytä, Tuhatta tuhannen verran Joka juop', ja toista pyytää; (yhteisesti:) Juokaam', juokaam', Veli-kullat -- juokaam!

Juoma-Laulu.

[Lauletaan kuin: "Vänskap är en planta, ganska svår att finna". &c.]

No sinä uljas miesi -- joka istut siinä. Mikä sinun nimeis? sanok mullen sen: -- Tuos on sinun lasiis -- tartuk siihen kiini! Panek sitä pohjaan, hyvä kultainen. Elä seästäk sit', voan tyhjennäppäs pois! Kyll' toista välleen Saisit jälleen, Jos tuon jois't.

kertaus:

Elä seästäk sit', voan tyhjennäppäs pois! Kyll' toista välleen Saisit jälleen. Jos tuon jois't.

No puhuk pullois luokse, laulak lasin eäreen! Juo sun tyttöis muistiin! -- hyväillä sit' soat, Jos sa panet pohjaan, jos sa täytät meärän; Jos sa tuota hyljäät -- hyljää hään sun toas, Sillä tiijät sen, ett pettur' petetään -- Ja jok' ei ryyppää, Se on syy-pää; -- Se on hään!

kertaus:

Sillä tiijät sen, ett' pettur' petetään -- Ja jok' ei ryyppää, Se on syy-pää; -- Se on hään! juo! juo! juo! juo! juo! (Hänen juuessaan laulaa siihen toisetki.) auks'! auks'! auks!

No nyt on viina suussais, nyt on mieli peässäis, Nyt oot sinä soanut viisautta kyll'! Muista sinä voan, ett' toisill' annetaan; Ja jok' ei sitä Puolta pitä, Hään ei soak. --

kertaus:

Muista sinä voan, ett toisill' annetaan; Ja jok' ei sitä Puolta pitä, Hään ei soak. --

Kapakkaan marssi.

[Lauletaan kuin: "Äiti, sanon minä sull', mikä tuska ompi mull" &c.]

Lähkeämme nyt laulamaan. Laulujamme lausumaan! Kaikk' on kavuilla kaheltu, Joka kolkka kolisteltu -- Ei ouk muuta jälellä, Jälellä. Kuin kapakka mäellä.

Tuoneppa tuo kulkoo tie. Joka meit' kapakkaan vie. Sinnek polkemme pojamme, Siinä juomme joukkonamme. Käykee sinnek joka mies, Joka mies, Kuin on tässä, kuka ties!

Siinä olvet koitellan, Viikset viinaan voitellaan. Siinä soamme hampain vastek, Siinä soamme haulein kastek. Siinä soamme mielellä Mielellä Mehun mettä kielellä.

Niinpä muutkin teköö! Nuo Pakanat ja papit juo. -- Pojat juovat Pohjan moalla, Lapset Lapihin rajalla, Suomalaiset Suomessa, Suomessa, Kallistaavat pullonsa.

Sillä moa se kasvattaa Viinan viljaa Suomessa; Sill' ois suru, ja ei muuta, Jos ei kastellaisik suuta Jos ei löytyis miehellä, Miehellä, Jotakuta kielle.

Juokaam' pojat juokaam näin, Että kaupunki on päin! Huoneet käyköön ylin alan, Ite käymme neljin jalan: Nukkumme, niin nähä soamm', Nähä soamm' Uuvet kestit unessamm'.

Veisu.

(Ruotista suomennettu).

[Lauletaan kuin: "Min son, om du vill sällheten nå, så drick" &c.]

Jos tahot iloa nauttia, niin juo! Jos tahot vältteä tautia, niin juo! Sill' viinapa iloiseks' teköö sun mieleis -- Mutta niin kauvan kuin liikkuu sun kieleis, Niin juo, ja laula! ja juo, ja laula, ja juo!

