Part 4

"Oil Syys-kuussa kymmenees päivä, Voan vuosi -- en muistakkaan moar'! Oil pilvessä kuu, mutta päivä Oil pouta, vaikk' satoi ves'-koar' Se oli -- jos muistaneen oikeen -- Se viho ja viimeinen"... "No?" _pong pongtuli, pongtuli_... Jo "En muistakkaan oikeen."

"Ma tapaisin, ehtoolla, kerran- pa neijon, jonk' silkiss' oil peä; Sen hoastatin vähäisen verran -- Sain tieteä kust' kotoisin hään. Hään asui... kah, maltappas aikoo! Siin' kolkassa... Sanonko jo?" _pong pongtuli, pongtuli_... "No!" "En sanoisik vaikka -- -- --"

"Ja kallella, kanteleen kanssa, Ma jänkytti jälestä juur'; Voan Neitoni, viekkauellansa, Hään luikastiin porttihin suun. Voan ikeän kuin siihen hään seisaht', Jo tulipa rutkaleh muu", _pong pongtuli, pongtuli_... "Huuh! Mun syväni keikaht'."

"Hään ärjäis 'mun tyttöni heiläk'! Ja, samassa, korvallein päin. Hään kiljais: 'vai vieläkös väität'? Ja silloin jo toiselle sain. Niin siinä hään seisoi ja potki, Ja koplotti hameet ja muut." -- _pong pongtuli, pongtuli_... "Huut'! Kaikk', sorttana, sotki."

[Päin = _pain_ tahi _pani_. (Norjan Suomea) samaten _tuil, oil_ (tuli, oli).]

"Mitäspämä taisinka muuta Kuin kapsuttaa kanteleen peäll'; Ma soitin, vaikk' suruiks' käv' suutain, Ja murehtin muutakin teäll'. -- Vie hitollen, mokoma leikki! Sen, piru, jo kynsisek vei" -- -- _pong pongtuli, pongtuli_... "Ei- pä syntynyt, Heikki!"

"Hään vei multä tyttöni, roisto; Sen konnan ma korventaa sois'n. Hään haukkui mun 'lurjuk'si.' -- Oisko Tuo kumma, jos henkiltä pois Ma ottaisin semmoisen miehen, Joka minun kultani vei?" _pong pongtuli, pongtuli_... Hei! Pois läksinpä tiehein.

Tuli-palosta.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 34).

[Lauletaan kuin: "Ack hvad för en usel koja, spräckta rutor, brutna lås." &c.]

Mikä kurjuus, tuolla kaulla! Lasit rikki, katto pois; Kukko puhteellaan jo laulaa, Rumpu kuuluu kulmass' toiss'. Hoipa! Hoipa! pitkin moata Huuto käypi ainiaan. Varttuissaan Vettä soahaan, Kellot soipi aina voan.

Kirkon torni tuolla paistaa, Kuumottaapi kaiken yön; Heinissäpä, tallin laessa, Toruu akat tehyn työn. Akkunassa kissa naukuu, Hiiren syöjää hirmuttaa; Samassa Koirat ne haukkuu, Itku, nauru, tarjona.

Pumput suihkii, piiput säihkyy. Hirnuu hepo aisoissaan; Moa vapisoo, ruiskut räiskyy, Kaikk' on veen jo vallassa. Miehet, joukottain, ne kiikkuu, Juoksoovatten tänn' ja sinn'; Varkaatkin Tässä liikkuu. Pelko, pakko, yläisin.

Kahtokaapas, kuin on kaita Tie ropakko, kurainen; Roastuvanki toinen laita Poahtuu, tuolla, itekseen. Akkunastaan vanha vaimo, Kurkistellen, irvistää -- Silmissään Viha ja vaino; Paljas peä on, etkös neä?

Seinän vasta, neät, jos' lystät, Kärryt, pantu pystyyn päin; Rikkinäisestä lyhystä Suitsuu vielä kynttiläin. Tien ravissa, makoo tuolla, Juopunutkin jouto-mies'. Kuka ties Taitaa kuolla? Otak häntä huonehes'.

Kiukoon kivet antaa löylyt, Raunioistaik näistä soat; Tulen liekit, vesi-höyryt, Yltä ympäir leimahtaa. Tässä, Muovits! Mikä paukeh? Tulen voarat, miekkoin kanss', Vallallans'. Kova ja lauhkee Vaimoin parku, lastens' kanss'.