Jos Leäkärit kielteä sun juomasta, niin juo, Hyö makoovat itekkin juovuksissaan, ja juo -- Mä kymmentä Leäkärii jo olen nähnyt, Ja kaikki on samalla tavalla tehnyt. Ja juo, ja laula! etc.

Jos sull' on yksi ystävä, niin juo! Out ystävyyvess' pysyvä, ja juo! Taputak tyttöis, ja ann' hänell' suuta, Ja jos sinä soat, niin tiek vielä muuta. Ja juo, ja laula! etc

Jos olet vanha ja voimatoin, niin juo! Jos olet nuori ja naimatoin, niin juo! Sill' juoma vanhallen voimoa lisää, Ja nuori ei tarvihtek neuvoa iseä. Niin juo, ja laula! etc.

Jos olet isältäis talon soanut, niin juo! Jos noapurit ovat sen velaks' ta'anut', niin juo! Sill' juoman aineet sull' moasta kasvaa, Etk' tarvihtek viinasta rahoa maksaa Niin juo, ja laula! etc.

Tuomari pännänsä viinahan kastaa, ja juo -- Riivali talonpojan asiaa vastaa, ja juo -- Kas' herra, kuin hyvin hään asians' käytteä; Koska hään, rahalla laskunsa täytteä. Ja juo, ja laula! etc.

Sotamies tappelee niin kuin poika, ja juo -- Ja kuin hään vihollisensa voittaa -- hään juo; Hoavat ja kunnia-merkit hään kantaa, Sielun, ja syämmens, likoillen antaa. Ja juo, ja laulaa! etc.

Pappi se soarnaa kyll' voimastaan, ja juo, Hään soalins' pitäjält' toimittaa, ja juo -- Juustot ja pellavat rouallens' kantaa. Ja sielunpa autuuen sairaillen antaa, Ja juo, ja laulaa! etc.

Lukkari pitäjäll' häissä käyp', ja juo -- Hään suonta iskee ja laulele, ja juo; Viinalla kurkunsa karkaiseepi, Ja pyhänä, kirkossa, parkaiseepi, Ja juo, ja laulaa! etc.

Mittar' hään tikkujaan pistelee, ja juo -- Hään pyyki-kiviä viskelee, ja juo -- Hään pituuven, syvyyven, levyyven mittaa Ja ketjujen jatkoksi veäntelee vitjat, Ja juo, ja laulaa! etc.

Nimismies rästiä kantelee, ja juo -- Hään lehmän korvia leikkelee, ja juo -- Välisten antaa hään viikon aikaa, Ja siitten hään laittaa ett' vasarat paukkaa, Ja juo, ja laulaa! ja juo, ja laulaa, ja juo!

(Muihen tekemä).

Turun Tulipalo.

(Syys-kuun 4:nä ja 5:nä päivänä, vuonna 1827).

[Ennen painettu Otavasta II. p. 318-320.]

Tuli on Turussa turmion soanut; Vallatoin valkia, vahinkot suuret. Kirkot ja kartanot, tornit ja muurit, -- Kaikki on koanut.

Tuulikin tuli, ja paiskaisiin paloon, Tuiskutti tulta, ja riettaanna riehui. Leimaus lensi kuin lempo, ja liehui Talosta taloon.

Kulki kuin kulo, ja, kulmasta kulmaan, Suojatkin suurimmat suikkaisi suuhun; Kaluisi kiviä, puraisi puuhun, Jumalan julma. --

Karsast' oil tahtoa turhoa työtä -- Kaupunnin kauhistus, armotoin suuri. Kauniimmat kavut oil poronna, juuri Raunioin myötä.

Voi tätä kauheaa syksyistä yötä! Vaivaisten valitus, huuto, ja luulo -- Itku, ja parku, ja kujerros kuuluu Rantoja myöten.

Ei ollut majoa monella sa'alla! Vainioll' vanhatkin kumoonsak koataa -- Murheissaan tuhannet panihin moata Kylmällä maalla.