Siinä talo, kuss' on portti -- Ryypätäänpäs kerran viel'! Ilot itkumme jo sorti, Syntyypi jo toinen miel'. Ukko Muovits naurahtaapi, Pullostansa vielä juo -- Kohta tuo Sanan soapi, Tullak tuonelan jo luo.

Naurahtaa kuin piikit, pyssyt, Teällä teköö toimensa; Piikoin rievut, herroin myssyt, Vieri toinen toisensa. Tuolla makoo hujan-hajan Hameet, huivit, kauhtanat! Kohta soat Toisen majan, Toiset tilukset ja moat.

Kannak kauniist' kanteleisi! Jopa palaa toinen puol'; Otak kanssais mantteleisi, Ja tuo vanha karmi-tuol'! Sarven, torven, minkäs löyvät, Kannak kanssais mitäs soat! Jumalat Auttaa köyhät; Äläs huiluis unohtak!

Niinkuin muinon uros Troijan, Riensi Muovits portistaan; Huilut, hailut, mitkä voijaan, Soatti valkian voarasta. Tuli tukkahan jo tarttui, Niskaan ruiskusta jo sai; Hui ja hai! Vesi parskui, Kylmäks' kyllä tunteek tais'?

Moanpa voivat, onnet teijän Ompi turhuus, tyhjyys voan! Köyhyys, kurjuus, tämä meijän, Välleen muuttaa majansa. Muovits pistiin olvelahan; Siellä tuopin velaks' pyys'; Ryypäys -- Polvillahan. Nukkui siihen köyhäisyys.

Viinan-Juoja.

(Suomentama Fredmanin Lauluista N:o 10).

[Lauletaan kuin: "Supa, öfver klockan tolf" &c. Äsken painettu "Suomessa" 1847, N:o 12.]

Juuva kaiket pitkät yöt, Eleä hulluin kanssa! Moassa on matalat työt, Päivill' vaivojansa. Empä huolik mistäkään, Jos voan saisin jotaik peä'än! Jotaik peä'än! Jotaik peä'än! Jotaik peä'än! Jotaik peä'än! Kunnek mieli taipuu, Miesi rukka vaipuu.

Isän vanhan takissa, Rikkinäinen retki, Juomarien parvessa Juonma joka hetki; Pulloni on aivan uus'! Oamull', päiväll', illan suuss', Illan suuss', Illan suuss', Illan suuss', Illan suuss', Otan minkä voinen, Niinkuin ykskin toinen.

Jospa nousis' isäni Vielä hauvastansa, Niin hään sanois: "poikani, Juoppas minun kanssa"! Veli kulta! Sanoisin, Mielellä sen tekisin; Tekisin, Tekisin, Tekisin, Tekisin, Siitten jouvuk välleen Levollesi jälleen!

Josma rikkaaks' joutuisin, Saisin rahat kanssa, Tottapa ma jouluksi Kävis'n kellon kanssa. Ostaisin kuin moni muu, Uuet kenkät, sukan suut; Sukan suut, Sukan suut. Sukan suut, Sukan suut, Uuen karva-lakin, Ja paremman takin.

Mutta kuivaa kulkkuinen, Karsinoipi kaula; Ukot, joutukaapa tänn'! Juokeepas ja laulaa. -- Suosiolla, rauhassa, Viimeisen jo ryypyn soan, Ryypyn soan, Ryypyn soan, Ryypyn soan, Ryypyn soan, Siitten miesi nukkuu, Viinoissansa hukkuu.

Juopuneen Horajamista, telmätessän.

(Suomentaminen Fredmanin Lauluista N:o 62).

[Lauletaan kuin: "Aldrig ett ord, för ta mig tusan tunnor bänkar och bord" &c. Tässä kuvaillaan muka sitä reuhoamista, milt'ei tappelemista, kuin syntyy, koska isäntä hyvin jo juovuksissaan, ja välistenkin horajaissaan, tahtoo pakottoo vieraitansa ylenpalttiseen juomiseen; ja koska nämät kokeevat, hänen kiini-pitämisellänsä, esteä turmioita tekemästä. Äsken painettu "Suomessa" 1847, N:o 10.]

Ei puhettakaan! Sill saakeli soikoon -- kuin suuttuisin voan, Niin penkit ja pöyvät, ja taivas ja moa, Ne pelkäis, Ett' selkääns' Hyö kohtapa, jokainen, soa. Ei Pohjolan portto, eik' hiijenkään väki, Ne pystynek minuun, kuin viinoa laskussain näki. Peikko, tuo väitteä, Heitteä, Peitteä Meitä. Kyllämä kuritan tuon! Pois tieltäin, Pois tieltäin! :|: Jos et sä pulloisi juok.

Olkaappas vait! Saakeli soikoon -- jo selkäisi sait! Paukutan peähäis, ett' halkiaa luu. Niin tuokaa, Ja juokaa! Sill _Bacchus_ ei suvaihtek muu. Hattuisi näin! Kallellaan, kokallaan, -- takoapäin! -- Ja nuttuisi pois! Jotta näkisi kaikk', Ett' tämäkin työ onpa saakeli kova ja vaikk'. -- Yksinki pappi, Tappi, Nappi, Sappi -- Totta moar' -- kaikkipa nuo... Pois tieltäin, Pois tieltäin! :|: Jos et sä pulloisi juo.

Juopuneen valitus.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 23).

[Lauletaan kuin: "Ack du min moder, säg hvem, dig sände" &c. Tämä laulu onki kaikista _Bellmanin_ lauluin-laitoksista, meijän mielestämme, kauniin, syvä-luontoisin ja synkkä-sanaisin. Kuvataan muka, hänessä, juoppo-lallin surkuteltavata ja meitä hirmuttavaa mielen-luontoa, koska hään, selväpeässä, turmelustansa katuvainen, kiroillen syntymisensä, päivittelöö tätä onnetointa elämän laitoa, mutta kuitenkin haluttaa häntä heti toas, hillihtemätäk, entiset himonsa, kunnekka hään viinalta vähittäin virvoitettu, siihen jo unouttaa surunsa ja mieli-murheensak, ja jälleen toas, juovuksissaan, humala-riemuillaan rehettelöö.]

Äitini kulta! kuka sun soatti Vuoteelle isäni? Siinäkös siitten yksissä jo moattiin? Voipa poloini! Halaisit vanhan; Vaivani kannan Sinun tähteisi; Koskas sa huiskit, Leikit ja kuiskit, Virkist' vereni. Maht' piteä itekseis Neitsykäisyyteis!

Kutti, sun vuotees ja sänkyis-värkki, Kussa sun neitsyys jätti! Kutti, sun silmäis ja sun piikuus-merkki, Joka isäin petti! Kutti, kuin kantoi Kihlat, ja antoi Suostumuksensa! Kutti, kuin läksit Sänkyyn, ja -- täksi Vuoksi -- haluilla! Vai liekös saunassa, Minun synty-moa?

Uskollisuutta en kahok miks'kään, Kuttipa vanhempain! Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin, Hyvän levon sain! Kenkäni nätti, Riepu ja rätti, Paita mustana; Huivi ja takki, Karvatoin lakki On mun turvana! Mun ruumis syyhytteä; Nostappas mun peä!

Kylmät on käteini, ja seäret laihat, Puisteloo kaikki luut; Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak, Kahoppas nuo muut'! Silmäini, veikot, Ovat jo heikot, Huonot kaikki tyyn'; Eikä mun kaula, Jaksakkaan laulaa -- Mikäs siihen syy? Liekös viinaa viel'? Tekisi mun miel'.

Janottaa minuu -- joisin kuin härkä, Vaikkapa mitä voan; Olenki juoppo -- vaikk'en viinan märkeä Olek soanutkaan. Köyhä, jos kohti, Ryyppeä tok' tohtii; Kulkku, kultani! Kaikissa retkiss', Kuoleman hetkiss' Kastan suutani; Ja, vaikka kuolen nuon -- Vieläik siitten juon.

Luukut jo peästä'än, avaavat oven, Sänkyt jo heitetään; Tähtipä koilta painetaan moan poveen, Pilviin peitetään. Päivä jo paistaa, Tornit ne loistaa, Ilma kaunis lie -- Missä mun housut? Tässäpä rousit, Jotka krouviin vie. Enkös siis' viinaa soa? Kuolen janosta. --

No, niin mä tahon karaista mielein! Horjua sinneppäin; Nytpämä voijan kulkkuini ja kielein, Kaikki jäsenein'. Hurraapa huuta! Nyt ei ouk muuta! -- Koatak laskuun, hoi! Nytpämä voinnun, Luonnun ja toinnun, Enkä pelkeäk noi... Tuo tänn' viinaisi! Kiitos kultaini. --

Moattuais, kiitän! Kostelen niitä, Jotkapa häissä joi; Kätkyni tekiääki hyvin kiitän! Siihen hirren toi. Voimaisi kiitän, Tekojais siitten, Vanha isäni! Jospa me taisimm' Tavata, saisimm' Ryyppeä viikonki. Tottapa juovuksiin -- Joutuisit moar' niin.