Luoja, sun lahjais ja kuriis on lässä -- Yhet jos koroitat, alennat toiset! Parhaimmat pajarit, pahimmat loiset, Nukkuivat tässä.

Orjat ja Herrat ei eroit'tu toistaan. Tekivät sovinnon viha ja vaino. Ylpeys tässä, ja tässä se kaino -- -- Tapaisi toisiaan.

Aura, kust' tieto, ja viisauen valo. Valaisi moata, ja laveast' loisti; Kirjat -- jotk' asiat vanhimmat toisti, -- Kaikki ne palo.

Hovrätin seästöt, ja Oikeuen kätköt, Kaikki ne tuperoi tuhvaksi välleen; Tuli ei suvanna suojoa kellen. Hirmuiset hetket!

Kirkkokin kuuluisa (Suomessa suurin) -- Mokoma laitos, oot päiviäis nähnyt! (Tuli jo muinonkin turmiois tehnyt) -- Hävit'tiin juurin.

Tornikin, jota niin kauniiksi tehtiin, Kusta jo kuparin sointua kuultin; Jota juur' vanhaks' ja lujaksi luultiin, Lieskana nähtiin.

[Niin kuin muistamme niin soitti kellon-soittaja kelloansa, tässä hirmuisessa tulipalossa, kunnekki ite muuttui mustaksi, tornin palaaissa.]

Ilo se muuttuupi murheeksi välleen! Muinoisat muistot!... Voi autuas aika! Kaikki on kavonna. Ainoast' paikka Löytyypi jälleen.

Suomennoksia Bellmanista.

Carl Michael Bellman on kaikista kuuluisin, ei ainoastaan omassa moassaan, mutta, uskallamme sen sanoak, monessa muissakin maissa, näistä hänen mielen-vietteleveisistä, sukkela-luonnollisista ja meitä aina huvittavaisista lauluistaan. Tosi on kyllä, jott'ei hään laulannut muusta kuin viinasta ja tyttölöistään; mutta mistäpä ne muutki ovat laulaneet, ellei näistä aineista? Monet tuhannet ovat näistä jo runoilleet, kuitenkin niin ne parhaimmatkin heijän lauluistaan ovat aikaa voittain muististamme murenevana: voan niin kauvan kuin Ruohtia vielä missään puhutaan, niin on Bellmaninki laulut ei ainoastaan muistettavana, mutta aina yhtä mielulliset, kuin koska heitä synnytettiinki.

Aika ei annak tässä myöten laveaammastik puhua heijän luonnostaan; toki muistutamme, jott'ei heitä ainoastaan piek lukea -- heitä piteä laulella, tahi kuulla laulettavana. Sillä laulut (sanat) ja laulantansa, eli heijän nuottinsa (soitto) ovat niin yhteen-juotetut, ett'ei heijän käyk eroittaminen. Ne ovat yhessä kuin henki ja ruumis: otak heistä yhön pois, kummin tahansa, ja sulla on ainoasti roato jälellä. Mutta eipä vielä sillä kyllä! Heijän piteä myöskin käytettelemän (ageras); sillä meijän piteä ei ainoastaan korvallamme kuulla, mutta myös silmällämme nehä heijän käyttämistä, jos mielimme heitä ymmerteä.

Niin kuin kaikki mainiot älyt ovat arvattavina eärättöminä tahi käsittämättöminä ja meärämättöminä henkellisinnä jalouteina, niin on myös Bellmanki, ja hänen tekämä-laulunsa; joihen arvon oivaltamisehen ei yllyk mieli joka miehen, ja joihen ei synnyk, eikä ouk syntynynnäkään, muihen kieliin sovittaminen, senki suhteen jolla ovat Ruohin puheiseen niin yhteensulatut, että hajoavat jos kerran heitä siitä eroitetaan. [Tok' löytyy muuan joukko hänen lauluistaan käätty Saksan, Juutin ja Hollannin kielillä.] Kuitenkin olemme uskaltaneet miten-kuten Suomalaisilleki lukioillemme soaha heijät tievyiksi, jos ei muuten niin toki koitteeksi. Olemmekin jo havainneet, että kussa tapaamme heijän henkensä (ei sanojansa) siinä sitä Suomeksikin käypi paremmin toimittaminen; mutta kussa sanojakin tavoittaisimme, siinä (heijän käsittämisellä) kavotamme heijän henkellisyytensä.

Bellmanin laulut ovat kaikki iloisat ja lystilliset, ja jos hänen leikki-puheensa toisinaan olisikin väliä ehkä irstainen ja irvisteleväinen, niin se ei siksi ollut ruokotoin tahi hävitöin. Sillä jos joku sana tuli hänellä vähän liijaksikin sanotuksi, niin se mäni kuin tulikin, kesken puheen; ei siitä ollut sen koommin, tuskin jos kävi korvihimme. Paihti sitäkin, niin koska hään, lauluissaan, otti kuvaellaksensa Peäkaupunkissa halvan ja alhaisemman kansan mieltä ja luontoa, heijän pitojansa, tapojansa, ja huvituksiansa, niin oli arvattavanakin, että jos tahtoi tarkoin tehä, hänen piti nouattaman heijän puhettansakkin; ja ett'ei kaikki sanat silloin puntariin pantu, eikä mitattu voaksalla tahi voakalla -- liijoinkin koska suurin joukko hänen lauluistaan synnytettiin viinan tiloissa, ystäviensä joukossa, miten voan peätyi ja juohtui mieleensä, ilman kauvan oattelematak, ilman paperiinki panematak. Heitä koottiin, muisteltiin ja kirjaan pistettiin perästäpäin, minkä taisivat; mutta suurin joukko, ehkä parhaimmat heistä ovat kavoneet ijäksi.

Älköön yksikään luulko, meijän, näihin lauluin suomentamisella, harjoittavan tahi kehoittavan viinan juontiin! Poisipa sitä nopeemmin heillä poistettaisiin, vähenettäisiin, ellei varsiin hävitettäisiinki. Niin kuin juopuneiten kujeet soattaa meitä monesti kyllä ehkä naurattaa, mutta tympeyttäävät meitä kuitenkin juomaan rupeemasta, niin soattaapi myös juoma-laulutkin meijät mielytteä, jotka, elävinnä tauluinna, kuvaileevat silmissämme juomarien elämä-laitaa, voan silläkin jo varoittaavat meitä rupeemasta heijän poluillen.

Bellman oli syntynyt Tukhulmissa v. 1740, 4 Helmik. ja kuoli samassa kaupunnissa v. 1795, 11 Helmik. 55 vuotta elättyään. Hänen vaimonsa, _Catharina Hermonia_, kuoli vasta tänä vuonna, 90 vuuen vanhana. Sen suurempata virkoo ei ollut miehellä kuin kirjuttajan Numero-Arpauksessa (Nummer-Lotteriet), ja siinäkin toisella toimitti ammatinsa. Hovi-kirjuttajan nimittämistä oli annettu hänelle kunniaksi Kuninkaalta Kustaa III:lta, joka paljon oli häneen mieltynyt. Aikanansa jo kerran unoutettu ja moneltakin moitettu, kunnioitettiin häntä Juhlallisesti, koska 26 Heinäk. 1829, Kuninkaan ja kaiken peäkaupunkin lässä ollessa hänen muisti-pylvänsä, tehty Byströmiltä, Kasarista, kuvaellen häntä rintoansa myöten, isommaisuuessaan (i Kolossal) asetettiin hänen kunniaksensa Kuninkaallisessa Tapiolassa (Kongl. Djurgården).

Minkä puolesta Bellman, lauluissansa, aina kuhtui ihtesek _Fredmanniksi_, ei tunnetak; sillä nimellä hään on tullutki enemmän ehkä kuulluksi.