Oamulla, Muoria kuvaelessaan.

(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 39).

[Lauletaan kuin: "Storm och böljor tystna ren" &c. Äsken painettu Lentolehessä "Suomi" 1847, N:o 16. Herra J. F. Granlund on myös varsin somasti koitellut mukaillaa tätä Suomeksi, Laulussaan "Kevät", painettu Turussa 1845.]

Myrskyt taukoovat jo pois -- Ilma kaunis -- kohta ois, Varjot väheneepi; -- Päivä läheneepi, Pilvet kulkee, Sumun sulkee, Ilmoittaavat päivän, julki. Tuulet hiljain puhaltaa, Lehet kaikki liikuttaa, Hoavat kaikki huojuu, Suot ja lähet kuohuu. Tetret soittaa, Ohjat, joita... Miesi hevoistansa hoittaa -- Uunissapa Palaapi jo Risuja ja Tikkuja. No! Jopa velli-pata kiehuu -- Mies, jo tulellans', Suuren tukan kans', Piippu-nysällänsä liehuu; Istuin kivellä, Työmies, niitulla, Lapiansa kohoittaa.

Krouvair soappaitansa soa, Viina-pannuns' hivuttaa; Tuoppiinsak jo tarttuu, Ovessansa varttuu. Piippu syttyy, Ukko kiihtyy Kylän poikihin ja tyttö'in. Eukko, veräjässäpä, Painaa peätäns' käteensä; Sinnek tännek huojuu, Nukkuupi ja nuojuu. Päivä paistaa, Akka raiska Havaihtee, ja tuopin maistaa. Myllyssäpä Rattaat jo käyp', Kuulin ja näin Kujasta päin -- Sepän takoomista, tarkast; Palkimellaan hään Paukuttaapi näin, Puoleksipa vaikka alast. Liehuu tulen kans' Vasarohillans', Laulain oamu-virttänsä.

Ilma raitis', -- terveik tuo Pienimmätpä kukat, nuo Jopa puhkiaavat, Oamu-kasteen soavat; Kauniist' loistaa; -- Lemun -- noista Etelätteretpä poistaa. Mehtä, tuolla, sinittää, Vuoret kaikki pimittää -- Roavaat kaikenlaiset, Kylän lapset, naiset, Käypi tuolla, Soittaa suolla, Soattaa karjan pohjos-puolla. Kiurutpa, niin, Liuhaavat nuo, Kukkopaki -- Laulaapi tuo; Havaihteepi koko luonto. Uueks' voitoks' myös, Uueks' kauniiks' työks', Jott' ei puuttuis mitään näissä -- Nousi Muovits jo, Otti värin, ja Istui taulunsapa luo.

Kappas muorin! -- Minkäs neän; Nauha-myssy -- kappas hään! Kukat povellansa, Piska polvillansa; Päivän varjo Tuolla kurja -- Voi tuo Muovits, mikä hurja! Voipa pahuus! Naurattaa... Kuin tuon rymän nähä soa -- Halun kanssa, peässä, Niinkuin herras-väessä Neätkös tuota! Lykkeä luota Käsiänsä, aivan suotta -- Nisujaan hään Väistelööpi, Hyvästipä Emäntäni Olet kuvaillutki tauluun. Mutta, sanos sen, -- Miksi istuu hän, Kanan kanssa kainalossaan? Sy on, kultain, se Ett' sen ystävä Ukko vanha eleä viel'.

Vanha Jussi.

(Suomennettu Fredmanin Lauluista, N:o 44).

[Lauletaan kuin: "Gamla bror Jockum, klang vid denna rågan" &c. Painettu "Suomessa" 1847, N:o 6.]

"Kuulespa, ukko! -- Miten nyt on laita? Kuinkas sun akkais, armas voi?" "Kiitänpä nöyrästi! -- Kuka sanoo taitaa?... Tuossapahan! -- En sanook voi. Ja, ja, ja, ja! Mun murheeni on suuri!... Mierukkapa minä! -- Viekas hään. Kaikki kummallen jo näytteä -- Hitto hänen mieltäns' täytteä"! "Älä ouk tuosta milläänkään"!