Muovits.

(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 28).

[Lauletaan kuin: "Movitz skulle bli student, han Upsala betrakta".]

Muovits piti tehtämän- pä Oppivaksi kohta; Rupeis lukiin lähtemään _Grammatiko, contracta_. Voan ei tok' _Hic, haec, hoc_ Pystynyt sen peähän. Juuvak olttapa hään kok'; Ja joi ett' luultiin jeävän.

Siinä istui tuskissaan, Ja hikoill' joka oamu; Viinaa sill' oil kirstuissaan, Kuin rupeis lukiin _amo_. Miten joi -- Olvi, toi Voitti koko miehen. Teki mieli piikoloi'n, Ja läksi tipo-tieheen.

Suutuksissaan otti hään- pä _Puffendorff_ ja _Grotius_, Paiskoi seinään mänemään, Niin julma kuin _Stygotius_. Lauloipa -- -- -- Huus' _werda_! Kapakallen kantaa _Lexicon, colloquia_, Ja _Zophin varianta_.

Kolmin miehin aivoit hyö [nimittäin _Muovits_, kumppalineen] Jo Helsinkiinpäin männä; Mutta jäivät kaiken yön- pä Kapakkahan tänne. Muovits voan, Turkissaan, Istui penkin peähän; Joi niin hirmuisest ett' hään Oil vähin siihen jeähä.

Ruvettiinpa jutteloon: Jos tavaksipa kuuluu Juomarillen muuttelo Elämä-laitan muullon? Ja ja ei, Hoi ja hei! Yks' ja toinen huusi. Muovits kysyi: "mitenpäin?" Ja kaikkii suututt' uusi.

Siitten toasi väitettiin, Jos eroitus lie suuri, Koska viinoo keitettiin, Ja koska juotiin juuri? Niin ja näin, Toisappäin Huusi yks' ja toinen. Muovits huusi: "tuokaas tänn'- pä viinoo viel', jos voineen."

Kolmas aineh - - - lempo ties'! Jo peämies lullin-lallin; Ja sen puolustaja myös- ki koatui mullin-mallin. Fredman, hään Tuli tänn', Tyttölöihen kanssa; Ja ne oppineetpa ne, Ne häpeis puheitansa.

Äskoinen Tanssi.

Suomentaminen Fredmannin Lauseista N:o 62.

[Lauletaan kuin: "Movitz vallhornet broberar" &c.]

Corno... Muovits nyt Sarvensa koittaa, Sois' ett' kaikk' jo valmis ois. Tanssiksi kauniisti soittaa, Huilunsa rasvalla voitaa. ...Corno. Hyppeä, ja huutaa, ja väitteä, Kirveet ja kihvelit heitteä -- Kaikki nurkkaan viskoo pois: Tuolit hään seinistä lykkeä, Pöyvät ja penkitki pyyhkeä -- Kaikk' hään paikkoillensa sois'.

Corno... Mitäspä kahtelet noita? Katto ja seinät. Tolvana? Tauluja, maita ja soita, Kirkkoja, kaupunkiloita ...Corno. Kauniist' on kahtoa kyllä, Tyttöjä, helmukset yllä, Tirkistellen -- nähä soat. Nuoret ja vanhatpa lässä, Kaikki hyö näköövät tässä Selväst' mitä luetaan.

Corno... Kahoppas kattohon, nuita! Niinsä, tuollaik, nähä soat Päiviä, tähtiä, kuita, Poavia, Piru ja muita. ...Corno. _Goliath_, viisas ja viekas, Kantavan käissänsä miekkaa, Ohtaan _Taavi'in_ osaja; _Absalon_ pajassa takoo, _Ahasveruspa_ makoo _Estrin_ hoaroin nojassa.