"Mitäspä siitten mieltäisi nyt kaivaa? Toruullenko toisinaan?" -- "Ei! Kuin ne tuosta puheet kerran saivat, Niin mullen aina nauretaan. Tuossapa on yks' koiran-silmä! Toinenki, tuos' on, -- pilkka-suu. -- Suutun kyllä! Jospa voisin, Hiijen helvettiin ne soisin!" "Vähäpäs tuosta! Eikös muu?"

"Voan, veikkoseini! Liekös siitten muita, Kuin tuo yksi, armoissaan?" "Voi, veli kulta! Kuin metässä on puita, Niin niitä tapaat aitassan. Itkenpä kyllä katkerasti... Poloinenpa poika"! -- "Mitäs tuo? Täytäk pullois, toisen puolen!" "Kohta, kultainen, ma kuolen" -- "Vieläpä vainen... Tuoss' on, juo"!

"Kuulespa, Jussi! Eikös annak suuta, Taputak leukais, lähtiissäis?" "Lämmittää kyllä lihaani ja luuta; Sanoopi: 'kahok ihtiäis!' Lakkini, peähäin, kauniist' laittaa; Mutta sill' on häjyt mielessään... Kukas, kultainen, tuon taitaa?"... "Juoppas vieläik? Ei se haitak; Riemussa vietäk päiviäis!"

Kortin lyönti.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 42).

[Lauletaan kuin: "Ren Calad jag spår och tror" &c. Painettu, äsken, "Suomessa" 1847, N:o 18.]

Jo ma luulen, uskon sen. Sull' on vuoro, veikkonen! Sotkek kortit, jakaa siitten Meillen niitä, Kultainen! Ristii-ässän -- jokos sait? Rouvan myös! -- No oles vait. -- Kuninkaspa paras teällä; Pistäk peälle! Mitäs hait? Muoriseni, kultainen, uotappas, uota! Pistäk tuota! Pistäk tuota! Pistäppäs nyt sen!

Ulla sini-puvussaan, Hieno helma istuu voan. -- Kaulallansa helmeet väilyy, Solet häilyy Rinnassaan. Miten nyt on? -- Heitäk sie! Hertta-rouva tilin vie. Viisi-silmäkin on tuolla, Toisten puolla! Miten lie? Äläpäs sä kultainen huolikkaan tuota! Lykkeä luota, lykkeä luota! Kuka jakaapi?

Pata-kakkonenpa toi! -- Heti Ulla senki soi; Hitto, eipä ässä puonnut! Eikä tuonut Voiton. Voi! Kiitän nöyrimmästipä, Etkös sait jo ässän sä? Muistak, veikkoinen, niin meilläik Oli eilläik Voittoki! Näytäppäs sie valttiais -- lyö jotta pöllyy. Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk, Heitäk heitä jo!

Ullan pienet sormet voan Pilkistäiksen toisinaan, Korttiloissa onnen antaa -- Voiton kantaa Tossiaan. Katos kuin tuo, silmillään, Kahtoo tännek. Jopa neän! Sormuksenpa sormessansa, Nauraissansa, Pitää hään. Huuappas ja huu'a! Kas Muovits, tuo koira, Viepi kaikki, viepi kaikki, Korjaa käsillään.

Mutta kuulkaa, veikkoiset, Avatkeeppas oven het'! Talven pakkaiset -- he vaipuu, Pois jo taipuu Kylmimmät. Muori Kaisa, katoppas! Tähet kiilteä taivahass' -- Kuu jo tavallaanpa si'ittyy, Vesi riittyy -- Kahoppas! Viskooppas sa peälleisi, voatteisi, Ulla! Paha tulla, paha tulla Ehkä sairahaks'.

Lammilla ajetaan toi, Kuules kuinka kulit soi! Jeä se kesteä, kunnek' puhkii; Jopa uhkii! Minkäs voi? Kahok varsa, voahessaan, Kultaisissa valjaissaan! Kuinka juostensa jo koipii. Ehkä voipii Vuoronsa! Toi kahtokeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa -- Hyvin loaja, hyvin loaja, Ympäir lampia.

Kappas ruunain! Kappas viel' -- Joll' on harjuistimet -- siel'. Kuin se, kavioillaan, keikkuu; Etkös, veikko, Tekis' miel'? Kennen sälkö, kilvan peäll', Juoksoopi, kuin poro, jeäll'? Jopa kuuleppas -- kuin räikkyy! Etkös säiky Olla teäll'? Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä; Puolen yötä, puolen yötä Niitä kiertelee.

Oriik tuolla, veikkonen, Lenteä täyttä nelisin; Pilku peä, ja jauho turpa, Kaunis kurkku, Kultainen! Mutta valkoinenpa tuo Joka avannosta juo; Kahok kuin se häntäns' heittää! Kohti meitä Silmäns' luo. Kuules kuin nuo miehet -- ne kiljuu ja huutaa? Mitäs muuta, mitäs muuta? Viinoa ne juo.

Suet ulvoo konsanaan, Jopa sataa, kylmeä soan. Oven kiini! Pistäk uuniin Puita, suinkin, Pistäk voan! Neät kuin puihen latvat, täss', Seisoo hallan huuhtehess'; Vainiot ja pellot, huuhat, Lehot, luhat Iljanness'. Kultaini, tuo laskuin! jo vilut mun puistaa -- Kehnomp' muista, kehnomp' muista, Kohta kuolen täss'.

Kuules kuinka -- seinän taa Tuiskuu, ryöpyy, lunta sa'a, Tuulet tuntuu, kuu jo kammoo, Tähet sammuu, Vuoronsa. Tässä seurassa niin myö, Kosk' on kolkko päivä, yö, Viinan voimoapa kiitämm'; Otak siitä! -- Juo ja syö! Muistiksi mun tyttöni, armani aina! Kortit lainak, kortit lainak Tuloo uusi työ.

Runojillen.

(Suomentama Fredmanin Lauseista N:o 14).

[Lauletaan kuin: "Hör J Orphaei drängar" &c.]

Kuulkas Runomiehet, Jännitkeepäs kielet! Soitak kaikki -- -- -- V.llo. Väinämöiselle! Jotka vaimon kiittää, Kunnioittaa niitä, Hyökin tehköön -- -- -- V.llo. Tätä mielellään! Jotka juotten vanhan oloisen, Teillen toivon peän hopiaisen -- -- -- V.llo. Kulkun myöski kultaisen!

Viulut kauniisi soikoon! Viina-pullot voikoon! Viuhak veikko -- -- -- V.llo. Viukak hatullais! Näytäppäspä töitäis, Sull' on ystäväitäis, Viina kiehuu -- -- -- V.llo. Öillä päivilläik. Pullot käissä, somat soitot myös. Kiitos vaimoll', viinall', kaikess' työss' -- -- -- V.llo. Juoppas nyt, jos olet mies!

Runojaksi pyytät, Tekojaisi syytät, Aivon harvoin -- -- -- V.llo. Jotaik valmiiks soat. Kullalleisi annoit, Kihlojaisi kannoit, Kuka arvaa -- -- -- V.llo. Sinun laulujais? Panet hattuis peähäis, kultainen! Viinan vilja on nyt voitollen -- -- -- V.llo. Kah, Cupido lapsineen!

Honkikoissa noissa, Ukon leimahtaissa, Venus tarjoo -- -- -- V.llo. Pullon pihistään. Sepä pilvill' istuu, Lahjojansa viskoo Yltä ympäis -- -- -- V.llo. Meren niinkuin moan. Voan ei veissä, mutta viinassa, Onnelapa aina kukoistaa -- -- -- V.llo. Olek kultain iloisa!

Suloinen sen valta! Ylältä ja alta Pikair kiiluu -- -- -- V.llo. Kirkkain' kultana. Muovoitteleis tässä! Peäset murheistaisi, Kuinpa muistat -- -- -- V.llo. Runon soittojais. Kuvasi sa olet mielivän, Kantavan kuparin nenöisen; -- -- -- V.llo. Olet kaunis näköinen!

Viina kaunistaa, Ja sun nuoreks' soa; Ota tavaks' -- -- -- V.llo. Soittaa viulullais! Jollon tuopiin koitat, Vaivan toas sa voitat; Pohjassapa -- -- -- V.llo. Onnen päivais neät. Onnekseispa vaimon mieluisuus, Ja myös viinanki viljallisuus; -- -- -- V.llo. Juoppas runoilia uus'!

Kapraal Kuren hauvattaissa.