Corno... Neätkös nuo _seihtemän laihaa Nautaa_, jotk' on laihossa? Siinäpä _Noakin_ laiva, Kappas kuin sataapi aivan! ...Corno. Siinäpä _Tuhma_ ja _Viisas_; Siinä Prohveeta _Elisa_. Rattaillansa, taivaassa. Pistäppäs lasiais silmiin! Niinpä soat samassa ilmin, Kuin Susanna voiton soa.

Corno... Muovits hään kahteloo näissä; Päreet palaa, huilut soi. Sulhainen näkyypi väissä, Piiska ja rukkaiset käissä! ...Corno Piirakkain kystä ei ole; Neitoiset, rinnassa solet, Valmistaiksen -- minkä voi. Kaikki ne tanssia varttuu, Porstuvaan väki jo karttuu; Tanssi alkaa -- kuulkas hoi!

Corno... Muovits nyt sarvensa hoitaa -- Jopa polskan panoo tuo; Alullen soaha hään koittaa, Kuules kuin somast' hän soittaa! ...Corno. Iskeäpi silmänsä nuottiin, Puhaltaa -- jalkapa puottiin. Kass' kuin polkee! -- Hullu tuo! Nutussa ukkopa liikkuu, Sarvensa hampaissa kiikkuu; Kynttilät, ne palaa -- nuo.

Corno... Kaikkupa kuuluupi parve'in, Valaistuna tupa ois. Ukot ne kontaa kuin karhut, Kukin hyö paristaan harhuu ...Corno. Piijoista, muutamat -- hienot; Muutamat, ynsät ja vierot, Suutuksissaan lähtöö pois. Muutamat seisoovat eän'täk, Hansikat sormiinsak veäntää, Ottais nuuskun -- josma tois'n.

Corno... Avuksi! Nenäis jo eäntyi -- Rupeek rinkiin -- rupeek näin _Lassilan_ Anni jo seäntyi, Pojillen nauruksi keäntyi. ...Corno. Kenkäisi ainapa löyhkäät, Kuhnustat, kompsaat ja öyhkäät, Tuikki musta allappäin. Nauhaisi lierut on poikki, Pitäppäs käsiäis oikeen! Pieppäs rinkiin, pieppäs näin!

Corno... Niistäppäs nenäisi, linkist'! Kannak kauniisti sun peäs! Tytöt jo tunkeiksen rinkiin, Laitiaiksen, heittäiksen, minkiin ...Corno _Juosehvin_ morsian, tuolla, Karkaapi Nikkarin puolla; Jalat viistot -- eikös neä? Sonnassa sormet ja hyppeet. Lurjus! Kah, kuinkas sa hyppäät? Etkös vähäik' viihikkään. --

Corno... Ruvetkee kaikki yht' aikaa, Alust' aina loppuun ast' _Liena_, jo omaisi kaipat? Mitäspä tuosta sa paipat? ...Corno. Hämmennös soapi jo vallan, Pujotkee käsien alla! Liisa piikain; -- Huutti-pas! Ehippäs _piikojais_ tuolla Kavulla, moalla ja suolla! Lyö sen pirua suuta vast'!

Corno... Seppäpä, miehistä mieru, Käyp' ja ähkää, pyytää, ja juo; Paijasta, nauhat ne lieruu, Ainapa manailen vieruu. ...Corno. Kah! kuin hän hyppeä kuin haukki, Housuinsa nappi on auki; Käet koukussa! -- hyipä tuo! Hattunsa nurinpäin veänteä, Sinne ja tänne sen keänteä; Ukot tuolle -- nauraa nuo.

Corno... Hyppikee pojat, kuin katti! Rinki juoks'koon niin kuin köys'. Heikutak, keikutak Matti, Varoitak seinät ja katto! ...Corno. Peästäppäs Suutari rinkiin, Mestari tulkaappas linkist'! Sarvet soittaa, tanssi käyp'. Sorkkaisi eiltäisi heitäk! Eläppäs potkaisek meitä! Viulut vinkuu, pulloin täys'.

Corno... Väkipä porstuvaan keräyk, Peästäk Krouvari -- sisään tänn'! _Hyväpä sukuiset Herrat! Teijanpa muistiksi kerran_. ...Corno. Seisok, kuin pyssyt ne paukkaa; Armahin muistiksi -- kaukaa! Juoppas Suutar'! Jouvuk tänn', Tomu tuo lakkeiseen juoksoo, Pöllynä uksesta tuoksuu. Riskist' rinkiin! ... keännek sen.

Corno... Ruvetkee kaikki yht' aikoo! Alkaappas nyt kaikki, hei! Muovits pä vähäistä vainki Voijetta sarveisi saiki! ...Corno. Tytötpä kannoillaan kolkkaa, Häpiä! miten te solkkaa; Voi tuo vuohi, minnek vei! Katos kuin lattiall' laukkais', Silottu silkissä, raukka! Niin kuin kuikka, siipineen.

Corno... _Sep' on mun morsioin, koira! Onko haun kuikka?_ -- Ompa niin! _Soakelin vietävä orja! Vielämä luitaisi korjan_. ...Corno. _Hänestä henkeni annan, Sinulta, perhana, pannaan Peätäis halki! -- Ovet kiin'! Täss' oot kuin perkele merrass', Olet kuin hiiroinen tervass'!_ Ulos lakki jo viskattiin.

Corno... Pahuuspa, kuules kuin paipaa Ja lakistaan larmin soap. Muori jo ottaapi vaipan, Tytärpä omansa kaipaa ...Corno. Tukasta Nikkarin soapi, Silmät ja korvia roapi; Tuloo nöyräks', samassa Kynttilät sammuksiin löivät, Eukkopa poiki kuin söivät, Puristettu eis ja taa.

Corno... Kaikkipa rinkissä piirii, Laskeeppas nyt lavullen! _Maikkipa_ hyppeä kuin hiiri, Lenteä ja liehuu kuin viiri ...Corno. Hiisi, kuin pyörähti häntään! Paitapa, kahto kuin lenteä; Poika, pahuus, sai jo sen. Älkeäpäs mistäkään virkaa! Heretkee tansista, sirkut; Nep' on luotu surmaksemm'.

Selkeänsä soamisestaan.

(Suomentaminen Fredmanin 31 Lauseesta).

[Lauletaan kuin: "Ack Movits hvi står du och gråter, så hungrig och frusen och stinn" &c.]

Kah, Muovits! Mikäs sua vaivaa? Sun turkkiis on turvonnut toas. Sun sierameis juoksoopi aivan Kuin virta. -- -- -- Voi, turkainen, toas! Viel' henkissä veikkojais lienee; Voitathan sa vastuksiais. -- _pong pongtuli, pongtuli_... Tais? Niin soitappas vielä!

Soas täst', otak ryyppysi! -- Vasta Sa pakiset paremmin toas; Ja, viinalla, partaisi kasta! Se virvoittaa mieleisi toas. Vai lempoko sisujais polttaa? Ehk' viina ei hyveäkään tie -- -- -- _pong pongtuli, pongtuli_... Lie? Niin otathan oltta!

Jos silmäis lie puhki? -- Vai vielä! Ann'olla, viel' kalvoss' on luut. -- Voan missäs out ollut? -- Vai siellä, Kuin tappelu-koiratkin muut! Niin avaappas silmäisi, kulta, Ja kahok nyt pulloisi päin! _pong pongtuli, pongtuli_... Näin- pä terveeksi tultu!

Se lohtuttaa mielemme aina, Kuin turvamme tuttaviin päin; Paak lakkisi -- peähäis sen paina! Kah, miksi sun potkittiin, näin? Etkös sie siitt' pitänyt puoltais. Kuin kävit niin kehnosti kiin'? _pong pongtuli, pongtuli_... Niin, Niin lausuppas suotta!